Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten voisi saada 16-vuotiaalle ystäviä?

Vierailija
14.06.2026 |

Jos olisi edes yksi ystävä, jota voisi edes joskus nähdä. Surettaa lapsen puolesta, kun nyt esimerkiksi hän oli saanut liput huvipuistoon, jossa kovasti olisi halunnut olla, mutta ei ollut yhtään ystävää jonka kanssa mennä sinne. Ne olivat ilmaiset liput, joten kenenkään ei olisi tarvinnut edes maksaa siitä, että menisi hänen kanssaan päiväksi sinne. Olen koittanut sanoa, että jos ostan kaikille vaikka pizzaa ja leffaliput, että tulisikohan joku luokalta hänen kanssaan. Ei ole ketään, ja ei toki kavereita ostamalla saakkaan. 

Äitinä vaikea ratkaista tällaista asiaa teinin puolesta, mutta mietin olisiko mitään miten voisin asiaa edes avittaa vähän? Onko kenelläkään ollut yksinäistä nuorta, jolle olisi sitten jostain löytynyt ystävä? Tai oletko itse ollut yksinäinen nuori, joka sitten löysi kaverin?
 

Lukio alkaa syksyllä, ja kauhea ajatella, että hän olisi koko lukionkin vain ihan yksin tai jos kiusaaminen jatkuisi sielläkin.  


 

Kommentit (94)

Vierailija
61/94 |
14.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa 

Vanhojen tanssi parin ainakin koulu järjestää kun pyytää

Vierailija
62/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä poika pitää? Voisiko aloittaa jonkun siihen liittyvän harrastuksen?

Mua koulukiusattiin yläasteella (ja ala-asteella). Harrastuksen kautta sain kavereita ja tämä asia piti mut "järjissäni".

Lukiossa sain sitten koulustakin uusia kavereita. Mutta tosiaan oma suu kannattaa avata siellä ja olla aktiivinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lukio on uusi elämä.

Vierailija
64/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myöntäkää nyt vaan että se poika on luuseri.

Vierailija
65/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lukio on uusi elämä.

Joku nolo alapeukutti!

Vierailija
66/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän pojan alakoululuokka oli melko passiivinen, joten kaverijutut eivät oikein lähteneet lentoon, vaikka kuinka kutsuttiin leikkimään ja mukaan. Touhuttiin sitten paljon perheen kesken.

Yläkoululuokka oli vielä passiivisempi. Mutta matikkaryhmässä oli samanhenkisempiä poikia, se oli valopilkkuna.

Näitä matikkaryhmäläisiä osui sitten samalle luokalle lukiossa, ja koulumatkat olivat rattoisia tässä lössissä.

Opiskelu oli sitten uuden alku, kun ovat samanhenkisiä (tietenkin samalla alalla), ja opiskeluporukan kanssa ryhmäytyivät hyvin. Tapaavat isommalla porukalla myös loma-aikoina ja paras kaverikin löytyi.

Lukiolössìkin kokoontuu edelleen pari kertaa vuodessa, kiitos aktiivisen koollekutsujan, joka porukasta löytyy.

Jälkikäteen katsoen oli varmasti tärkeää, ettei luovutettu, vaan pidettiin hauskaa perheen kesken, tavattiin serkkuja, käytiin harrastuksissa, käytiin tapahtumissa, oltiin aktiivisia, jotta poika oppi sosiaalisia taitoja ja olemaan ihmisten parissa. Kun niille kaveritaidoille vihdoin tuli käyttöä, niin ne olivat olemassa. Pohjaa oli luotu, vaikka kavereita ei lapsuudessa oikein ollut.

Siitä myös juteltiin silloin nuorempana, että joskus on vähän huonoa tuuria, ja että opettaja on kertonut, että luokan perheet ovat vähän sellaisia, että eivät käy viikonloppuna missään, selvästi kovin passiivisia. Ja lohduttelin, että sitten opiskeluaikana löytyy samanhenkisempää kaveripiiriä. Näin kävikin, mutta olihan se pitkä aika yrittää ilman tulosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa 

Ai koulu voi pakottaa kakarat olemaan ystäviä jonkun tampion kanssa?

Koulu voi kyllä järjestää tutustumisleikkejä. Ja luokanohjaaja voi kysyä nätisti uudelta luokalta, että haluaako joku olla kaveri X kanssa, kun äidiltään tuli viestiä, että X on yksin. Varmaan joku haluaa. Kyllä ne koululla osaa noi jutut.

Luokanohjaajan hommia on tutustuttaa uusia opiskelioita toisiinsa. Kyllä sieltä kaveri löytyy äkkiä

Vierailija
68/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa 

Mites tää käytännössä tapahtuisi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa 

Vanhojen tanssi parin ainakin koulu järjestää kun pyytää

Lukion vanhojen tanssit ovat välillä suurta draamaa – Joskus kysymys on koko elämästä

Kuka tanssii kenenkin kanssa? Kuka loukkaantuu? Mitä jos seurusteleva pari eroaa kesken kurssin? Vanhojen tanssit ovat välillä melkoista säätämistä ja tunteiden vuoristorataa.

https://yle.fi/a/3-10072859

Hauska, vanha YLEn juttu, kun nuoret säätää

Vierailija
70/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harrastusten kautta löytyy samanhenkisiä nuoria joihin on helppo tutustua. Pojilla varsinkin tärkeitä samat mielenkiinnon kohteet. Kuten joku jo kirjoittikin, on tärkeä oppia sosiaalisia taitoja. Esim kesätöissä oppii pärjäämään erilaisten ja eri-ikäisten kanssa. Viimeistään ensi kesänä kesätöihin ellei vielä oo ollut.

  Mukaan myös sisarusten ja heidän kavereittenkin menoihin. 

Entä olisiko kiinnostunut vapaaehtoistöistä? Esim SPR llä on myös nuorten ryhmiä. Tarvitaan kaveria vaikkapa maahanmuuttajanuorille läksyihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun tyttäreni löysi todella hyvän kaveripiirin nimenomaan lukiosta. Muutimme tuossa vaiheessa eri kaupunkiin. Kyseinen lukio oli suuri. Huomasin, että kaveriporukka alkoi muodostua heti alkuvaiheessa. Silloin  kannattaa olla pelissä mukana. 

Toinen juttu on nettipuuhat. Lapsellani on kaukana ulkomailla 2 säännöllistä pelikaveria. Kumpikin heistä on eri maista keskenäänkin. Lisäksi lapsellani on nettipelien kautta 3 hyvää kaveria Suomesta. Yksi heistä muutti tänne monen sadan kilometrin päästä ja nyt tapaavat livenäkin. Noiden kahden muun kanssa viettävät myös lomillaan livenä aikaa vaikkapa viikonkin kerrallaan. He asuvat vain noin 150 km päässä. Eli netistä voi saada kavereita. 

Ja sitten erityisesti tämä voisi olla ap:n kaltaiselle rauhallisemmalla pojalle ratkaisu: hän voisi hakeutua kaveriksi tyttöporukkaan. Tyttäreni kaveriporukassa oli myös yksi poika joukossa lukiossa ja on edelleenkin kaverina. Myös mun lapsuudessa naapurinpoika oli tyttöporukassa koulussa. Kumpikaan tyttöporukassa viihtyneistä pojista ei ollut epävarma sukupuoli-identiteetistä. Olivat selkeästi poikia ja halusivat ja saivat tyttöystäviä. 

Vierailija
72/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Seurakunnan nuortenillat! Siellä käy ihan tavallisia teinejä. Jokaisen kokoontumisen lopuksi on iltahartaus, mutta muuten toiminta ihan uskonnotonta. Pelailua, oleilua...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi sinne huvipuistoon ei voi mennä yksin? Pojalla nyt kaksi lippua, saa kaksi erillistä kivaa reissua sinne! 🎢

Vierailija
74/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opeta sille intersektionaalista feminismiä ja miessukupuolen toksisuutta. Löytää sitten sopivampaa seuraa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla jotain lievää autismia taustalla? Silloin yleensä sosiaaliset suhteet ja tilanteet vähän haastavia. Ja tuo mainitsemasi pikkuvanhuus kielisi myös siitä. 

Olen itse asiassa aika varma, että jotain lievää tällaista voisi tosiaan olla. Sanoin siitä jo neuvolassa kun poika oli ihan pieni vauva, mutta koska hän on kehittynyt aina normaalisti, koulu on sujunut jne, ei sille ole nähty tarvetta tutkia enempää. 

Ap

Minulla samanlainen tausta kuin pojallasi, tosin tässä tapauksessa se äidin ikäinen nainen :) Koulu meni hyvin, mutta kavereita ei ollut. Olin kanssa pikkuvanha ja tykkäsin jutella sellaisista asioista, jotka eivät kiinnostaneet muita nuoria. Tyyliin 10-vuotiaana halusin vakavasti puhua ufohavainnoista ja kaappauksista eri todisteiden kanssa, ja teini-iässä minua kiinnosta uskontohistoria, reinkarnaatio, mindfulness, keskiajan historia jne. Aikuisille olin liian nuorta seuraa ja omanikäisille liian vanhan tyylinen.

Ystävät olivat netissä kaikki, ja ovat edelleenkin. Minulla on ystäviä Yhdysvalloista Japaniin. Fyysisesti näen vain siskoani muutaman kerran vuodessa, muutoin minulla ei ole fyysisiä ystäviä. Näitä ulkomaalaisia kavereita tapaan silloin tällöin, milloin nyt päästäänkään matkustamaan puolin ja toisin. Se on vähän haastavampaa tässä keski-iässä!

Nyt olen menossa läpi autismitutkimuksia ja diagnoosi on käytännössä jo valmis. Viimeinen leima vaan puuttuu vielä. Korkean toiminnan autismi eli pystyn huolehtimaan itsestäni, mutta sosiaaliset suhteet ovat hepreaa, ja viihdyn yksin.

Vierailija
76/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uusi opiskeluympäristö  usein auttaa.   Pahimmat hormonimyrskyt hiljalleen helpottavat jokaisella  ja uudenlaisiin  kavereihin tutustuminen ja opiskelu luovat pohjaa valoisalle  aikuisuudelle. 

Vierailija
77/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Anna itsenäistyä. Tämä lukio voi olla pelastus

Tämä itsenäistyminen on se avain. Ei ole tervettä äidin miettiä miten järjestäisi 16-vuotiaalle kavereita.

 

Se saisi ajaa jo mopolla, ei ole sakkolihaa, rikosoikeudellista vastuuta on ollut jo vuosi ja 2 vuoden päästä saa äänestää. Että eiköhän se osaa kaveriasiansa hoitaa itse.

 

Lukiossa ne muutenkin yleensä järjestyy kiusatuilla ja yksinäisillä, kun luoklikit menee sekaisin ja vasemman puolitason sakki ei enää ole mukana. Kokemuksesta tiedän. 

Vierailija
78/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna itsenäistyä. Tämä lukio voi olla pelastus

Tämä itsenäistyminen on se avain. Ei ole tervettä äidin miettiä miten järjestäisi 16-vuotiaalle kavereita.

 

Se saisi ajaa jo mopolla, ei ole sakkolihaa, rikosoikeudellista vastuuta on ollut jo vuosi ja 2 vuoden päästä saa äänestää. Että eiköhän se osaa kaveriasiansa hoitaa itse.

 

Lukiossa ne muutenkin yleensä järjestyy kiusatuilla ja yksinäisillä, kun luoklikit menee sekaisin ja vasemman puolitason sakki ei enää ole mukana. Kokemuksesta tiedän. 

Lisään että itsekin olen keski-ikäinen naisautisti kuten kommentoija 75. Minulla on kyllä diagnoosi ollut yli 10 vuotta.

 

Mutta juuri "pikkuvanhuus" erottaa muista: itse kuuntelin oopperaa teini-iässä ja hämmennyin aina kun ihmiset eivät keskustelussa tunnistaneet Shakespeare-sitaatteja, koska lukemissani kirjoissa kaikki tunnisti kyllä. Minulla oli kyllä aikuisten kanssakin ongelmia, samoista syistä, muistan about kaiken lukemani joten jo teininä lähes kaikki aikuiset olivat mielestäni tyhmiä kun eivät tiedä, muista tai ymmärrä mitään. 

 

Opettajat toisaalta oli lääpällään minuun, sain perseillä ja aukoa päätäni ilman seurauksia koska osasin aina vastata ja olin hyvä koulussa. Että ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. 

 

Mutta joo, essunnauhat irti. Leijonaemo-hurmosmamma on autistisen lapsen pahin vihollinen, kaikki tuo lässytys, huoli, sentimentaalisuus ja takertuminen. Poikasi on melkein aikuinen mies, anna sen itsenäistyä. 

Vierailija
79/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä että koulu järjestää kavereita siellä lukiossa 

Ai koulu voi pakottaa kakarat olemaan ystäviä jonkun tampion kanssa?

Joo. Sitä sanotaan inkluusioksi ja monikulttuuriksi.

Vierailija
80/94 |
15.06.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harrastuksien kautta saattaisi löytyä kavereita, pitääkö urheilusta tai ......

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kuusi yhdeksän