Miten voisi saada 16-vuotiaalle ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Surullista. Omalla lapsella oli aikoinaan vähän samaa yläasteella, mutta lukiossa sai sitten kavereita.

Kiva kuulla, toivotaan että sama käy meilläkin! :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos itse kärsii yksinäisyydestä niin luulisi aktivoituvan

Luulen, ettei oikein osaa, tai sosiaalisuus ei ole niin luontevaa hänelle. Pelimaailmassa on kyllä kavereita, mikä on tietysti hurjan kivaa, mutta kaipaa kavereita joita voisi nähdä joskus. Nämä pelimaailman kaverit kun asuvat kaukana, toisessa maassa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin nuo 16vuotiaat läheni kun saivat mopot alleen. Koko tienoon teinit kokoontuu ajokkeinensa.

Poika on jotenkin tosi pikkuvanha, ja kokee esim tällaisen mopoilun vain vaarallisena touhuna, ja ettei se ole ”järkevää”. Tässä varmaan yksi syy miksi on niin yksinäinen… puuttuu kaikki sellainen halu hurjastella missään asiassa, joka on yleensä aika tyypillistä tuon ikäisille. 

Ap

Itse olin ensimmäisten joukossa tuossa iässä joka sai tyttöystävän koska en ollut mikään hurjastelija. Kavereita minulla ei ollut. ei kyllä harmittanutkaan. Tyttöystävä oli kivempi.

Voi täähän olis ihanaa, jos löytyisikin tyttöystävä. Saisi ainakin maailman kunnollisimman ja kohteliaimman poikaystävän itselleen :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole naapureissakaan lapsuuden kavereita? Ei samanikäisiä serkkuja? Mikset sinä menny hänen kanssa huvipuistoon? Jospa lukiosta saisi kaverin? 

Odotan innolla, että tästä suuresta lukiosta löytyisi joku. Ollaan muutettu muutama vuosi sitten, joten ei ole naapurissa ketään kehen olisi koskaan tutustunut. Meillä on muitakin lapsia, ja kaikki muut ovat tosi suosittuja. Heillä ramppaa kavereita jatkuvasti ja jotenki särkee sydämeen, että tuo varmaan oikein korostaa hänen yksinäisyyttään. Sisarus meni sitten huvipuistoon hänen kanssaan, mutta ei se ole sama asia kuin oman ikäinen ystävä. Serkkuja ei ole. 

Ap

Sisarusten ja heidän kavereiden juttuihin välillä mukaan.

Aika monta vuotta ikäeroa, niin ei oikein sovi porukkaan sisarusten kanssa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lukio on uusi mahdollisuus. Siellä heti tutustumaan  ja hakemaan uusia kavereita. Moni tulee yksin lukioluokalle ja kaikilla on halu tutustua.

Pitää kyllä itse yrittää ja olla aktiivinen muiden suuntaan

Näin on, onneksi menossa valtavaan lukioon, luulisi löytyvän joku samanhenkinen! :)

Ap

Onko se poika vai tyttö vai eikö se tiedä?

Tytön on helppo löytää poikakaveri, mutta poikaölliäisellä ei valitettavasti ole toivoakaan.

Otin puheeksi, että netissä on tällaisia kaverihakupalstoja, että pitäisköhän kokeilla sellaista. Innostui kovasti ja alkoi selaamaan! :)

Ajattelin jotenkin, ettei varmasti suostuisi tähän, mutta tämähän olikin tosi hyvä idea. Oli laittanut jollekin jo viestiäkin. Kiitos vinkeistä ja tsempeistä teille <3

Ap

Ei mulla ollut koskaan nuorena kavereita. Epäilen kaikenlaisia diagnooseja joita ei kuitenkaan koskaan tutkittu. En esim puhunut lapsena koulussa kellekään ketään. Sanottiin, vain että olen ujo, kyllä se siitä. Ei olut kavereita peruskoulussa, eikä amiksessa. Nykyään onneksi kumppani mutta olen jo päälle kolmekymmentä. En osaa sanoa mistä lapsesi löytäisi ystäviä, mutta kun olin kaveriton nuorena, niin äitini ja siskoni ravasi kanssani paikoissa ja osaan vieläkin arvostaa tuota.

Mun unelmani olisi tuossa iässä ollut, jos vanhempani olisivat vieneet mut vaikka lähimpään isoon kaupunkiin johonkin harrastukseen. Olisin voinut saada sitä kautta ihan uusia kavereita, jotka eivät mua olisi koulusta tunteneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa 

Esim opo, rehtori tai luokanvalvoja voisi auttaa kaverin tai jopa vanhojen tanssikaverin etsinnässä. 

Viestiä vaan rohkeasti koululle, jolleivat ole lomilla.

Voiko olla jotain lievää autismia taustalla? Silloin yleensä sosiaaliset suhteet ja tilanteet vähän haastavia. Ja tuo mainitsemasi pikkuvanhuus kielisi myös siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa 

Ai koulu voi pakottaa kakarat olemaan ystäviä jonkun tampion kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ollut koskaan nuorena kavereita. Epäilen kaikenlaisia diagnooseja joita ei kuitenkaan koskaan tutkittu. En esim puhunut lapsena koulussa kellekään ketään. Sanottiin, vain että olen ujo, kyllä se siitä. Ei olut kavereita peruskoulussa, eikä amiksessa. Nykyään onneksi kumppani mutta olen jo päälle kolmekymmentä. En osaa sanoa mistä lapsesi löytäisi ystäviä, mutta kun olin kaveriton nuorena, niin äitini ja siskoni ravasi kanssani paikoissa ja osaan vieläkin arvostaa tuota.

Joo tässä on se lohtu, että poika vaikuttaa aidosti nauttivan ihan vanhempiensa seurastakin, eli ei niin kuin muut sisarukset, joiden mielestä se on maailman tylsintä ja nolointa! :D Tämän pojan mielestä on kiva keskustella vaikkapa yhteiskunnasta aikuisten kanssa ja käydä ravintoloissa kokeilemassa uusia makuja. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistä muutama viikko lukemaan tätä palstaa niin ei enää haluakaan ystäviä. Olen itsekin alkanut suhtautumaan irl ihmisiin vihamielisesti, koska uskon kaikkien olevan pohjimmiltaan kuin palstamammat.

Projisoit oma ruma personaallisuutesi muihin. Muista se. Eli olet todella kuvottava paska.

Mitä minä sanoin, todistit juuri pointtini.

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla jotain lievää autismia taustalla? Silloin yleensä sosiaaliset suhteet ja tilanteet vähän haastavia. Ja tuo mainitsemasi pikkuvanhuus kielisi myös siitä. 

Olen itse asiassa aika varma, että jotain lievää tällaista voisi tosiaan olla. Sanoin siitä jo neuvolassa kun poika oli ihan pieni vauva, mutta koska hän on kehittynyt aina normaalisti, koulu on sujunut jne, ei sille ole nähty tarvetta tutkia enempää. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa 

Ai koulu voi pakottaa kakarat olemaan ystäviä jonkun tampion kanssa?

Koulu voi kyllä järjestää tutustumisleikkejä. Ja luokanohjaaja voi kysyä nätisti uudelta luokalta, että haluaako joku olla kaveri X kanssa, kun äidiltään tuli viestiä, että X on yksin. Varmaan joku haluaa. Kyllä ne koululla osaa noi jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa 

Esim opo, rehtori tai luokanvalvoja voisi auttaa kaverin tai jopa vanhojen tanssikaverin etsinnässä. 

Viestiä vaan rohkeasti koululle, jolleivat ole lomilla.

Ei rehtori ja opo ole vielä lomilla. Ainakin perjantaina vastailivat, kun laitoin sähköpostia ja kyselin mikä päivä ja monelta lukio alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa 

Ai koulu voi pakottaa kakarat olemaan ystäviä jonkun tampion kanssa?

Kukaan ei kykene pakottamaan olemaan ystävä aapeen riemuidiootille.

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata perheen elämää. Poika rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Kyllä lapset ja nuoret tunnistavat ne ketkä kannattaa sulkea ulkopuolelle. Kyseessä ei ole sattuma tai vahinko. Oma käytös siihen on syynä. Kiusatut ja hyljeksityt ansaitsevat kohtalonsa.