Miten voisi saada 16-vuotiaalle ystäviä?
Jos olisi edes yksi ystävä, jota voisi edes joskus nähdä. Surettaa lapsen puolesta, kun nyt esimerkiksi hän oli saanut liput huvipuistoon, jossa kovasti olisi halunnut olla, mutta ei ollut yhtään ystävää jonka kanssa mennä sinne. Ne olivat ilmaiset liput, joten kenenkään ei olisi tarvinnut edes maksaa siitä, että menisi hänen kanssaan päiväksi sinne. Olen koittanut sanoa, että jos ostan kaikille vaikka pizzaa ja leffaliput, että tulisikohan joku luokalta hänen kanssaan. Ei ole ketään, ja ei toki kavereita ostamalla saakkaan.
Äitinä vaikea ratkaista tällaista asiaa teinin puolesta, mutta mietin olisiko mitään miten voisin asiaa edes avittaa vähän? Onko kenelläkään ollut yksinäistä nuorta, jolle olisi sitten jostain löytynyt ystävä? Tai oletko itse ollut yksinäinen nuori, joka sitten löysi kaverin?
Lukio alkaa syksyllä, ja kauhea ajatella, että hän olisi koko lukionkin vain ihan yksin tai jos kiusaaminen jatkuisi sielläkin.
Kommentit (94)
Onko kenties pelattu sosiaaliset taidot vuosia muista jälkeenjääneiksi?
Vierailija kirjoitti:
Monella on hyvä äiti-lapsi-suhde. Käyvät yhdessä ostoksilla, matkoilla ja huvittelemassa. Ette taida olla niin läheisiä, jos ei sinulla edes mielessä käynyt lähteä mukaan sinne huvipuistoon? Säälihän se on jättää ilmaisliput käyttämättä sen takia, ettei edes omasta perheestä löydy seuraa sinne. Niitä ystäviä kun ei ykskaks ja varsinkaan lahjomalla hankita. Kun teini löytää itsetuntonsa ja ilonsa, niitäkin varmaan niitäkin vielä tulee. Siihen asti minusta oma perhe on avainasemassa.
Mistä ihmeestä päättelit, ettei kukaan perheestä lopulta lähtenyt huvipuistoon? Suhde vanhempiin on tosi läheinen ja tykkää viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Tässä ketjussa oli nyt kyse siitä, miten löytyisi oman ikäisiä ystäviä.
Ap
Nettipalstalta olikin jo tullut yhteydenotto. Pojat päättivät tavata, kun ensin olivat käyneet innostuksensa tiettyihin peleihin ja koodaamiseen. :D Kiitoksia vinkkauksesta, toivottavasti näillä pojilla nyt synkkaa hyvin. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kenties pelattu sosiaaliset taidot vuosia muista jälkeenjääneiksi?
Tuskin, on ollut vauvasta asti vähän erilainen näissä asioissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttäreni löysi todella hyvän kaveripiirin nimenomaan lukiosta. Muutimme tuossa vaiheessa eri kaupunkiin. Kyseinen lukio oli suuri. Huomasin, että kaveriporukka alkoi muodostua heti alkuvaiheessa. Silloin kannattaa olla pelissä mukana.
Toinen juttu on nettipuuhat. Lapsellani on kaukana ulkomailla 2 säännöllistä pelikaveria. Kumpikin heistä on eri maista keskenäänkin. Lisäksi lapsellani on nettipelien kautta 3 hyvää kaveria Suomesta. Yksi heistä muutti tänne monen sadan kilometrin päästä ja nyt tapaavat livenäkin. Noiden kahden muun kanssa viettävät myös lomillaan livenä aikaa vaikkapa viikonkin kerrallaan. He asuvat vain noin 150 km päässä. Eli netistä voi saada kavereita.
Ja sitten erityisesti tämä voisi olla ap:n kaltaiselle rauhallisemmalla pojalle ratkaisu: hän voisi hakeutua kaveriksi tyttöporukkaan. Tyttäreni kaveriporukassa oli myös yksi poika joukossa lukiossa ja on edelleenkin kaverina. Myös mun lapsuudessa naapurinpoika oli tyttöporukassa koulussa. Kumpikaan tyttöporukassa viihtyneistä pojista ei ollut epävarma sukupuoli-identiteetistä. Olivat selkeästi poikia ja halusivat ja saivat tyttöystäviä.
Tämä vois kyllä hyvin sopia luonteeltaan sinne rauhalliseen tyttöporukkaan
Ap
Piti tulla tänne päivittelemään, että pojalla nyt kaksi kaveria nähty jo tästä kaverihaku-sivustolta ja molemmat pojat tulossa meille viikonloppuna viettää pizza-illan. Onpa ihana nähdä se ilo nuoren kasvoilla, jonka tämä on tuottanut. Kiitos teille jotka annoitte hyviä vinkkejä täällä! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa
Esim opo, rehtori tai luokanvalvoja voisi auttaa kaverin tai jopa vanhojen tanssikaverin etsinnässä.
Tämä on hyvä idea. Kannattaa laittaa sähköpostia koululle ja pyytää apua kaverin etsintään
Vierailija kirjoitti:
Onko se poika vai tyttö vai eikö se tiedä?
Tytön on helppo löytää poikakaveri, mutta poikaölliäisellä ei valitettavasti ole toivoakaan.
Voihan se poikakin löytää poikakaverin sieltä lukiosta.
Tervetuloa aikuisen elämään, ei ole ketään.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa aikuisen elämään, ei ole ketään.
Tähän on tosiaan parempi totuttautua. Yksi kerrallaan kaverit tippuvat matkan varrella pois.
Meillä poika oli ilman ystävää yläkoulun ajan. Äitinä tuntui tosi pahalta.. Kavereita löytyi sitten nimenomaan lukion alettua. Vähän meinasi mennä väärille teille yksi kaveruus, mutta onneksi tuli tytöt kuvaan mukaan.
Tällä hetkellä kaikki elämässä kunnossa
Lukion tytöt kyllä nappaa, jos on pitkä ja tanssitaitoinen. Tulee oikein kilpailu, kuka saa tanssipariksi ja siinä kisassa on kohta panokset.
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika oli ilman ystävää yläkoulun ajan. Äitinä tuntui tosi pahalta.. Kavereita löytyi sitten nimenomaan lukion alettua. Vähän meinasi mennä väärille teille yksi kaveruus, mutta onneksi tuli tytöt kuvaan mukaan.
Tällä hetkellä kaikki elämässä kunnossa
Onpa ihana kuulla! :)
Ap
Monella on hyvä äiti-lapsi-suhde. Käyvät yhdessä ostoksilla, matkoilla ja huvittelemassa. Ette taida olla niin läheisiä, jos ei sinulla edes mielessä käynyt lähteä mukaan sinne huvipuistoon? Säälihän se on jättää ilmaisliput käyttämättä sen takia, ettei edes omasta perheestä löydy seuraa sinne. Niitä ystäviä kun ei ykskaks ja varsinkaan lahjomalla hankita. Kun teini löytää itsetuntonsa ja ilonsa, niitäkin varmaan niitäkin vielä tulee. Siihen asti minusta oma perhe on avainasemassa.