Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2284)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se mummo ei voi vain ottaa kuluja puheeksi? Miten se miniä voisi tietää sen työhistorian, tulot, varat ja säästöt?
Kyssäri ihan vastapallona; koetko itse taloudellisesta tilanteesta puhumisen vanhemmillesi helppona? Miten reagoisit jos kävisi ilmi, että esimerkiksi äidilläsi olisi taloudellisesti tiukkaa? Suuttuisitko vai mikä olisi reaktiosi? Oletko koskaan edes miettinyt miten äitisi taloudellisesti pärjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on.
Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.
Silloin apuja saa helposti.
En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.
Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.
Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.
Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.
Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.
Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.
Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.
Ei, kyllä se on itsestäänselvyys, että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.
Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa?
Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.
Ei kuulu perheeseen.
Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin? Ulkopuoliselta ihmiseltä.
En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.
Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.
Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.
Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe. Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan) on ainakin virallisesti meillä kiellettyä.
Muistakaa painottaa lapsillenme, et eron tullessa isä ei kuulu enää perheeseen. Hän on vain sukulaissetä.
Kyllähän ne lapset vuoroin myös isällä asuu, taukki.
No ei aina, daiju. Kuka nyt lapsensa antais jonkun sukulaissedän hoiviin?
Tervetuloa 2020-luvulle. Eronneet valitsee liki aina vuorovanhemmuuden, kaksi kotia.
Ikävä kyllä. Mut eivät kaikki. Ja mites sit nää, joissa vanhemmat asuvat vuoroviikot muualla? Ovatko perheettömiä sukulaisia aina ne toiset viikot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne isovanhemmat ovat usein itse töissä, joten jos ei lapset puolisoineen itse jaksa hoitaa lapsiaan, niin niitä ei pitäisi tehdä ollenkaan!
Meillä minä hoidan muutaman päivän viikosta ja toiset isovanhemmat pari iltaa ja yötä, joka viikko. Minä en ole työelämässä, he ovat. Tämä on kyl kaikki vapaaehtoista meiltä molemmilta perheiltä.
Aika karseaa, omat vanhemmat jäävät lapsille ihan vieraiksi. Mikä on saanut tuollaiseen kuvioon edes tekemään lapsia?
Miten ne vanhemmat jäävät vieraiksi, kun ovat eniten kuitenkin vanhempien seurassa? Eihän sitä yöllä muutenkaan seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on.
Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.
Silloin apuja saa helposti.
En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.
Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.
Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.
Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.
Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.
Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.
Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.
Ei, kyllä se on itsestäänselvyys, että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.
Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa?
Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.
Ei kuulu perheeseen.
Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin? Ulkopuoliselta ihmiseltä.
En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.
Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.
Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.
Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe. Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan) on ainakin virallisesti meillä kiellettyä.
O ou, nyt joudun pahoittaa appeni mielen. Hän on erittäin muodollinen ihminen ja käyttää aina korrektia kieltä. Ja on sanonut, et SAMAA PERHETTÄ ollaan. No nyt sit moitin häntä siis suomen kielen tuhoamisesta JA irtisanoudun heidän perheestä. Mites mun mies? Mihin perheeseen hän nyt kuuluu? Ei sit kai myöskään vanhempien perheeseen....
Sori ohis, ei kuulu ketjun aiheeseen
Sun mies, sinä ja mahdolliset lapsenne olette perhe. Ihmeellistä, ettei aikuiset ymmärrä mitä perhe tarkoittaa.
Se, että haluaa kutsua perheekseen vaikka koko kadun ihmisiä niin sitten kutsuu. Tosin lapsille kannattaa opettaa ihan oikeita termejä sen lisäksi.
Lapsemme puhuu perheestä tarkoittaen itseään, puolisoitaan, isovanhempaa, tätiä...kaikkia läheisiä. He kyllä tietävät ja ymmärtävät eron ydinperheeseen. Mutta heille kaikki läheiset ovat myös tärkeitä ja siten kokevat kaikkien meidän kuuluvan samaan perheeseen. Todella hassua, että tämä ottaa täällä noin koville.
En ymmärrä eikö se perussukulaisuus ole juurikin sitä ne on läheisiä... Ihmettelen ihmeellistä tarvetta käyttää väkisin vääriä sanoja.
On meillä sukulaisia paljon enemmän, kuin nämä läheiset. Juurikin erotuksena he ovat niitä sukulaisia, ei niinkään läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on.
Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.
Silloin apuja saa helposti.
En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.
Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.
Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.
Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.
Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.
Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.
Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.
Ei, kyllä se on itsestäänselvyys, että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.
Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa?
Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.
Ei kuulu perheeseen.
Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin? Ulkopuoliselta ihmiseltä.
En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.
Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.
Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.
Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe. Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan) on ainakin virallisesti meillä kiellettyä.
Suomen kieltä tuhota?? Voi helvetti mitä typeryyttä taas. Perhe on se, minkä perheeksi kokee. Paljon laajempi käsite, kuin ydinperhe. Toiset kokevat perheekai yhteisön, jossa kukaan ei ole parisuhteessa keskenään.
Kielessä on sanojen merkitykset määritelty. Se on kielen juju. Perhe on se porukka joka asuu samassa kotitaloudessa.
Eri"Nykyään perheen määritelmässä korostuvat yhä enemmän tunneside ja arjen jakaminen, ja jokaisella on oikeus määritellä omat perhe- ja läheissuhteensa itse. Perheeseen voi kuulua läheisiä ystäviä, tai se voi olla lemmikkejä ja valittuja perheitä, joilla ei ole biologista tai virallista sidettä."
Perheyhdyskunta
Niin kun ne asuu samassa huushollissa Minäkin lasken koirat perheeseen Anoppia en.
Tuossa määritelmässä ei mainita sanaakaan samasta huushollista.
Olettehan tehneet selväksi lapsillenne, että ero perheestä tulee heti, kun muuttavat pois saman katon alta.
Tämä perheen käsityksestä riitely on ihan naurettavaa. Eikö voisi sopia, että jokainen saa määrittää perheensä miten haluaa. Tilastokeksuksen määritelmä on vain yksi osa selitystä. Tekoälykin keksii perheen määritykseen useita vaihtoehtoja: "Perhe voidaan määritellä virallisesti, sosiologisesti tai yksilöllisesti."
Subjektiiviesesti siihen perheeseen voi kokea kuuluvan vaikka kuinka paljon porukkaa, vaikka tilastollisesti se onkin vain vanhemmat ja alle 18-v. lapset. Kummatkin ovat ihan yhtä oikeita määritelmiä.
Subjektiivinen kokeemuss:"Nykyään perheen määritelmässä korostuvat yhä enemmän tunneside ja arjen jakaminen, ja jokaisella on oikeus määritellä omat perhe- ja läheissuhteensa itse. Perheeseen voi kuulua läheisiä ystäviä, tai se voi olla lemmikkejä ja valittuja perheitä, joilla ei ole biologista tai virallista sidettä. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua tätä, että miten se voi olla jollekulle noin käsittämätön ajatus auttaa jotakuta. Minä teen töitä kotona, joten olen ihan naapureitakin auttanut. Viimeksi viime yönä meillä yöpyi naapurin teini, joka oli unohtanut avaimensa ja vanhemmat mökillä. Tai toinen naapuri tarvitsi hätääntyneenä kyydin sairaalaan niin vein. Samalla vaan kävin sitten kaupassakin. Miten tämä voi olla näin uusi asia jollekulle?
Kiva että autat ihmisiä OMASTA VAPAASTA TAHDOSTASI, mutta siltikään sinulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa esim. kahta pientä lasta hoitoon viikoksi kesälomallasi, on sitten verisukua tai ei. Sitä ei voi kukaan sinulta vaatia, kuten näiltä isovanhemmilta nyt vaaditaan vähän kaikenlaista. He auttavat, jos haluavat.
Siis täällähän on valitettu siitä, etteivät auta. Onko se sitten vaatimista, taitaa olla semanttinen kysymys.
Eikö nämä asiat pitäisi miettiä ENNEN lasten hankkimista
Tuossa ei nyt ollut kysymys siitä (kiitos raikkaasta ja tuoreesta näkökulmasta aiheeseen🤦). Pointti oli se, että ketjussa kerrottu, etteivät saa apua. Kysymys oli, onko se vaatimista, jos kertoo, ettei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne isovanhemmat ovat usein itse töissä, joten jos ei lapset puolisoineen itse jaksa hoitaa lapsiaan, niin niitä ei pitäisi tehdä ollenkaan!
Meillä minä hoidan muutaman päivän viikosta ja toiset isovanhemmat pari iltaa ja yötä, joka viikko. Minä en ole työelämässä, he ovat. Tämä on kyl kaikki vapaaehtoista meiltä molemmilta perheiltä.
Aika karseaa, omat vanhemmat jäävät lapsille ihan vieraiksi. Mikä on saanut tuollaiseen kuvioon edes tekemään lapsia?
Miten ne vanhemmat jäävät vieraiksi, kun ovat eniten kuitenkin vanhempien seurassa? Eihän sitä yöllä muutenkaan seurustella.
Miten ihmeessä nuo lapset ovat eniten vanhempien kanssa, jos siis toiset isovanhemmat hoitavat kaksi iltaa ja yötä + toiset isovanhemmat muutaman (enemmän kuin kaksi) päivää viikossa, tuohan tekee jo viisi päivää viikossa vähintään. Yleensä lapset ovat lisäksi päivät päiväkodissa, eskarissa tai koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näköjään on tabu, isovanhempiin takaisin palatakseni, lastenlasten aiheuttamat kustannukset kun ovat ne lomat isovanhemmillaan.
Niin.
Isovanhemmat opettelee kommunikoimaan - sitä ei ole selän takana mariseminen.
Asia on hyvin marginaalinen - eikä kukaan oletakaan isovanhempien lapsia hoitavan kaikkia lomia.
Ketju käsittelee äkkinäisiä ongelmatilanteita.
Kesälomat ja koulujen lomat näyttävät niitä yllättäviä hätiä olevan.
Tuskinpa. Tyypillisesti alaluokkalaisten kanssa ongelmia tuottaa ne ajat, kun ei ole leirejä tms ja vanhempi ei saa siihen lomaa. Kyse ei ole koko lomasta, vaan näiden ongelmakohtien paikkaamisesta. Ja tosiaan, mummo saa asiansa paremmin peirlle, kun puhuu vanhempien kanssa, sen sijaan että haukkuu heitä selän takana.
Mutta äitien ja miniöitten ei tarvitse puhua isovanhempien kanssa ongelmasta, isovanhempia voi haukkua täällä anonyymisti?
Edelleeen tuossa loma-asiassa on ongelmana, että isovanhemmat ovat useimmiten vielä työelämässä, eivät vapaana koko kesää.
Miksi se on juuri naisten asia? Eikö se ole sen anopin pojan asia hoitaa ongelmat äitinsä kanssa?
Mistä ne vanhemmat voi edes tietää, että kustannukset on ongelma, jos heille ei kerrota, että ne on ongelma?
Kukaan ei ole odottanut, että ne isovanhemmat lapsia hoitaisi koko kesää. Älä viitsi. Tai edes useana vuonna joinakin päivinä, vaan ne on ne alaluokkalaisten pitkät kesälomat, joita vanhempien on itse vaikea kattaa kokonaan.
"Miksi se on juuri naisten asia? Eikö se ole sen anopin pojan asia hoitaa ongelmat äitinsä kanssa?"
Tässä ketjussa ainakin näyttää olevan vallalla käsitys, että isät ovat statisteja taustalla, heitä ei tunnu koskevan oikein mikään. Miksi siis ongelmana ei ole myöskään, mikseivät appiukot ja isoisät hoida lastenlapsiaan?
"Mistä ne vanhemmat voi edes tietää, että kustannukset on ongelma, jos heille ei kerrota, että ne on ongelma?"
Ihan vaikka miettimällä mitä työtä se mummo teki ennen eläkeikäänsä ja miettimällä mitä juoksevia kuluja sillä mummolla on.
"Kukaan ei ole odottanut, että ne isovanhemmat lapsia hoitaisi koko kesää. Älä viitsi. Tai edes useana vuonna joinakin päivinä, vaan ne on ne alaluokkalaisten pitkät kesälomat, joita vanhempien on itse vaikea kattaa kokonaan."
Eli tämä kesälomahoito on nyt siis se, mitä vanhemmat isovanhemmilta haluavat? Ihan hyvä että edes jotain konkretiaa tulee esiin.
Edelleen, useimmat pienten lasten isovanhemmat ovat itsekin töissä. Kesälomat ovat usein pakosta samaan aikaan kuin vanhemmillakin. Silloin se mummolaan lapsen laittaminen muina kuin varsinaisina loma-aikoina ei vaan onnistu. Mutta tietysti lapsen vanhempien pitäisi pystyä tuosta kesäongelmasta niiden isovanhempien kanssa ihan rauhallisesti myös neuvottelemaan, eikä mennä heti syyttämismoodiin.
Käsittääkseni syyttämismoodi ilmenee lähinnä vain tässä ketjussa. Kaikki syytetään kaikesta ja kauhistellaan kohtuuttomia vaatiuksia.
Olen sitä mieltä, että jos vaatimukset tuntuvat täysin kohtuuttomilta, koskee se sitten itse vanhempia tai isovanhempia, silloin pitää alkaa pienentää vaatimuksia. Miettiä miksi ne vaatimukset ovat kohtuuttomia ja edistääkö itse sitä asiaa tahallaan tai vahingossa.
Huvittaa kyllä ajatella, miten huoletonta lastenhoito tavallaan oli 70-luvulla. Lastet pistettiin vain kerrostalon pihalle leikkimään keskenään sateellakin "raittiin ilman" nimissä, niin että äiti sai vähän omaa aikaa. Oihan se välillä vähän Kärpästen Herra touhua, mutta toisaalta sai olla vapaa. Mihinkään harrastuksiin ei kuskattu, monella lapsella niitä ei edes ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua tätä, että miten se voi olla jollekulle noin käsittämätön ajatus auttaa jotakuta. Minä teen töitä kotona, joten olen ihan naapureitakin auttanut. Viimeksi viime yönä meillä yöpyi naapurin teini, joka oli unohtanut avaimensa ja vanhemmat mökillä. Tai toinen naapuri tarvitsi hätääntyneenä kyydin sairaalaan niin vein. Samalla vaan kävin sitten kaupassakin. Miten tämä voi olla näin uusi asia jollekulle?
Kiva että autat ihmisiä OMASTA VAPAASTA TAHDOSTASI, mutta siltikään sinulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa esim. kahta pientä lasta hoitoon viikoksi kesälomallasi, on sitten verisukua tai ei. Sitä ei voi kukaan sinulta vaatia, kuten näiltä isovanhemmilta nyt vaaditaan vähän kaikenlaista. He auttavat, jos haluavat.
Siis täällähän on valitettu siitä, etteivät auta. Onko se sitten vaatimista, taitaa olla semanttinen kysymys.
Eikö nämä asiat pitäisi miettiä ENNEN lasten hankkimista
Tuossa ei nyt ollut kysymys siitä (kiitos raikkaasta ja tuoreesta näkökulmasta aiheeseen🤦). Pointti oli se, että ketjussa kerrottu, etteivät saa apua. Kysymys oli, onko se vaatimista, jos kertoo, ettei saa.
Voisitko sinä kertoa mitä apua toivoisit isovanhempien antavan. Tämä kun tuntuu olevan jotenkin ihmeellisesti salatiedettä, mikä pitäisi osata lukea rivien välistä. Kirjoittaisit ihan konkreettisesti esimerkinomaisesti mitä apua tarvitsisit, mistä avusta olisit kiitollinen vaikket ehkä tarvitseekaan ja mikä on ehdottomasti nou-nou. Tämä sivulta toiseen vänkäus juupas eipäs, en saa apua kontra en tiedä miten auttaa, on tylsää. Emme me tunne sinua, joten siinä mielessä voit kirjoittaa mitä vain.
Ihmetyttää tuokin, että niiden mummojen pitäisi olla tosi taitaavia avutumaan ongelmistaan ja keskustelemaan vaikeistakin asioista, mutta toisaalta samojen mummojen pitäisi osata lukea lapsiaan ja miniöitään paremmin rivien välistä kuin paraskaan psykologi. Onko tässä nyt joku yleinen kommunikaatio-ongelmaa, molemmat luulee tosi paljon kaikenlaista vasten parempaa tietoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?
Onkohan nyt kiko
Jos ja kun äidillä on nämä koneet, niin antaako se hänelle ns vapaa-aikaa? EI anna, vaan lapset on sitä enemmän äidin helmoissa; tuu leikkimään, veli kiusaa mua, pidä mua sylissä ja sitten kato ku mä hyppään, kato kun mä leikin, katokatokato…..!
Tämä on sitä kotiäidin arkea joka pv jos hänellä ei ole mitään tukiverkkoa!
Muistan aikoinaan, kun haaveilin siitä, että saisin imuroida rauhassa. Toinen lapsistani pelkäsi imuria, niin sitä en voinut ottaa esille ihan milloin tahansa...
Toki tämä vaihe ei kestänyt montaa vuotta. Mutta sitten hankimme koiran, ja sama homma🤦
Ohis
Ette sitten totuttaneet jo pentuna koiraa siihen. Minä olen imuroinut koiriani. Kun on pentuna totuttanut imurin ääneen. ei ongelmaa ole
Ja mä muutaman kerran huitaissut imurin varrella, kun tullut ärhentelemään imuriksi, samoin haravalla oon huitaissut, kun meinannut käydä ruohonleikkukoneeseen kiinni, kylläpähän tajusi ja pysyy kiltisti pois alta😎 Ei kovapäisiin koiriin tehoa mitkään lässytykset, koppihoito tai herkut eikä muuten lapsiinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kyllä ajatella, miten huoletonta lastenhoito tavallaan oli 70-luvulla. Lastet pistettiin vain kerrostalon pihalle leikkimään keskenään sateellakin "raittiin ilman" nimissä, niin että äiti sai vähän omaa aikaa. Oihan se välillä vähän Kärpästen Herra touhua, mutta toisaalta sai olla vapaa. Mihinkään harrastuksiin ei kuskattu, monella lapsella niitä ei edes ollut.
Seitkytluvulla ei ollut vielä keksittykään lasten harrastuksia. Jotain soittotunteja saattoi olla, mutta niissä piti käydä itse. Ei ollut tietysti edes perheissä autoja millä kuskata lapsia, ja rahastakin oli tosi tiukkaa. Kenelläkään ei ollut aikaa vieviä, monta kertaa viikossa toistuvia harrastuksia. Mutta uskallan epäillä, ovatko nykylapset tiukkaan aikataulutettuine iltoineen yhtään sen onnellisempia kuin lapset silloin seitkytluvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?
Onkohan nyt kiko
Jos ja kun äidillä on nämä koneet, niin antaako se hänelle ns vapaa-aikaa? EI anna, vaan lapset on sitä enemmän äidin helmoissa; tuu leikkimään, veli kiusaa mua, pidä mua sylissä ja sitten kato ku mä hyppään, kato kun mä leikin, katokatokato…..!
Tämä on sitä kotiäidin arkea joka pv jos hänellä ei ole mitään tukiverkkoa!
Muistan aikoinaan, kun haaveilin siitä, että saisin imuroida rauhassa. Toinen lapsistani pelkäsi imuria, niin sitä en voinut ottaa esille ihan milloin tahansa...
Toki tämä vaihe ei kestänyt montaa vuotta. Mutta sitten hankimme koiran, ja sama homma🤦
Ohis
Ette sitten totuttaneet jo pentuna koiraa siihen. Minä olen imuroinut koiriani. Kun on pentuna totuttanut imurin ääneen. ei ongelmaa ole
Ja mä muutaman kerran huitaissut imurin varrella, kun tullut ärhentelemään imuriksi, samoin haravalla oon huitaissut, kun meinannut käydä ruohonleikkukoneeseen kiinni, kylläpähän tajusi ja pysyy kiltisti pois alta😎 Ei kovapäisiin koiriin tehoa mitkään lässytykset, koppihoito tai herkut eikä muuten lapsiinkaan.
Väkivallalla kasvatetut lapset. Voi lapsiparkoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kyllä ajatella, miten huoletonta lastenhoito tavallaan oli 70-luvulla. Lastet pistettiin vain kerrostalon pihalle leikkimään keskenään sateellakin "raittiin ilman" nimissä, niin että äiti sai vähän omaa aikaa. Oihan se välillä vähän Kärpästen Herra touhua, mutta toisaalta sai olla vapaa. Mihinkään harrastuksiin ei kuskattu, monella lapsella niitä ei edes ollut.
Eikö lapset nytkin ole sateella ulkona? "Ennen vanhaan" mentiin kouluunkin vesisadepäivänäkin, maalla kiireesti kaarnalaivat esille ja lätäköille ihan ennen vanhaan. (Rantaan ei saanut mennä liki selkäsaunan uhalla)
Mun lapsilla oli 70-luvulla sadevaatteet ja kumisaappaat. Ei oltu liika hienoja kumppareihin.
Hirveissä vesisateissa 2000 -luvullakin jalkkisvalmentajat pekuutti poikia, talvella pakkasessA ulkosäillä.
70-luvulla oli ne harrastukset kotilähiöissä, seurakunnan tai koululla kerhoja. Urheiluseurojenkin maksut olivat halvempia ja lähikentillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua tätä, että miten se voi olla jollekulle noin käsittämätön ajatus auttaa jotakuta. Minä teen töitä kotona, joten olen ihan naapureitakin auttanut. Viimeksi viime yönä meillä yöpyi naapurin teini, joka oli unohtanut avaimensa ja vanhemmat mökillä. Tai toinen naapuri tarvitsi hätääntyneenä kyydin sairaalaan niin vein. Samalla vaan kävin sitten kaupassakin. Miten tämä voi olla näin uusi asia jollekulle?
Kiva että autat ihmisiä OMASTA VAPAASTA TAHDOSTASI, mutta siltikään sinulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa esim. kahta pientä lasta hoitoon viikoksi kesälomallasi, on sitten verisukua tai ei. Sitä ei voi kukaan sinulta vaatia, kuten näiltä isovanhemmilta nyt vaaditaan vähän kaikenlaista. He auttavat, jos haluavat.
Siis täällähän on valitettu siitä, etteivät auta. Onko se sitten vaatimista, taitaa olla semanttinen kysymys.
Eikö nämä asiat pitäisi miettiä ENNEN lasten hankkimista
Tuossa ei nyt ollut kysymys siitä (kiitos raikkaasta ja tuoreesta näkökulmasta aiheeseen🤦). Pointti oli se, että ketjussa kerrottu, etteivät saa apua. Kysymys oli, onko se vaatimista, jos kertoo, ettei saa.
Voisitko sinä kertoa mitä apua toivoisit isovanhempien antavan. Tämä kun tuntuu olevan jotenkin ihmeellisesti salatiedettä, mikä pitäisi osata lukea rivien välistä. Kirjoittaisit ihan konkreettisesti esimerkinomaisesti mitä apua tarvitsisit, mistä avusta olisit kiitollinen vaikket ehkä tarvitseekaan ja mikä on ehdottomasti nou-nou. Tämä sivulta toiseen vänkäus juupas eipäs, en saa apua kontra en tiedä miten auttaa, on tylsää. Emme me tunne sinua, joten siinä mielessä voit kirjoittaa mitä vain.
Ihmetyttää tuokin, että niiden mummojen pitäisi olla tosi taitaavia avutumaan ongelmistaan ja keskustelemaan vaikeistakin asioista, mutta toisaalta samojen mummojen pitäisi osata lukea lapsiaan ja miniöitään paremmin rivien välistä kuin paraskaan psykologi. Onko tässä nyt joku yleinen kommunikaatio-ongelmaa, molemmat luulee tosi paljon kaikenlaista vasten parempaa tietoa?
Huonommin koulutettujen mummojen pitäisi peitota psykologiassa paremmin koulutetut lapsensa. Kovat on vaatimukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kyllä ajatella, miten huoletonta lastenhoito tavallaan oli 70-luvulla. Lastet pistettiin vain kerrostalon pihalle leikkimään keskenään sateellakin "raittiin ilman" nimissä, niin että äiti sai vähän omaa aikaa. Oihan se välillä vähän Kärpästen Herra touhua, mutta toisaalta sai olla vapaa. Mihinkään harrastuksiin ei kuskattu, monella lapsella niitä ei edes ollut.
Seitkytluvulla ei ollut vielä keksittykään lasten harrastuksia. Jotain soittotunteja saattoi olla, mutta niissä piti käydä itse. Ei ollut tietysti edes perheissä autoja millä kuskata lapsia, ja rahastakin oli tosi tiukkaa. Kenelläkään ei ollut aikaa vieviä, monta kertaa viikossa toistuvia harrastuksia. Mutta uskallan epäillä, ovatko nykylapset tiukkaan aikataulutettuine iltoineen yhtään sen onnellisempia kuin lapset silloin seitkytluvulla.
Oli srknan järjestämiä, oli partiota, kouluilla oli kerhoja. Kesäisin lähiön kentällä jalkapalloseuran jalkkiskoulu, talvella jääkiekkoa. Kunta kai tukinoita urheiluseurojenkin junnutouhua, masut oi kohtuullisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kyllä ajatella, miten huoletonta lastenhoito tavallaan oli 70-luvulla. Lastet pistettiin vain kerrostalon pihalle leikkimään keskenään sateellakin "raittiin ilman" nimissä, niin että äiti sai vähän omaa aikaa. Oihan se välillä vähän Kärpästen Herra touhua, mutta toisaalta sai olla vapaa. Mihinkään harrastuksiin ei kuskattu, monella lapsella niitä ei edes ollut.
Seitkytluvulla ei ollut vielä keksittykään lasten harrastuksia. Jotain soittotunteja saattoi olla, mutta niissä piti käydä itse. Ei ollut tietysti edes perheissä autoja millä kuskata lapsia, ja rahastakin oli tosi tiukkaa. Kenelläkään ei ollut aikaa vieviä, monta kertaa viikossa toistuvia harrastuksia. Mutta uskallan epäillä, ovatko nykylapset tiukkaan aikataulutettuine iltoineen yhtään sen onnellisempia kuin lapset silloin seitkytluvulla.
Oli srknan järjestämiä, oli partiota, kouluilla oli kerhoja. Kesäisin lähiön kentällä jalkapalloseuran jalkkiskoulu, talvella jääkiekkoa. Kunta kai tukinoita urheiluseurojenkin junnutouhua, masut oi kohtuullisia.
Totta, seurakunta piti kerhoja. Itsekin vedin tyttökerhoa lukioajan. Itse en koskaan siinä kerhossa tosin käynyt. Sitten paikkakunnalla oli kirjasto, luin todella paljon, luen edelleen. Kotini oli maatila, huvikseni opetin vasikoille ja lehmille temppuja ja ratsastin. Tuo viimeinen oli paras osa lapsuuttani.
Kun lapset, yhden isän kanssa kyllä, on pitkillä väleillä olen lasten harrastustoimimtaa kokenut neljällä vuosikymmenellä. 70, 80, 90, 2000-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset, yhden isän kanssa kyllä, on pitkillä väleillä olen lasten harrastustoimimtaa kokenut neljällä vuosikymmenellä. 70, 80, 90, 2000-luvun alussa.
Yksi lapsistani osoittautui 90-luvulla todella lahjakkaaksi yleisurheilussa. Urtsikentttä oli sinällään lähellä, no problem, mutta paikkakunnan urtsiseura innostui kilpailuttamaan sitä lasta ympäriinsä. Joka ikinen viikonloppu ja kerran aina viikollakin olisi ollut erilaisia kisoja joko piirikunnallisesti tai valtakunnallisesti. Välillä matkaa olisi ollut kilpailuihin halki puolen Suomen. Kolmet harjoitukset viikossa siihen päälle. Oli muuten kamalaa aikaa ja johti (tietysti) siihen, että lapsi veti lopulta pelin poikki ja lopetti urheilemisen kokonaan. Ihan klassikkokeissi miten hukkaamme lahjakkaan urheilijan.
Tuossa määritelmässä ei mainita sanaakaan samasta huushollista.
Olettehan tehneet selväksi lapsillenne, että ero perheestä tulee heti, kun muuttavat pois saman katon alta.