Ruoan suhteen aistiyliherkkä/nirso lapsi - onko tämä jotenkin tavatonta?

Jos on normmalin terve ja kasvaa normaalisti, saa kyllä tarvitsemansa ravintoaineet.

Kuulostaa hyvältä, että lapselle kelpaa leipä ja peruna.

Ei se kunnan tarjoama valkoinen riisi ja makaroni edes ole mitään täysiarvoista ruokaa. 

Esim.  meillä ei syöty kastikkeita, joten eipä lapsi niitä muuallakaan halunnut "pilaamaan muita ruokia".

Oli koulussa luokan pisin murrosikään asti, kunnes tuli aika poikien kasvaa ohi. ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ongelma ratkaistiin niin, että koko perhe syö kotona samaa ruokaa. Nirsolle lapselle ei tarjota mitään vaihtoehtoja. Ei turvaruokaa, ei herkkuja, ei palkintoja. "Syö tai älä syö." 

 

Tarpeeksi pitkään nirsoiltuaan lapsi alkoi valittaa nälkää. En tarjonnut vaihtoehtoja. Jos paino alkaa pudota liikaa (lapsi muuttuu vaarallisen laihaksi) niin hän joutuu syömishäiriöklinikalle. Siellä ollaan sitten pakkosyötettävänä eli tahdosta riippumaton hoito. 

 

Ja kyllä, tämä uhkaus tehosi. Lapsi syö nyt samaa ruokaa kuin perheenjäsenet. Hän oppi että nälkäkuuri vahingoittaa vain häntä itseään. 

 

Vanhemmat päättävät lapsen ruokavalion. Lapsi voi itse päättää mitä suuhunsa tunkee JOS hän maksaa itse kaikki ruokaostokset. Tähän tilanteeseen päästään vasta sitten kun lapsi menee töihin ja ansaitsee omat ruokarahansa.

 

Ja ei, minua ei kiinnosta muiden vanhempien vihapuheet. He saavat haukkua minua empatiakyvytyömäksi, narsistiksi ja huonoksi äidiksi. Minä dokumentoin haukkumiset ja teen tarvittaessa rikosilmoituksen. Meillä ei eletä muiden ihmisten päähänpistojen mukaan. Eikä lapsen kiukuttelun mukaan. Lääkäri määrää lapsen hoidosta (viime kädessä pakkohoito syömishäiriöklinikalla) ja lapsi pannaan huostaan, jos hän häiriökäyttäytyy kotona niin, että muiden lasten ruokasuhde vääristyy. Muut lapset syövät hyvin eivätkä kiukuttele pöydässä. 

Ja minä tunnen lapsia, jotka ovat joutuneet "letkuruokintaan" osastolle, koska eivät pysty syömään. Heille syömishäiriöklinikalla ei ole juuri muuta annettavaa. Aika monta kertaa tällaisen totaalisyömättömyyden takana on kaltaisesi "Kyllä lapsi kiristämällä ja uhkailemalla syö, kun on riittävän nälkäinen." Ei syö, ei pysty, ja uhkailu ja kiristäminen vie sen lopunkin ruokahalun, kun ei ole jäljellä mitään, mitä uskaltaa syödä. Tuollaiselle lapselle uhkaus letkuruokinnasta on lupaus ja lahja.

Sinä et ole oikeasti kohdannut lasta, jolla on oikea ongelma ruokien kanssa. Olipa allergiat, intoleranssit tai aistiyli/aliherkkyydet. Tai fyysiset ongelmat, paha refluksi esimerkiksi.

On nirsoja lapsia, ja on lapsia, jotka eivät oikeasti voi syödä tiettyjä ruokia/aineksia.

"Ei ennen vaan ollut" vaan olipas! Oli se Matti joka joi vain maitoa ja kauravelliä. Oli se Kaisa, joka söi leipää. Oli se Nikkarin outo poika, jota kukaan ei koskaan nähnyt syömässä, mutta jotenkin se hengissä pysyi.

 Tunsin lapsen (nyt aikuinen), joka hämmästytti sillä, että söi lähinnä voita ja perunaa. Kasvoi kyllä hyvin. Myöhemmin osoittauti, että hän oli erittäin allerginen lähes kaikille kasviksille. 

Perhepiirissä on nuori, joka pystyy syömään 2-3 hedelmää. On allerginen muille. 

Ei heitä voi oikein pakottaa. Siinä on pakottajalla hätä kädessä, kun lapsen nielu alkaa turvota umpeen tai lievemmässä tilanteessa suu ja suun ympäristö rakkuloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kaikki lapset syö kaikkea. Enemmän tiedän nirsoja lapsia kuin kaikkiruokaisia.

En tunne yhtään kaikkiruokaista lasta. 

Et tunne sitten ketään. Montako lasta olet nähnyt kuolevan nälkään ruokalautasen ääreen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudoksi on tullut Suomi. Lasten täytyy saada turvaruokaa, on aistiyliherkkyyttä (= ikuista kiukuttelua, kun ei vanhemmat tee niin kuin lapsi tahtoo) ja muuta vielä ihmeelliseempää. Pitäisi tulla takaisin todellisuuteen > lapsille kaurapuuroa, perunaa ja lihasoosia. Jos ei kelpaa, niin voipi syödä vaikka leipää. Ei lapsen jokaiseen haluun tarvitse mennä mukaan ja kuvitella, että tämä meidän pienokainen on erikoistapaus. Ei ole, vaan on osaaja, joka tietää miten vanhempia hassutetaan.

Jos ei tiedä oikeasti mitään noista aistiyliherkkyyksistä, niin on parempi olla kirjoittelematta mitään.

Yksi meidän lapsista on sellainen, joka olisi pienenä kyllä elänyt pelkällä vedellä ja leivällä. Jollekin toiselle ne eivät uppoa. Ei onneksi ole ollut niin paha tapaus, että olisi johonkin letkuruokintaan, miten pahimmille tapauksille voi käydä. Turvaruoalla pyritään turvaamaan se, ettei syönti mene aliravitsemuksen puolelle eli tarjolla on jotain, mikä uppoaa alas. Aistiyliherkkä voi paastota kauan, jos ei ole "sopivaa" ruokaa tarjolla. Sinun mielestäsi hän oli "osaaja" jo alle vuoden vanhana, kun tietyt ruoat eivät vaan uponneet. 

Unohdit enää kirjoituksestasi sen, kuinka herkut vaan uppoavat, kunnon ruoka ei. Meidän tapauksessa ei kyllä suurin osa niistä herkuistakaan uppoa, kun rakenne on "väärä" aistiyliherkälle.

Niin kuin presidenttimme A. Stubb sanoi "v.m.p.". Eli v**tu mitä p* skaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä kiukuttelija, jota vanhemmat ovat pitäneet erikoisena. Disipliiniä, kuria ja kuria. Joskus on opittava, että ei ole mikään erikoisuus, lumihuitaleesta on päästävä irti. Joskus kuitenkin todellisuus tulee vastaan ja silloin on ikävää.

Et varmaankaanjkehtaisi suoltaa moista omalla nimelläsi,miksi haluat nimettömänä esiintyä noin vastenmielisenä? Saatko jotain kiksejä provoilemisesta?

 

Olen virallisen eläkeiän ylittänyt mummo, ja ap:n lapsen ruokavalio on moninkertaisesti monipuolisempi kuin minun oli lähes 35-vuotiaaksi saakka. 

Minun lapsuudessani kasvatusmetodit toisaan olivat ehdottomasi kaltaiset,  "ronkelia" lasta istutettiin lautasen äärellä kunnes se oli tyhjä. Tuntikausia.

MInun ei tyhjentynyt koskaan, eikä siihen auttanut edes piiskaaminen, mitä sitäkin harjoitettiin toistuvasti kesken lautasen äärellä istumisen. 

 

Omat lapseni ovat olleet keskenään erilaisia; joko on oltu uteliaan kiinnostuneita kaikista ruuista ja halukkaasti maistettu  ja sitten se vastakkainen , samanlainenkuin itse olin lapsena. 

Kyse ei ole valinnasta, ei ronkeliudesta, vaan selkeästi neurokirjon ominaisuuksista.  

Onneksi lapsia ei  enää saa piiskata.

PS. olen ollut aina muita terveempi, vastustuskykyni esim. flunssille on huippuluokkaa, se on osunut kohdalleni hyvin harvoin.  Edellisen olen sairastanut 25 vuotta sitten, vaikka liikun ihmisten keskuudessa päivittäin. 

Nimeni on Eila Koski, jos olet nimestäni niin kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä lievästi autistinen nyt jo aikuinen poika. Hän on sanonut, että moni ruoka ei maistu pahalta, mutta tuntuu pahalta suussa. Hän esimerkiksi pitää sipulin mausta ja ostaa sipulirouhetta, mutta kypsä sipuli on kuulemma liian pehmeää. Herkuilla lahjomista ei voinut koskaan edes harkita, sillä hän ei pidä juuri mistään karkeita. Suklaa on ainoa poikkeus, mutta sitäkin syö suunnilleen neljä palaa korkeintaan kerrallaan. Miedon makuisista gluteenittomista kekseistä pitää, mutta aina pitää rajan makean syömisen kanssa eikä syö koskaan kuin yhden keksin.   Hänellä on myös allergioita, mm. vehnä. 

Ihanko on itse tehty diagnoosi?  "Lievästi autistinen" taitaa olla liikaa hyssytelty kakara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.

"Lapsi autismin kirjolla". Olette vihreän miehen kanssa käyneet lapsen kanssa   varmaan kymmenellä lääkärillä. Vihdoinkin olette saaneet diagnoosin 'autismin kirjo". Olette vain kykenettömiä kasvattamaan lastanne. Ei lapsen jokaiseen kiukutteluun pidä suhtautua niin, että se olisi määräys. Jotain ryhtiä teillekin.

Tietämätön juntti. 

Lapselle ei todellakaan herkästi aseteta autismin kirjon diagnoosia, eikä sitä todellakaan joltain yksittäiseltä lääkäriltä ssa, vaan on kokonainen hoitotiimi ja erilaisissa tutkimuksissa menee helposti useita vuosia. 

Kasvatuksella ei autismin kirjoa ja sen kaltaisia piirteitä pysty aikaansaamaan. 

Mun lapsi on autismin kirjollla siksi koska minä olen, ja minä taas olen siksi koska isäni on. Perinnöllistä katsos. 

Juupa juu. Sairauksia on monenlaisia ja luulosairaus on pahin. Sitä on vaikea parantaa. Parasta olisi tulla takaisin todellisuuteen, eikä muhinoida luuloissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ongelma ratkaistiin niin, että koko perhe syö kotona samaa ruokaa. Nirsolle lapselle ei tarjota mitään vaihtoehtoja. Ei turvaruokaa, ei herkkuja, ei palkintoja. "Syö tai älä syö." 

 

Tarpeeksi pitkään nirsoiltuaan lapsi alkoi valittaa nälkää. En tarjonnut vaihtoehtoja. Jos paino alkaa pudota liikaa (lapsi muuttuu vaarallisen laihaksi) niin hän joutuu syömishäiriöklinikalle. Siellä ollaan sitten pakkosyötettävänä eli tahdosta riippumaton hoito. 

 

Ja kyllä, tämä uhkaus tehosi. Lapsi syö nyt samaa ruokaa kuin perheenjäsenet. Hän oppi että nälkäkuuri vahingoittaa vain häntä itseään. 

 

Vanhemmat päättävät lapsen ruokavalion. Lapsi voi itse päättää mitä suuhunsa tunkee JOS hän maksaa itse kaikki ruokaostokset. Tähän tilanteeseen päästään vasta sitten kun lapsi menee töihin ja ansaitsee omat ruokarahansa.

 

Ja ei, minua ei kiinnosta muiden vanhempien vihapuheet. He saavat haukkua minua empatiakyvytyömäksi, narsistiksi ja huonoksi äidiksi. Minä dokumentoin haukkumiset ja teen tarvittaessa rikosilmoituksen. Meillä ei eletä muiden ihmisten päähänpistojen mukaan. Eikä lapsen kiukuttelun mukaan. Lääkäri määrää lapsen hoidosta (viime kädessä pakkohoito syömishäiriöklinikalla) ja lapsi pannaan huostaan, jos hän häiriökäyttäytyy kotona niin, että muiden lasten ruokasuhde vääristyy. Muut lapset syövät hyvin eivätkä kiukuttele pöydässä. 

Ja minä tunnen lapsia, jotka ovat joutuneet "letkuruokintaan" osastolle, koska eivät pysty syömään. Heille syömishäiriöklinikalla ei ole juuri muuta annettavaa. Aika monta kertaa tällaisen totaalisyömättömyyden takana on kaltaisesi "Kyllä lapsi kiristämällä ja uhkailemalla syö, kun on riittävän nälkäinen." Ei syö, ei pysty, ja uhkailu ja kiristäminen vie sen lopunkin ruokahalun, kun ei ole jäljellä mitään, mitä uskaltaa syödä. Tuollaiselle lapselle uhkaus letkuruokinnasta on lupaus ja lahja.

Sinä et ole oikeasti kohdannut lasta, jolla on oikea ongelma ruokien kanssa. Olipa allergiat, intoleranssit tai aistiyli/aliherkkyydet. Tai fyysiset ongelmat, paha refluksi esimerkiksi.

On nirsoja lapsia, ja on lapsia, jotka eivät oikeasti voi syödä tiettyjä ruokia/aineksia.

"Ei ennen vaan ollut" vaan olipas! Oli se Matti joka joi vain maitoa ja kauravelliä. Oli se Kaisa, joka söi leipää. Oli se Nikkarin outo poika, jota kukaan ei koskaan nähnyt syömässä, mutta jotenkin se hengissä pysyi.

Et tunne ensimmäistäkään letkuruokintaan joutunutta lasta. Miksi valehtelet,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko taustalla aistisäätelyn poikkeavuutta? Se voi olla geeneissä.

Ehkä minulla on jotain autismiin viittaavia piirteitä lievänä, mutta asiaa ei ole koskaan tutkittu.

ap

Lapsesi voi kuitenkin periä näitä geenejä enemmän.

Onko myös lapsen toisella vanhemalla nepsy haasteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kaikki lapset syö kaikkea. Enemmän tiedän nirsoja lapsia kuin kaikkiruokaisia.

En tunne yhtään kaikkiruokaista lasta. 

Serkun poika sanoi jo pienenä, että kunhan hänelle tarjotaan syötäväksi kelpaavaa ravintoa, niin kaikki menee. Ja on pitänyt sanansa.

Meillä taapero syö päiväkodissa kaikkea hyvällä ruokahaulla, mutta kotona vastustaa melkein kaikkea ruokaa. Ei saa laittaa mitään ruokaa mikroon, vaan syö jääkaappikylmänä, ellei ruoka ole vasta valmistettu. Vihanneksista ja juureksista vain peruna, porkkana ja kurkku menee, hedelmistä banaani, appelsiini, omena, joskus päärynä, marjoista pala mansikkaa silloin tällöin sekä pensasmustikoita (nimom pensasmustikka). Spaghetti uppoaa, kinkkukiusaus ja jauhelihakeitto myös. Leipä tmv. tuntuu olevan takuuvarma eli jonkni sortin turvaruoka. Viilit menee, mutta ei jogurtit. Maito ja mehukeitto ok. Kinkkuleike tms. ei mene, mutta nakkia menisi vaikka paketti päivään. Keitetystä kananmunastakin vain keltuaisen syö.

Pienempänä kun ruokia vasta alettiin maistella meni ihan kaikki ja hyvällä ruokahaulla. Parivuotiaana sitten alkoi tuo, että kotona ei tahdo syödä. Olen ratkaissut niin, että lautaselle lusikallinen/haarukallinen kaikkea mitä on ruokana, odotan parikymmentä minuuttia  ja sitten vasta puolikas leipä/näkkäri. Yleensä syö edes vähän, kun malttaa antaa aikaa eikä kysele tai patistele.

Itsellä vahvasti aspergerin oireita, ja olen itsekin tarkka ruuan laadusta ja koostumuksesta, vaikka syönkin monipuolsiesti, mutta varmaan minulta perinyt tuon.

Maailman mittakaavassa on, koska edelleen jotkut lapset kaivelevat itselleen ruokaa kaatopaikoilta. Toki tilanne on parantunut viime vuosikymmeninä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taapero syö päiväkodissa kaikkea hyvällä ruokahaulla, mutta kotona vastustaa melkein kaikkea ruokaa. Ei saa laittaa mitään ruokaa mikroon, vaan syö jääkaappikylmänä, ellei ruoka ole vasta valmistettu. Vihanneksista ja juureksista vain peruna, porkkana ja kurkku menee, hedelmistä banaani, appelsiini, omena, joskus päärynä, marjoista pala mansikkaa silloin tällöin sekä pensasmustikoita (nimom pensasmustikka). Spaghetti uppoaa, kinkkukiusaus ja jauhelihakeitto myös. Leipä tmv. tuntuu olevan takuuvarma eli jonkni sortin turvaruoka. Viilit menee, mutta ei jogurtit. Maito ja mehukeitto ok. Kinkkuleike tms. ei mene, mutta nakkia menisi vaikka paketti päivään. Keitetystä kananmunastakin vain keltuaisen syö.

Pienempänä kun ruokia vasta alettiin maistella meni ihan kaikki ja hyvällä ruokahaulla. Parivuotiaana sitten alkoi tuo, että kotona ei tahdo syödä. Olen ratkaissut niin, että lautaselle lusikallinen/haarukallinen kaikkea mitä on ruokana, odotan parikymmentä minuuttia  ja sitten vasta puolikas leipä/näkkäri. Yleensä syö edes vähän, kun malttaa antaa aikaa eikä kysele tai patistele.

Itsellä vahvasti aspergerin oireita, ja olen itsekin tarkka ruuan laadusta ja koostumuksesta, vaikka syönkin monipuolsiesti, mutta varmaan minulta perinyt tuon.

Oisko ollut ruokaympyrä tai muuta kasvatusta päiväkodissa? Taapero haluaa syödä niin. Aikanaan, kun minun lapset oli tosi pieniä, niin päiväkdissa painotettiin käsien pesun tärkeyttä ja käsiä sitten pestiin. En yhtään ymmärtänyt, mistä johtui, mutta asia sitten selvisi, kun otin esiin. Taaperot ja isommatkin lapset usein ottavat tosi kirjaimellisesti ohjeet ja kun on säännöt päiväkodeissa niin kirjaimellisesti noudattavat

Osa lapsista on nirsoja kasvatuksen takia. Jos vanhemmat syö itse yksipuolisesti, lapset ei kotona totu makuihin. Osa vanhemmista syö paljon mössöruokaa ja sitten lapsetkin tottuu. Ja monella vanhemmalla on kova kiire ja väsy että ruokailuun ei jakseta / ehditä panostaa. Vaikka päivittäinen ruutuaika saattaa ylittää +4h... 

Mutta osa lapsista on nirsoja, vaikka mitä tekis. Saman perheen samalla ruokavaliolla kasvaneista lapsista jonkun kanssa saattaa tökkiä. Muutamalla tutulla on ARFID diagnoosi. Se tarkoittaa tiiviisti syömishäiriötä, jossa syömistä ei vaikeuta esim. laihuuteen pyrkiminen vaan vaikkapa ruoan koostumus, ulkonäkö, ruoan syöminen vain ahdistaa. Muistaakseni on ihmisiä, joilla aivot eivät eritä ruokaillessa juuri mielihyvähormonia. Sekin voi aiheuttaa sen, että syöminen on vain pakkopullaa. Osa maistaa maut vahvemmin ja tuntee koostumuksen suussa erittäin tarkasti. Neuroottisempi temperamentti saattaa myös jännittää nielaisemista tukehtumisen pelossa. Näissä tapauksissa ei kannata ottaa apua vastaan keltä tahansa vaan etsiä asiaan perehtynyt lääkäri. Nimittäin ne keinot, jotka toimivat muille, saattavat vain pahentaa arfid-oireita. Ja toisinpäin, jotkut keinot jotka närkästyttävät muita, saattavat toimia arfidiin. Osalla arfid helpottaa iän myötä. Osalla ei, vaan syöminen on taistelua loppuun saakka. Pahimmillaan johtaa letkuruokintaan, eli arfid ei todellakaan ole mitään pikkunirsoutta, vaan vahvasti elämänlaatua heikentävä tekijä.