Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia olla kateellinen ja katkera muille ihmisille?
22.06.2026 |
Minua on vaivannut lapsesta asti, että olen tosi kateellinen erinäisistä asioista.
Varsinkin raha-asiat aiheuttavat minussa paljonkin kateellisuutta ja katkeruutta, ja välillä tästä ilkeästä tunteesta on vaikea päästä yli ja ympäri. Asia voi jäädä niin sanotusti vellomaan päiviksi mieleeni, enkä pysty ajattelemaan muuta. Tunnen myös häpeä siitä, miksi voin olla kateellinen toiselle, jos hän on onnellinen. Tämä juontaa juurensa pääosin lapsuudestani ja kasvatuksesta.
Eilen sain selville, että eräs instagram-tili jota seuraan, on joskus voittanut äärettömän ison summan Eurojaskassa. Hän myös näyttää tämän kaikille avoimesti, että rahaa löytyy. Hän on myös laiha sekä kaunis ja elää juuri sellaista elämää, mistä itsekkin haaveilen.
Meni tästä jopa yöunet, ja koko päiväni on tänään myös mennyt pilalle, kun ärsyttää ja harmittaa niin paljon.
Onko kenelläkään muulla tälläista?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pari todella kateellista ihmistä ja olen huomannut heitä yhdistävän piirteen: kumpikin kadehtija kokee, että kateuden kohteella on *käytynyt tosi hyvä tuuri*.
Ikäänkuin hyvät asiat vain tipahtaisivat taivaasta ilman ponnisteluja. Mielestäni kumpikaan ei tajua, että vaikkapa hienon omakotitalon eteen on pitänyt tehdä paljon töitä ja ottaa velkaa.
Toinen kadehtija sanoi minua onnekkaaksi, kun sain vanhaan perikunnan omakotitaloon vuokralaisen. No sain varmaan, kun ensin viikkokaupalla vuokralaista "metsästin" ja ilmoittelin joka kanavassa.
Just tämä, suostutaan näkemään vain jäävuoren huippu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun ihminen suostui näkemään vain jäävuoren huipun, hän ei suostu hyväksymään sitä, että toinen ihminen on tehnyt kovasti töitä, ottanut riskejä tai ehkä yksinkertaisesti on vain lahjaakkaampi, jolle ei oikein voi mitään. Tällöin kateus on epäkypsyyttä ja sillä projisoidaan omaa pahaa oloa toiseen, koska ei haluta ottaa vastuuta.
Katkeruus syntyy kaltoinkohtelusta ja luottamuksen rikkomisesta, ja sen taustalla voi olla aika isojakin murheita, joita aika ikävästi ruokkii se, ettei pääse niitä käsittelemään sillä tavalla, että pääsisi eroon inhottavasta tunteesta.
Esim. kiusaaminen ja ulossulkeminen, ehkä väkivaltaa äärimuodoissaan, joista tekijät eivät ota mitään vastuuta vaan kiusaavat ja eristävät katkeran muista ja levittävät valheita päälle suojellaakseen omaa imagoaan. Siinä ei sit pelkästään jää vaille positiivisia kokemuksia nuorena, vaan joutuu kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja kuuntelemaan kiusaajan omahyväistä sepitettä muidenkin suusta, joille valheet ovat uponneet kuin kuuma veitsi voihin.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ihminen suostui näkemään vain jäävuoren huipun, hän ei suostu hyväksymään sitä, että toinen ihminen on tehnyt kovasti töitä, ottanut riskejä tai ehkä yksinkertaisesti on vain lahjaakkaampi, jolle ei oikein voi mitään. Tällöin kateus on epäkypsyyttä ja sillä projisoidaan omaa pahaa oloa toiseen, koska ei haluta ottaa vastuuta.
__
5/5. Komppaan. 🙏
*Ainoa multa. 📧
__
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kateus on normaalia ja oikeutettua. Mutta tunteiden yli pääseminen on sinun velvollisuutesi. Katkeruuteen ei tule alistua eikä varsinkaan mihinkään kostotoimiin saa ryhtyä kateudesta.
Saa ryhtyä. Silmä silmästä hammas hampaasta.
On aika normaalia. Mutta mitä se sinulle antaa ja kuinka paljon se vie aikaa, voimia, huomiota ja energiaa itseltäsi? Mitä olet siinä vellomisesta koskaan saanut muuta kuin pahan mielen? No voi se joskus saada ponnistelemaan enemmän, mutta ei siinäkään ole kovin kestävä motiivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en kyllä pidä siitä, että joku toinen määrittelee minun kateuttani. Kateelliseksi leimaamista meinaan käytetään nykyään myös toisen mielipiteiden mitätöintiin ja itsen hyvesignalointiin.
Minä en ole milloinkaan kadehtinut mitään/ketään. Toki voisin tahtoa omistaa isomman asunnon, auton, paksummat hiukset...sohvaakaan ei olisi pahitteeksi. Mutta olen oikein tyytyväinen elämääni näin, koen päivät rikkautena, vaikka "vain" metsälenkin ansiosta.
Luulen, että kateus kuulunee ihmisenä oloon, jossain määrin. Mutta että kateus ja katkeruus jonkun rahasta/luxus-tyylistä etc, pilaa jopa yöunet ja seuraavankin päivän, kuulostaa tosi raskaalta taakalta; ei tuo mielestäni ole ollenkaan normaalina..
t nimimerkki "Niillä mennään, mitä kulloinkin on"-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia että kyseiset tunteet ja tilat käy päällä ei ole normaalia että niihin jää niin pitkäksi aikaa että haittaa normaalia elämää.
Kateutta on sekä hyvää että huonoa. Hyvä kateus saa ihmisen ponnistelemaan jotta pääsisi itse samaan suuntaan, ja hyvän kateuden hetkellä pystyy myös olemaan iloinen sen toisen puolesta.
Huono kateus aiheuttaa negatiivisia tunteita ja katkeruutta. Sellaisesta kannattaa yrittää opetella eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellinen voi olla joistain yksittäisistä asioista. Katkeruutta en ole koskaan ymmärtänyt. Ihminen on kuitenkin paljolti omien valintojensa tulos. Mitä se katkeruus edes on?
Ehkei kannata miettiä tunteiden kanssa normaaliutta, koska kaikki tunteet ovat sallittuja. Useimmilta tunteet menevät nopeammin ohi. Kun kaipaat rauhaa tunteista, tutki, mitä on niiden takana ja opi päästämään irti. Lapsuuden perhe ja kasvatus vaikuttavat vielä aikuisenakin, jos niitä ei ole käsitelty. Lapsi on lojaali vanhemmilleen, eikä se ole lapsen häpeä. Lapsena on oikeus luottaa ja saada hoivaa. Asioiden tiedostaminen ja selvittely itsekseen saattaa auttaa tässä. Pääasia kuitenkin on, ettet toimi niinkuin tunne edellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kateellinen ja katkera mutta minusta se on normaalia jos ei pysty elämään omanlaistaan elämää vaan joutuu jatkuvasti tinkimään ja luopumaan asioista kunnes jäljelle ei jää mitään.
T: Sairas ja työkyvytön köyhä
Ei kannata kadehtia. Usein se toisen hyvä onni on pääasiassa vain esittämistä ja filmaamista. Jos tunnet tarvetta kadehtia toista, kannattaa tutustua paremmin hänen elämäänsä. Siellä saattaa olla taustalla paljon suurempia ongelmia, kuin sinulla. Vanha sanonta: Mitä kirkkaampi ihminen, sitä synkempi varjo.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kateellinen ja katkera mutta minusta se on normaalia jos ei pysty elämään omanlaistaan elämää vaan joutuu jatkuvasti tinkimään ja luopumaan asioista kunnes jäljelle ei jää mitään.
T: Sairas ja työkyvytön köyhä
”Vaan joutuu jatkuvasti tinkimään ja luopumaan asioista kunnes jäljellä ei jää mitään”
-> suhteessa mihin? Mitä sellaista sinulla ei ole, mitä toisella on? Mistä olet jäänyt paitsi pl. työelämä?
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin vielä, että harvoin ruoho on sen vihreämpää aidan toisella puolella. Ajattelutapa, joka auttaa minua kateuden käsittelyssä. Esim. jos jollakin on todella iso koti, ajattelen nykyään sitä aikaa, joka kodin siivoamiseen ja ylläpitoon menee. Sitten oma yksiö ei tunnukaan huonolta vaihtoehdolta. Hieno vene voi tuntua hulppealta, kunnes miettii miten paljon bensaa se vie ja miten paljon valmisteluja veneretki vaatiin. Siihen nähden oma tanssiharrastus tuntuukin ihanan yksinkertaiselta ja edulliselta. Tai jos jollain on rikas puoliso, on mahdollista että puoliso tekee aika pitkää päivää, jolloin yhteistä parisuhdeaikaa on vähän. Eli ajattelee asioita eri näkökulmista.
Sinä olet realisti et unelmoija. Elät siis normaalissa todellisuudessa. Kenenkään elämä ei ole vaaleanpunaista höttöä, vaikka some jne. Saisikin ihmisiä siten ajattelemaan.
Eiköhän se aika tavallista ole kadehtia muita. Jotkut vaan jää niihin tunteisiin enempi kiinni kuin toiset.
Parhaiten selviävät sellaiset, jotka osaavat kääntää huomion pois sellaisista henkilöistä, joita he kadehtivat. Jos ei esim. osaa hyödyntää sitä kateutta siten, että alkaa ottaa mallia siitä kateuden kohteesta, niin kateus on ihan turhaa.
Lyhyen hetken, kateus ja katkeruus on ok. se tunne tulee ja menee ohi äkkiä.
pitemmän päälle, ei ole ok.
Rupea harrastamaan jotain, niin saat nuo ajatukset vähenemään, ja
voit löytää uusia ystäviä/kumppanin jonka kanssa
voi tehdä jotain kivaa ja suunnitella tulevaisuutta..
Kateus on normaalia ja oikeutettua. Mutta tunteiden yli pääseminen on sinun velvollisuutesi. Katkeruuteen ei tule alistua eikä varsinkaan mihinkään kostotoimiin saa ryhtyä kateudesta.