Lue keskustelun säännöt.
Sisarusten perheettömyys redflag deittaillessa?
21.06.2026 |
Treffikumppanini kyseli minulta sisaruksistani (nuorin on 36 vuotias) ja alkoi tivaamaan mikä perheessäni ollut vialla kun yhdelläkään sisaruksistani ei ole puolisoa tai lapsia. Sisaruksia on siis kolme, kaksi siskoa, yksi veli. Yritin jotain selittää, että ei lapsuudenperheessä mitään vikaa ollut, kaikki tykkäävät vain olla yksin. Ainakin siskoni ovat tämän ääneen sanoneetkin ja ovat itse lähteneet parisuhteistaan.
Kysymys siis kuuluu että onko tällainen tilanne, että on useampi aikuinen sisarus ja kellään ei ole perhettä niin automaattinen redflag?
Kommentit (65)
Ai "Miksi sun pikkusiskolla ei ole puolisoa?" Urpo mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että alkaa tivaamaan tuollaista on redflag. Oletko nainen vai mies?
Perheesi ei ole red flag, mutta tuo deittikumppanisi on.
No, tällä elämänkokemuksella sanoisin, että kyllä perheestä voi päätellä yhtä ja toista.
Ensimmäisenä kiinnittäisin huomiota siihen, millainen suhde miehellä on äitiinsä. Jos äiti on kovin dominoiva hahmo, joka palvoo poikaansa ja alkaa kilpailla miniänsä kanssa niin ongelmia on luvassa. Jos taas poika väheksyy äitiään, niin on luvassa vielä suurempia ongelmia. Mies, joka tykkää äidistään ja puhuu hänestä arvostaen on paras.
Se, että kaikki ovat eronneita kertoo myös paljon. Toisaalta perheessä voi olla tapana, että pidetään yllä perhehelvettejä, eikä osata erota vaikka pitäisi.
Mutta ei kai näistä mikään ole mikään elinikäinen tuomio. Ihmisille sattuu ja tapahtuu. Ja omaan elämäänsä voi vaikuttaa, kun tiedostaa ongelmat.
No mä oon törmännyt tähän ajatukseen itse ja ihan itsestäni vieläpä!!! Olen sinkku ja kaks sisaruksistani toinen ei ole seurustellut koskaan ja toinen on ollu 10 v. tyttöystävänsä kanssa mutta eivät asu yhdessä. Lapsia tai edes lemmikkejä ei oo kellään. Mulla on vaan tunne kuin mun lapsuudenperheessä ois joku outous vaikka samaan aikaan en haluaisi pitää lapsiperhe-elämää normaaliudenja hyvyyden synonyyminä. Me ollaan jotenki syrjäydytty, kellään ei oikein oo semmoista yhteisöä jonka kanssa olla vaikka jouluna tai juhannuksena eikä vietetä synttäreitä. Edes siis keskenämme. Oon surullinen koska sellaisen yhteisön olisin halunnut mutta tuntuu että kaikki muut muodostaa ne yhteisöt parisuhteen ja lapsien kautta. Nuorena tuntui että sellaiset yhteisölliset ja sosiaaliset miehet jätti mut koska mä en vaan luonnostani verkostoitunut ja ollut tarpeeksi sosiaalinen. Et ehkä se jotain kertoo jos on useita sisaruksia eikä kellään oo ns.omaa perhettä. Vaikka eihän se tarkoita et ne ihmiset ois yksin mutta... vaikea selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai "Miksi sun pikkusiskolla ei ole puolisoa?" Urpo mies
Tämä Ap lienee itse mies. Treffikumppani oli tavallinen akateeminen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella outo ajatus.
Itse en todellakaan halua tulla arvioiduksi sisarukseni perusteella. Meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin samat vanhemmat. Eikä minua kiinnosta muiden sisaruksien tekemiset.
Ei yhtään outo ajatus. Normaaleissa perheissä seurustellaan sisarusten kanssa, joten jos he ovat esimerkiksi aivan ääliöitä, niin puoliso saa kyllä siitä osansa vuosien varrella.
Jos taas perhe on niin rikki, että sisarukset eivät ole missään tekemisissä, niin sielläkin on taustalla kaikenlaista sontaa, joka tulee ennemmin tai myöhemmin myös puolison ongelmaksi.
Millä tavalla tulee puolison ongelmaksi? Ei ole tullut minun puolisolle mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä oon törmännyt tähän ajatukseen itse ja ihan itsestäni vieläpä!!! Olen sinkku ja kaks sisaruksistani toinen ei ole seurustellut koskaan ja toinen on ollu 10 v. tyttöystävänsä kanssa mutta eivät asu yhdessä. Lapsia tai edes lemmikkejä ei oo kellään. Mulla on vaan tunne kuin mun lapsuudenperheessä ois joku outous vaikka samaan aikaan en haluaisi pitää lapsiperhe-elämää normaaliudenja hyvyyden synonyyminä. Me ollaan jotenki syrjäydytty, kellään ei oikein oo semmoista yhteisöä jonka kanssa olla vaikka jouluna tai juhannuksena eikä vietetä synttäreitä. Edes siis keskenämme. Oon surullinen koska sellaisen yhteisön olisin halunnut mutta tuntuu että kaikki muut muodostaa ne yhteisöt parisuhteen ja lapsien kautta. Nuorena tuntui että sellaiset yhteisölliset ja sosiaaliset miehet jätti mut koska mä en vaan luonnostani verkostoitunut ja ollut tarpeeksi sosiaalinen. Et ehkä se jotain kertoo jos on useita sisaruksia eikä kellään oo ns.omaa perhettä. Vaikka eihän se tarkoita et ne ihmiset ois yksin mutta... vaikea selittää.
Ymmärrän täysin. Olisiko mahdotonta vielä muodostaa yhteisöä sisarustesi kanssa? Eihän se enempää vaadi kuin että kutsut kylään jouluna ja juhannuksena tai synttäreillä. Ehkä hekin kaipaavat samaa, mutta eivät osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella outo ajatus.
Itse en todellakaan halua tulla arvioiduksi sisarukseni perusteella. Meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin samat vanhemmat. Eikä minua kiinnosta muiden sisaruksien tekemiset.
Ei yhtään outo ajatus. Normaaleissa perheissä seurustellaan sisarusten kanssa, joten jos he ovat esimerkiksi aivan ääliöitä, niin puoliso saa kyllä siitä osansa vuosien varrella.
Jos taas perhe on niin rikki, että sisarukset eivät ole missään tekemisissä, niin sielläkin on taustalla kaikenlaista sontaa, joka tulee ennemmin tai myöhemmin myös puolison ongelmaksi.
Millä tavalla tulee puolison ongelmaksi? Ei ole tullut minun puolisolle mitään ongelmaa.
Ok. Ei ole koskaan tarvinnut selvitellä mitään lapsuuden traumoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella outo ajatus.
Itse en todellakaan halua tulla arvioiduksi sisarukseni perusteella. Meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin samat vanhemmat. Eikä minua kiinnosta muiden sisaruksien tekemiset.
Ei yhtään outo ajatus. Normaaleissa perheissä seurustellaan sisarusten kanssa, joten jos he ovat esimerkiksi aivan ääliöitä, niin puoliso saa kyllä siitä osansa vuosien varrella.
Jos taas perhe on niin rikki, että sisarukset eivät ole missään tekemisissä, niin sielläkin on taustalla kaikenlaista sontaa, joka tulee ennemmin tai myöhemmin myös puolison ongelmaksi.
Millä tavalla tulee puolison ongelmaksi? Ei ole tullut minun puolisolle mitään ongelmaa.
Ok. Ei ole koskaan tarvinnut selvitellä mitään lapsuuden traumoja?
Ei ole lapsuuden traumoja. Mukava lapsuus oli.
Vierailija kirjoitti:
No mä oon törmännyt tähän ajatukseen itse ja ihan itsestäni vieläpä!!! Olen sinkku ja kaks sisaruksistani toinen ei ole seurustellut koskaan ja toinen on ollu 10 v. tyttöystävänsä kanssa mutta eivät asu yhdessä. Lapsia tai edes lemmikkejä ei oo kellään. Mulla on vaan tunne kuin mun lapsuudenperheessä ois joku outous vaikka samaan aikaan en haluaisi pitää lapsiperhe-elämää normaaliudenja hyvyyden synonyyminä. Me ollaan jotenki syrjäydytty, kellään ei oikein oo semmoista yhteisöä jonka kanssa olla vaikka jouluna tai juhannuksena eikä vietetä synttäreitä. Edes siis keskenämme. Oon surullinen koska sellaisen yhteisön olisin halunnut mutta tuntuu että kaikki muut muodostaa ne yhteisöt parisuhteen ja lapsien kautta. Nuorena tuntui että sellaiset yhteisölliset ja sosiaaliset miehet jätti mut koska mä en vaan luonnostani verkostoitunut ja ollut tarpeeksi sosiaalinen. Et ehkä se jotain kertoo jos on useita sisaruksia eikä kellään oo ns.omaa perhettä. Vaikka eihän se tarkoita et ne ihmiset ois yksin mutta... vaikea selittää.
Ettekö siis kokoonnu sisarusten ja vanhempien/vanhemman kanssa juhlapyhinä? Vaikkei tuo kokoontuminen vielä mitään tarkoita, sillä voidaan tehdä kohteliaisuudesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap-ressukka: Red flag ei ole yhdyssana ja suomeksi se on varoitus,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella outo ajatus.
Itse en todellakaan halua tulla arvioiduksi sisarukseni perusteella. Meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin samat vanhemmat. Eikä minua kiinnosta muiden sisaruksien tekemiset.
Kyllähän sillä on yleisellä tasolla merkitystä onko joku perheen ainoa lapsi vai onko hänellä 4 sisarusta. Ei se tarkoita sitä että pitäisi antaa mitään tarkkaa sukuselvitystä. Miksi joku loukkaantuisi tuommoisesta small talkista etenkin jos on itse valmis kertomaan esimerkiksi että "minulla on yksi isoveli ja yksi pikkusisko".
Sisaruksissa on se jännä ominaisuus että he ovat vanhempien kuoltua ainoat ihmiset, jotka ovat tunteneet sinut pikkuvauvasta lähtien hautaan asti. Kukaan järkevä ihminen ei silti arvioi toista vain jonkun sukulaisuuden perusteella.
Vain iso sisarukset ovat paikalla toisen syntyessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa minulle, miten ihmeessä jonkun sisaruksen kumppani/ sinkkuus vaikuttaa kysyjän elämään? En todellakaan ymmärrä, en yhtään. Tai sitten olen vaan tyhmä. Minulla on kolme sisarusta. Kaikki kolme ovat naimisissa ja kaikilla on lapsia. Ollaan tavallinen kunnollinen ylemmän keskiluokan perhe. Minä taas olen ollut koko elämäni sinkku, koska kukaan mies ei ole minua koskaan halunnut eikä ollut kiinnostunut minusta. Minun kelpaamattomuuteni siis vaikuttaa minun veljieni ja siskoni elämään? Millä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se hänelle oli?
Ehkä hän pelkää, että perheessäsi ei sitouduta liittoihin ja sinäkin jossain vaiheessa lähdet lätkimään jostain mitättömästä syystä. Ovatko vanhempasi yhdessä?
Erosivat kun olin täysi-ikäinen. Isä on mennyt uudelleen naimisiin. Miksi käyttäyisin automaattisesti samalla tavalla kuin muu perheeni ja vanhempani?
Et varmaan automaattisesti, mutta monet arvot ja toimintamallit periytyvät melko tiedostamatta.
Jossain perheessä on yleisesti ottaen korkeampi kynnys erota. Ehkäpä se on sellainen arvo, joka on hänelle tärkeä.
Ap sanoo, että hänen nuorin sisaruksensa on 36-vuotias, eli ap ja tämä mies ovat oletettavasti noin 4-kymppisiä. Luulisi, että tuon ikäinen mies on jo ehtinyt itsekin erota ainakin yhdestä seurustelukumppanista, eikä eroaminen siis pitäisi olla joku mörkö, jota pelätä hysteerisesti.
Tapasitteko ensi kertaa? En kyllä tapaisi enää toista kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä oon törmännyt tähän ajatukseen itse ja ihan itsestäni vieläpä!!! Olen sinkku ja kaks sisaruksistani toinen ei ole seurustellut koskaan ja toinen on ollu 10 v. tyttöystävänsä kanssa mutta eivät asu yhdessä. Lapsia tai edes lemmikkejä ei oo kellään. Mulla on vaan tunne kuin mun lapsuudenperheessä ois joku outous vaikka samaan aikaan en haluaisi pitää lapsiperhe-elämää normaaliudenja hyvyyden synonyyminä. Me ollaan jotenki syrjäydytty, kellään ei oikein oo semmoista yhteisöä jonka kanssa olla vaikka jouluna tai juhannuksena eikä vietetä synttäreitä. Edes siis keskenämme. Oon surullinen koska sellaisen yhteisön olisin halunnut mutta tuntuu että kaikki muut muodostaa ne yhteisöt parisuhteen ja lapsien kautta. Nuorena tuntui että sellaiset yhteisölliset ja sosiaaliset miehet jätti mut koska mä en vaan luonnostani verkostoitunut ja ollut tarpeeksi sosiaalinen. Et ehkä se jotain kertoo jos on useita sisaruksia eikä kellään oo ns.omaa perhettä. Vaikka eihän se tarkoita et ne ihmiset ois yksin mutta... vaikea selittää.
Ymmärrän täysin. Olisiko mahdotonta vielä muodostaa yhteisöä sisarustesi kanssa? Eihän se enempää vaadi kuin että kutsut kylään jouluna ja juhannuksena tai synttäreillä. Ehkä hekin kaipaavat samaa, mutta eivät osaa.
He tekevät vuorotyötä ja eivät ole kauhean sosiaalisia siinä mielessä että aika passiivisesti odottavaat että menen aina heidän luokseen eivätkä koskaan tule minun luokseni vaikka olen kutsunut. Eivätkö ole kauhean innokkaita järjestämään yhteistä aikaa esim toivomalla lomia niin että voitaisiin olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä oon törmännyt tähän ajatukseen itse ja ihan itsestäni vieläpä!!! Olen sinkku ja kaks sisaruksistani toinen ei ole seurustellut koskaan ja toinen on ollu 10 v. tyttöystävänsä kanssa mutta eivät asu yhdessä. Lapsia tai edes lemmikkejä ei oo kellään. Mulla on vaan tunne kuin mun lapsuudenperheessä ois joku outous vaikka samaan aikaan en haluaisi pitää lapsiperhe-elämää normaaliudenja hyvyyden synonyyminä. Me ollaan jotenki syrjäydytty, kellään ei oikein oo semmoista yhteisöä jonka kanssa olla vaikka jouluna tai juhannuksena eikä vietetä synttäreitä. Edes siis keskenämme. Oon surullinen koska sellaisen yhteisön olisin halunnut mutta tuntuu että kaikki muut muodostaa ne yhteisöt parisuhteen ja lapsien kautta. Nuorena tuntui että sellaiset yhteisölliset ja sosiaaliset miehet jätti mut koska mä en vaan luonnostani verkostoitunut ja ollut tarpeeksi sosiaalinen. Et ehkä se jotain kertoo jos on useita sisaruksia eikä kellään oo ns.omaa perhettä. Vaikka eihän se tarkoita et ne ihmiset ois yksin mutta... vaikea selittää.
Ettekö siis kokoonnu sisarusten ja vanhempien/vanhemman kanssa juhlapyhinä? Vaikkei tuo kokoontuminen vielä mitään tarkoita, sillä voidaan tehdä kohteliaisuudesta
Minä joudun menemään aina heidän luokseen, he eivät tule koskaan minun luokseni. Olen pyytänyt. Vanhemmista toinen kuollut ja elossa olevan kanssa vähän hankalaa koska hän on hankala ihminen, marttyyrihenkinen ja käyttää henkistä väkivaltaa, en vain jaksa olla hänen luonaan montaa päivää koska aivoni ei kykene ohittamaan kaikkea mitä hän sanoo ja sitten vaan raivostun ja uuvun.
Tiedän että tämä on omaa tulkintaani ja merkityksenantoani ja voisin rakentaa myös erilaisen tarinan tähän (yritänkin) mutta tuntu että meillä on joku sellainen vika, olemme lisääntymiskelvottomia ja sukumme sammuu - vanhemmat eivät millään meinanneet saada lapsia ja sitten kun meitä lopulta tulikin niin me emme enää löydä kumppaneita - kuin meissä olisi biologisestikin jotain sellaista että lisääntymispuuhat ei kiinnosta. No, se millä tavoin tämä liittyy varsinaiseen ketjun aiheeseen niin kyllähän deittikumppanin lapsuudenperheestä kannattaa todellakin olla kiinnostunut ja kysellä siitä mutta hyvän maun mukaisesti ja kunnioittaen! Nykyään kuitenkin lapsettomien määrä kasvaa joten ei kai siinä pitäisi mitään patologista olla jos ei ole lapsia (vaikka nyt omalla kohdallani vähän asiaa patologisoin) Meitä on kyllä todella iso liuta serkuksista vielä 40-50 vuotiaina ilman parisuhdetta (tyyliin 8/10) niin ehkä jostain suvusta voi tulla vähän kuva että jotain jännää on... ja pohtisin asiaa itsekin. Mutta johtopäätöksiä syistä ei voi oikein vetää jos ei tunne tilannetta. Ja tilanteen tuntemiseen tarvii aikaa perehtymiseen että miksi näin. Kyllä itsekin ironisesti olen jättänyt miehen joka ei kyennyt itse kauheasti sosiaalistelemaan, jotenkin heitän veikkauksen että voisiko se sisarusten parisuhde/perhetilanne olla kuitenkin sitten sille aloittaja deitille olla merkki jostain kyvykkyydestä hankkia sosiaalista pääomaa. Ja toki lisääntyä. Jos ne on tärkeitä asioita. Onhan siitä tutkimista että esim ammatit periytyy ja rikollisuudessa vähän sama homma joten miksipä ei elämäntavat muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle, miten ihmeessä jonkun sisaruksen kumppani/ sinkkuus vaikuttaa kysyjän elämään? En todellakaan ymmärrä, en yhtään. Tai sitten olen vaan tyhmä. Minulla on kolme sisarusta. Kaikki kolme ovat naimisissa ja kaikilla on lapsia. Ollaan tavallinen kunnollinen ylemmän keskiluokan perhe. Minä taas olen ollut koko elämäni sinkku, koska kukaan mies ei ole minua koskaan halunnut eikä ollut kiinnostunut minusta. Minun kelpaamattomuuteni siis vaikuttaa minun veljieni ja siskoni elämään? Millä tavalla?
Kaipa se jotain voi kertoa lapsuuden perheen dynamiikasta. Sinullahan on kolme sisarusta, joilla on perhe. Ymmärrän jos joku ihmettelee jos on kolme sisarusta joilla yhdelläkään ei ole.
Kuulostat kieltämättä sellaiselta laarin pohjimmaiselta.