Lue keskustelun säännöt.
Kyllä kiusaaminen johtuu kateudesta!
Kommentit (228)
Toisinaan, joskus taas jostain toisesta asiasta. Mutta yleensä se asia liittyy jollain tavalla kiusaajan omiin herkkyyksiin ja heikkouksiin tai epävarmuuksiin, sellaisiin asioihin mitä kiusaaja inhoaa itsessään ja sitten kuvittelee näkevänsä toisissa. Sehän suututtaa ja ärsyttää heitä.
Meidän koulussa oli oikeastaan vaan pari sellaista kiusaajatyyppiä. Näiltä sai ehkä olla rauhassa, jos oli huomaamaton, hiljainen ja kaikesta samaa mieltä heidän kanssaan, vaikka sitten hiljaa myötäilemässä heitä ja hyväksymässä heidän tekemisiään. Heillä oli loputon tarve hakea hyväksyntää ja nostaa itseään toisten silmissä, itsetunto-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat ovat yleensä heikkoja ja monella tavalla ongelmaisia, jotkut eivät kestä yhtään edes sitä jos joku sanookin heille jotain vastaan. Yksi tyttö joka itse oli otettu pikkulapsena huostaan ja sijoitettu perheeseen yritti nimitellä ja kiusata minua perhetaustani vuoksi, vanhempani ovat aina asuneet erillään, mutta heillä oli ihan hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. Kun sitten sanoin kiusaajalle, että luuletko olevasi parempi kun sinut on otettu huostaan ja itse asut sijaisperheessä tämä alkoi itkemään ja meni heti kantelemaan opettajalle ja sijaisvanhemmilleen, että hänelle sanottiin niin ikävästi.
Luulet nyt saavasi ihailua ja kehuja käytöksestäsi? Sinulta puuttui kyky tuntea empatiaa. Itseään arvostava ihminen ei öykkäröi muille. Olisit voinut ohittaa hänet kysymällä itseltään, miltä tuntuisi olla vastapuolen kengissä ja laittaa käytöksen hänen puutteellisuuden piikkiin.
Höpöhöpö, itseään saa ja pitää voida puolustaa. Se on oikein. Hyvällä tuurilla se voi olla sille kiusaajallekin se herätyksen hetki ja mahdollisuus tarkastella omaa toimintaansa ja muuttaa sitä.
Tuossakin saattoi olla palvelus sille kiusaajalle, kun henell pistettiin aivan oikein vastaan, ja osui todennäköisesti juuri siihen syyhyn, miksi tuo toinen kiusasi.
Ei kiusaajallekaan ole hyväksi, ettei rajoja laiteta. Saati sitten että kiusaamista pitäsi sietää ja yliymmärtää. Ei ole tervettä se.
Omien rajojen terve pitäminen ja puolustamien ei millään muotoa poissuje empatiaa, ja on ihan kaikille osapuolille hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tykkää ajatella mustavalkoisesti että kiusaajalapset on jotain pahoja demonilapsia. Monesti, tai jopa useimmin on kuitenkin niin, että he ovat myös vanhempiensa henkisen tai sosiaalisen heitteillejätön tai väkivallan uhreja, mahdollisesti myös fyysisen väkivallan uhreja.
Miten lapsi voi osata käyttäytyä muut huomioon ottaen kuniisti ja empaattisesti, jos tätä käyttäytymistä ei kotona opeteta? Miten lapsi voi ymmärtää mikä edes on kiusaamista, jos kotona aikuiset ja lapset kiusaavat kilvan toisiaan ja se on lapsen syntymästä asti ollut kotona normaalia käyttäytymistä?
Se mitä päiväkodissa kyetään opettamaan, ei välttämättä riitä kotona tapahtuvia tuhoja täysin korjaamaan kaikkien kohdalla, ehkä joidenkin kohdalla siihen pystytään.
Kiusaajalle varmasti löytyy täyspaletti tukitoimia erityisopetuksesta lastensuojeluun, perheneuvolaan ja sosiaalihuoltoon.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen ei johdu kateudesta vaan halusta nöyryyttää toista.
nöyryytyksesta kateudesta kostamisesta..syitä löytyy.. tai sitten vielä vaan joku sadistinen idiootti..
Kaikki kiusaajat joutaisisivat sinne Afrikkaan sellaiselle kurinpitoleirille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen ei johdu kateudesta vaan halusta nöyryyttää toista.
nöyryytyksesta kateudesta kostamisesta..syitä löytyy.. tai sitten vielä vaan joku sadistinen idiootti..
Mutta kaiken taustalla on kateus, mustasukkaisuus tai viha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tykkää ajatella mustavalkoisesti että kiusaajalapset on jotain pahoja demonilapsia. Monesti, tai jopa useimmin on kuitenkin niin, että he ovat myös vanhempiensa henkisen tai sosiaalisen heitteillejätön tai väkivallan uhreja, mahdollisesti myös fyysisen väkivallan uhreja.
Miten lapsi voi osata käyttäytyä muut huomioon ottaen kuniisti ja empaattisesti, jos tätä käyttäytymistä ei kotona opeteta? Miten lapsi voi ymmärtää mikä edes on kiusaamista, jos kotona aikuiset ja lapset kiusaavat kilvan toisiaan ja se on lapsen syntymästä asti ollut kotona normaalia käyttäytymistä?
Se mitä päiväkodissa kyetään opettamaan, ei välttämättä riitä kotona tapahtuvia tuhoja täysin korjaamaan kaikkien kohdalla, ehkä joidenkin kohdalla siihen pystytään.
Kiusaajalle varmasti löytyy täyspaletti tukitoimia erityisopetuksesta lastensuojeluun, perheneuvolaan ja sosiaalihuoltoon.
no jos täällä suomessa nuo jutut toimisi kaikille. vuodet ja vuosikymmenet on erilaisia ja paikkakunnatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se voi olla aina kateutta. Mutta on se varmaan hyvin yleinen syy kiusaamiselle. Mutta kyllä ihmiset on ihan vaan luonnevikaisiakin ja ajattelemattomia, vähät välittävät toisen tunteista ja kiusaavat omaa pahuuttaan. Ja jotkut mieleltään sairaat voovat kiusata, koska ovat sairaita.
Yleensä kiusatut eivät tiedä mitään oikeista vastoinkäymisistä, he on saaneet elää huoletonta elämää joten heissä ei ole sellaista vahvuutta mitä meissä vanhempamme menettäneissä tai vaikka eroperheistä tulevissa on ollut. Olin peruskoulussa kun koin elämäni tragedian menettäessäni molemmat vanhempani. Huomasin kouluun palaamisen jälkeen että sen kyllä tunnistaa kuka on kokenut samankaltaisia vastoinkäymisiä ja kuka ei, kenellä on oikeasti kokemusta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiusatut eivät tiedä mitään oikeista vastoinkäymisistä, he on saaneet elää huoletonta elämää joten heissä ei ole sellaista vahvuutta mitä meissä vanhempamme menettäneissä tai vaikka eroperheistä tulevissa on ollut. Olin peruskoulussa kun koin elämäni tragedian menettäessäni molemmat vanhempani. Huomasin kouluun palaamisen jälkeen että sen kyllä tunnistaa kuka on kokenut samankaltaisia vastoinkäymisiä ja kuka ei, kenellä on oikeasti kokemusta elämästä.
Etpä sinä voi sitä tietää
Luulen että kiusaaminen on yleinen tapa lapsille ja nuorille ja sitä tehdään eri syistä.
Toiset kuitenkin vartuttuaan havahtuvat omaan käytökseensä esim. kouluaikana ja voivat hakea anteeksiantoa uhreiltaan.
Ne, jotka eivät koskaan kyseenalaista omaa kiusaamistaan vaan jatkavat tätä aikuisenakin, ovat niitä todellisia kiusaajia. Yleensä taustalla on persoonallisuushäiriö, joka ei siis muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiusatut eivät tiedä mitään oikeista vastoinkäymisistä, he on saaneet elää huoletonta elämää joten heissä ei ole sellaista vahvuutta mitä meissä vanhempamme menettäneissä tai vaikka eroperheistä tulevissa on ollut. Olin peruskoulussa kun koin elämäni tragedian menettäessäni molemmat vanhempani. Huomasin kouluun palaamisen jälkeen että sen kyllä tunnistaa kuka on kokenut samankaltaisia vastoinkäymisiä ja kuka ei, kenellä on oikeasti kokemusta elämästä.
Kiusattu voi aivan yhtä hyvin olla se traumaattisia kokemuksia kohdannut, vanhempansa menettänyt, eroperhelapsi.
Ihan kuin haluaisit oikeuttaa kiusaamisen kovilla kokemuksilla. Moni kovia kokenut reagoi myös aivan toisilla tavoilla, kuin alkamalla kiusaamaan muita, vaikka ongelmia voi toki olla, erilaisia.
Ei ole minkäälaista vahvuutta myöskään kiusata muita.
Tuollainen on usein harha, että kuvittelee, että kaikki muut joita ei tunne läheisesti, ovat eläneet huoletonta elämää. Ei päällepäin välttämättä näe, mitä toisen elämässä on ollut. Ja kuten mainitsin, eihän kaikki myöskään reagoi vaikeuksiin ja trumoihin läheskään samanlaisilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiusatut eivät tiedä mitään oikeista vastoinkäymisistä, he on saaneet elää huoletonta elämää joten heissä ei ole sellaista vahvuutta mitä meissä vanhempamme menettäneissä tai vaikka eroperheistä tulevissa on ollut. Olin peruskoulussa kun koin elämäni tragedian menettäessäni molemmat vanhempani. Huomasin kouluun palaamisen jälkeen että sen kyllä tunnistaa kuka on kokenut samankaltaisia vastoinkäymisiä ja kuka ei, kenellä on oikeasti kokemusta elämästä.
Pitkään jatkunut kiusaaminen lapsena on itsessään traumatisoivaa ja juuri se kova kokemus elämässä, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.
Ei ole hyvä marttyroida itseään jollain tavalla jotenkin ylemmäksi muita, omien kovien kokemusten johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiusatut eivät tiedä mitään oikeista vastoinkäymisistä, he on saaneet elää huoletonta elämää joten heissä ei ole sellaista vahvuutta mitä meissä vanhempamme menettäneissä tai vaikka eroperheistä tulevissa on ollut. Olin peruskoulussa kun koin elämäni tragedian menettäessäni molemmat vanhempani. Huomasin kouluun palaamisen jälkeen että sen kyllä tunnistaa kuka on kokenut samankaltaisia vastoinkäymisiä ja kuka ei, kenellä on oikeasti kokemusta elämästä.
Kiusattu voi aivan yhtä hyvin olla se traumaattisia kokemuksia kohdannut, vanhempansa menettänyt, eroperhelapsi.
Ihan kuin haluaisit oikeuttaa kiusaamisen kovilla kokemuksilla. Moni kovia kokenut reagoi myös aivan toisilla tavoilla, kuin alkamalla kiusaamaan muita, vaikka ongelmia voi toki olla, erilaisia.
Ei ole minkäälaista vahvuutta myöskään kiusata muita.
Tuollainen on usein harha, että kuvittelee, että kaikki muut joita ei tunne läheisesti, ovat eläneet huoletonta elämää. Ei päällepäin välttämättä näe, mitä toisen elämässä on ollut. Ja kuten mainitsin, eihän kaikki myöskään reagoi vaikeuksiin ja trumoihin läheskään samanlaisilla tavoilla.
Kyllä sen tunnistaa onko joku kokenut vai ei. Etenkin kun on itse kovempia juttuja kokenut. Kukaan ei halua oikeuttaa kiusaamista, mutta sitten pitää myös hyväksyä seuraukset jos ei sopeudu porukkaan, on törkeää puhua huolettomasti omista vanhemmista vaikka tietää että jonkun omat vanhemmat on kuolleet tai eronneet.
Kiusaaminen johtuu pitkästyneistä pikkuprinsessoista, jotka haluaa huomiota ja kuvittelevat olevansa jotain niin ihanaa. Ei sellaiset osaa edes kadehtia muita. Palstallahan noita pesii pikkuprinsessoja (40v) pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiusatut eivät tiedä mitään oikeista vastoinkäymisistä, he on saaneet elää huoletonta elämää joten heissä ei ole sellaista vahvuutta mitä meissä vanhempamme menettäneissä tai vaikka eroperheistä tulevissa on ollut. Olin peruskoulussa kun koin elämäni tragedian menettäessäni molemmat vanhempani. Huomasin kouluun palaamisen jälkeen että sen kyllä tunnistaa kuka on kokenut samankaltaisia vastoinkäymisiä ja kuka ei, kenellä on oikeasti kokemusta elämästä.
Etpä sinä voi sitä tietää
Juurikin noin. Tiedän montakin ihmistä joista toiset tulkitsevat noin. He eivät vaan tiedä mitä kaikkea toinen on kokenut. Kaikista se ei näy päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiusatut eivät tiedä mitään oikeista vastoinkäymisistä, he on saaneet elää huoletonta elämää joten heissä ei ole sellaista vahvuutta mitä meissä vanhempamme menettäneissä tai vaikka eroperheistä tulevissa on ollut. Olin peruskoulussa kun koin elämäni tragedian menettäessäni molemmat vanhempani. Huomasin kouluun palaamisen jälkeen että sen kyllä tunnistaa kuka on kokenut samankaltaisia vastoinkäymisiä ja kuka ei, kenellä on oikeasti kokemusta elämästä.
Kiusattu voi aivan yhtä hyvin olla se traumaattisia kokemuksia kohdannut, vanhempansa menettänyt, eroperhelapsi.
Ihan kuin haluaisit oikeuttaa kiusaamisen kovilla kokemuksilla. Moni kovia kokenut reagoi myös aivan toisilla tavoilla, kuin alkamalla kiusaamaan muita, vaikka ongelmia voi toki olla, erilaisia.
Ei ole minkäälaista vahvuutta myöskään kiusata muita.
Tuollainen on usein harha, että kuvittelee, että kaikki muut joita ei tunne läheisesti, ovat eläneet huoletonta elämää. Ei päällepäin välttämättä näe, mitä toisen elämässä on ollut. Ja kuten mainitsin, eihän kaikki myöskään reagoi vaikeuksiin ja trumoihin läheskään samanlaisilla tavoilla.
Kyllä sen tunnistaa onko joku kokenut vai ei. Etenkin kun on itse kovempia juttuja kokenut. Kukaan ei halua oikeuttaa kiusaamista, mutta sitten pitää myös hyväksyä seuraukset jos ei sopeudu porukkaan, on törkeää puhua huolettomasti omista vanhemmista vaikka tietää että jonkun omat vanhemmat on kuolleet tai eronneet.
No jo nyt on. Määrittelet omien kokemustesi mukaan sallitut ja kielletyt puheenaiheet. Erikoinen näkökanta.
Minusta kateellinen voi olla myös terveellä tavalla.
Olen kateellinen niille, jotka on luonnonkauniita, ovat pystyneet pysyvään elämäntapamuutokseen pikkulapsiarjessa, jotka ovat menestyneitä heikommista lähtökohdista huolimatta, joilla on kaunis koti. Esimerkiksi. Mutta minusta terve ihminen inspiroituu ja motivoituu kateellisuuden tunteesta ja kääntää sen jopa ihailuksi. Päästään vialla oleva kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen johtuu siitä että kiusaaja on typerä. Onneksi silloinen koulun typerin kiusaaja kuoli tsunamissa.
Ei, kiusaaminen ei johdu typeryydestä. Se on pikemminkin sosiaalinen ja opittu käyttäytymismalli ja kiusaaminen vaatii usein suunnitelmallisuutta, sosiaalista taitavuutta ja kykyä manipuloida muita. Se on usein ryhmäilmiö, jossa kiusaaja pyrkii vahvistamaan omaa asemaansa tai valtaansa muiden kustannuksella.
Kyseessä on sosiaalinen peli, jossa omaa statusta pyritään nostamaan toisen kustannuksella.
Kääntäen, ketään ei kiusattaisi jos se aiheuttaisi paheksuntaa ja laskisi omia osakkeita.
Toisen silmissä nousee ja toisen silmissä laskee. Jotkut kiertävät kaukaa kiusaajan.
Ei taideta, tai no ehkä joku käyttää virheellisesti, mutta nämä on eri asioita.
Piilonarsistilla kun tarkoitetaan samaa kuin engl. covert narsissist, tai introvertti narsisti. Joka tarkoittaa sitä, ettei narsismi esimerkiksi ilmene ulospäin samalla tavalla julkisena mahtailuna, kuten julkinarsistilla. Muuten toimintamekanismit ovat kuitenkin pohjaltaan hyvin samanlaisia, esim. tällainen itsen nostaminen toista alentamalla ja kiusaamalla.