Olen aivan uupunut työhöni ja lapseeni - miten tätä jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ihan normaalia elämää elät. Lakkaa valittamasta. 

Jos et jaksa normaalia työelämää, niin jää työttömäksi. Jos et jaksa lasta, joka ei ollut sellainen, jonka tilasit (eli halusit helpon ja sait vaikean) vie se vaikka ensiapuun ja sano, että tässä teille, pitäkää hyvänänne, en ota takaisin.

Jos neuvot eivät kelpaa, niin lakkaa valittamasta ja keksi itse paremmat.

Kukaan lapsi ei ole vaikea jos lapsen tarpeisiin vastataan. Ongelma on siinä että nykyihmiset ja erityisesti pharmalaiset sun muut viranomaiset kuvittelevat, että lapsi on nukke jonka voi laskea sänkyyn ja viedä päiväkotiin, eikä tällä olisi biologista tarvetta omalle äidille noin esim. Sitten kun lapsi oireilee vääränlaisesta hoidosta ja kaltoinkohtelusta, mitä esim. häkkisängyt ja omat huoneet sun muut ovat (hylkäämistä ja ennenaikaista vieroittamista), maksetaan selityksistä kuten "vaikea temperamentti" jollekin asiantuntijalle ja lapsen kaltoinkohtelu jatkuu.

 

Minulla oli helppo ja hyväntuulinen lapsi. EI, vaan priorisoin lapsen tarpeet ja toimin ihmiseläimen biologian mukaisesti mm. nukkumalla lapsen vieressä. Mieslapsi petturoi ja oireili, kunnes koko perhe hajosi. Mutta lapsi oli helppo ja tyytyväinen, kun tämän tarpeet huomioitiin niinkuin kuuluukin.

 

Oranki, joka elää n. puolet ihmiselämästä, omistautuu yhdelle poikaselle jopa 7 vuodeksi. YHDELLE. Ei nuku koiraan vieressä vaan on sen poikasen kanssa. Miettikääpä naiset, tämä tarkoittaisi sitä että ihmisnaisen pitäisi omistautua yhdelle lapselle n. 14 vuodeksi. Ai ei kerkeä kun pitää mennä töihin tienaamaan miehelle rahaa, jatkaa h uoraamista miehelle ja kehitellä tarinoita "vaikeista tempereamenteista"? Älkää itkekö, valintojen maailma.

Miehelle rahaa? Itselleen ja perheelle. Seksikään ei ole huoraamista vaan yhteistä nautintoa.

Vierailija kirjoitti:

Työterveyspsykologi on kehottanut jäämään sairauslomalle. 

Saat syyttää vain itseäsi, jos et ammattilaisen nuvosta ole vaaria ottanut.

Ei se psykologi sitä sairauslomaa määrää, vaan sen määrää lääkäri. Lääkäri ei välttämättä sitä myönnä.

Vierailija kirjoitti:

Saahan päivähoitoon lapsen viedä, vaikka olisi lomallakin. Tai hankkia apua kotiin.

Ja kun se lapsi on joskus hiljaa tai vaikka nukkuu, niin silloin tee jotain rentouttavaa ja nautinnollista. Riuokaakin voi tehdä etukäteen isomman määrän ja pakastaa, ettei tarvi sellaiseen aina uhrata aikaa.

Sivusta:

-meillä lasta ei saa viedä lomalla päiväkotiin, on tehty tarkat kyselyt, koska vanhemmat/lapsi on lomalla

-kaikki lapset eivät ole hiljaa/omissa oloissaan kovin pitkiä aikoja. Meillä lapsi saattaa hyvällä lykyllä joskus leikkiä 20 min itsekseen, yleensä käy parin minuutin välein kyselemässä äidin perään. erityisesti äitiä kysellään, jos äiti on lepäämässä

-meillä hyvin valikoiva lapsi ruoan suhteen, joten kaikkea ruokaa ei voi valmistella pakkaseen

Juu, ollaan varmaan poikkeuksellisen vaikea perhe, mutta ei tälle mitään voi.

Meillä juuri avun etsiminen menossa. Eniten ärsyttää, kun kuvitellaan, että ei olisi yritetty lapsen kanssa. Aina saa vastata samoihin kysymyksiin. On säännöllinen päivärytmi. On ehjä perhe. Ollaan lapsen kanssa, tehdään asioita yhdessä, opetetaan urheilulajeja, luetaan kirjoja jne. Lapsella ei ole käytössä ruutuja, eikä lapsi katso telkkaria kuin kerran tai kahdesti viikossa Pikku Kakkosen verran. Komennetaan lasta ja on rajat, joita lapsi testaa todella paljon. Silti meillä on todella vaikeaa ja me vanhemmat ollaan ihan uupumisen partaalla.

Työkuormitus pitäisi saada ensin hoidetuksi pois. Huoltajan väsy voi heijastua lapseenkin. 

Täytyy sanoa, että olen havainnoinut ympäristöä ja nähnyt esimerkiksi juhannuksenakin tätä, että isät ovat hyvinkin virkeän näköisiä eikä huolta huomisesta, mutta äidit todella väsyneitä, turvonneita, sotkuisiakin... Enkä siis nyt moiti äitejä, vaan isejä, että ilmeisesti ei mene hommat tasan ja äidit uupuu ja kuormittuu, kun isä saa jatkaa liki normieloa... Minusta sekin on vähän niin ja näin, että onko ok, että isä lähtee juhannusaattona kavereidensa kanssa ryypiskelemään, kun äiti jää kahden lapsen kanssa mökille... Toki mökillä isovanhemmat ja muita sukulaisia, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että olen havainnoinut ympäristöä ja nähnyt esimerkiksi juhannuksenakin tätä, että isät ovat hyvinkin virkeän näköisiä eikä huolta huomisesta, mutta äidit todella väsyneitä, turvonneita, sotkuisiakin... Enkä siis nyt moiti äitejä, vaan isejä, että ilmeisesti ei mene hommat tasan ja äidit uupuu ja kuormittuu, kun isä saa jatkaa liki normieloa... Minusta sekin on vähän niin ja näin, että onko ok, että isä lähtee juhannusaattona kavereidensa kanssa ryypiskelemään, kun äiti jää kahden lapsen kanssa mökille... Toki mökillä isovanhemmat ja muita sukulaisia, mutta silti.

Hups tämän piti mennä tuohon toiseen ketjuun, mutta sopii se kai tännekin!

Lapsi on ongelma? Aikuisen kenties pitäisi mennä terapiaan?

Täällä vielä se haastavan esikoisen äiti. Tätä vanhempaa lasta on joutunut kasvattamaan tuplasti enemmän kuin kuopusta. Kuopuksen kanssa kaikki on mennyt omalla painollaan, ei asioihin juurikaan ole tarvinnut nähdä vanhempana vaivaa. Tätä ei monikaan pelkkien normilasten vanhempi tajua... 

Kirjasuosituksena Ross W. Greene Tulistuva lapsi. Aistiyliherkkyydet kannattaa tutkia myös. Kirja: Tahatonta tohellusta : sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi muistaa kiellon ehkä 3 sekuntia. Jos on sanottu, että nyt ei saa häiritä äitiä/koskea pöydällä olevaan tavaraan/juosta sisällä, niin muistaa asian hetken ja sitten saa taas olla kieltämässä. Kehut eivätkä rangaistukset auta. 

Eniten rasittaa, kun meidän vanhempien uupumusta ei oteta vakavasti. Hoetaan vain, miten ihan normaalin vaihtelun piikkiin lapsen käytös menee. Silti päiväkodissa valitetaan jatkuvasti, miten hankala lapsemme on. Mitään kunnon tukitoimia ei kuitenkaan saada, vaikka yritetty on. 

Alan olla kohta psykoosin partaalla. Nyt jo itkeskelen monta kertaa päivässä ja olen ihan loppu lapsen härväämiseen ja kiukutteluun, joka on muuttunut jo aggressiiviseksi.

Ne tukitoimet maksaa. Jos lapsesi nostetaan "tehostettuun tukeen", edelleenkään apu ei ole mitään muuta kuin että lapsesi saa ohjaajien huomiota hieman enemmän, kuin mitä muut saa, ja se on heti tietysti muilta pois. Ja kun ryhmässä on 3 työntekijää, jotka yhtä aikaa paikalla 9-13, miten luulet että siitä olisi yhtään mitään hyötyä? 

Yhtä lailla siellä päiväkodissa vain siedetään noita hankalia tapauksia ja yritetään selvitä hengissä päivän ajan. 

Yhden lapsen päivähoidon vuosikustannukset on n.15000e. Jos on ryhmässä avustaja, se nousee paljon isommaksi. Nyt kukkaronnyörejä auki! Yli 60% vanhemmista ei maksa hoidosta mitään. Varhaiskasvatus on kriisissä, ja naurattaisi jos ei itkettäisi, että se on ensisijainen tukitoimi haastaville lapsille. 

Lisäksi, opettajien koulutus ei sisällä erityispedagogisia opintoja kuin ehkä 5op. Sillä tiedolla ei kasvata erityistarpeisia sen enempää ja laadukkaammin kuin vanhemmatkaan.

T.sijainen, joka ei ikimaailmassa ottaisi vakipaikkaa päiväkodista

Onko se kersa jotenkin vajaaälyinen, jos ei tuki turpaansa, kun karjaiset sille? Viisivuotiaan pitäisi jo ymmärtää äidinkieltään.

En lukenut kuin aloitusviestin. Äkkiseltään tuntuu, että juurisyy on oma burnoutisi työssä, joka heijastuu kotielämään: töissä jaksat sinnitellä mutta kotona et. Seurauksena lapsen tavanomainenkin kitinä tuntuu tosi raskaalta ja kuormittavalta ja hermo menee herkästi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä juuri avun etsiminen menossa. Eniten ärsyttää, kun kuvitellaan, että ei olisi yritetty lapsen kanssa. Aina saa vastata samoihin kysymyksiin. On säännöllinen päivärytmi. On ehjä perhe. Ollaan lapsen kanssa, tehdään asioita yhdessä, opetetaan urheilulajeja, luetaan kirjoja jne. Lapsella ei ole käytössä ruutuja, eikä lapsi katso telkkaria kuin kerran tai kahdesti viikossa Pikku Kakkosen verran. Komennetaan lasta ja on rajat, joita lapsi testaa todella paljon. Silti meillä on todella vaikeaa ja me vanhemmat ollaan ihan uupumisen partaalla.

Minkä ikäinen lapsi?

Miksi peheneuvolan pitäisi auttaa teitä välittömästi, kun et itsekään viitsinyt olla yhteydessä ennen kesälomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä teet lapsesi kanssa? Viet vilkkaan lapset liikkumaan?  Jospa antaisit aikaasi lapselle, lukisit kirjaa ääneen, piirtäisitte, maalaisitte, muovailisitte,  leipoisitte, laittaisitte ruokaa? Eli maadoittavaa yhdessä oloa. Miten lapsen isä kohtaa lapsen?

Vilkkaan lapsen kanssa ei nuo hommat suju mitenkään rauhoittavasti. 

Kyllä tavaonomaisesti vilkkaan lapsenkin kanssa voi lukea kirjaa, värittää yms. Hetket eivät välttämättä ole kovin pitkiä aikuisen näkökulmasta ainakaan heti alkuun, mutta harjoittelulla ne alkavat yleensä sujua. Vilkas ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin diagnoosi esim. keskittymishäiriöstä. Toki vaatii aikuiselta vaivannäköä ja paneutumista, palkinto ei tule samantien.