Kysymys introverttinaisille

Vierailija kirjoitti:

Introvertin. Ex oli ekstrovertti, aina tulossa tai menossa ja puhui koko ajan, kenen hyvänsä kanssa. Ei sekään ihan mahdoton yhtälö ollut, eikä eron syy. Kotona vain vetäydyin omaan rauhaani ja lasten takia jouduin opettelemaan joustamista. 

 

Nyksä on introvertti ja meillä on omat asunnot samassa kerrostalossa. Ollaan omissamme, yöt nukutaan yhdessä, joskus käydään yhdessä lenkillä. 

Omat asunnot samassa talossa, kuulostaa ihanalta! Mulle sopis just tuollainen. Saa olla omissa oloissaan, mutta kuitenkin helppo olla myös yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mies tutustuessamme kauhistui, kun sanoin, että olen introvertti. Hän meinasi, ettei kukaan sitten puhu tulevien vieraittemme kanssa mitään, koska hänkin on sellainen. Mutta se oli vaan luuloa. Ainakin minuun verrattuna. Introverttejäkin siis on eriasteisia.

:D Kiitos nauruista. Ihana kauhun aihe!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tutustuessamme kauhistui, kun sanoin, että olen introvertti. Hän meinasi, ettei kukaan sitten puhu tulevien vieraittemme kanssa mitään, koska hänkin on sellainen. Mutta se oli vaan luuloa. Ainakin minuun verrattuna. Introverttejäkin siis on eriasteisia.

Minä kauhistuisin, että minkä vieraiden, en halua vieraita häiritsemään kotirauhaa...

Tämä! Mä en ole ekan poikaystävän jälkeen halunnut asua kenenkään kanssa yhdessä, koska en halua vieraita kotiini, mutta en toisaalta halua kieltää vieraiden kutsumista ihmiseltä jolle ne ovat tärkeitä. 

Ambivertti on sopivin. Nuoruuden ekstroverttien kanssa asiat ei toimineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tutustuessamme kauhistui, kun sanoin, että olen introvertti. Hän meinasi, ettei kukaan sitten puhu tulevien vieraittemme kanssa mitään, koska hänkin on sellainen. Mutta se oli vaan luuloa. Ainakin minuun verrattuna. Introverttejäkin siis on eriasteisia.

Minä kauhistuisin, että minkä vieraiden, en halua vieraita häiritsemään kotirauhaa...

Tämä! Mä en ole ekan poikaystävän jälkeen halunnut asua kenenkään kanssa yhdessä, koska en halua vieraita kotiini, mutta en toisaalta halua kieltää vieraiden kutsumista ihmiseltä jolle ne ovat tärkeitä. 

Ja mikä kauheinta, ei voi kotonaan jutella ystävien kanssa ilman "ylimääräisiä korvia".

 Tämän vuoksi ei voi koskaan seurustelevien ystävien kotona puhua omista asioistaan. En minä ole miehen ystävä, en halua kertoa hänen kuulleen intiimejä asioita enkä ylipäätään omia asioitani. Asiat jäävät pinnalliseksi kun ei voi olla ystävän kanssa kaksin (tämän vuoksi ystävyydet hiipuvat kun toinen sukupuoli tulee mukaan kuvioon).

Rauhallisen muttei tylsän kanssa vois toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle ideaali kumppani on joko sosiaalisesti taitava introvertti tai sitten ekstrovertti. Ei missään nimessä sellaista introverttia, joka on ihan tuppisuu ja viihtyy pelkästään kotona. Tykkään itse keskustella paljon, mulla on hyvät sosiaaliset taidot ja tykkään ehdottomasti käydä myös kodin ulkopuolella vaikka viihdyn myös itsekseni.

Jaksan kohtuudela  kissanristiäisiä ja työpaikan kokouksia mut parempi kun saa olla esim. luonnossa kävelemässä. 

Riippuu niin paljon ihmisistä jotkut oikein kunnon juorulissut ja lasset porukassa pilaa heti fiiliksen mutta sitten kun on varsin fiksuja tyyppejä mukana ja keskustelu menee hyvinkin mielenkiintoisiin aiheisiin niin olen kyllä erittäin innostunut. 

Nämä on olleet sellaisia jossa mukana esim.  it-alalla työskenteleviä miehiä. Näin naisena miellyttää kun miehellä on sitä loogista ajattelukykyä ja älykkyyden lisäksi harkintakykyä eikä oo heti iskemässä tms. eli osaa käyttäytyä. 

Luulen ett it-alalla on paljon introvertteja joten kyllä introverttimies sopii mulle paremmin enkä minäkään ole mikään tuppisuu puhun paljon jos keskustelun aihe kiinnostaa mutta jonninjoutavaa diipadaapaa ei vaan kovin pitkään jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiempaa kokemusta on vain lyhyestä tapailusta ekstrovertin kanssa. Näin 15 vuotta myöhemmin en usko, että suhdetta mulle koskaan muodostuu, mutta jos niin tapahtuisi, ehdottomasti toinen introvertti.

Mites nämä viimeiset 15 vuotta, onko sinulla ollut halua parin löytämiseen vai eikö touhu ole liiemmälti kiinnostanut?

Oli paljon traumoja taustalla ja halusin käsitellä ne, ennen kuin sotken ketään toista elämääni. Ei mun nuorempana ollut edes mahdollista oikeasti tietää, mitä haluan. Se on selkiintynyt näiden vuosien aikana.

Ei välttämättä huono marssijärjestys. Toisaalta turvallinen suhdekin voi toimia korjaavana ympäristönä, kunhan ei vain lataa sille kohtuuttomia odotuksia.

Siinä mielessähän sinulla on ihan hyvä markkinatilanne, että varmaan hyllyltä löytyy enemmän introvertti- kuin ekstroverttimiehiä. Toisaalta, eivät hirveästi oma-aloitteisesti tule sieltä hyllyltä ulko-ovelle pimputtelemaan.

Tässä ajassa vain myös ehti tulla fyysisiä vaivoja ja rajoitteita, jotka nyt ei varsinaisesti pointseja nosta. Ehkä, jos löytäisi toisen samanmoisen. Mutta tosiaan, mistäpä sen löytäisi kun viihdymme itseksemme :P

Olisipa joku näkymätön "verkko" joka maagisesti mahdollistaisi ihmisten tapaamisen etänä. 🙂

Juuri tässä taannoin ajattelin, että jos deittisovellukset ovat nykyään ainoa tapa löytää kumppani, olen todellakin koko elämäni yksin. Niin kamalilta nuo kuulostavat. Ehkä jos jollain harrastusforumilla sattuisi jonkun tapaamaan...

En ole minäkään koskaan käyttänyt deittisovelluksia, mutta kuulopuheiden perusteella ne vaikuttavat minusta kuin introvertille tehdyiltä. Olisi paljon helpompi aluksi tutustua viestittelemällä kuin yrittää livenä änkeytyä jonkun seuraan.

Mikä niissä vaikuttaa sinun mielestäsi niin luotaan työntävältä?

En ole aiempi kirjoittaja mutta itseäni tympii niissä pinnallisuus ja vaikeus löytää syvällisiä miehiä. Lisäksi omasta mielestäni henkinen kemia ei selviä viestittelyllä vaan siihen tarvitaan vähintään puhelimessa juttelu. Viestittely voi siis joskus sujua loistavasti mutta sitten livenä juttu ei luista lainkaan :D

Löysin kumppanini sovelluksesta, ja siitä pahimmaksi mainostetusta vieläpä. Kahlasin valehtelematta tuhansia profiileja läpi, ja tykkäilin vaan ehkä prosentista tai promillesta, joilla oli aidosti kiinnostavaa tekstiä mukana. 

Muiden osalta ei voi päättää miten he alustaa käyttävät, mutta itse voi heivata surutta pois epäsopivilta vaikuttavat. Kemia toki voi livenä kosahtaa (jotkut treffit meni niinkin). Jos ei ole ikinä kokeillut sovellusta niin suosittelisin itse kokeilemaan ainakin, en olisi näin hyvää onnea odottanut minäkään kohdalle, etukteen ajattelin että hirveä vitsaus varmaan. 

Pitää olla yin ja yang parisuhteessa sopusoinnussa, ihan sama kumpi on kampi.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi pakko mennä suhteeseen niin introvertin. En jaksaisi tutustua ekstroverttimiehen valtavaan, vaihtuvaan kaveripiiriin ja olla kaikkien kanssa hyvää pataa, ettei niille tule paha mieli.

Siis tämä! Juuri se ajatus tuosta valtavasta, alati vaihtuvasta ihmismerestä joka tulisi yltiö-ekstron kumppanin myötä elämään palloilemaan.. hyyyihh....

Minulle käy sekä introvertti että ekstrovertti. Kunhan on sosiaalisesti taitava. 

Mä olen ollut suhteessa molempien tyyppien kanssa. Nuorena tykkäsin enemmän ekstroista, koska he tavallaan vetivät minutkin mukaansa menevämpään ja sosiaalisempaan elämään, jota silloin ajoittain kaipasin, vaikka sitten en jaksanutkaan sitä kuin rajallisesti. Jossain 35v iän paikkeilla alkoi muuttua, enkä enää halunnut mennä, edes välillä. Siinä vaiheessa introvertimmät kumppanit alkoi kiinnostaa, sellaiset joiden kanssa voi kotoilla yhdessä, mökkeillä jne. 

Nyt 48 v en enää halua minkäänlaisia miehiä, olen tyytyväisin yksin.

Mun aviomies on introvertti. Ollaan oltu kimpassa jo 25 vuotta. 

Jos erottaisiin (mikä ei ole näköpiirissä), tai jäisin leskeksi, niin erittäin suurella todennäköisyydellä en enää haluaisi uutta vakavaa parisuhdetta. 

Mulla on ekstrovertti mies, aina menossa, tutustuu helposti ihmisiin, on sosiaalisesti hyvin taitava, joten hoitaa taitavasti myös muiden apua tarvitsevien asioita. Onneksi hän harrastaa sosiaalisuuttaan kodin ulkopuolella, niin minä saan rauhassa keskittyä omiin töihini ja olemiseen kotona. Me on oltu yhdessä pian 48 vuotta. 

Samankaltaisen kanssa - ollaan introvertteja, mutta sopivassa seurassa, akut täynnä ja rentoutuneina hyvinkin puheliaita, karismaattisia ja huomion keskipiste. Sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen tarvitaankin sitten rutkasti omaa aikaa. Vuosien varrella ollaan hieman erakoiduttu, mutta en pidä enää sitäkään pahana. Olen vähitellen päästänyt irti sosiaalisesta normista, että pitäisi säännöllisesti sukuloida tai nähdä ystäviä tai järjestää tapaamisia. Muutama kerta vuodessa tähän kaikkeen saa riittää, eikä kotiini ole pakko kutsua ketään.