Sisarusten perheettömyys redflag deittaillessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tällä elämänkokemuksella sanoisin, että kyllä perheestä voi päätellä yhtä ja toista.

Ensimmäisenä kiinnittäisin huomiota siihen, millainen suhde miehellä on äitiinsä. Jos äiti on kovin dominoiva hahmo, joka palvoo poikaansa ja alkaa kilpailla miniänsä kanssa niin ongelmia on luvassa. Jos taas poika väheksyy äitiään, niin on luvassa vielä suurempia ongelmia. Mies, joka tykkää äidistään ja puhuu hänestä arvostaen on paras.

Se, että kaikki ovat eronneita kertoo myös paljon. Toisaalta perheessä voi olla tapana, että pidetään yllä perhehelvettejä, eikä osata erota vaikka pitäisi.

Mutta ei kai näistä mikään ole mikään elinikäinen tuomio. Ihmisille sattuu ja tapahtuu. Ja omaan elämäänsä voi vaikuttaa, kun tiedostaa ongelmat.

Siihen varmasti onkin hyvä kiinnittää huomiota, millä tavalla deitti puhuu perheestään. Jos äiti puheiden perusteella osaa kaiken tai vaihtoehtoisesti on täysi riihipiru korppikotka, niin silloin lienee paras olla hieman varuillaan. Mustavalkoinen ajattelu, kyvyttömyys ymmärtää nyansseja ja ihmisten näkeminen yksiulotteisina karikatyyreinä eivät ole hyviä merkkejä, olipa kyse omista perheenjäsenistä tai muista ihmisistä.

Myös vitsailua voi joskus olla tarpeen kuunnella tarkemmalla korvalla. Jos treffikumppani naureskelee, kuinka heillä on suvussa tapana hyväksyttää koko serkkukatraalla näiden uudet puolisot, voi kyseessä olla läheisistä väleistä kertova harmiton läppä tai yritys peitellä sitä, että suvun sisällä on paljon suvun jäsenten yksityiselämän kontrollointia ja ehkä myös mustasukkaisuutta. 

Ongelmalliset suku- ja perhedynamiikat lienevät aika tavallisia suomalaisessa yhteiskunnassa. On yleistä, että sukupolvelta toiselle on siirtynyt esimerkiksi puhumattomuuden kulttuuri, taipumus turvautua päihteisiin tai sosiaalisten taitojen puute ja suoranainen kammo oman piirin ulkopuolisia kohtaan. Jossain vaiheessa kuitenkin joku suvusta tajuaa sen, miten epätervettä meno on siihen asti ollut ja haluaa ryhtyä toimimaan toisin. Tästäkin saattaa seurata välien katkeamisia ym., kun "musta lammas" päättää katkaista pahoinvoinnin noidankehän. Kuten sanoit, niin omaan elämäänsä voi vaikuttaa, kun tiedostaa ensin sitä hankaloittaneet ongelmat. 

Nämä ovat kuitenkin niin herkkiä, monisyisiä ja kipeitä asioita, etteivät mielestäni ole hyviä keskustelunaiheita ensi- tai toisillekaan treffeille. Jonkinlainen luottamus pitää olla jo rakennettuna, ennen kuin lähtee näitä uudelle kumppanille selvittämään. Hienotunteinen ja sosiaalisesti kehittynyt deitti myös tajuaa, että kaikesta ei ole soveliasta töksäytellä eikä kaikkea tarvitse ihmetellä ääneen kuin pikkulapsi. Jos treffikumppanin perhetausta hankaa ja epäilyttää heti alkajaisiksi, niin silloin on parasta jättää treffailut sikseen ja lähteä etsimään yhteensopivampaa kumppanikandidaattia. Toisaalta, jos toinen tuntuu muuten juuri sellaiselta "omalta tyypiltä", niin tämä tilanne voi tarjota myös mahdollisuuden itsereflektioon: miksi hänen perhetaustansa haittaa minua niin paljon? Mitä oletan sen kertovan hänestä?

Aika monimutkaiseksi tuon vedät. Jokainen saa lopulta tehdä kumppanivalintansa ihan millä tahansa perusteella, vaikka sillä, että hänellä on tavattoman kauniit ja suuret... silmät.

Ei vaan hän osuu nimenomaan asian ytimeen sen suhteen millaisiin asioihin kannattaisi oikeasti kiinnittää huomiota niiden ulkoisten avujen sijaan kun tutustuu ihmisiin! Mieluummin miettii niitä alussa kuin sitten siinä vaiheessa kun pyristelee huonosta suhteesta pois mutta se on vaikeaa kun niin on pitkään ohittanut todelliset luonteenpiirteet vain sen vuoksi että toinen on kaunis ja saanut sillä anteeksi asioita. Tuntuu hassulta että joku edes ajattelee että menee "monimutkaiseksi" kun miettii näin - tosin muistuttaa kyllä erään exäni kommentteja ja hän osoittautuikin (kauniista silmistään huolimatta) pinnalliseksi ihmiseksi joka ei koskaan kyennyt käsittelemään mitään vaikeita asioita ja sanoi juurikin sitä että kun teen asioista monimutkaisia. Ja kuinka ironista, hän sanoi muutamien treffien jälkeen että tykkää siitä ettei elämässä ole "draamaa". En osannut silloin kysyä mutta myöhemmin kyllä, ja osoittautui että hänelle draamaa oli se että edellytin keskustelua täysin normaaleista aikuisten ihmisten asioista tai siitä että hän käyttäytyi kuin teini-ikäinen. Ja hänen mielestään ainoa ongelma oli naisen draamailu. Kierrän tämmöset kaukaa nykyään. 

Ehkä hän tarkoitti draamalla sellaista vuolasta kaikkien asioiden sanallistamista ja perinpohjaista vatvomista ja analysointia.

Kyllä tietysti ihmiset kiinnittävät paljonkin huomiota hyvin pieniinkin yksityiskohtiin ja vivahteisiin, mutta joskus voi mennä ylianalysoinnin puolelle. Parisuhteessa on pitkälti kyse eräänlaisesta uskonloikasta. Se pitää vain uskaltaa ottaa, toivoa parasta ja tehdä parhaansa. Kaikkia muuttujia ja tilanteita ei voi arvata ja ennakoida etukäteen.

Hän tarkoitti draamalla nimenomaan tuota mitä kirjoitin koska jossain kohtaa sitä häneltä kysyin kun hän alkoi taas puhua draamailusta. En minäkään ylianalysointia jaksa, ja ymmärrän mitä sinä tuossa ajat takaa ja kyllä minäkin joitain asioita voisin kuvata draamailuna mutta tässä tapauksessa tämä mies oli ihan eri lehdellä sen suhteen miten me tässä nyt draamailu käsitetään. 

Uskonloikka todellakin, mutta olisi tosi hyvä olla myös harkitseva eikä tyhmä ja sinisilmäinen - ihastuakin voi mutta ei saisi sulkea silmiään tosiasioilta. Sanoisin että uskonloikka olisi hyvä ottaa että tutustuu ja lähtee siihen mutta parisuhde kannattaa muodostaa ajan kanssa kun on tutustunut kunnolla. 

Nöin 20+ vuotta aviossa olleena sanoisin, että ehdoton red flag on ainakin se jos 5 sisaruksesta puolet on eronnut (3/5). Silloin tosiaan on sukupuussa vikaa. Ja appivanhemmatkin jääriä. 

Vierailija kirjoitti:

Nöin 20+ vuotta aviossa olleena sanoisin, että ehdoton red flag on ainakin se jos 5 sisaruksesta puolet on eronnut (3/5). Silloin tosiaan on sukupuussa vikaa. Ja appivanhemmatkin jääriä. 

Eronnut tai vanhapiika/poika, onko paljoa eroa? Mielestäni ei. Vaikeita ihmisiä todennäköisesti. 

En kyllä ensimmäisillä treffeillä puhuisi mitään perheenjäsenistä.. 

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ensimmäisillä treffeillä puhuisi mitään perheenjäsenistä.. 

Omasta kokemuksesta moni yrittää kalastella tietoa millaiset välit ovat omiin vanhempiin. Itseä asia ei sinänsä kiinnosta kyllä tippaakaan. Kyllä nyt ensisijaisesti haluan tutustua siihen ihmiseen, eikä mikään tällainen asia johon itsellä ei välttämättä ole vaikutusta ole mikään vedenjakaja

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa minulle, miten ihmeessä jonkun sisaruksen kumppani/ sinkkuus vaikuttaa kysyjän elämään? En todellakaan ymmärrä, en yhtään. Tai sitten olen vaan tyhmä. Minulla on kolme sisarusta. Kaikki kolme ovat naimisissa ja kaikilla on lapsia. Ollaan tavallinen kunnollinen ylemmän keskiluokan perhe. Minä taas olen ollut koko elämäni sinkku, koska kukaan mies ei ole minua koskaan halunnut eikä ollut kiinnostunut minusta. Minun kelpaamattomuuteni siis vaikuttaa minun veljieni ja siskoni elämään? Millä tavalla?

Lyhyesti: seura tekee kaltaisekseen. 

Onhan tätä tieteellisemminkin tutkittu ja muun muassa eron tai vaikka pettämisen todennäköisyys nousee sitä enemmän, mitä yleisempää se on suvussa/perheessä/kaveripiirissä. Mikään lopullinen tuomio tai kiveen hakattu totuus ei ole kyseessä, mutta ihan tervettä huomioida ja ehkä jopa kysyä niitä kysymyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

No mitä hemmettiä nyt taas? En ymmärrä kysymyksen relevanttiutta. Ihan kuin sinä ja sisaruksesi olisitte yhtä isoa yhteensulautunutta ihmistä. Dillejä sitä riittää.

Ei asia oli ihan noin yksioikoinen. Siitä, miten mies kohtelee siskojaan ja äitiään, näkee melko hyvin, miten hän kohtelee ylipäätään naisia.

Kieltämättä vähän red flag, mutta tietenkin hölmöä, jos yksin tuohon kaatuisi.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ensimmäisillä treffeillä puhuisi mitään perheenjäsenistä.. 

Ensimmäisillä treffeillä pitäisi kyetä puhumaan mistä tahansa. Ei tosin tarvitse tietenkään vastata, jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä vähän red flag, mutta tietenkin hölmöä, jos yksin tuohon kaatuisi.

Saahan sitä olla vaikka minkälaisia kriteereitä, mutta jos tällaiseen asiaan kaatuu niin sitten on niin tarkoitettukin. 

Vierailija kirjoitti:

Aika vähänhän siitä treffikumppanista ensitapaamisella tiedetään, joten ei ihme, että tulee pettymyksiä. Täytyy vaan ottaa ne elämänmenoon kuuluvina ja jatkaa rohkeasti eteenpäin.

Joskus sentään käy niinkin, että kemiat toimivat heti, asiat loksahtavat hetkessä kohdalleen ja tapailusuhde syvenee parisuhteeksi muutamassa viikossa.

Rohkaisevana esimerkkinä tällaisesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. 

Oliko tuo siis ap:n mummo?