Olen aivan uupunut työhöni ja lapseeni - miten tätä jaksaa?

Kokeile kuunnella puhelimesta iltasatuja, itsellesi. Jos nukahtaisit nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsi myös puhuu suurimman osan hereilläoloajastaan ja olen ihan väsynyt, kun jatkuvasti lapsi hälisee."

Tämä oli vähän häiritsevää. Lapsi haluaa jutella ja äidin mielestä lapsi hälisee. Eikö äiti pidä lapsestaan? Kyllä lapsi sen tajuaa.

Tiedätkö, millaista tuo hälinä voi olla? Omalla lapsellani (4 v) on ollut vauvasta asti pitää ääntä. Heräämisestä alkaa epämääräinen siansaksan puhuminen (lapsi puhuu kunnon suomea, mutta usein puhuu siansaksaa ihan lämpimikseen). Lapsi hyräilee jazz-tyylisesti jotain, missä ei ole mitään logiikkaa. Sitten taas puhutaan siansaksaa ja välissä hoetaan äitiäitiäitiä. Ketä ei kuormittaisi, jos koko ajan joutuu kuuntelemaan ääntä? Ihan eri asia, jos lapsi juttelee asiaa ja vaikka laulaisi lastenlauluja, mutta siansaksa ja epämääräiset hyräilyt ovat aivan toinen juttu.

Näin kerran ihan normilapselta vaikuttavan 5 v tytön, joka hoki ("hyräili" hälyäänellä) koko ajan samaa lastenhahmon nimeä. Ihmettelin, ettei äiti tule hulluksi.

Erityislapsi?

Minulle tulee Youtubesssa mainoksia appista, jossa on harjoitusohjelma lapsen hermoston kehittämiseen. Tuossa tilanteessasi kokeilisin kyllä. Aivot muokkautuvat lapsella nopeasti, jos ei ole sairas. 

Miksi et jää sairauslomalle, kun kehotetaan? 

"Ei kukaan tilaa haastavaa lasta"

Ei niin, mutta se on riski, joka kuuluu, jos aikoo hankkia lapsen. Jos ei kestä riskiä, tai uskottelee ettei riski voi koskaan realisoitua juuri omalle kohdalle, ehkä ei kannata hankkia lasta. Nämä pitäisi miettiä etukäteen - ei jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsi myös puhuu suurimman osan hereilläoloajastaan ja olen ihan väsynyt, kun jatkuvasti lapsi hälisee."

Tämä oli vähän häiritsevää. Lapsi haluaa jutella ja äidin mielestä lapsi hälisee. Eikö äiti pidä lapsestaan? Kyllä lapsi sen tajuaa.

Tiedätkö, millaista tuo hälinä voi olla? Omalla lapsellani (4 v) on ollut vauvasta asti pitää ääntä. Heräämisestä alkaa epämääräinen siansaksan puhuminen (lapsi puhuu kunnon suomea, mutta usein puhuu siansaksaa ihan lämpimikseen). Lapsi hyräilee jazz-tyylisesti jotain, missä ei ole mitään logiikkaa. Sitten taas puhutaan siansaksaa ja välissä hoetaan äitiäitiäitiä. Ketä ei kuormittaisi, jos koko ajan joutuu kuuntelemaan ääntä? Ihan eri asia, jos lapsi juttelee asiaa ja vaikka laulaisi lastenlauluja, mutta siansaksa ja epämääräiset hyräilyt ovat aivan toinen juttu.

Yksi minunkin lapsistani hyräili ja lauleskeli jazz-tyylisesti. Lauloi ennen kuin puhui. Hänestä tuli muusikko.

Ja kaikki olivat vilkkaita ja kovia puhumaan, tarvitsi vain kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei kukaan tilaa haastavaa lasta"

 

 

Ei niin, mutta se on riski, joka kuuluu, jos aikoo hankkia lapsen. Jos ei kestä riskiä, tai uskottelee ettei riski voi koskaan realisoitua juuri omalle kohdalle, ehkä ei kannata hankkia lasta. Nämä pitäisi miettiä etukäteen - ei jälkikäteen.

Niin. Jos hankkii lapsen, ottaa riskin ja kantaa vastuun siitä jos lapsi on hankala. Tästä syystä en itse halua lasta, koska en ole valmis ottamaan tuota riskiä.

Minulla oli haastavasti käyttäytyvä esikoinen, joka valvotti viisi ensimmäistä vuotta. Vauvasta asti helposti hermostuva, ruokailu ja nukuttaminen todella vaikeaa. Lapsella todettu  nepsypiirteitä ja aistiyliherkkyyksiä. Kuulosti  todella tutulta tuo teidän tilanne. 

Haluan kuitenkin luoda toivoa teidän elämään. Meidän lapsella elämä alkoi helpottaa noin 8-vuoden iässä. Teini-ikä tuli aikaisin, muttei mitenkään erityisen räiskyvänä. 15-vuotiaasta asti lapsi on ollut todella kypsä, rauhallinen ja hyväkäytöksinen nuori. Koulun aloitus oli aikanaan haasteellista toiminnanohjauksen vaikeuksien takia, mutta peruskoulun päättötodistus lähellä kymppiä. Nykyään tuo lapsi on ahkera lukiolainen, joka ei menetä hermojaan juuri koskaan....

Vuorotelkaa vanhempina vetovastuuta arjessa. Yrittäkää löytää lapselle joku mieluinen harrastus, jota te vanhemmatkin teette mielellänne lapsen kanssa esim. uimahallissa käyminen. Lautapelit ovat mainio ajanviete, jossa lapsikin oppii paljon uusia taitoja. Väsymyksessä arjesta tulee raskasta ja negatiivisuuden kierre pitäisi jotenkin saada katkaistua. Ostakaa hoito-apua jos siihen suinkin on mahdollisuus.  Osittainen hoitovapaa käyttöön, niin että hengähdät tunnin ensin yksin kotona ja sitten haet lapsen kohtuuajoissa päiväkodista.

 Lapsi todennäköisesti kuormittuu helposti päiväkodissa, joten arkea pitää rauhoittaa. Tehkää arki-iltoina metsäkävelyitä ja liikkukaa luonnossa. Illalla lukekaa pitkä iltasatu. Opettakaa lasta kuuntelemaan äänikirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs läksit vanhemmaksi. Jos hankkii oman lapsen, ottaa tietoisen riskin että lapsi voi olla todellakin hankala, myös esimerkiksi sillä tavalla vammainen, että häntä joutuu hoitamaan kellon ympäri koko lopun ikänsä. Tällaisia asioita voisi miettiä ennen lapsen hankkimista.

Önnönnönnönnööö.

Äänikirjojen kuuntelua esim levolla tai muulloinkin. Päiväkotiin viestiä että lapsi ei nuku päiväunia. 

Ruokavalio kuntoon, ei esim lisättyä sokeria. Aktiivinen harrastus.

Kerhoja tms.

Lastenhoitaja (mieluiten ammattilainen joka voi ohjata myös käytöstä parempaan suuntaan).

Positiivinen vahvistaminen myös esim. palkintojen avulla (palkinnot jotain mikä motivoi lasta).

Tarpeeksi vähän leluja sisätiloihin ym, ei liikaa. Ja lelut sellaisia mitkä motivoi. 

Selkeät rutiinit. Sanoittaminen ja vuorovaikutukseen panostaminen. Esimerkiksi kerrotaan selkeistä säännöistä ja pysytään niissä. Keskustellaan yhdessä

Jos esimerkiksi pukemistilaneet ovat hankalia, ihan laput eteiseen missä järjestyksessä lapsen pitää edetä. Sama kaiken kanssa. Selkeys ja ennakoitavuus ja samanlaisena toistaminen tuo turvallisuuden ja hallinnan tunnetta lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi ei ole normaali. Onko hänellä diagnoosi ja lääkitys?

Tuo on pahinta että diagnosoidaan lapsi kaiken maailman nepsyksi yms ja nappeja naamaan mitkä pahentaa tilannetta. 

Jep, ja diagnoosi sulkee lapselta monta tulevaisuuden ovea. 

Ruokavaliolla tosiaan on merkitystä, ulkomailla tämä jo tunnistetaan. Sokeri on pahin. Pois turhat välipalat, tehdään itse kunnon ruokaa, Ja esim. magnesium lisästä saattaa joillekin olla apua.  Eihän lapsi syö ruokaa, jos joka välissä syödään jotain pientä, verensokeri heittelee. Tämä on suomalaisissa ravitsemusohjeissa vielä vanhaa ohjeistusta. Toki lapsi on lapsi, mutta ennen oli ruoka-ajat, eikä välissä käyty jääkaapilla. Nopeasti sitä oppi, että kannattaa syödä lautanen tyhjäksi, kun muuta ei saa.

Siis tuo on aivan järkyttävää, jos lapsi herää kukonpierun aikaan. Saattaa nukahtaa vasta joskus 22 ja herää silti liian aikaisin ja on 100 lasissa heti silmät avattuaan; ärsyttävää mölinää, kiljumista, sekoilua, sähläämistä... Meillä oli joku tällainen vaihe juurikin 5-vuotiaan kanssa ja onneksi ohittui. Oli joku ylikuormitus varmaan päiväkodista noihin aikoihin. Itse itkin ja olin aivan voimaton, kun en saanut unta tarpeeksi ja töissä piti jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsi myös puhuu suurimman osan hereilläoloajastaan ja olen ihan väsynyt, kun jatkuvasti lapsi hälisee."

Tämä oli vähän häiritsevää. Lapsi haluaa jutella ja äidin mielestä lapsi hälisee. Eikö äiti pidä lapsestaan? Kyllä lapsi sen tajuaa.

Tiedätkö, millaista tuo hälinä voi olla? Omalla lapsellani (4 v) on ollut vauvasta asti pitää ääntä. Heräämisestä alkaa epämääräinen siansaksan puhuminen (lapsi puhuu kunnon suomea, mutta usein puhuu siansaksaa ihan lämpimikseen). Lapsi hyräilee jazz-tyylisesti jotain, missä ei ole mitään logiikkaa. Sitten taas puhutaan siansaksaa ja välissä hoetaan äitiäitiäitiä. Ketä ei kuormittaisi, jos koko ajan joutuu kuuntelemaan ääntä? Ihan eri asia, jos lapsi juttelee asiaa ja vaikka laulaisi lastenlauluja, mutta siansaksa ja epämääräiset hyräilyt ovat aivan toinen juttu.

Just tätä. Sätkitään, kiljahdellaan, tullaan ihan naamalle huutamaan aamusta jne. En voi sietää. 

Vierailija kirjoitti:

Ota työterveyspsykologin neuvosta vaari ja jää sairaslomalle. Mitä tulee tuohon, että joku vähättelee, että vain yhden lapsen kanssa on rankkaa, niin musta vaikuttaa lähipiiriä seuraamalla, että just yhden lapsen kanssa onkin monesti rankkaa. Lapsia usein tasaa se, että on muitakin lapsia. 

Samaa mieltä. Ap:n lapsi tarvitsee kaveria. Miten olisi joku liikunnallinen harrastus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi ap!

Mitä tämäkin nyt sitten tarkoittaa?

Elämä on raskasta ja sillä siisti! Jos et jaksa työtä, lopeta se!

Ei elämän kuulu olla raskasta.

Moi! Meillä on lapsi, joka vastaa aika tarkkaan kuvaustasi sinun lapsesta. Monta vuotta neuvola sanoi meille, että ihan tavallista on, äidin pitää vain kestää ja jaksaa, että tsemppiä vaan. Vaikka olin aivan poikki kun lapsi ei antanut minun nukkua öisinkään ja päivät oli yhtä kiukun hallintaa ja hälyä. Kaikkiin ongelmiin neuvolan eri terkkarit aina sanoi, että ikätasoista on, vika äidissä jos äiti uupuu, kyllä lasta pitää vain jaksaa. 

Päiväkoti usein valitti minulle lapsesta, ja käski kotona puhumaan lapsen kanssa miten päiväkodissa pitää olla. Sitten päiväkotiryhmässä vaihtui opettaja ja asiat alkoi yhtäkkiä rullaamaan vauhdilla. Uusi ope näki, että lapsella on isoja ongelmia toiminnanohjauksessa ja aisteissa ja saatiin hänen ärähdyksellä aika nopeasti terveydenhuollosta tutkimuksia. Niissä todettiin että lapsen käytös johtui merkittävistä toiminnanohjauksen aivotason vajeista ja kolmen aistin alueella olevista isoista aistisäätelyn vajeista. Ne selitti myös kiukut ym. 

Muuta hoitoahan näihin ei ole kuin kuntoutus, mutta sitä saatiin ja se on auttanut. Ja sekin että nyt on mustaa valkoisella että vika ei ole kasvatuksessa tai siinä että äidin pitäisi vain jaksaa enemmän. Olen vieläkin vihainen neuvolalle siitä että monta vuotta vähättelivät asiaa ja syyllistivät minua. 

Vaadi tutkimuksia. Jos teillä on vakuutus niin voit vaatia niitä yksityiseltä lastenneurologilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota työterveyspsykologin neuvosta vaari ja jää sairaslomalle. Mitä tulee tuohon, että joku vähättelee, että vain yhden lapsen kanssa on rankkaa, niin musta vaikuttaa lähipiiriä seuraamalla, että just yhden lapsen kanssa onkin monesti rankkaa. Lapsia usein tasaa se, että on muitakin lapsia. 

Samaa mieltä. Ap:n lapsi tarvitsee kaveria. Miten olisi joku liikunnallinen harrastus?

Jep. 5-vuotiaille järjestetään kyllä jo paljon kaikenlaista - sellaistakin minne ei tarvitse vanhempia mukaan. Toki haastavan lapsen vanhempaa saattaa jännittää liikaa, että miten siellä sujuu vieraiden ihmisten kanssa, mutta monesti kaikki kyllä sujuu paremmin, kun ei ole vanhempaa läsnä. Toki lapsikin saattaa alkuunsa jännittää uutta ja se sitten purkautuu kotona vanhemmalle...

Ap, mitä teet lapsesi kanssa? Viet vilkkaan lapset liikkumaan?  Jospa antaisit aikaasi lapselle, lukisit kirjaa ääneen, piirtäisitte, maalaisitte, muovailisitte,  leipoisitte, laittaisitte ruokaa? Eli maadoittavaa yhdessä oloa. Miten lapsen isä kohtaa lapsen?