Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät jaksaa enää edes unelmoida?
22.06.2026 |
Tuli mieleen tuosta unelmaelämä-ketjusta... Ennen tykkäsin miettiä noita. Nykyään tulee vain surullinen olo, koska se unelmaelämän kuvittelu vain muistuttaa siitä, etten pysty sellaista saamaan. Miten kaukana se on siitä, mitä elämää oikeasti joudun elämään. Ehkä toivo ja unelmatkin voivat tietyssä pisteessä vain alkaa sattua...
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä unelmoitavaa on kun ei töitäkään enää saa. Tässä nyt odotellaan lähinnä syöpää ja kuolemaa.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi työ on ihmisille niin tärkeä asia.
Koska rahaa ei oikein muutenkaan saa tarpeeksi ihmisarvoisen elämän viettämiseen. Toki joillekin työ itsessään on elämän sisältö. Minullekin, muttei tietysti mikä tahansa työ, vaan sellainen, mistä aidosti nautin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä unelmoitavaa on kun ei töitäkään enää saa. Tässä nyt odotellaan lähinnä syöpää ja kuolemaa.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi työ on ihmisille niin tärkeä asia.
Koska rahaa ei oikein muutenkaan saa tarpeeksi ihmisarvoisen elämän viettämiseen. Toki joillekin työ itsessään on elämän sisältö. Minullekin, muttei tietysti mikä tahansa työ, vaan sellainen, mistä aidosti nautin.
Itse elän työttömänä täysin nautittavaa elämää. Mitä on ihmisarvo, ja miten se liittyy rahaan? -sama
Joskus on vain hyväksyttävä, ettei se oma unelma toteudu ja jatkettava elämää.
Olen 54-vuotias, tällä hetkellä onnellisesti sinkku omasta valinnastani, työtön, mutta talous ok ja lapset jo aikuisia ja tukevasti omillaan, joten nyt jatkan siitä, mihin ennen avioliittoa ja lapsia parikymppisenä jäin: kiertelen maailmaa. Suunnitelmissa -ei haaveissa- on vielä monta reissua nyt, kun olen vauhtiin päässyt!
Ja ennen kuin joku mies rientää tähän kertomaan, etten voi olla onnellinen sinkkuna, niin voin kertoa että olen ollut parisuhteissa 27 ja 5 vuotta, enkä todellakaan keksi, mitä mies voisi tarjota, jota ilman en pärjää tai voisi olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on vain hyväksyttävä, ettei se oma unelma toteudu ja jatkettava elämää.
Tämäkin on totta. Itse olen aina miettinyt niitä unelmia, joihin mulla on realistinen mahdollisuus ja löhtenyt toteuttamaan niitä. Eli silleen, että mulla on nyt käsissäni nämä palikat, mitä niillä pystyy saavuttamaan? Mitä kivaa pystyn niillä tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä unelmoitavaa on kun ei töitäkään enää saa. Tässä nyt odotellaan lähinnä syöpää ja kuolemaa.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi työ on ihmisille niin tärkeä asia.
Koska rahaa ei oikein muutenkaan saa tarpeeksi ihmisarvoisen elämän viettämiseen. Toki joillekin työ itsessään on elämän sisältö. Minullekin, muttei tietysti mikä tahansa työ, vaan sellainen, mistä aidosti nautin.
Itse elän työttömänä täysin nautittavaa elämää. Mitä on ihmisarvo, ja miten se liittyy rahaan? -sama
Mun mielestä on täysin ihmisarvon vastaista, että työ määrittää ihmisen arvon. Ainakin itse arvostan suuresti ihmisiä, jotka ovat löytäneet rauhan ja tasapainon elämäänsä sisältään ilman suuria taloudellisia panostuksia, koska se kestää, toisin kuin maallinen omaisuus.
Yököttää termi menestyjä, jota viljellään nykyään joka paikassa. Tiedät välittömästi, mitä sillä tarkoitetaan 🤮
Radikaali hyväksyntä ja parhaansa tekeminen on parempi tie kuin joku fantasiointi. Ja huomaatko mitä tapahtui, ap? Vertasit itseäsi muiden elämiin, muiden unelmiin, muiden mahdollisuuksiin. Pois palstalta ja vaikka filosofiaa lukemaan, löydät parempia ahaa-elämyksiä kuin vauvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Radikaali hyväksyntä ja parhaansa tekeminen on parempi tie kuin joku fantasiointi. Ja huomaatko mitä tapahtui, ap? Vertasit itseäsi muiden elämiin, muiden unelmiin, muiden mahdollisuuksiin. Pois palstalta ja vaikka filosofiaa lukemaan, löydät parempia ahaa-elämyksiä kuin vauvalta.
En verrannut. Ihan omat unelmat mulla on olleet, mutta en pysty niitä saavuttamaan. Täytyy tosiaan hyväksyä todellisuus, lopettaa fantasiointi.
Vierailija kirjoitti:
Olen 54-vuotias, tällä hetkellä onnellisesti sinkku omasta valinnastani, työtön, mutta talous ok ja lapset jo aikuisia ja tukevasti omillaan, joten nyt jatkan siitä, mihin ennen avioliittoa ja lapsia parikymppisenä jäin: kiertelen maailmaa. Suunnitelmissa -ei haaveissa- on vielä monta reissua nyt, kun olen vauhtiin päässyt!
Ja ennen kuin joku mies rientää tähän kertomaan, etten voi olla onnellinen sinkkuna, niin voin kertoa että olen ollut parisuhteissa 27 ja 5 vuotta, enkä todellakaan keksi, mitä mies voisi tarjota, jota ilman en pärjää tai voisi olla onnellinen.
Miten sait tähänkin nyt liitettyä mies vs nainen -vastakkainasettelun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko se jaksamisesta kiinni vaan siitä, mikä on järkevää. Unelmia voi olla vaikea saavuttaa, ja sitten kun elämä on halutulla mallilla, niin sitten tulee syöpä ja kuolee pois, tai tapahtuu muuta ikävää. Parasta onkin alkaa tyytyä siihen, miten asiat ovat nyt, ja nauttia tämänhetkisistä mahdollisuuksista. m48
Kun ei ole edes vakaata elämää mihin tyytyä kun tuntuu että kaikki vähäinenkin viedään pois niin nauti siinä sitten niistä ei mistään mahdollisuuksista.
Elämä ilman unelmiakin on ihan jees. Itse olen ollut aina sellainen haaveilija. Nämä haaveeni olisivat vaatineet valtavasti rahaa ja resursseja. Lopulta kun tulin tarpeeksi vanhaksi, ymmärsin etten halua tehdä sellaisia uhrauksia muussa elämässä, mitä nämä haaveet olisivat vaatineet. Ja joku lottovoitto nyt on äärimmäisen epätodennäköinen. Se vaatii vain aikaa ja kypsymistä se unelmista luopuminen. Joten elän nykyään vahvasti hetkessä, ja haaveeni ovat hyvin pieniä, kuten uusi tapetti seinälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko se jaksamisesta kiinni vaan siitä, mikä on järkevää. Unelmia voi olla vaikea saavuttaa, ja sitten kun elämä on halutulla mallilla, niin sitten tulee syöpä ja kuolee pois, tai tapahtuu muuta ikävää. Parasta onkin alkaa tyytyä siihen, miten asiat ovat nyt, ja nauttia tämänhetkisistä mahdollisuuksista. m48
Kun ei ole edes vakaata elämää mihin tyytyä kun tuntuu että kaikki vähäinenkin viedään pois niin nauti siinä sitten niistä ei mistään mahdollisuuksista.
Itse olen työtön, rahaton, eronnut, menettänyt akateemisen uran, syönyt mielialalääkkeitä, loppuunpalanut. Terveys on jäljellä tosin. m48
En jaksa. Ex-mies teki selkäni takana taloudellisia mokia, joita makselen vieläkin. Lapseni sairastui vakavasti, ja vaikka hän on täysi-ikäinen, niin yhteiskunta ei maksa kaikkea, ja maksan hänenkin menojaan, jotta hänkin saisi jotakuinkin ihmisarvoisen elämän.
Se siitä unelmasta, että lasten kasvettua aikuisiksi saisin asua yksin jossain pienessä halvassa yksiössä, ja vapaa-ajallani matkustaa ja harrastaa. En jaksa toivoa enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni suurmies on sanonut, että ihmiselle on karvas kohtalo saada kaikki haluamansa.
Seneca sanoi, että kun näemme jonkun menestyneen ja kadehditun, Onnetar todellisuudessa pitää häntä pilkkanaan hukuttamalla hänet "epätodellisiin rikkauksiin", jotka se sitten ottaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Moni suurmies on sanonut, että ihmiselle on karvas kohtalo saada kaikki haluamansa.
Seneca sanoi, että kun näemme jonkun menestyneen ja kadehditun, Onnetar todellisuudessa pitää häntä pilkkanaan hukuttamalla hänet "epätodellisiin rikkauksiin", jotka se sitten ottaa pois.
Ja niinhän Senecalle itselleen kävi.
Vierailija kirjoitti:
Moni suurmies on sanonut, että ihmiselle on karvas kohtalo saada kaikki haluamansa.
Seneca sanoi, että kun näemme jonkun menestyneen ja kadehditun, Onnetar todellisuudessa pitää häntä pilkkanaan hukuttamalla hänet "epätodellisiin rikkauksiin", jotka se sitten ottaa pois.
No ei se vastakohta eli sairas ja köyhä sekään hauskaa ole ja kun Suomessa ja maailmalla ollaan menossa kohti vain näitä kahta ääripäätä eli väliin ei jää keskiluokkaa tai mitään on vain köyhät ja superrikkaat.
Unelmointi on yhtä tyhjän kanssa, kun asioiden aikaan saaminen vaatisi useita satojatuhansia euroja. Ei riitä 2000€/kk netto palkka yhteenkään unelmaani. Suomessa on helvetin kallista, huonot palkat ja kovat verot.
Itse olen keskittynyt iloitsemaan siitä, mitä minulla on. Vielä muutama vuosi sitten unelmoin paljonkin, mutta eipä ne unelmat näytä toteutuvan edes kovalla työllä. Kunpa olisikin niin, että kaikki on vain itsestä ja omasta yritteliäisyydestä kiinni, mutta ei vaan aina ole.
Jotkin unelmat ovat kuitenkin toteutuneetkin, mistä olen tietysti onnellinen ja kiitollinen. Ja loppujen eteen edelleen ponnistelen, vaikka seinä nousee vastaan joka suunnassa.