Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia olla kateellinen ja katkera muille ihmisille?
22.06.2026 |
Minua on vaivannut lapsesta asti, että olen tosi kateellinen erinäisistä asioista.
Varsinkin raha-asiat aiheuttavat minussa paljonkin kateellisuutta ja katkeruutta, ja välillä tästä ilkeästä tunteesta on vaikea päästä yli ja ympäri. Asia voi jäädä niin sanotusti vellomaan päiviksi mieleeni, enkä pysty ajattelemaan muuta. Tunnen myös häpeä siitä, miksi voin olla kateellinen toiselle, jos hän on onnellinen. Tämä juontaa juurensa pääosin lapsuudestani ja kasvatuksesta.
Eilen sain selville, että eräs instagram-tili jota seuraan, on joskus voittanut äärettömän ison summan Eurojaskassa. Hän myös näyttää tämän kaikille avoimesti, että rahaa löytyy. Hän on myös laiha sekä kaunis ja elää juuri sellaista elämää, mistä itsekkin haaveilen.
Meni tästä jopa yöunet, ja koko päiväni on tänään myös mennyt pilalle, kun ärsyttää ja harmittaa niin paljon.
Onko kenelläkään muulla tälläista?
Kommentit (62)
viher demari punikeille opetetaan kateus jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateutta on eri tasoista, on vakavaa ja ei-vakavaa, joko pelkkä tunne tai sitten asia, joka voi johtaa jopa karmeisiin käytännön toimiin kateuden kohdetta vastaan. On ihan hyvä ymmärtää, että raja on häilyvä, jos antaa kateudelle valtaa.
Kai se opitaan jo lapsena. Meillä kotona aina puhuttiin muista ihmisistä kauniisti, ja iloittiin heidän onnesta. En itsekään siis oikein osaa olla kateellinen. Tai joo, mutta se on enemmän sellaista, että olisipa minullakin noin... Ja sitten ehkä otan selvää että onko se mahdollista, ja jos ei niin keksin jotain muuta tavoiteltavan arvoista.
Vierailija kirjoitti:
viher demari punikeille opetetaan kateus jo lapsena.
Mikä sitten mahtaa olla se heidän kateutensa kohde sinun mielestäsi? Kun en itse keksi mitään kohdetta.
On kyllä todella mitättömät ongelmat, huh huh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhyen hetken, kateus ja katkeruus on ok. se tunne tulee ja menee ohi äkkiä.
pitemmän päälle, ei ole ok.
Rupea harrastamaan jotain, niin saat nuo ajatukset vähenemään, ja
voit löytää uusia ystäviä/kumppanin jonka kanssa
voi tehdä jotain kivaa ja suunnitella tulevaisuutta..
Lyhyt hetki ei välttämättä riitä sellaisen juurakon kitkemiseen, joka ulottuu laajalle ja syvälle alueelle, ettei koko maaperässä ole puhdasta kohtaa, mitä se ei olisi jo saastuttanut. Ylimieliset heitot ja muun hyvesignaloivan käytöksen voisi joskus pistää pauselle. Karuja kokemuksia tai vakavia traumoja ei pyyhitä pois "asennetta muuttamalla" tai "yleviä ajattelemalla". Niihin auttaa vain aika. Joskus siinä voi mennä koko loppuelämä. Joten miettikää kaikki, miten kohtelette muita.
Vierailija kirjoitti:
Kateus on ihan normaali ihmisen tunne, jokainen varmasti sitä edes joskus tuntee, ihan jo pienissä määrin. Toki mieluummin tuntisi ihailua kuin kateutta. Kateus kannattaa ajatella kompassina, että sen näyttää suuntaa johon voi alkaa kulkea. Esim. kaverilla kivasti sisustettu asunto -> miksi en itsen sisustaisi asuntoani kivasti? Toki on myös asioita, joita voi kadehtia, mutta niitä ei vain ole mahdollista enää saada, kuten nuoruus tai pitkät sääret, jos sellaisia ei itseltään löydy.
Katkeruus on voimakkaampi tunne, lähempänä vihaa. Katkeruus voi olla vaikka sitä, että pukeudut ja laittaudut, olet ystävällinen ja kiva, mutta kumppanisi silti flirttailee muille, jopa pettää.
Molempien tunteiden taustalla on ehkä arvottomuuden tunne, myös riittämättömyys. Kannattaa olla itselleen armollinen, hyväksyä tunne ja elää se läpi. Pahinta mitä voi tehdä, on kostaa kateudesta tai katkeruudesta käsin esim. väkivallan keinoin. Silloin et ota vastuuta tunteestasi ja teoistasi, vaan siirrät vastuun uhrille pahasta olostasi. Jos on jatkuvasti todella kateellinen tai katkera jollekin, ettei siitä pääse yli, on parempi päättää ihmissuhde, sillä katkeruus ja kateus tunteina kuluttavat ennen kaikkea sinua itseäsi.
Sivusta. Miten katkeruus on sitä että laittautuu kauniinsi mutta puoliso pettää? Tarkoitatko että kun ei saanutkaan puolisoa pidettyä tulee katkeruus? En ymmärtänyt tuosta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin vielä, että harvoin ruoho on sen vihreämpää aidan toisella puolella. Ajattelutapa, joka auttaa minua kateuden käsittelyssä. Esim. jos jollakin on todella iso koti, ajattelen nykyään sitä aikaa, joka kodin siivoamiseen ja ylläpitoon menee. Sitten oma yksiö ei tunnukaan huonolta vaihtoehdolta. Hieno vene voi tuntua hulppealta, kunnes miettii miten paljon bensaa se vie ja miten paljon valmisteluja veneretki vaatiin. Siihen nähden oma tanssiharrastus tuntuukin ihanan yksinkertaiselta ja edulliselta. Tai jos jollain on rikas puoliso, on mahdollista että puoliso tekee aika pitkää päivää, jolloin yhteistä parisuhdeaikaa on vähän. Eli ajattelee asioita eri näkökulmista.
Eli olet realisti. Sama täällä. Kun mäen onnellisen pariskunnan, itse ollessani sinkku, olen iloinen heidän puoelestaan mutta tiedän että suhteisiin kuuluu paljon ikäväö myös eivätkä ne usein kestä kuin tietyn aikaa. Kun näen ison talon, jollaista en kyllä haluaisikaan, ajattelen heti että onpa siitä varmaan paljon kuluja ja vaivaa. Ja niin edelleen. En voi sille mitään mutta tulee mieleen niin hyviä kuin huonoja asioita. Loppuviimei kaikessa kuitenkin on hyvät ja huonot.
Vierailija kirjoitti:
Kateutta on sekä hyvää että huonoa. Hyvä kateus saa ihmisen ponnistelemaan jotta pääsisi itse samaan suuntaan, ja hyvän kateuden hetkellä pystyy myös olemaan iloinen sen toisen puolesta.
Huono kateus aiheuttaa negatiivisia tunteita ja katkeruutta. Sellaisesta kannattaa yrittää opetella eroon.
Ei kateus liity välttämättä katkeruuteen. En ole kateellinen kiusaajilleni, huonoja ihmisiä olivat. Katkeruus on eri asia, aika moni varmaan eläisi mieluummin ilman ikäviä ja täysin turhia ja vaurioittavia kokemuksia kiusaamisesta tai seksuaalisesta väkivallasta, joihin kateelliset ihmiset sortuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kateus haittaa vain sinua itseäsi, ei kateuden kohdetta.
Hyvin usein kateuden kohde saa tuta toisten kateuden. Voi kunpa se aina olisikin vain puolihuomaamaton korvien välinen asia
Vierailija kirjoitti:
Kai se opitaan jo lapsena. Meillä kotona aina puhuttiin muista ihmisistä kauniisti, ja iloittiin heidän onnesta. En itsekään siis oikein osaa olla kateellinen. Tai joo, mutta se on enemmän sellaista, että olisipa minullakin noin... Ja sitten ehkä otan selvää että onko se mahdollista, ja jos ei niin keksin jotain muuta tavoiteltavan arvoista.
Ihana! :) Täällä toinen vähän samanlainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus on ihan normaali ihmisen tunne, jokainen varmasti sitä edes joskus tuntee, ihan jo pienissä määrin. Toki mieluummin tuntisi ihailua kuin kateutta. Kateus kannattaa ajatella kompassina, että sen näyttää suuntaa johon voi alkaa kulkea. Esim. kaverilla kivasti sisustettu asunto -> miksi en itsen sisustaisi asuntoani kivasti? Toki on myös asioita, joita voi kadehtia, mutta niitä ei vain ole mahdollista enää saada, kuten nuoruus tai pitkät sääret, jos sellaisia ei itseltään löydy.
Katkeruus on voimakkaampi tunne, lähempänä vihaa. Katkeruus voi olla vaikka sitä, että pukeudut ja laittaudut, olet ystävällinen ja kiva, mutta kumppanisi silti flirttailee muille, jopa pettää.
Molempien tunteiden taustalla on ehkä arvottomuuden tunne, myös riittämättömyys. Kannattaa olla itselleen armollinen, hyväksyä tunne ja elää se läpi. Pahinta mitä voi tehdä, on kostaa kateudesta tai katkeruudesta käsin esim. väkivallan keinoin. Silloin et ota vastuuta tunteestasi ja teoistasi, vaan siirrät vastuun uhrille pahasta olostasi. Jos on jatkuvasti todella kateellinen tai katkera jollekin, ettei siitä pääse yli, on parempi päättää ihmissuhde, sillä katkeruus ja kateus tunteina kuluttavat ennen kaikkea sinua itseäsi.Sivusta. Miten katkeruus on sitä että laittautuu kauniinsi mutta puoliso pettää? Tarkoitatko että kun ei saanutkaan puolisoa pidettyä tulee katkeruus? En ymmärtänyt tuosta mitään.
Joo, panostaa suhteeseen, mutta kumppani ei arvostakaan panostasi vaan pahimmassa tapauksessa saa ”palkkioksi” panostuksestasi sen, että kumppani ei huomioi sinua vaan muita ihmisiä.
Toinen esimerkki voisi olla se, että järjestät juhlat ja teet tarjoiltavat, mutta kaikki kutsuttavat peruuttavat viime tingassa. Pahimmassa tapauksessa kuulet jälkeenpäin, että he ovat olleet toisissa ”paremmissa” juhlissa sinun juhliesi sijasta.
Katkeruushan on usein sellainen roihuamaan leimahtanut liekki. Sen taustalla on usein lapsuuden kokemuksia arvottomuudesta ja hylätyksi tulemisesta. Sellaisia asioita, joita oma vanhempasi ei ole kasvatuksessa pystynyt täyttämään. Esim. tuo esimerkki että kumppanisi huomioi muita eikä sinua, voi aktivoida sinun hylätyksi tulemisen traumasi ja siitä syntyy sinulle katkeruuden kokemus, ikäänkuin taas jäit kakkokseksi sinulle tärkeälle ihmisille, vaikka niin panostit ja toimit oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyen hetken, kateus ja katkeruus on ok. se tunne tulee ja menee ohi äkkiä.
pitemmän päälle, ei ole ok.
Rupea harrastamaan jotain, niin saat nuo ajatukset vähenemään, ja
voit löytää uusia ystäviä/kumppanin jonka kanssa
voi tehdä jotain kivaa ja suunnitella tulevaisuutta..
Lyhyt hetki ei välttämättä riitä sellaisen juurakon kitkemiseen, joka ulottuu laajalle ja syvälle alueelle, ettei koko maaperässä ole puhdasta kohtaa, mitä se ei olisi jo saastuttanut. Ylimieliset heitot ja muun hyvesignaloivan käytöksen voisi joskus pistää pauselle. Karuja kokemuksia tai vakavia traumoja ei pyyhitä pois "asennetta muuttamalla" tai "yleviä ajattelemalla". Niihin auttaa vain aika. Joskus siinä voi mennä koko loppuelämä. Joten miettikää kaikki, miten kohtelette muita.
Hyvesignalointi ei tosiasiassa aiheuta uhmisille haittaa. Jos se tuntuu kurjalta, on ärsyyntyjällä todennäköisesti narsistisia piirteitä. Kysy itseltäsi miksi sinua haittaisi, jos toinen haluaisi muiden ajattelevan hänen olevan hyvä ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ihminen suostui näkemään vain jäävuoren huipun, hän ei suostu hyväksymään sitä, että toinen ihminen on tehnyt kovasti töitä, ottanut riskejä tai ehkä yksinkertaisesti on vain lahjaakkaampi, jolle ei oikein voi mitään. Tällöin kateus on epäkypsyyttä ja sillä projisoidaan omaa pahaa oloa toiseen, koska ei haluta ottaa vastuuta.
Yrittäjistä nähdään vain se menestys, ei niitä ympäripyöreitä työpäiviä useiden vuosien ajan eikä niitä yrittäjiä, jotka eivät menestyneet. Kun itse mieluummin kääriytyy vilttiin sohvan nurkkaan ja toinen heittää vielä keikan pari.
Eikös se ole ihan tutkittu juttu, että mitä enemmän jotain tunnetta yrittää kieltää, sitä voimakkaampi se on.
Ap kokee häpeää kateuden tunteesta ja yrittää väkisellä painaa tunteen pinnan alle, joten sitä enemmän jää siihen vellomaan. Auttaisko jos ajattelisit, että kateuden ja katkeruuden tunteet on ihan ok ja sallittuja ja kaikki tunteet ovat olemassa syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus on ihan normaali ihmisen tunne, jokainen varmasti sitä edes joskus tuntee, ihan jo pienissä määrin. Toki mieluummin tuntisi ihailua kuin kateutta. Kateus kannattaa ajatella kompassina, että sen näyttää suuntaa johon voi alkaa kulkea. Esim. kaverilla kivasti sisustettu asunto -> miksi en itsen sisustaisi asuntoani kivasti? Toki on myös asioita, joita voi kadehtia, mutta niitä ei vain ole mahdollista enää saada, kuten nuoruus tai pitkät sääret, jos sellaisia ei itseltään löydy.
Katkeruus on voimakkaampi tunne, lähempänä vihaa. Katkeruus voi olla vaikka sitä, että pukeudut ja laittaudut, olet ystävällinen ja kiva, mutta kumppanisi silti flirttailee muille, jopa pettää.
Molempien tunteiden taustalla on ehkä arvottomuuden tunne, myös riittämättömyys. Kannattaa olla itselleen armollinen, hyväksyä tunne ja elää se läpi. Pahinta mitä voi tehdä, on kostaa kateudesta tai katkeruudesta käsin esim. väkivallan keinoin. Silloin et ota vastuuta tunteestasi ja teoistasi, vaan siirrät vastuun uhrille pahasta olostasi. Jos on jatkuvasti todella kateellinen tai katkera jollekin, ettei siitä pääse yli, on parempi päättää ihmissuhde, sillä katkeruus ja kateus tunteina kuluttavat ennen kaikkea sinua itseäsi.Sivusta. Miten katkeruus on sitä että laittautuu kauniinsi mutta puoliso pettää? Tarkoitatko että kun ei saanutkaan puolisoa pidettyä tulee katkeruus? En ymmärtänyt tuosta mitään.
Joo, panostaa suhteeseen, mutta kumppani ei arvostakaan panostasi vaan pahimmassa tapauksessa saa ”palkkioksi” panostuksestasi sen, että kumppani ei huomioi sinua vaan muita ihmisiä.
Toinen esimerkki voisi olla se, että järjestät juhlat ja teet tarjoiltavat, mutta kaikki kutsuttavat peruuttavat viime tingassa. Pahimmassa tapauksessa kuulet jälkeenpäin, että he ovat olleet toisissa ”paremmissa” juhlissa sinun juhliesi sijasta.
Katkeruushan on usein sellainen roihuamaan leimahtanut liekki. Sen taustalla on usein lapsuuden kokemuksia arvottomuudesta ja hylätyksi tulemisesta. Sellaisia asioita, joita oma vanhempasi ei ole kasvatuksessa pystynyt täyttämään. Esim. tuo esimerkki että kumppanisi huomioi muita eikä sinua, voi aktivoida sinun hylätyksi tulemisen traumasi ja siitä syntyy sinulle katkeruuden kokemus, ikäänkuin taas jäit kakkokseksi sinulle tärkeälle ihmisille, vaikka niin panostit ja toimit oikein.
Ok, nyt ymmärrän paremmin mitä tarkoitat. Eli osattomaksi jäämistä, hylkäystraumaa ja muita huonoja kokemuksia. Luulen luitenkin että katkeruus sanana tarkoittaa sitä, että kovien elämän kokemusten myötä muuttuu negatiiviseksi ja jää miettimään tapahtuneita niistä irti pääsemättä. Se on toki lähellä kateutta. Kaikki eivät tule katkeriksi, vaikka heitä kohtaa moni kova kokemus. Käytit sanaa eri tavalla kuin minä olen sitä käyttänyt mutta nyt ymmärrän paremmin mitä tarkoitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus on ihan normaali ihmisen tunne, jokainen varmasti sitä edes joskus tuntee, ihan jo pienissä määrin. Toki mieluummin tuntisi ihailua kuin kateutta. Kateus kannattaa ajatella kompassina, että sen näyttää suuntaa johon voi alkaa kulkea. Esim. kaverilla kivasti sisustettu asunto -> miksi en itsen sisustaisi asuntoani kivasti? Toki on myös asioita, joita voi kadehtia, mutta niitä ei vain ole mahdollista enää saada, kuten nuoruus tai pitkät sääret, jos sellaisia ei itseltään löydy.
Katkeruus on voimakkaampi tunne, lähempänä vihaa. Katkeruus voi olla vaikka sitä, että pukeudut ja laittaudut, olet ystävällinen ja kiva, mutta kumppanisi silti flirttailee muille, jopa pettää.
Molempien tunteiden taustalla on ehkä arvottomuuden tunne, myös riittämättömyys. Kannattaa olla itselleen armollinen, hyväksyä tunne ja elää se läpi. Pahinta mitä voi tehdä, on kostaa kateudesta tai katkeruudesta käsin esim. väkivallan keinoin. Silloin et ota vastuuta tunteestasi ja teoistasi, vaan siirrät vastuun uhrille pahasta olostasi. Jos on jatkuvasti todella kateellinen tai katkera jollekin, ettei siitä pääse yli, on parempi päättää ihmissuhde, sillä katkeruus ja kateus tunteina kuluttavat ennen kaikkea sinua itseäsi.Sivusta. Miten katkeruus on sitä että laittautuu kauniinsi mutta puoliso pettää? Tarkoitatko että kun ei saanutkaan puolisoa pidettyä tulee katkeruus? En ymmärtänyt tuosta mitään.
Joo, panostaa suhteeseen, mutta kumppani ei arvostakaan panostasi vaan pahimmassa tapauksessa saa ”palkkioksi” panostuksestasi sen, että kumppani ei huomioi sinua vaan muita ihmisiä.
Toinen esimerkki voisi olla se, että järjestät juhlat ja teet tarjoiltavat, mutta kaikki kutsuttavat peruuttavat viime tingassa. Pahimmassa tapauksessa kuulet jälkeenpäin, että he ovat olleet toisissa ”paremmissa” juhlissa sinun juhliesi sijasta.
Katkeruushan on usein sellainen roihuamaan leimahtanut liekki. Sen taustalla on usein lapsuuden kokemuksia arvottomuudesta ja hylätyksi tulemisesta. Sellaisia asioita, joita oma vanhempasi ei ole kasvatuksessa pystynyt täyttämään. Esim. tuo esimerkki että kumppanisi huomioi muita eikä sinua, voi aktivoida sinun hylätyksi tulemisen traumasi ja siitä syntyy sinulle katkeruuden kokemus, ikäänkuin taas jäit kakkokseksi sinulle tärkeälle ihmisille, vaikka niin panostit ja toimit oikein.Ok, nyt ymmärrän paremmin mitä tarkoitat. Eli osattomaksi jäämistä, hylkäystraumaa ja muita huonoja kokemuksia. Luulen luitenkin että katkeruus sanana tarkoittaa sitä, että kovien elämän kokemusten myötä muuttuu negatiiviseksi ja jää miettimään tapahtuneita niistä irti pääsemättä. Se on toki lähellä kateutta. Kaikki eivät tule katkeriksi, vaikka heitä kohtaa moni kova kokemus. Käytit sanaa eri tavalla kuin minä olen sitä käyttänyt mutta nyt ymmärrän paremmin mitä tarkoitit.
Joo kova negatiivinen elämänkokemus voi tarkoittaa ihmisille eri asioita, toiselle se että kumppani pettää tai toiselle se että alaraajahalvaantuu eikä pysty enää liikkumaan. Se mikä kenellekin on negatiivinen elämänkokemus, on aika yksilöllistä. Mutta veikkaan että ne ihmiset eivät katkeroidu, joilla ei ole jo ennestään taustalla arvottomuuden tunnetta tai käsittelemättömiä traumoja. Ei tule sellaista ”miksi mulle taas tapahtui näin” -tyyppistä tunnetta ja jumiutumista tapahtuneeseen. Lisäksi varmaan myös sosiaaliset verkostot auttavat asiassa ylipääsyssä.
Puhutaan samasta asiasta mutta eri sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyen hetken, kateus ja katkeruus on ok. se tunne tulee ja menee ohi äkkiä.
pitemmän päälle, ei ole ok.
Rupea harrastamaan jotain, niin saat nuo ajatukset vähenemään, ja
voit löytää uusia ystäviä/kumppanin jonka kanssa
voi tehdä jotain kivaa ja suunnitella tulevaisuutta..
Lyhyt hetki ei välttämättä riitä sellaisen juurakon kitkemiseen, joka ulottuu laajalle ja syvälle alueelle, ettei koko maaperässä ole puhdasta kohtaa, mitä se ei olisi jo saastuttanut. Ylimieliset heitot ja muun hyvesignaloivan käytöksen voisi joskus pistää pauselle. Karuja kokemuksia tai vakavia traumoja ei pyyhitä pois "asennetta muuttamalla" tai "yleviä ajattelemalla". Niihin auttaa vain aika. Joskus siinä voi mennä koko loppuelämä. Joten miettikää kaikki, miten kohtelette muita.
Hyvesignalointi ei tosiasiassa aiheuta uhmisille haittaa. Jos se tuntuu kurjalta, on ärsyyntyjällä todennäköisesti narsistisia piirteitä. Kysy itseltäsi miksi sinua haittaisi, jos toinen haluaisi muiden ajattelevan hänen olevan hyvä ihminen?
Kyllä se haittaa, jos se tulee kiusaajan suusta.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia, tosi monet ihmiset ovat kateellisia, varsinkin tällä palstalla. Kateus ei yleensä johdu siitä, että toisella on jotain mitä sinulla ei, vaan siitä että toisella on rohkeutta tavoitella asiaa jonka sinäkin haluisit - mutta et (vielä?) uskalla. Jos onnistut pääsemään eroon sinua rajoittavasta pelosta, saatat jopa huomata että et oikeasti halunnut itse asiaa, vaan ainoastaan eroon pelosta.
Kateus on siten tärkeä signaali, joka näyttää suuntaa elämääsi. Kannattaa olla kiitollinen kateudesta, ja mennä kohti pelottavilta tuntuvia asioita, pienin mutta määrätietoisin askelin.
T: Kyökkipsykologi
Mä olen lähinnä kateellinen muiden ulkonäöstä ja vaikka mulla olisi millä mitalla rohkeutta tavoitella samaa, niin en tule sitä koskaan saavuttamaan. Hyvä ulkonäkö taas avaa muitakin ovia elämässä ja se on ihan tutkittu fakta. Ruma on kaikin tavoin heikommissa lähtökohdissa.
Kateus haittaa vain sinua itseäsi, ei kateuden kohdetta.