Olen aivan uupunut työhöni ja lapseeni - miten tätä jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Moi! Meillä on lapsi, joka vastaa aika tarkkaan kuvaustasi sinun lapsesta. Monta vuotta neuvola sanoi meille, että ihan tavallista on, äidin pitää vain kestää ja jaksaa, että tsemppiä vaan. Vaikka olin aivan poikki kun lapsi ei antanut minun nukkua öisinkään ja päivät oli yhtä kiukun hallintaa ja hälyä. Kaikkiin ongelmiin neuvolan eri terkkarit aina sanoi, että ikätasoista on, vika äidissä jos äiti uupuu, kyllä lasta pitää vain jaksaa. 

Päiväkoti usein valitti minulle lapsesta, ja käski kotona puhumaan lapsen kanssa miten päiväkodissa pitää olla. Sitten päiväkotiryhmässä vaihtui opettaja ja asiat alkoi yhtäkkiä rullaamaan vauhdilla. Uusi ope näki, että lapsella on isoja ongelmia toiminnanohjauksessa ja aisteissa ja saatiin hänen ärähdyksellä aika nopeasti terveydenhuollosta tutkimuksia. Niissä todettiin että lapsen käytös johtui merkittävistä toiminnanohjauksen aivotason vajeista ja kolmen aistin alueella olevista isoista aistisäätelyn vajeista. Ne selitti myös kiukut ym. 

Muuta hoitoahan näihin ei ole kuin kuntoutus, mutta sitä saatiin ja se on auttanut. Ja sekin että nyt on mustaa valkoisella että vika ei ole kasvatuksessa tai siinä että äidin pitäisi vain jaksaa enemmän. Olen vieläkin vihainen neuvolalle siitä että monta vuotta vähättelivät asiaa ja syyllistivät minua. 

Vaadi tutkimuksia. Jos teillä on vakuutus niin voit vaatia niitä yksityiseltä lastenneurologilta.

Juuri näin! Se päiväkoti on kuitenkin isossa roolissa lapsen arkea, niin osaamaton henkilökunta voi tehdä suurtakin haittaa.

Se hyvä puoli sulla on, että lapsesi ei sentään hetäile yöllä. 

Mulla on lapsi, joka nukkui kyllä yhtäjaksoisesti, mutta ainahan se oli itsekin herättävä, kun hän aamulla heräsi. Vaati jatkuvasti seuranpitoa, kun jäi ainokaiseksi. (Olisin halunnut enemmän, mutta ei onnistunut.) Uskon, että olisi ollut helpompaa, jos hänellä olisi ollut sisaruksia, joiden kanssa touhuta. (Kaverit ei täytä läheskään kaikkea sitä aikaa, minkä lapsi seuraa haluaa.)

2 kaverillani oli lapsia, jotka herättelivät lähes kouluikään saakka monta kertaa yössä. Niiden äidit oli ihan loppu. Molemmilla isät koki, että vaimo hoitakoot yöheräämiset. Toinen heistä taevitsi lopulta sukulaispsykiatrilta jotain lääkkeitä. Meni lähes psykoosiin. Alkoi olla omituisia harhaluuloja. 

Oma lapseni siis nukkui yhtäjaksoisesti, mutta nyt omaishoidan vanhempaani. Hän alkoi herätellä ja lähteä liikkeelle tuon tuosta öisin (unilääkkeistä huolimatta). Tämä yöheräily on todella rankkaa. Tajuan sen kunnolla vasta nyt. Mulle lääkäri sanoi, että vuorokaudessa pitäisi saada joka yö 4 tunnin katkeamaton jakso unta, jotta pääsee rem-vaiheeseen saakka. 

Yritä saada lohtua siitä, että lapsesi sentään nukkuu yhtäjaksoisesti ja myös siitä, että hän kehittyy ihan pian enemmän itsekseen pärjääväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä teet lapsesi kanssa? Viet vilkkaan lapset liikkumaan?  Jospa antaisit aikaasi lapselle, lukisit kirjaa ääneen, piirtäisitte, maalaisitte, muovailisitte,  leipoisitte, laittaisitte ruokaa? Eli maadoittavaa yhdessä oloa. Miten lapsen isä kohtaa lapsen?

Vilkkaan lapsen kanssa ei nuo hommat suju mitenkään rauhoittavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä teet lapsesi kanssa? Viet vilkkaan lapset liikkumaan?  Jospa antaisit aikaasi lapselle, lukisit kirjaa ääneen, piirtäisitte, maalaisitte, muovailisitte,  leipoisitte, laittaisitte ruokaa? Eli maadoittavaa yhdessä oloa. Miten lapsen isä kohtaa lapsen?

Vilkkaan lapsen kanssa ei nuo hommat suju mitenkään rauhoittavasti. 

Juuri niin! Ja niinhän ap kertoikin, että tekevät eivätkä makaa kotona1

Itse olen niin tyytyväinen, että mieheni jaksaa niin paljon paremmin kuin minä erittäin vilkasta poikaamme. Minä olen luonteeltani todella rauhallinen ja ujo ja toisaalta myös hervoton stressikimppu, jos on liikaa säätöä ympärillä. Minä olen lapsenakin ollut todella rauhallinen ja kiltti ja mies ilmeisesti vilkas ja energinen, kuten lapsemme nyt. Jotenkin vaikeaa olla, kun itse nauttisin lapsen juurikin lukemisesta, peleistä, piirtelystä, ruuanlaitosta, mutta ei hänen kanssa vaan pysty siihen. Lapsi janoaa rymyämistä, moottoreita, juoksemista, hyppimistä ja muuta todella fyysistä ja mies näitä pystyy tarjoamaan hermostumatta.

"tullaan ihan naamalle huutamaan aamusta jne. En voi sietää. "

Mistäs lapsesi on oppinut tavan tulla ihan naamalle huutamaan? 

Jos kyseessä ei ole kodin kommunikointitapa, niin kiellä. Jos lapsi raivostuu kiellosta, anna raivota, mutta kiellä väkivaltainen käytös (jota on myös tavaroiden paiskominen). Kun penska lopulta rauhoittuu, selitä sille. 4-5 vuotias normaaliälyinen lapsi ymmärtää kyllä.

Väsynyt saa olla ja siinä ei ole mitään hävettävää. Lepää pari minuuttia niin jaksat taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Sairasloma töistä. Heti. Lomat pidät sitten kun olet tervehtynyt. 

2. Vuorotelkaa miehen kanssa lapsen kanssa, että molemmat saa levättyä. Toinen ottaa aamuvuoron, toinen iltavuoron. Molemmilla pitää olla aamuja että saa nukkua pitkään, sekä aikaa omille harrastuksille tai omalle olemiselle illalla. Sukulaisten kanssa voi vielä yrittää selittää tilanteen, että lapsella on haasteita, olette aivan loppu ja auttaisi paljon, jos joku voisi välillä edes muutamaksi tunniksi ottaa lapsen, jotta te saatte vetää henkeä. Jos on varaa, palkkaatte oman lapsenvahdin. 

3. Lapsi päiväkotiin heti kun mahis ja teet siellä selväksi, ettet halua kuunnella negatiivista palautetta lapsesta joka päivä. Tiedät että teillä on haasteita ja yritätte saada niihin apua, mutta päiväkodissa on ammattilaisten tehtävä hoitaa se hoitopäivä. Päiväkoti mukaan moniammatillisiin palavereihin, esim. perheneuvolan kanssa. 

4. Uus yhteys perheneuvolaan, jos ei auta niin teet lastensuojeluun huoli-ilmoituksen lapsesta. Lastensuojelun kautta voitte saada perhetyöstä apua tai voitte hakeutua esim. tukiperhejonoon. 

T. Sosionomi 

Sylettää. Lapsihan ON päiväkodissa. Et edes lukenut aloitusta.

Kyllä luin. Lapsi on nyt lomalla päiväkodista ja sanoin, että se pitää vanhemman jaksamisen vuoksi saada sinne takaisin heti kun on mahdollista. Valitettavasti se voi olla vasta sitten, kun ap:n loma loppuu. Mutta jos oikein paha tilanne on kotona,  neuvottelemalla voi saada aiemmin. Riippuu päiväkodista ja sen johtajasta. Paras tietysti, jos ap ja miehensä saavat loman ajaksi hankittua muuta lastenhoitoa. 

T. Sosionomi

Lapselle loman ajaksi lastenhoitoa? Tuossa on juuri se akilleen kantapää, lapsi on mielestäsi rasite eli haitta. Lasta pitää rakastaa !

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt saa olla ja siinä ei ole mitään hävettävää. Lepää pari minuuttia niin jaksat taas.

Pari minuuttia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi ap!

Mitä tämäkin nyt sitten tarkoittaa?

Elämä on raskasta ja sillä siisti! Jos et jaksa työtä, lopeta se!

Ei elämän kuulu olla raskasta.

Jokainen kokee tuon omalla tavallaan.

Meillä lapsi muistaa kiellon ehkä 3 sekuntia. Jos on sanottu, että nyt ei saa häiritä äitiä/koskea pöydällä olevaan tavaraan/juosta sisällä, niin muistaa asian hetken ja sitten saa taas olla kieltämässä. Kehut eivätkä rangaistukset auta. 

Eniten rasittaa, kun meidän vanhempien uupumusta ei oteta vakavasti. Hoetaan vain, miten ihan normaalin vaihtelun piikkiin lapsen käytös menee. Silti päiväkodissa valitetaan jatkuvasti, miten hankala lapsemme on. Mitään kunnon tukitoimia ei kuitenkaan saada, vaikka yritetty on. 

Alan olla kohta psykoosin partaalla. Nyt jo itkeskelen monta kertaa päivässä ja olen ihan loppu lapsen härväämiseen ja kiukutteluun, joka on muuttunut jo aggressiiviseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi! Meillä on lapsi, joka vastaa aika tarkkaan kuvaustasi sinun lapsesta. Monta vuotta neuvola sanoi meille, että ihan tavallista on, äidin pitää vain kestää ja jaksaa, että tsemppiä vaan. Vaikka olin aivan poikki kun lapsi ei antanut minun nukkua öisinkään ja päivät oli yhtä kiukun hallintaa ja hälyä. Kaikkiin ongelmiin neuvolan eri terkkarit aina sanoi, että ikätasoista on, vika äidissä jos äiti uupuu, kyllä lasta pitää vain jaksaa. 

Päiväkoti usein valitti minulle lapsesta, ja käski kotona puhumaan lapsen kanssa miten päiväkodissa pitää olla. Sitten päiväkotiryhmässä vaihtui opettaja ja asiat alkoi yhtäkkiä rullaamaan vauhdilla. Uusi ope näki, että lapsella on isoja ongelmia toiminnanohjauksessa ja aisteissa ja saatiin hänen ärähdyksellä aika nopeasti terveydenhuollosta tutkimuksia. Niissä todettiin että lapsen käytös johtui merkittävistä toiminnanohjauksen aivotason vajeista ja kolmen aistin alueella olevista isoista aistisäätelyn vajeista. Ne selitti myös kiukut ym. 

Muuta hoitoahan näihin ei ole kuin kuntoutus, mutta sitä saatiin ja se on auttanut. Ja sekin että nyt on mustaa valkoisella että vika ei ole kasvatuksessa tai siinä että äidin pitäisi vain jaksaa enemmän. Olen vieläkin vihainen neuvolalle siitä että monta vuotta vähättelivät asiaa ja syyllistivät minua. 

Vaadi tutkimuksia. Jos teillä on vakuutus niin voit vaatia niitä yksityiseltä lastenneurologilta.

Juuri näin! Se päiväkoti on kuitenkin isossa roolissa lapsen arkea, niin osaamaton henkilökunta voi tehdä suurtakin haittaa.

Päiväkodeissa on paljon

-Epäpäteviä

-niitä joilla suomen kieli ei ole kunnolla hallussa

-ihan perus lastenhoitajia ja opettajia, joilla ei ole sen erityisempää osaamista erityislasten tarpeiden tunnistamiseen ja ohjaamiseen. Tähän pitäisi saada apua varhaiserityisopettajalta, jotka puolestaan ylityöllistettyjä. Päiväkoti voi antaa palautetta neuvolaan, se on toinen osoite veon lisäksi. 

Mitekä päiväkodin hoitajat ja opettajat ehtisivät tukea näitä haastavia tapauksia KUNNOLLA kun niitä on monta 21 lapsen ryhmässä? ja suurin osa päivästä työntekijät kahdestaan? Kolme aikuista on paikalla 9-13, muutoin kahdestaan. Ei päiväkotia voi pitää minään pelastavana instituutiona, jossa kaikki ongelmat ratkeaa kun sinne pukataan lapsi. Sehän on vanhempien hengähdystauon mahdollistava paövelu, lapselle se on kuormittava paikka. Totta kai normi hoito kuuluu kaikille, mutta erityistarpeisille liikaa meteliä, ärsykkeitä, siirtymiä, vaihtuvia aikuisia, kiistelyä leluista, paikoista, kavereista. Ja silti päivät on 6 30-17. Lyhyempi olisi parempi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi ei ole normaali. Onko hänellä diagnoosi ja lääkitys?

Ajattele sitä lasta! Ei hänelläkään ole kivaa, kun on kaiken aikaa hermostunut, levoton ja päätyy jo päiväkoti-ikäisenä syrjityksi.

Perheneuvolasta ei nyt ole apua. Vaadi tutkimuksiin pääsyä lääkäriin neuvolan kautta. On aivan turha kiusata itsensä aivan loppuun vai siksi, että lapsi on se, joka apua tarvitsee.

Antaisin lapsen pois ja katsoisin miten olo muuttuu. Jos töissä on edelleen uuvuttavaa, menisin seuraavassa yhteishaussa opiskelemaan ja ottaisin opintovapaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä teet lapsesi kanssa? Viet vilkkaan lapset liikkumaan?  Jospa antaisit aikaasi lapselle, lukisit kirjaa ääneen, piirtäisitte, maalaisitte, muovailisitte,  leipoisitte, laittaisitte ruokaa? Eli maadoittavaa yhdessä oloa. Miten lapsen isä kohtaa lapsen?

Vilkkaan lapsen kanssa ei nuo hommat suju mitenkään rauhoittavasti. 

Siinä tapauksessa on aika varata vastaanotto lastenpsykiatrille. Eihän koulunkäyntikään tulisi onnistumaan.

Minulla oli neljä samanlaista nuorempaa veljeä. He olivat aina liikkeessä ja äänessä. Yritin auttaa äitiä, joka oli ihan uupunut muistakin töistä. Pojat söivät ihan kauheasti ja tappelivat keskenään usein joku heistä itki kovaan ääneen.

Kaksi nukkui huonosti, heräsi kauhu - uniin ja lähti jopa ulos keskellä yötä. Isä vahti öisin.

Koulussa oli häiriötä ja nuorin veli oli kysynyt opettajalta, saako suudella. On niin kauniit huulet.

Opettajaa vaan nauratti.

Heistä tuli melko normaaleita perheenisiä sitten myöhemmin. Yhdellä on seitsemän lasta, vaimot löytyi ilmeisen helposti. Energiaa on yhä paljon. Isä mm leipoo tämän suurperheen leivät ja sämpylät.

Koita jaksaa. On tulossa joku erikoismies.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi ei ole normaali. Onko hänellä diagnoosi ja lääkitys?

Ajattele sitä lasta! Ei hänelläkään ole kivaa, kun on kaiken aikaa hermostunut, levoton ja päätyy jo päiväkoti-ikäisenä syrjityksi.

Perheneuvolasta ei nyt ole apua. Vaadi tutkimuksiin pääsyä lääkäriin neuvolan kautta. On aivan turha kiusata itsensä aivan loppuun vai siksi, että lapsi on se, joka apua tarvitsee.

Työterveyspsykologi on kehottanut jäämään sairauslomalle. 

Saat syyttää vain itseäsi, jos et ammattilaisen nuvosta ole vaaria ottanut.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on kaksi työssäkäyvää vanhempaa, mihin rahat menevät jos ei ole varaa palkata lapsenhoitoon apua tai sinun tehdä kevyempää työviikkoa? Johonkin omaisuuden kasvatteluunko, lapsen terveen psykososiaalisen kasvaatuksen kustannuksella vai?

 

Mies ruotuun omalle paikalleen elättäjäksi, sinä kotiin hoitamaan lasta. Jos olette ottaneet jotain lainoja niin puratte ne ja laskette menot sille tasolle että teillä on varaa kasvattaa se lapsikin eikä vaan ruokkia sitä ja laiminlyödä psykososiaalinen kehitys.

Minkä ihmeen takia miehen pitäisi olla elättäjä ja naisen hoitaa lapsi?! Ihan käsittämätöntä soopaa.

Saahan päivähoitoon lapsen viedä, vaikka olisi lomallakin. Tai hankkia apua kotiin.

Ja kun se lapsi on joskus hiljaa tai vaikka nukkuu, niin silloin tee jotain rentouttavaa ja nautinnollista. Riuokaakin voi tehdä etukäteen isomman määrän ja pakastaa, ettei tarvi sellaiseen aina uhrata aikaa.