Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan uupunut työhöni ja lapseeni - miten tätä jaksaa?
21.06.2026 |
Ei tarvitse tulla sanomaan, että mitäs läksit vanhemmaksi. Ei kukaan tilaa haastavaa lasta tai vaikeaa elämäntilannetta.
Olen aivan poikki. Töissä on ollut jo pitkään liikaa töitä, esimies ei reagoi siihen, kun asiasta sanoo. Työterveyspsykologi on kehottanut jäämään sairauslomalle. En ole jaksanut kuukausiin nähdä kavereita tai tehdä muutakaan erityistä, kuntoilemassa olen käynyt välillä. Puolisollakin on tiivistä töissä, joten arki on usein läpsystä vaihtoa. Parisuhdeaikaa emme ole jaksaneet viettää kunnolla vuosiin, iltaisin vain väsyneenä makaamme sohvalla, kun olemme saaneet lapsen nukkumaan ja kotityöt tehtyä. Emmekä kotoa pääsisikään mihinkään ilman lasta kahdestaan.
Kaikista eniten kuormittaa kohta 5 v lapsemme. Lapsen kanssa uhmat ja muut vaikeat vaiheet ovat jatkuneet ikuisuuden. Lapsi on temperamentiltaan nopeasti tulistuva. Lapsella on haasteita ruokailun kanssa ja lapsi kiukuttelee lukuisia kertoja joka päivä. Lapsi on motorisesti levoton, heiluu paljon ja kaipaa paljon liikuntaa. Vaikka liikummekin paljon, ei se silti väsytä lasta. Lapsi nukahtaa illalla, mutta herää aamulla ennen kuutta. Itse saan unta vasta puolen yön aikaan, kun keho on ihan ylivireä. Nukun öisin siis 6 tuntia tai alle. Olen henkisesti aivan loppu, kun lapsi kiukuttelee jatkuvasti. Vaikka kuinka olen yrittänyt tehdä yhdessä mukavia asioita (luetaan, leikitään ja ulkoillaan), kiukustuu lapsi herkästi. Lapsi myös puhuu suurimman osan hereilläoloajastaan ja olen ihan väsynyt, kun jatkuvasti lapsi hälisee. Hermostoni on aivan ylivirittynyt, kroppa ja mieli on kireä. Oloani ei helpota sekään, että lapseni on päiväkodissa hankala ja usein hänestä tulee ikävää palautetta.
Käytännössä meillä ei ole tukiverkkojakaan, kun isovanhemmat eivät jaksa lapsen kanssa auttaa. Jos menemme kylään, saamme kylässäkin hoitaa lapseen liittyvät asiat. Nyt lomalla on ollut ihan hirveää, kun en palaudu töiden kuormituksesta ja lapsen kanssa jokainen päivä on jatkuvaa kiukkua. Haluaisin vain itkeä, kun on niin raskasta. Olen yrittänyt saada meille perheneuvolasta apua, mutta totesivat ettei asiallamme ole kiire ja katsotaan sitten elokuussa yhteydenottoa heidän lomiensa jälkeen. Jos olen yrittänyt avautua tilanteestamme muille, niin vähätellään miten ei voi olla yhden lapsen kanssa rankkaa.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
1. Sairasloma töistä. Heti. Lomat pidät sitten kun olet tervehtynyt.
2. Vuorotelkaa miehen kanssa lapsen kanssa, että molemmat saa levättyä. Toinen ottaa aamuvuoron, toinen iltavuoron. Molemmilla pitää olla aamuja että saa nukkua pitkään, sekä aikaa omille harrastuksille tai omalle olemiselle illalla. Sukulaisten kanssa voi vielä yrittää selittää tilanteen, että lapsella on haasteita, olette aivan loppu ja auttaisi paljon, jos joku voisi välillä edes muutamaksi tunniksi ottaa lapsen, jotta te saatte vetää henkeä. Jos on varaa, palkkaatte oman lapsenvahdin.
3. Lapsi päiväkotiin heti kun mahis ja teet siellä selväksi, ettet halua kuunnella negatiivista palautetta lapsesta joka päivä. Tiedät että teillä on haasteita ja yritätte saada niihin apua, mutta päiväkodissa on ammattilaisten tehtävä hoitaa se hoitopäivä. Päiväkoti mukaan moniammatillisiin palavereihin, esim. perheneuvolan kanssa.
4. Uus yhteys perheneuvolaan, jos ei auta niin teet lastensuojeluun huoli-ilmoituksen lapsesta. Lastensuojelun kautta voitte saada perhetyöstä apua tai voitte hakeutua esim. tukiperhejonoon.
T. Sosionomi
Sylettää. Lapsihan ON päiväkodissa. Et edes lukenut aloitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ihan normaalia elämää elät. Lakkaa valittamasta.
Jos et jaksa normaalia työelämää, niin jää työttömäksi. Jos et jaksa lasta, joka ei ollut sellainen, jonka tilasit (eli halusit helpon ja sait vaikean) vie se vaikka ensiapuun ja sano, että tässä teille, pitäkää hyvänänne, en ota takaisin.
Jos neuvot eivät kelpaa, niin lakkaa valittamasta ja keksi itse paremmat.
Kukaan lapsi ei ole vaikea jos lapsen tarpeisiin vastataan. Ongelma on siinä että nykyihmiset ja erityisesti pharmalaiset sun muut viranomaiset kuvittelevat, että lapsi on nukke jonka voi laskea sänkyyn ja viedä päiväkotiin, eikä tällä olisi biologista tarvetta omalle äidille noin esim. Sitten kun lapsi oireilee vääränlaisesta hoidosta ja kaltoinkohtelusta, mitä esim. häkkisängyt ja omat huoneet sun muut ovat (hylkäämistä ja ennenaikaista vieroittamista), maksetaan selityksistä kuten "vaikea temperamentti" jollekin asiantuntijalle ja lapsen kaltoinkohtelu jatkuu.
Minulla oli helppo ja hyväntuulinen lapsi. EI, vaan priorisoin lapsen tarpeet ja toimin ihmiseläimen biologian mukaisesti mm. nukkumalla lapsen vieressä. Mieslapsi petturoi ja oireili, kunnes koko perhe hajosi. Mutta lapsi oli helppo ja tyytyväinen, kun tämän tarpeet huomioitiin niinkuin kuuluukin.
Oranki, joka elää n. puolet ihmiselämästä, omistautuu yhdelle poikaselle jopa 7 vuodeksi. YHDELLE. Ei nuku koiraan vieressä vaan on sen poikasen kanssa. Miettikääpä naiset, tämä tarkoittaisi sitä että ihmisnaisen pitäisi omistautua yhdelle lapselle n. 14 vuodeksi. Ai ei kerkeä kun pitää mennä töihin tienaamaan miehelle rahaa, jatkaa h uoraamista miehelle ja kehitellä tarinoita "vaikeista tempereamenteista"? Älkää itkekö, valintojen maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osanottoni. Tiedän tunteesi, koska olin joskus samassa tilanteessa. Selvisin järjissäni ja niin selviät sinäkin vaikka ei nyt paljon lohduta.
Milloin tilanteesi helpotti ja miten?
Ap
Minulla helpotti jo kun palasin työelämään, lapsi oli silloin 3-vuotias. Teen perus suorittavaa duunaritason työtä, joten työasiat jäävät työpaikalle kun hanskat putoavat päivän päätteeksi.
Kotona selkeimmät tilannetta auttavat ratkaisut olivat vuorottelu, sovimme miehen kanssa molemmille 2 harrastuspäivää jolloin toinen haki lapsen, hoiti ruuanlaiton ja muut kotityöt sinä päivänä ja vietti lapsen kanssa aikaa, toinen sai omaa aikaa. Itsellä ei edes ollut mitään erityistä harrastusta, saatoin mennä puistoon lukemaan kirjaa pariksi tunniksi, joskun vaikka lenkille. Toki sitten ilta oltiin kotona kaikki yhdessä ja viikonloput, kahden vanhemman perheessä ei ole reilua, että pääosa kotitöistä ja lapsen hoidosta kaatuu vain toiselle, yleensä äidille.
Lopputuli ja lapsi yhteiskunnan elätiksi koittaa vapaus ei ahista enää kun menetetty aika . Kilottain tästä eteenpäin ei sikaa tarvitse ottaa elätiksi eikä lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ei ole normaali. Onko hänellä diagnoosi ja lääkitys?
Tuo on pahinta että diagnosoidaan lapsi kaiken maailman nepsyksi yms ja nappeja naamaan mitkä pahentaa tilannetta.
Ei 5-vuotiaille anneta diagnoosia ja lääkityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Sairasloma töistä. Heti. Lomat pidät sitten kun olet tervehtynyt.
2. Vuorotelkaa miehen kanssa lapsen kanssa, että molemmat saa levättyä. Toinen ottaa aamuvuoron, toinen iltavuoron. Molemmilla pitää olla aamuja että saa nukkua pitkään, sekä aikaa omille harrastuksille tai omalle olemiselle illalla. Sukulaisten kanssa voi vielä yrittää selittää tilanteen, että lapsella on haasteita, olette aivan loppu ja auttaisi paljon, jos joku voisi välillä edes muutamaksi tunniksi ottaa lapsen, jotta te saatte vetää henkeä. Jos on varaa, palkkaatte oman lapsenvahdin.
3. Lapsi päiväkotiin heti kun mahis ja teet siellä selväksi, ettet halua kuunnella negatiivista palautetta lapsesta joka päivä. Tiedät että teillä on haasteita ja yritätte saada niihin apua, mutta päiväkodissa on ammattilaisten tehtävä hoitaa se hoitopäivä. Päiväkoti mukaan moniammatillisiin palavereihin, esim. perheneuvolan kanssa.
4. Uus yhteys perheneuvolaan, jos ei auta niin teet lastensuojeluun huoli-ilmoituksen lapsesta. Lastensuojelun kautta voitte saada perhetyöstä apua tai voitte hakeutua esim. tukiperhejonoon.
T. Sosionomi
Tätä hourupäätä älä kuuntele! Tulevat kotiisi vain vahtimaan ja etsimään virheitä. Missään kotiaskareissa eivät auta. Lisäongelmia vain tuovat jos kotiisi päästät.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta hyvä että joku uskaltaa rehellisesti kertoa tilanteensa vaikka sitten netissä anonyymisti. Varsinkin vela-keskusteluissa pikkulapsiarjen rankkuutta tullaan aina vähättelemään, eihän pikkulapsiaika kestä kuin hetken jne. Vuosikausien kuormitus on aivan muuta kuin "pieni hetki".
Vuosikausien kuormitus ei ole mitään normaalia perhe-elämää. Joko lapsi on sairas tai huonosti kasvatettu, yleensä jälkimmäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Sairasloma töistä. Heti. Lomat pidät sitten kun olet tervehtynyt.
2. Vuorotelkaa miehen kanssa lapsen kanssa, että molemmat saa levättyä. Toinen ottaa aamuvuoron, toinen iltavuoron. Molemmilla pitää olla aamuja että saa nukkua pitkään, sekä aikaa omille harrastuksille tai omalle olemiselle illalla. Sukulaisten kanssa voi vielä yrittää selittää tilanteen, että lapsella on haasteita, olette aivan loppu ja auttaisi paljon, jos joku voisi välillä edes muutamaksi tunniksi ottaa lapsen, jotta te saatte vetää henkeä. Jos on varaa, palkkaatte oman lapsenvahdin.
3. Lapsi päiväkotiin heti kun mahis ja teet siellä selväksi, ettet halua kuunnella negatiivista palautetta lapsesta joka päivä. Tiedät että teillä on haasteita ja yritätte saada niihin apua, mutta päiväkodissa on ammattilaisten tehtävä hoitaa se hoitopäivä. Päiväkoti mukaan moniammatillisiin palavereihin, esim. perheneuvolan kanssa.
4. Uus yhteys perheneuvolaan, jos ei auta niin teet lastensuojeluun huoli-ilmoituksen lapsesta. Lastensuojelun kautta voitte saada perhetyöstä apua tai voitte hakeutua esim. tukiperhejonoon.
T. Sosionomi
Onko työt noin vähissä, että pitää vainota lapsiperheitä netissäkin? Lastensuojelu on aivan vihonviimeinen instanssi, johon uupuneen ja ongelmissa kamppailevan perheen kannattaa olla missään yhteydessä. Välttäkää kuin ruttoa!
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ei ole normaali. Onko hänellä diagnoosi ja lääkitys?
Ei ole diagnoosia, eikä lääkitystä. Neuvolassa ei ole todettu mitään poikkeavaa, menee kuulemma normaalin piikkiin tämä käytös.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap. Kuulostaa tutulta. Minun tyttö on melkein 12 v. mutta tosiaan on myös helposti tulistuva luonne ollut aina. Alkoi saada jo tosi pienenä raivokohtauksia. Vuodet 7-9 v. oli rauhallisempaa, mutta sitten taas kiihtyi meno. Nyt on tosiaan esiuhmaa menossa ja tapellaan usein millon mistäkin. Olen edelleen välillä tosi poikki siihen riitelyyn. On myös usein tyytymätön kaikkeen. Ei ole diagnoosia, muuten pärjää koulussa, harrastuksessa jne. Voi oikeasti olla vaan lapsen luonnekin tosi temperamenttinen.
Voin lohduttaa sen verran, että rauhoittuu tod. näköisesti kun menee kouluun ja tulee isommaksi, ellei sitten hänellä oikeasti ole joku diagnoosi.
Vuorotelkaa miehen kanssa hoitovastuuta. Lähdet vaikka yksin kaupoille ja kahville aina välillä. Itse selvisin noiden avulla jotenkin järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Sairasloma töistä. Heti. Lomat pidät sitten kun olet tervehtynyt.
2. Vuorotelkaa miehen kanssa lapsen kanssa, että molemmat saa levättyä. Toinen ottaa aamuvuoron, toinen iltavuoron. Molemmilla pitää olla aamuja että saa nukkua pitkään, sekä aikaa omille harrastuksille tai omalle olemiselle illalla. Sukulaisten kanssa voi vielä yrittää selittää tilanteen, että lapsella on haasteita, olette aivan loppu ja auttaisi paljon, jos joku voisi välillä edes muutamaksi tunniksi ottaa lapsen, jotta te saatte vetää henkeä. Jos on varaa, palkkaatte oman lapsenvahdin.
3. Lapsi päiväkotiin heti kun mahis ja teet siellä selväksi, ettet halua kuunnella negatiivista palautetta lapsesta joka päivä. Tiedät että teillä on haasteita ja yritätte saada niihin apua, mutta päiväkodissa on ammattilaisten tehtävä hoitaa se hoitopäivä. Päiväkoti mukaan moniammatillisiin palavereihin, esim. perheneuvolan kanssa.
4. Uus yhteys perheneuvolaan, jos ei auta niin teet lastensuojeluun huoli-ilmoituksen lapsesta. Lastensuojelun kautta voitte saada perhetyöstä apua tai voitte hakeutua esim. tukiperhejonoon.
T. SosionomiSylettää. Lapsihan ON päiväkodissa. Et edes lukenut aloitusta.
Kyllä luin. Lapsi on nyt lomalla päiväkodista ja sanoin, että se pitää vanhemman jaksamisen vuoksi saada sinne takaisin heti kun on mahdollista. Valitettavasti se voi olla vasta sitten, kun ap:n loma loppuu. Mutta jos oikein paha tilanne on kotona, neuvottelemalla voi saada aiemmin. Riippuu päiväkodista ja sen johtajasta. Paras tietysti, jos ap ja miehensä saavat loman ajaksi hankittua muuta lastenhoitoa.
T. Sosionomi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ihan normaalia elämää elät. Lakkaa valittamasta.
Jos et jaksa normaalia työelämää, niin jää työttömäksi. Jos et jaksa lasta, joka ei ollut sellainen, jonka tilasit (eli halusit helpon ja sait vaikean) vie se vaikka ensiapuun ja sano, että tässä teille, pitäkää hyvänänne, en ota takaisin.
Jos neuvot eivät kelpaa, niin lakkaa valittamasta ja keksi itse paremmat.
Kukaan lapsi ei ole vaikea jos lapsen tarpeisiin vastataan. Ongelma on siinä että nykyihmiset ja erityisesti pharmalaiset sun muut viranomaiset kuvittelevat, että lapsi on nukke jonka voi laskea sänkyyn ja viedä päiväkotiin, eikä tällä olisi biologista tarvetta omalle äidille noin esim. Sitten kun lapsi oireilee vääränlaisesta hoidosta ja kaltoinkohtelusta, mitä esim. häkkisängyt ja omat huoneet sun muut ovat (hylkäämistä ja ennenaikaista vieroittamista), maksetaan selityksistä kuten "vaikea temperamentti" jollekin asiantuntijalle ja lapsen kaltoinkohtelu jatkuu.
Minulla oli helppo ja hyväntuulinen lapsi. EI, vaan priorisoin lapsen tarpeet ja toimin ihmiseläimen biologian mukaisesti mm. nukkumalla lapsen vieressä. Mieslapsi petturoi ja oireili, kunnes koko perhe hajosi. Mutta lapsi oli helppo ja tyytyväinen, kun tämän tarpeet huomioitiin niinkuin kuuluukin.
Oranki, joka elää n. puolet ihmiselämästä, omistautuu yhdelle poikaselle jopa 7 vuodeksi. YHDELLE. Ei nuku koiraan vieressä vaan on sen poikasen kanssa. Miettikääpä naiset, tämä tarkoittaisi sitä että ihmisnaisen pitäisi omistautua yhdelle lapselle n. 14 vuodeksi. Ai ei kerkeä kun pitää mennä töihin tienaamaan miehelle rahaa, jatkaa h uoraamista miehelle ja kehitellä tarinoita "vaikeista tempereamenteista"? Älkää itkekö, valintojen maailma.
Orangin ei tarvitsee maksaa asumisesta eikä ruuasta ja itsellä ja lapselle välttämättömistä vaatetuksesta yms., eikä tarvitse miettiä eläkekertymiä. Mistäs ihmisnaiselle nämä rahat taiotaan? Moniko mies suostuu lapsen saannin jälkeen selibaattiin 14 vuodeksi, samalla kun naisen ja lapsen elämä maksetaan omasta palkasta?
On täällä kyllä niin vajaata porukkaa, ettei tosikaan... Ei täällä kannata kysyä mitään tuollaista. Itse vaatisin enemmän käytännön neuvoja sieltä neuvolan suunnasta ja kertoisin, että nyt alkaa oikeasti olla kiire asian kanssa. Toki kaikki mieluusti lomailee heinäkuussa...
Kyllä se niin on, että myös ne vanhemmat kaipaa lomaa! Joku kukkahattutäti tästäkin lässyttää, että loma lasten kanssa on sitä lomaa, mutta ei se niin mene, jos on vaativa lapsi ja muutenkin kuormittava elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta hyvä että joku uskaltaa rehellisesti kertoa tilanteensa vaikka sitten netissä anonyymisti. Varsinkin vela-keskusteluissa pikkulapsiarjen rankkuutta tullaan aina vähättelemään, eihän pikkulapsiaika kestä kuin hetken jne. Vuosikausien kuormitus on aivan muuta kuin "pieni hetki".
Vuosikausien kuormitus ei ole mitään normaalia perhe-elämää. Joko lapsi on sairas tai huonosti kasvatettu, yleensä jälkimmäistä.
Tämä arpa voi silti osua kenen tahansa kohdalle. Pelkkä työelämä imee monesta jo niin paljon voimia ettei edes lapsen kasvatukseen jää niitä voimavaroja. Itseään ruokkiva kierrehän tuo on, kun pitäisi jaksaa suorittaa kellon ympäri.
MInä otin töistä irtisanoutumispaketin, pidin ensin maksimaalisesti kaikki työttömyyspäivät (yli vuoden), sen jälkeen täydennysopiskelin, tein projektikohtaisesti töitä ja kun kuopuskin kirjoitti, palasin täyspäivätyöhön.
Koko perheen etu. Itse olin niin hyvätuloinen ollut jo ennen tätä ratkaisua, että edelleen minulle on silti kertynyt mm. hyvä eläke. Näin ei tietenkään kaikilla voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Sairasloma töistä. Heti. Lomat pidät sitten kun olet tervehtynyt.
2. Vuorotelkaa miehen kanssa lapsen kanssa, että molemmat saa levättyä. Toinen ottaa aamuvuoron, toinen iltavuoron. Molemmilla pitää olla aamuja että saa nukkua pitkään, sekä aikaa omille harrastuksille tai omalle olemiselle illalla. Sukulaisten kanssa voi vielä yrittää selittää tilanteen, että lapsella on haasteita, olette aivan loppu ja auttaisi paljon, jos joku voisi välillä edes muutamaksi tunniksi ottaa lapsen, jotta te saatte vetää henkeä. Jos on varaa, palkkaatte oman lapsenvahdin.
3. Lapsi päiväkotiin heti kun mahis ja teet siellä selväksi, ettet halua kuunnella negatiivista palautetta lapsesta joka päivä. Tiedät että teillä on haasteita ja yritätte saada niihin apua, mutta päiväkodissa on ammattilaisten tehtävä hoitaa se hoitopäivä. Päiväkoti mukaan moniammatillisiin palavereihin, esim. perheneuvolan kanssa.
4. Uus yhteys perheneuvolaan, jos ei auta niin teet lastensuojeluun huoli-ilmoituksen lapsesta. Lastensuojelun kautta voitte saada perhetyöstä apua tai voitte hakeutua esim. tukiperhejonoon.
T. SosionomiTätä hourupäätä älä kuuntele! Tulevat kotiisi vain vahtimaan ja etsimään virheitä. Missään kotiaskareissa eivät auta. Lisäongelmia vain tuovat jos kotiisi päästät.
Eivät tule. Avohuollon perhetyö on täysin vapaaehtoista. Perhetyöntekijät voivat auttaa tukemaan esimerkiksi lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, vanhempien välistä parisuhdetta, auttaa vanhempia muodostamaan lasta tukevia rutiineja ja päivärytmejä, etenkin tilanteessa missä lapsella on haasteita ja erityisiä tarpeita, jolloin ne sellaiset vanhemmuuden peruspalikat itsessään ei riitä tai toimi, vaan tarvitaan muutakin. He voivat myös auttaa ja nopeuttaa hoitoon ja tutkimuksiin pääsyä, jos havaitsevat lapsen kehityksessä ja käytöksessä poikkeavuuksia. Perhetyö voi tulla tueksi myös esimerkiksi päiväkodin kasvatuskeskusteluihin, jos tuntuu että päiväkodissa ei ymmärretä lapsen haasteita tai ei osata tukea lasta ja perhettä riittävästi.
T. Sosionomi
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi ap!
Mitä tämäkin nyt sitten tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Sairasloma töistä. Heti. Lomat pidät sitten kun olet tervehtynyt.
2. Vuorotelkaa miehen kanssa lapsen kanssa, että molemmat saa levättyä. Toinen ottaa aamuvuoron, toinen iltavuoron. Molemmilla pitää olla aamuja että saa nukkua pitkään, sekä aikaa omille harrastuksille tai omalle olemiselle illalla. Sukulaisten kanssa voi vielä yrittää selittää tilanteen, että lapsella on haasteita, olette aivan loppu ja auttaisi paljon, jos joku voisi välillä edes muutamaksi tunniksi ottaa lapsen, jotta te saatte vetää henkeä. Jos on varaa, palkkaatte oman lapsenvahdin.
3. Lapsi päiväkotiin heti kun mahis ja teet siellä selväksi, ettet halua kuunnella negatiivista palautetta lapsesta joka päivä. Tiedät että teillä on haasteita ja yritätte saada niihin apua, mutta päiväkodissa on ammattilaisten tehtävä hoitaa se hoitopäivä. Päiväkoti mukaan moniammatillisiin palavereihin, esim. perheneuvolan kanssa.
4. Uus yhteys perheneuvolaan, jos ei auta niin teet lastensuojeluun huoli-ilmoituksen lapsesta. Lastensuojelun kautta voitte saada perhetyöstä apua tai voitte hakeutua esim. tukiperhejonoon.
T. SosionomiTätä hourupäätä älä kuuntele! Tulevat kotiisi vain vahtimaan ja etsimään virheitä. Missään kotiaskareissa eivät auta. Lisäongelmia vain tuovat jos kotiisi päästät.
Eivät tule. Avohuollon perhetyö on täysin vapaaehtoista. Perhetyöntekijät voivat auttaa tukemaan esimerkiksi lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, vanhempien välistä parisuhdetta, auttaa vanhempia muodostamaan lasta tukevia rutiineja ja päivärytmejä, etenkin tilanteessa missä lapsella on haasteita ja erityisiä tarpeita, jolloin ne sellaiset vanhemmuuden peruspalikat itsessään ei riitä tai toimi, vaan tarvitaan muutakin. He voivat myös auttaa ja nopeuttaa hoitoon ja tutkimuksiin pääsyä, jos havaitsevat lapsen kehityksessä ja käytöksessä poikkeavuuksia. Perhetyö voi tulla tueksi myös esimerkiksi päiväkodin kasvatuskeskusteluihin, jos tuntuu että päiväkodissa ei ymmärretä lapsen haasteita tai ei osata tukea lasta ja perhettä riittävästi.
T. Sosionomi
Älä viitsi. Aivan luokatonta käytöstä nyt sinulta.
Lapsi voi olla kehitykseltään poikkeava ja tarvita lääkitystä. Asia selviää vain tutkimalla