Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita keski-ikäisiä, jotka huomanneet että puolison kanssa ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä
En ihmettele että tässä kohtaa tulee monille ero. Kun lapset lähtee omilleen, huomaa että eihän tässä ole enää mitään mikä yhdistäisi. Ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Iso osa suomalaisista naisista (ja toki muunkin maalaisista) ottaa miehen lähes puhtaasti taloudellisista syistä. Myöhemmin niitä ei välttämättä ole.
No itselläni ei ollut taloudellisia syitä, ansaitsen paljon enemmän kuin mieheni. Kyllä ihan rakkaudesta mentiin naimisiin. Elämänmuutokset kuten eläkoityminen, tyottomyys, sairastuminen jne. vain ovat sellaisia, että toiset selviävät niistä paremmin kuin toiset. Kun itse kykenee muuttumaan, ja toinen ei, onkin vaikea paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On yhteinen asuntolaina.
Niin, asunto/talo myyntiin ja lainat maksetaan pois.
Kauanko ootte yrittäneet myydä?
Kun ikää tulee tarpeeksi mittariin, odotukset parisuhteen suhteen eivät enää ole kuten nuorempana. Romantiikka, kiihkeä seksi ja kaiken jakaminen eivät enää edes ole niin tärkeitä. Riittää kun jaetaan arjen haasteet yhdessä, lapsiin liittyvät huolet ainakin yhdistävät. Kun yhteistä historiaa on takana vuosikymmeniä, sitäkin arvostaa. Sanoisin että realistiset odotukset ja omien vaikeiden puolten tunnistaminen (ei siis vain puolison) ovat tärkeää pitkässä parisuhteessa.
Töissä joudun puhumaan pitkät päivät. Ihanaa kun mies ei ole omituinen höpöttäjä. Vanhana antaa arvoa myös hiljaiselle miehelle. Arki tulee aina vastaan suhteessa kuin suhteessa. Yhteinen lapsi ja yhteinen nuoruus. Ei siinä tarvitse paljon sanoja kun toinen jo ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
"Onko tuo tyytyväisyys mitattu sen jälkeen kun 50 % on eronnu vai ennen sitä?"
Parisuhdetyytyväisyyttä mitataan luonnollisestikin silloin kun ihminen on parisuhteess.
"Noin 40% niistä jotka ei eroa on tyytyväisiä?"
No ei. Vaan 80% on tutkimushetkellä tyytyväisiä.
"Luonnollisesti tyytymättömiä täytyy olla jossain kohtaa yli 50 % kun se määrä eroaa ja luultavasti moni tyytymätön ei edes eroa."
Ihminen voi olla 20 vuotta tyytyväinen suhteeseensa ja vain viimeiset 2 vuotta tyytymätön ennen eroa. Eronnut ihminen ei siis ole mitenkään automaattisesti koko liittonsa ajan tyytymätön.
Mitä järkeä tuollaista on edes tutkia, kun se tyytyväisyys on niin hetkeen sidottua. Tänään tyytyväinen, puolen vuoden päästä tyytymätön. Ja kyllä kai eroja mietitään pitkään. Monet jopa eroaa, palaa yhteen ja eroaa uudelleen. Luulen että se on enemmän tyypillistä, että tyytymättömyyttä on vuosia kuin että sitä olisi vain juuri ennen eroa. Hirveän monet myöntää eronsa jälkeen, ettei oikeastaan olisi pitänyt aloittaa koko liittoa ollenkaan, vaan se oli alunperinkin virhe ja juuri jotain tyytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vika ole puolisossasi eikä suhteessanne vaan siinä, ettet ole hankkinut elämääsi mitään muuta sisältöä kuin lapset ja asunnon.
Anteeksi mutta tämä ketju oli hyvä muistutus taas itselleni siitä miten onnellinen olen sinkkuna.
Kun siis itsekin jouduin aiemmassa suhteessa kokemaan tuon, että miestä ei kiinnostanut loppupuolella pätkääkään parisuhde, kaikki muu meni sen edelle, vaikka minä yritin keksiä vaikka mitä yhteistä tekemistä ja pitää kipinää yllä. Oli todella musertavaa miten 10vuoden ajan mies arvosti minua ja suhdettamme, mutta sitten yhtäkkiä tuli joku täyskäännös ja vikat viisi vuotta oli sitten tuskaa, ihan kamalaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää juhlapyhien ajat tuntuu kaikkein pahimmilta. Tunnen oloni täydeksi huijariksi. Sinkku kaverini ja siskoni aina puhuvat kadehtien siitä miten meidän perhe lähtee jussina mökille viettämään perheaikaa. Ja itse vain ajattelen masentuneena millaiset riidat miehen kanssa taas tälläkin "ihanalla mökkireissulla" tulee olemaan. (koska hän ei halua osallistua mihinkään, on mukana vain koska on ns pakko lasten takia ) Olen miehen takia alkanut oikeasti vihata juhannusta ja varsinkin joulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Tässä kohtaa pitää uudelleen etsiä se kipinä ja halu olla yhdessä.
Meilläkään ei ole yhteisiä harrastuksia ja tykätään aikalailla eri asioista, mutta koska rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä, tehdään kompromisseja. Mies lähtee mun kanssa patikoimaan viikonloppuna ja mä sitten hänen seuraksi autotapahtumaan seuraavalla. Tähän tyyliin.
Jos toinen ei innostu mistään, ei halua/suostu mihinkään eikä ehdota itse mitään. Aika avuton siinä itse silloin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töissä joudun puhumaan pitkät päivät. Ihanaa kun mies ei ole omituinen höpöttäjä. Vanhana antaa arvoa myös hiljaiselle miehelle. Arki tulee aina vastaan suhteessa kuin suhteessa. Yhteinen lapsi ja yhteinen nuoruus. Ei siinä tarvitse paljon sanoja kun toinen jo ymmärtää.
aloituksessa ei ehkä ollut kyse siitä että pitkäaikainen kumppani ymmärtää ilman sanojakin.
Onhan tuo hyvin palvellu muija. Hoitanu kodin ja miehen.
Pillua oon saanu säännöllisesti ja silleen.
Ihan okei.
M56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetken näytti siltä että ei ole mitään puhuttavaa, mutta ei sittenkään. Meillä on yhteistä tulevaisuus. Retket, matkat, projektit. Ollaan vuosikymmen kuljettu napit vastakkain ja vielä mennään. Maisemat muuttuu, mutta mies pysyy.
Suurin osa, ehkä kaikki, on yhdessä loppujen lopuksi ihan pelkästä tottumuksesta. En jotenkin jaksa uskoa, että kyse on mistään mystisestä sielujen sympatiasta. Ja itsekin olen siis ollut mieheni kanssa yli 20vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parhaalla kaverillani ei ole mitään yhteistä miehensä kanssa kuin matkustelu. ja tämä ei siis ole minun mielipide, hän itse on sanonut niin. en vain tajua miten sen varaan voi rakentaa toimivan parisuhteen, että käydään pari kertaa vuodessa etelässä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia eikä tule lapsia. Puolison kanssa löytyy paljon jaettuja mielenkiinnon kohteita. Yhteistä taivalta takana toistakymmentä vuotta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollistanut tämän merkittävissä määrin.
Mulla on lähipiirissä varsin paljon viisikymppisiä pariskuntia, jotka ovat olleet sen parikymmentä vuotta tai kauemminkin yhdessä. Osalla on lapsia, jotka ovat nyt joko sioja teinejä tai nuoria aikuisia, osalla ei ole lapsia ollenkaan. Arvatkaa huviksenne, kumpien pariskuntien joukossa on erottu enemmän. Jep, lapsettomista pariskunnista ei ole eronnut yksikään, lapsia saaneista enemmän kuin puolet. Just näillä syillä, kun ei ole enää mitään yhteistä tai ei oikein enää edes tunneta sitä toista tai lasten jälkeen mielenkiinnon kohteet ovat kasvaneet ihan erilleen tai ei ylipäätään enää se toisen naama miellytä.
Niin, sinun tuttavapiirisi on tuollainen mutta ei se ole mikään yleinen totuus. Tilastojen mukaan lapsettomat liitot ovat lyhyempiä kuin ne joissa on yhteisiä lapsia. Itse olen myöskin viisikymppinen enkä tunne ikäisissäni yhtä ainutta lapsetonta paria, joka olisi ollut yhdessä parikymmentä vuotta.
Mä tunnen monia pitkiä liittoja joilla on yhteiset lapset mutta joissa nainen on onneton. Ei se pitkä liitto takaa sitä että se on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Tässä kohtaa pitää uudelleen etsiä se kipinä ja halu olla yhdessä.
Meilläkään ei ole yhteisiä harrastuksia ja tykätään aikalailla eri asioista, mutta koska rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä, tehdään kompromisseja. Mies lähtee mun kanssa patikoimaan viikonloppuna ja mä sitten hänen seuraksi autotapahtumaan seuraavalla. Tähän tyyliin.
Näin meilläkin. Lisäksi on etsitty ja kokeiltu yhteisiä harrastuksia. Jos ei näe vaivaa, elämät lähtee helposti eriytymään. Tai sit jos keskitytään vaan lapsiin eikä toisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla? Jos ette riitele ja yhteiselo sujuu joten kuten niin ole tyytyväinen. On joku jolle ehkä jakaa päivän tapahtumat ja jutella. Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse tehdä.
Kuulumiset voi vaihtaa vaikka naapurin kanssa, ei siihen parisuhdetta tarvita.
Ihan mielenkiinnosta: Jos sinulla olisi ap:n tapainen naapuri, niin ryhtyisitkö hänen luottoystäväkseen, koska hänen miehensä kanssa ei voi enää vaihtaa edes kuulumisia? Jos et, miksi kenenkään muunkaan pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ei vain hyväksytä sitä että miehillä ja naisilla on eri mielenkiinnon kohteet?"
Ei siinä mitään pahaa sinällään ole. Ongelma on jos on vain ja ainoastaan eri kohteet eikä löydetä oikein mitään yhteistä siitä väliltä. Eikä pystytä ollenkaan löytämään siitä toisen kiinnostuksesta mitään hyvää.
Ainakin oma kiinnostukseni mieheeni alkoi kun huomasin miten hän oli mies joka pystyi keskustelemaan melkein mistä vain maan ja taivaan välillä eikä tuhahdellut tai vähätellyt mitään aihetta. Tunsin että hän on oikeasti kiinnostunut minusta ja minun tekemisistäni vaikka en oleta että ne olisivat hänelle mitään maailman tärkeimpiä.
Kyllä mun täti ja sen mies molemmat tykkää esim. klassisesta musiikista ja oopperasta. Pitävät myös taidenäyttelyistä. Mies on harrastanut kuorolaulantaa ja tätini innostui maalaamisesta nyt vanhempana.
Ei kaikki miehet pidä stereotyyppisesti jostain auton rassaamisesta vai mitä tässä oli ajateltu. :D Penkkiurheilua mies seuraa enemmän mutta tätini välillä liittyy seuraan tai sitten touhuillessaan muuta saattaa ohimennen kysyä että no mikä maa on nyt johdossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.
Tässä on selvästi nähtävissä pieniä vaaran merkkejä.
Olen mielestäni ihan avoimesti muihin suhtautuva, enkä tuomitse muiden tekemisiä, vaikka itse en ymmärtäisikään. Mutta tästä tuli kyllä todella hämmentynyt olo. Onko jollekin joku tuollainen oikeasti noin tärkeä asia, että sen vuoksi ei muka ole mitään yhteistä enää. Joo tiedän, meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle, mutta kuitenkin.
No näistä aina näkee, että olen kyllä monta luotia onneksi väistänyt tässä elämässä. Ihan täysipäisen ihmisen kanssa saan kuitenkin olla.