Jäätelökioskin hinnoista valittaminen

Ehkäpä tässä kioskijäätelöiden kalliudesta valittamisessa pointti on enemmänkin siinä, että jos tavalliselle työssä käyvälle perheelle jätskikiskan jäätelöt ovat sen verran kallis ylellisyystuote, ettei siihen ole kuin kerran pari kesässä rahaa, jossain on pahasti vikaa.

Lapsille on ihan ok ja pitääkin opettaa, että rahalla on arvo ja aina ei voi saada sitä mitä haluaa. Tai, että halvempi vaihtoehto on myös ihan hyvä ratkaisu. Nyt tämä Suomen hintataso palkkoihin suhteutettuna on vaan kiepsahtanut sille tasolle, että lapsille tulee vahingossa opetettua, että vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä, koskaan ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.

Ihan oikeasti, edes jopa meille kaltaisilleni vähätuloisen perheen lama-ajan lapsille, jotka eivät koskaan päässeet ulkomaille, saaneet juuri mitään uutena jne. reissujätskikiskalle oli suht normaali tapahtuma.

Jätskikiskoissa on usein töissä koululaisia kesätöissä. Onkohan siinä mitään ideaa? Ehkä juuri siksi suosin jädekiskoja, koska haluan myös että nuoret saavat työelämän kokemusta. Jonkun täytyy olla asiakaskin.
Ja koska meillä on ongelmia jo lapsuudessa alkavasta diabeteksesta, lasten ylipainoista ja kehnoista ruokatottumuksista, en ehkä kehtaisi kehua miten meidän lapset käyvät kahmimassa pakastealtaista halpaa jäätelöä. Voiko ajatella, että omiakin makutottumuksia voi jalostaa ja herkutella harvemmin? Säästöä syntyy ihan siitäkin, miten paljon syö ja mitä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tässä kioskijäätelöiden kalliudesta valittamisessa pointti on enemmänkin siinä, että jos tavalliselle työssä käyvälle perheelle jätskikiskan jäätelöt ovat sen verran kallis ylellisyystuote, ettei siihen ole kuin kerran pari kesässä rahaa, jossain on pahasti vikaa.

Lapsille on ihan ok ja pitääkin opettaa, että rahalla on arvo ja aina ei voi saada sitä mitä haluaa. Tai, että halvempi vaihtoehto on myös ihan hyvä ratkaisu. Nyt tämä Suomen hintataso palkkoihin suhteutettuna on vaan kiepsahtanut sille tasolle, että lapsille tulee vahingossa opetettua, että vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä, koskaan ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.

Ihan oikeasti, edes jopa meille kaltaisilleni vähätuloisen perheen lama-ajan lapsille, jotka eivät koskaan päässeet ulkomaille, saaneet juuri mitään uutena jne. reissujätskikiskalle oli suht normaali tapahtuma.

Se on ihan totta että 80-90-luvun lapsille jäätelökioskilla käynti oli tavallista, muistan markkahinnat (vanha!) ja sen kun kipuraja 10 markkaa ylittyi. Nykyisellä hintarakenteella irtojäätelö kioskista vaan on ylellisyystuote. Jokin on mennyt pahasti pieleen.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Jätskikiskoissa on usein töissä koululaisia kesätöissä. Onkohan siinä mitään ideaa? Ehkä juuri siksi suosin jädekiskoja, koska haluan myös että nuoret saavat työelämän kokemusta. Jonkun täytyy olla asiakaskin.
Ja koska meillä on ongelmia jo lapsuudessa alkavasta diabeteksesta, lasten ylipainoista ja kehnoista ruokatottumuksista, en ehkä kehtaisi kehua miten meidän lapset käyvät kahmimassa pakastealtaista halpaa jäätelöä. Voiko ajatella, että omiakin makutottumuksia voi jalostaa ja herkutella harvemmin? Säästöä syntyy ihan siitäkin, miten paljon syö ja mitä.

Ikävää jos teidän lapsilla on ongelma jo lapsuudessa alkavasta diabeteksesta, ylipainosta ja kehnoista ruokatottumuksista, ehkä teidän tosiaan kannattaa jättää ne edullisetkin jäätelöt ostamatta. 

Itsekin lama-ajan lapsi, en käynyt koskaan jätskikiskalla, koska kaupan hinnat oli paljon halvemmat. Että kyllä ne hinnat on silloinkin ollut monen tavoittamattomissa. En vieläkään käy jäätelökioskilla, tapa jäänyt, että ostan kaupasta, omien lasten kanssa haettiin jätskit yleensä kotiin.

Kiskajäätelön pitää olla gurmeeta. Muuten se ei ole hintansa väärti. Ei sitä säälistä osteta.

Muistan lapsuudesta 60-luvulta että läheiseltä  Valion jäätelökioskilla käytiin hakemassa tötteröt monta kertaa viikossa kesällä.Oltiin työläisperheen  lapsia ja siihen oli meilläkin varaa.  Jaoltiin hoikkia, minä suorastaan laiha. Päivät leikittiin ulkona pihaleikkejä,.Kyllä hinnat on karanneet käsistä.

tuo jotenkin vaikuttaa kuvaavalta Suomen yhteiskunnassa. Ollaan olevinaan "rikas länsimaa" mutta tavallisilla kansalaisilla ei ole varaa sellaisiin asioihin kuin ostaa jäätelö jäätelökioskista, syödä tuoreita mansikoita torilta  yms.

Kaikki on kallista, ja asioista jotka arkisia monessa yhteiskunnassa,on tehty "luksusta" Suomessa. Ja sitten jotain "oikeaa luksusta" on edes vaikea löytää. 

Syödään jäätelöä sen verran harvoin että se on ihan mitä se maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiskajäätelön pitää olla gurmeeta. Muuten se ei ole hintansa väärti. Ei sitä säälistä osteta.

Totta! Möövenpikkiä tai hyvää sorbettia. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tässä kioskijäätelöiden kalliudesta valittamisessa pointti on enemmänkin siinä, että jos tavalliselle työssä käyvälle perheelle jätskikiskan jäätelöt ovat sen verran kallis ylellisyystuote, ettei siihen ole kuin kerran pari kesässä rahaa, jossain on pahasti vikaa.

Lapsille on ihan ok ja pitääkin opettaa, että rahalla on arvo ja aina ei voi saada sitä mitä haluaa. Tai, että halvempi vaihtoehto on myös ihan hyvä ratkaisu. Nyt tämä Suomen hintataso palkkoihin suhteutettuna on vaan kiepsahtanut sille tasolle, että lapsille tulee vahingossa opetettua, että vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä, koskaan ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.

Ihan oikeasti, edes jopa meille kaltaisilleni vähätuloisen perheen lama-ajan lapsille, jotka eivät koskaan päässeet ulkomaille, saaneet juuri mitään uutena jne. reissujätskikiskalle oli suht normaali tapahtuma.

Jäätelö ei ole perustarve.

Älkääkä varsinkaan kohdistako valituksia sille pienipalkkaiselle kesätyöläismyyjälle.

Ei kai sitä auta muuta kuin huutaa pää punaisena myyjälle ja moittia häntä ahneeksi ja kiskuriksi, kun jäätelöt niin kalliita, ettei voi ostaa niitä kolmelle lapselle ja itselleen.

Pehmis maksoi ennen 5 mk. Muistan kun eräs kesäpäivä odotin autokyytiä kaupungilla ja ostin vitosella pehmiksen ja sen jälkeen vielä toisen kun oli niin hyvää. Tämä joskus 90-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tässä kioskijäätelöiden kalliudesta valittamisessa pointti on enemmänkin siinä, että jos tavalliselle työssä käyvälle perheelle jätskikiskan jäätelöt ovat sen verran kallis ylellisyystuote, ettei siihen ole kuin kerran pari kesässä rahaa, jossain on pahasti vikaa.

Lapsille on ihan ok ja pitääkin opettaa, että rahalla on arvo ja aina ei voi saada sitä mitä haluaa. Tai, että halvempi vaihtoehto on myös ihan hyvä ratkaisu. Nyt tämä Suomen hintataso palkkoihin suhteutettuna on vaan kiepsahtanut sille tasolle, että lapsille tulee vahingossa opetettua, että vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä, koskaan ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.

Ihan oikeasti, edes jopa meille kaltaisilleni vähätuloisen perheen lama-ajan lapsille, jotka eivät koskaan päässeet ulkomaille, saaneet juuri mitään uutena jne. reissujätskikiskalle oli suht normaali tapahtuma.

Se on ihan totta että 80-90-luvun lapsille jäätelökioskilla käynti oli tavallista, muistan markkahinnat (vanha!) ja sen kun kipuraja 10 markkaa ylittyi. Nykyisellä hintarakenteella irtojäätelö kioskista vaan on ylellisyystuote. Jokin on mennyt pahasti pieleen.

 

Ap 

Puhu omasta puolestasi vaan. En saannut lapsuudessani korkeintaan kuin jonkun Eskimopuikon pari kertaa kesässä.

Hesarin kolumnisti kirjoitti saksalaisista jäätelökiskoista, että siellä on pienet ja halvat pallot, ja on normaalia mennä vaikka päiväkodista porukalla puistoon ja syödä samalla kiskalta jäätelöt. 

Jäin miettimään, että olisiko kannattavaa kioskille myydä halvemmalla ja vähän vähemmän. Esim. pehmisannos on aivan liian iso, puolivälissä tekee mieli lopettaa syöminen. 

Vierailija kirjoitti:

Syödään jäätelöä sen verran harvoin että se on ihan mitä se maksaa.

Tähän juuri perustuu kiskurihinnat. Kysyntä on hintojen takia minimaalista mutta aina välillä on vaan ihan pakko ostaa jäätelökiskasta jäätelöä tai ruokaa ravintolasta ja sitten nämä veloittaa kymmenkertaisesti kaikkien niiden skipattujen jäätelöiden ja aterioiden edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tässä kioskijäätelöiden kalliudesta valittamisessa pointti on enemmänkin siinä, että jos tavalliselle työssä käyvälle perheelle jätskikiskan jäätelöt ovat sen verran kallis ylellisyystuote, ettei siihen ole kuin kerran pari kesässä rahaa, jossain on pahasti vikaa.

Lapsille on ihan ok ja pitääkin opettaa, että rahalla on arvo ja aina ei voi saada sitä mitä haluaa. Tai, että halvempi vaihtoehto on myös ihan hyvä ratkaisu. Nyt tämä Suomen hintataso palkkoihin suhteutettuna on vaan kiepsahtanut sille tasolle, että lapsille tulee vahingossa opetettua, että vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä, koskaan ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.

Ihan oikeasti, edes jopa meille kaltaisilleni vähätuloisen perheen lama-ajan lapsille, jotka eivät koskaan päässeet ulkomaille, saaneet juuri mitään uutena jne. reissujätskikiskalle oli suht normaali tapahtuma.

Jäätelö ei ole perustarve.

Niin, pointti on tosiaan siinä, että palkalla pitäisi saada muutakin kuin perustarpeet katetuksi, esim. pystyä viemään sinne lapset sinne jätskikiskalle.

Onhan se ihan perseestä, että lasten saaminen on kenen tahansa oikeus. Musta se noin viiden euron esim pehmis ei ole mitenkään kallis, kun ei se jumalauta ole mikään päivittäistuote ole jota pitää joka päivä osta.

Voisihan sitä lapselle opettaa, ettei makeeta mahan täydeltä, vaan antaa elämysmatka jäätelökioskille, jossa saadaan henk.kohtaista (nykyään harvassa)  palvelua ja makunautintoja.

Niin se on monessa muussakin asiassa  esim. konsertissa, kun se musiikin voisi kuunnella puhelimeltaan tai katsoa elokuva, kun mennä elokuvateatteriin. 

Minusta se pitäisi olla jokaisen lapsen oikeus, kokea se muutaman kerran kesässä, kun niitä muistoja usein kannetaan läpielämän.