Kysymys introverttinaisille

Sosiaalisen introvertin, eli sellaisen, joka voi lähteä kyllä joskus asioille tai sosiaalisiin kanssakäymisiin, mutta jonka ei tarvitse olla koko ajan menossa. Olin yli 13v sellaisen tuppisuuintrovertin kanssa, joka istui aina vaan kotona pelaamassa tietokoneella, ja ei enää koskaan. Olen introvertti, en erakko. Tykkään käydä sosiaalisissa tapahtumissa satunnaisesti (en jatkuvasti), jonka jälkeen sitten tarvitsen lepoa.

Samoin tapailin jonkun aikaa aivan yltiöekstroverttia ihmistä, joka kyllä vakuutti, että on hänellä aikaa parisuhteeseen ja parisuhde ensin, mutta kun ei parisuhteessa vielä oltu, niin ei siitä sellaista tullutkaan, koska ei sitä aikaa löytynyt tapailulle. Miehellä oli aina tapaamisia kavereiden kanssa, muita harrastusmenoja ja kalenteri niin täysi, että vaikka minulla itselläni olisi ollut joustavampi kalenteri, olisin joutunut sen yksin viettämään.

Nykyinen mies on kai ambivertti. Iso kaveripiiri, joiden kanssa viettää usein aikaa, tuntee ihan valtavasti muutakin porukkaa ja juttelee heille pitkin kyliä, mutta viihtyy hyvin myös keskenään minun kanssa ja toisinaan yksinään kotonaankin. Introvertiksi en kuvailisi, koska pitää niin paljon yhteyttä ihmisiin ja on paljon kavereita, mutta ei myöskään ole toisestakaan ääripäästä. Itse en viihdy isoissa porukoissa, joten on tätä kunnioittanut, ja ollaan oltu kahdestaan esim. juhannuksena. Viettää sitten aikaa isoissa porukoissa, kun käy omissa harrastuksissaan, ja jos nyt hänen kavereihin jossain törmätään, niin lähden kyllä mukaan kunhan saa sen jälkeen rauhassa lepäillä.

Toinen touhottaja saa vähän lepoa kanssani, ja itselle vähän vauhtia, mutta ei niin paljon, että kummankaan pitäisi tältä osin muuttua.

Mitähän pärkelettä nyt taas. En halua suhteeseen kenenkään kanssa. En ektroverttimiehen, en introverttimiehen, en naisen, en muunsukupuolisen, en heteron, en homon, en panseksuaalin, en hevosen, enkä kalan kanssa. EN KENENKÄÄN KANSSA!

Ekstroverttien kanssa olen kokenut suhteissa valtavaa yksinäisyyttä, koska he eivät ole viihtyneet kanssani kahdestaan ja kotona. Koko ajan olisi pitänyt olla yhdessä menossa illanviettoihin, kyläilemään, tapahtumiin. Olivat myös pettyneitä ja vihaisiakin, jos halusin jäädä yksin kotiin, koska oli kuulemma noloa, kun muilla on puolisot mukana ja hän joutuu menemään yksin. 

Kahdestaan ravintolaan syömään mennessä tulee vastaan kaveripariskunta, jonka mies houkuttelee mukaan. Kahdestaan luontoon ja makkaranpaistoon mennessä mies pysähtyy juttelemaan joidenkin aivan tuntemattomien kanssa ja koko aika meneekin näiden seurassa. Minä olen taustalla, kun mies juttelee tuntikaudet heidän kanssaan. 

Sosiaalinen ja sanavalmis introvertti. 

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pärkelettä nyt taas. En halua suhteeseen kenenkään kanssa. En ektroverttimiehen, en introverttimiehen, en naisen, en muunsukupuolisen, en heteron, en homon, en panseksuaalin, en hevosen, enkä kalan kanssa. EN KENENKÄÄN KANSSA!

Eiköhän tuon toiveen toteutuminen ole mahdollisuuksien rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen ja sanavalmis introvertti. 

Minä olen tällainen. JOS saan itse päättää, koska tapaan ihmisiä, koska viestittelen heille, koska minuun voi ottaa yhteyttä. Voin hyvin käydä konserteissa, teatterissa, tykypäivissä - jos sen jäljeen saan olla omissa oloissani. Voin lähteä viikon työmatkalle ulkomaille yltiösosiaaliseen kulttuuriin, pääsen sitten jo lentokoneessa paluumatkalla sulkeutumaan omaan kuoreeni - tiedän, koska vaatimus sosiaalisesta kanssakäymisestä päättyy.

En minä ihmisiä vihaa, mutta pärjään hyvin ilmankin!

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pärkelettä nyt taas. En halua suhteeseen kenenkään kanssa. En ektroverttimiehen, en introverttimiehen, en naisen, en muunsukupuolisen, en heteron, en homon, en panseksuaalin, en hevosen, enkä kalan kanssa. EN KENENKÄÄN KANSSA!

Hyvä, kun nyt vihdoin tuon huomasit!

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pärkelettä nyt taas. En halua suhteeseen kenenkään kanssa. En ektroverttimiehen, en introverttimiehen, en naisen, en muunsukupuolisen, en heteron, en homon, en panseksuaalin, en hevosen, enkä kalan kanssa. EN KENENKÄÄN KANSSA!

Sama. Mulla on kyllä pari kaveria,  joita tapaan silloin tällöin, mutta vain pari tuntia kerrallaan.  

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pärkelettä nyt taas. En halua suhteeseen kenenkään kanssa. En ektroverttimiehen, en introverttimiehen, en naisen, en muunsukupuolisen, en heteron, en homon, en panseksuaalin, en hevosen, enkä kalan kanssa. EN KENENKÄÄN KANSSA!

Hienoa, jos näin on. 

Haluan omaa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Haluan omaa aikaa. 

Miksi siis tuhlaat omaa ja muiden aikaasi kirjoittelemalla täällä? Hö!?

Mies tutustuessamme kauhistui, kun sanoin, että olen introvertti. Hän meinasi, ettei kukaan sitten puhu tulevien vieraittemme kanssa mitään, koska hänkin on sellainen. Mutta se oli vaan luuloa. Ainakin minuun verrattuna. Introverttejäkin siis on eriasteisia.

Introvertin. Ex oli ekstrovertti, aina tulossa tai menossa ja puhui koko ajan, kenen hyvänsä kanssa. Ei sekään ihan mahdoton yhtälö ollut, eikä eron syy. Kotona vain vetäydyin omaan rauhaani ja lasten takia jouduin opettelemaan joustamista. 

Nyksä on introvertti ja meillä on omat asunnot samassa kerrostalossa. Ollaan omissamme, yöt nukutaan yhdessä, joskus käydään yhdessä lenkillä. 

Ehdottomasti introverttimies jos nyt ikinä mitään romanttista enää tässä elämässä tapahtuu.

On kokemusta kahdesta parisuhteesta ekstroverttiin ja ei ikinä enää. Puistattaa ajatellakin se jatkuva meno ja levottomuuden aura.

Suurimman osan elämästäni olen kuitenkin ollut yksin. En enää vaihda tätä rauhaa mihinkään. Toinen rauhallinen voi toki tulla elämääni jos onni minua suosii.

Vierailija kirjoitti:

Introvertin. Ex oli ekstrovertti, aina tulossa tai menossa ja puhui koko ajan, kenen hyvänsä kanssa. Ei sekään ihan mahdoton yhtälö ollut, eikä eron syy. Kotona vain vetäydyin omaan rauhaani ja lasten takia jouduin opettelemaan joustamista. 

 

Nyksä on introvertti ja meillä on omat asunnot samassa kerrostalossa. Ollaan omissamme, yöt nukutaan yhdessä, joskus käydään yhdessä lenkillä. 

Tuo omat kämpät - systeemi on aivan loistava introverttipariskunnalle, jos ei ole yhteisiä lapsia tai äärimmäisen tiukkaa taloudellisesti. Maksaahan se oman kämpän ylläpito, mutta on toisaalta helpostikin hintansa arvoinen investointi mielenterveyteen.

Oon päätynyt helpommin suhteeseen hyperekstrovertin kanssa, koska ei ole piitattu siitä, että olen vähän vaikeasti lähestyttävä ja on tehty kaikki aloitteet tarpeeksi "voimalla" siitä huolimatta, niin olen itsekin ymmärtänyt että taitaa olla tosissaan. Suhteessa tottakai oli aivan täysi epäsuhta siinä etten itse jaksanut ollenkaan sosialisointia ja toinen taas ei pystynyt elämään ilman sitä. Joten oli eri menot. Toimi ihan ok niin, mutta haluaisin kyllä kokeilla millaista olisi samankaltaisen introvertin kanssa, en vaan usko että sellaiseen suhteeseen helposti päädyn kun vaikuttaa olevan vaan ekstroverttejä jotka lähestyy, ja lähestyy siten että minäkin jopa ymmärrän että ovat kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Oon päätynyt helpommin suhteeseen hyperekstrovertin kanssa, koska ei ole piitattu siitä, että olen vähän vaikeasti lähestyttävä ja on tehty kaikki aloitteet tarpeeksi "voimalla" siitä huolimatta, niin olen itsekin ymmärtänyt että taitaa olla tosissaan. Suhteessa tottakai oli aivan täysi epäsuhta siinä etten itse jaksanut ollenkaan sosialisointia ja toinen taas ei pystynyt elämään ilman sitä. Joten oli eri menot. Toimi ihan ok niin, mutta haluaisin kyllä kokeilla millaista olisi samankaltaisen introvertin kanssa, en vaan usko että sellaiseen suhteeseen helposti päädyn kun vaikuttaa olevan vaan ekstroverttejä jotka lähestyy, ja lähestyy siten että minäkin jopa ymmärrän että ovat kiinnostuneita.

Tuo on varmaan yleisemminkin introverttimiesten heikkous. Ekstroverttimiehillä on enemmän kykyä panostaa tutustumisvaiheeseen ja ehkä myös enemmän luontaista viehätysvoimaa. 

Eihän se sitä sano, etteikö ihminen halutessaan pysty toimimaan luontaisten taipumustensa vastaisesti, jos vain motivaatiota riittää. Eli pitää löytää se liehittelyvaihde, vaikka vaihdelaatikko vähän koliseekin keppiä runnoessa.

Ei sen niin väliä, kunhan osaa kokata ja tehdä kaikki ruokaostokset.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti introverttimies jos nyt ikinä mitään romanttista enää tässä elämässä tapahtuu.

 

On kokemusta kahdesta parisuhteesta ekstroverttiin ja ei ikinä enää. Puistattaa ajatellakin se jatkuva meno ja levottomuuden aura.

 

Suurimman osan elämästäni olen kuitenkin ollut yksin. En enää vaihda tätä rauhaa mihinkään. Toinen rauhallinen voi toki tulla elämääni jos onni minua suosii.

"Levottomuuden aura", hyvin sanottu, sellainen kärsimätön energia on asia mikä minuakin monessa ihmisessä tympii. Mutta kaipaan kuitenkin henkistä stimulaatiota myös joten sopivan ihmisen löytäminen on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies tutustuessamme kauhistui, kun sanoin, että olen introvertti. Hän meinasi, ettei kukaan sitten puhu tulevien vieraittemme kanssa mitään, koska hänkin on sellainen. Mutta se oli vaan luuloa. Ainakin minuun verrattuna. Introverttejäkin siis on eriasteisia.

Minä kauhistuisin, että minkä vieraiden, en halua vieraita häiritsemään kotirauhaa...