Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita keski-ikäisiä, jotka huomanneet että puolison kanssa ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä
En ihmettele että tässä kohtaa tulee monille ero. Kun lapset lähtee omilleen, huomaa että eihän tässä ole enää mitään mikä yhdistäisi. Ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Kommentit (336)
Meillä on ollut sikäli onnea, että isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia paljon. Olemme matkustelleet ja tehneet paljon kaikkea kahdestaan. Erikoisen ollessa vauva isovanhemmat hoitivat häntä pari tuntia, että pääsimme "treffeille". Sitten jossain vaiheessa hotelliyö jossain lähellä. Aluksi tuli puhuttua vain lapsista, mutta pikkuhiljaa opimme olemaan myös vain kahdestaan. Nyt lapset alkavat olla lähes kaikki aikuisia eikä ole tullut sellaista oloa, että parisuhde olisi hukkunut vanhemmuuden alle. Matkustelemme paljon, nyt mukana enää yksi teini, jolle on oma teinihuone hotellissa. Yritämme aktiivisesti löytää yhteistä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.
Meillä sama, kaikki muu menee meidän suhteen ja jopa lasten edelle. Ei ole aikaa olla minun kanssani, mutta ei myöskään ole aikaa leikkiä lasten kanssa kun pitää mennä kavereiden kanssa kalaan tms. Mies halusi perheen, mutta ei kiinnosta yhtään olla perheen kanssa.
Mitään yhteisiä lomia ei ole ollut vuosikausiin vaan olen mennyt lasten kanssa mummolaan. Lasten kanssa ei voi pelata illalla edes lautapeliä "kun nyt just pitää jäädä töihin" tai "kaveri pyysi pelaamaan biljardia" ja sama jatkuu ilta illan jälkeen.
Isänpäivänä mies on sen hetken lasten kanssa, että lapset saavat annettua onnittelukortin. Että sellaista isyyttä.
Niinpä. Ja jos eroat, ei varmasti huomioi lapsia sen enempää. Pleikkaa vaan pelaavat ja syövät pitsaa. Se välittävä vanhempi yrittää sitten korjata tuhoja omalla hoitovuorollaan. Vanhemmuuden taso yhteishuoltoperheissä voi olla todella epätasainen. Tästä ei puhuta riittävästi!!!
En ole jaksanut lukea kaikkia ketjun postauskia, mutta se ihmeteyttää, miksi olette koskaan edes päätyneet yksiin miestenne kanssa, kun ne ovat noin onnettomia.
Ärsyttää nää "jos antaa kipinän hävitä niin se on oma syy" kommentit. Nää tällaiset ei tunnu tajuavan, että ei aikuista miestä voi pakottaa tekemään mitään yhdessä ja jotkut ei oikeasti halua nähdä minkään sortin vaivaa parisuhteen eteen vaikka nainen yrittäisi keksiä yhteistä puuhaa.
Bi-naisena voin sanoa, että naiset näkevät paljon enemmän vaivaa suhteen eteen kuin miehet. Pitkän naissuhteeni päätyttyä oli oikeasti sellainen olo, että molemmat oli todella yrittäneet parhaansa, antaneet kaikkensa ja sen takia myös erosimme ystävinä. Samaa en voi sanoa yhdestäkään suhteesta miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia eikä tule lapsia. Puolison kanssa löytyy paljon jaettuja mielenkiinnon kohteita. Yhteistä taivalta takana toistakymmentä vuotta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollistanut tämän merkittävissä määrin.
Mulla on lähipiirissä varsin paljon viisikymppisiä pariskuntia, jotka ovat olleet sen parikymmentä vuotta tai kauemminkin yhdessä. Osalla on lapsia, jotka ovat nyt joko sioja teinejä tai nuoria aikuisia, osalla ei ole lapsia ollenkaan. Arvatkaa huviksenne, kumpien pariskuntien joukossa on erottu enemmän. Jep, lapsettomista pariskunnista ei ole eronnut yksikään, lapsia saaneista enemmän kuin puolet. Just näillä syillä, kun ei ole enää mitään yhteistä tai ei oikein enää edes tunneta sitä toista tai lasten jälkeen mielenkiinnon kohteet ovat kasvaneet ihan erilleen tai ei ylipäätään enää se toisen naama miellytä.
Niin, sinun tuttavapiirisi on tuollainen mutta ei se ole mikään yleinen totuus. Tilastojen mukaan lapsettomat liitot ovat lyhyempiä kuin ne joissa on yhteisiä lapsia. Itse olen myöskin viisikymppinen enkä tunne ikäisissäni yhtä ainutta lapsetonta paria, joka olisi ollut yhdessä parikymmentä vuotta.
Mä tunnen monia pitkiä liittoja joilla on yhteiset lapset mutta joissa nainen on onneton. Ei se pitkä liitto takaa sitä että se on hyvä.
Uskon, että ilman lasta oltaisiin erottu aikoja sitten. Toisaalta ei olisi alunperinkään ollut niitä vastoinkäymisiä.
Uskon silti, että ilman lasta liitto olisi lopahtanut ekoihin vastoinkäymisiin. Lapsen vuoksi yrittää enemmän eikä anna heti periksi. Vuosikymmeniin mahtuu monta alamäkeä, oikein syöksykierrettä eikä niistä kavuta hetkessä takaisin pinnalle.
Mitä yhteistä ylipäänsä toisesta löytää? Olen aviossa,mutta viihdyn parhaiten yksinollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin jossain vaiheessa keskellä pikkulapsiarkea herätellä vaimoa kyselemällä, että mitäs kivaa me tehdään yhdessä kun lapset ovat kasvaneet isoiksi ja lentäneet pois pesästä. Tilanne oli siis mennyt sellaiseksi ettei vaimo enää itse aktiivisesti ehdotellut mitään hauskaa yhdessä tekemistä ja niistä minun suunnittelemista löytyi aina jotain sanomista. Blogit olivat silloin juuri tulleet iso juttu ja niitä innoissaan seurasi ja kaikenlaiset kissanristiäiset ja lounas- tai brunssireissut kiinnosti kovasti. Niin ja ne halvat etelänmatkat joilla nuoret sinkkubloggaajat juoksivat. Yritin vihjata, että kiva juttu ja haaveita saa olla, mutta et enää ole sinkkutyttö vaan sinulla on lapsia ja mies.
Erohan siitä sitten tuli kun vaimo ilmeisesti jossain kohtaa tajusi etten tule häntä ja hänen haaveiluaan, johon en tuntunut kuuluvan mukaan, kustantavan yksin loputtomiin.
Suosittelen eroterapiaa. Et selvästi ole päässyt erosta läpi tai käsitellyt syitä.
Ja tietysti muillekin pariterapiaa ennen eroa. Etenkin, jos on lapsia ja omaisuutta.
Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että osa naisista on itsekkäitä ja laskelmoivia ja ajattelevat ennen kaikkea itseään? Tai epärealistisia haaveita elätteleviä taivaanrannan maalareita. Ei se vika aina ole miehessä.
Olen käynyt eroterapiassa ja pohtinut suhteessa tapahtuneita asiota. Toki olen virheitä tehnyt, mutta en mielestäni mitään sellaista josta olisin ansainnut tapahtuneen. Eikös Fisherin erokirjassa sanottu, että osa ihmisistä menee avioliittoon vääristä syistä ja se liitto lopulta hajoaa vaikka toinen osapuoli tekisi mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Täältä loytyy. Puoliso on itseäni jonkin verran vanhempi, kaikki jutut koskevat kuoleman odottamista, miten raihnas hän on, hänen lapsilleen jätettävää perintoä jne... onneksi en koskaan ole ollut taloudellisesti hänestä riippuvainen, joten eläkepäivieni koittaessa parin vuoden päästä pääsen pois tästä ruikuttamisesta ja masentuneen vanhuksen omaishoitajana toimimisesta, hän voi sitten mennä asumaan täydellisten lastensa kanssa tai takaisin exän luo. Saatan kuulostaa tylyltä, mutta meillä ei oikeasti ole enää mitään yhteistä. Tänä aamuna hän mietti hautajaisjärjestelyjään, kerroin että itse kyllä ajattelin vielä elää parikymmentä vuotta ja jopa nauttia siitä. Uutta parisuhdetta tuskin haluan. Suhde tuhoutui siihen että puoliso jäi eläkkeelle huomattavasti aikaisemmin kuin minä, masentui siitä ja alkoi sairastella.
No mikset lähde heti? vaan olet siinä ihan vain ja ainoastaan omasta tahdosta edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yllättäen sitten erotessa omaisuus onkin yhteistä vaikka nainen väittää ettei ole mitään yhteistä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.
Valitse taistelusi. Jos miestä ei kiinnosta lomailla kanssasi, anna olla. Mene yksinäsi tai kaverisi kanssa lomalle. Niinhän miehesikin tekee 3 x vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Mä puhuin mun puolisolle. Kerroin tuosta tilanteesta. Onkohan meillä mitään yhteistä?
Tunnetko minä sinua ollenkaan, kun ollaan lapsiin vaan tässä keskitytty.
Alettiin käymään yhdessä kävelyllä, ja sitten tekemään kaikenlaisia asioita yhdessä. Meillä kyllä on löytynyt paljon yhteistä ja viihdyn puolisoni kanssa tosi hyvin. Se vaati kyllä sen, että rohkeasti vaan miettii asiat ja puhui.
Ja puhuu edelleen.
Viihdymme toistemme seurassa.
Suosittelen asian avaamista.
Vierailija kirjoitti:
"Miehet elävät ihan eri taajuudella kuin naiset. Mies haaveilee metsässä rämpimisestä koiran tai naisen kanssa ja naista panee joka mutkassa jossain puskassa. Nainen haaveilee kulttuurielämästä, sivistyksestä ja hyvinvoinnista. Varmaan kiinnostaa rämpiä kuin joku rölli puskassa ja tulla joka mutkassa r aiskatuksi. "
No miehiä on monenlaisia, myös avarakatseisia. Oma mieheni on kuin kala vedessä niin Pariisin oopperassa, gallerian avajaisissa kun haalareissa mökkiä remontoimassa tai Lapin tuntureilla vaeltamassa. Ei rajoitteita, ei nurinaa, ei ongelmaa. Elämä on helppoa ja mukavaa kun valitsee oikean miehen.
Olisipa mistä valita tuollainen kultakimpale! Miesten taso on oikeasti helvetin esikartanoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me viihdytään paljon yhdessä ja tehdään arjessa pieniä asioita. Toki nahistellaan mutta toistaiseksi kaikki hyvin ja seksi sujuu.
Tätä kommentti ketjua lukiessani. Parempi kun kukaan ei mene naimisiin. Naisenkin parempi vain suunnitella yksinhuoltajaksi tulemista jos lapsia haluaa.
Ne miehet ei yksinkertaisesti saa sellaista naista kuin haluavat. Tuolla aiemmin oli viesti jossa nainen sanoi että tyytyi mieheen johon ei ollut ihastunut koska halusi lapsia ja kello tikitti. Näillä miehillä on sama syy, ei saa sitä ketä haluaa. Moni ihminen on tällainen. Itse en missään nimessä suostuisi tyytymään mutta tiedostan että moni muu näin tekee.