Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
Taidan ymmärtää yhden puolen tästä asiasta nyt. Olemme vieraantuneet niin kauas syntymästä ja tästä koko elämäntilanteesta jossa uusi vauva tulee maailmaan, että monet eivät aidosti ymmärrä että silloin äiti tarvitsee ihmistensä tukea. Jätetään yksin koska on opittu, että vauvan hoitaminen on äidin tehtävö. Ei se koskaan ole pllut 100 prosenttia yksin äidin, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten jos äiti jötettäisiin järjestäen aina yksinään selviämään.
Näin just. Aiemmin sanottiin: mitäs avasit haarat. En tiedä, onko toista näin karua kansaa, kuin suomalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, tällä kertaa yritetään syyllistää isovanhempia siitä, että lasten vanhemmat uupuvat.
Voi h****tti. Ei niitä isovanhempia ole aiemminkaan tarvittu, kyllä aikuisten ihmisten pitää jaksaa hoitaa omat, ihan itse tekemänsä lapset. Maailma ei ole muuttunut muutamissa kymmenissä vuosissa sen suuremmin, aina on ollut tehtävä työtä palkkansa eteen ja "kiirettäkin" on riittänyt.
Jättäkää ne liiat harrastukset väliin ja opetelkaa viettämään vapaa-aikaa myös kotona lasten kanssa. Saatatte yllättyä kuinka kivaa se on ja saada voimia yhteiselämästä. Niin makaa, kuin petaa.
Itse olin kahden yh, eikä isovanhempia ollut. Hyvin pärjäsin, eikä todellakaan tullut mieleen kenellekään valittaa kuinka väsynyt olen. Ja kyllä, kävin kokopäivätöissä ja toinen lapsistani sairasti paljon.
Eli olit välillä väsynyt. Tärkeintä oli, ettet kenellekään siitä koskaan mitään sanonut, vai? Etkä mitään apua olis vastaanottanut, jos joku olis tarjonnut?
Suomessa on lakisääteiset perhevapaat lapsen äidillä ja isällä. Lapsen vanhemmalla on oikeus hoitovapaaseen ja Kelan kotihoidontukeen, kunnes nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Monessa kunnassa maksetaan kotihoidontuen kuntalisää. Perheillä on mahdollisuus hoitaa lapset kotona. Kotihoidossa oleville lapsille on kerhoja. Suomessa on äitiys- ja lastenneuvolat ja imetystukiryhmät, joista saa apua ja tukea.
Lasten hoito ja kasvatus kuuluu ensisijaisesti LAPSEN VANHEMMILLE - siis äidille ja isälle. On erityistapauksia, joissa lapsen vanhempi on sairas, toinen vanhempi ei kanna vastuutaan ja osallistu lapsen hoitoon ja kasvatukseen tai toinen vanhempi menehtyy. Nämä tilanteet ovat sellaisia, joissa tarvitaan usein myös perheen ulkopuolista apua. Lasten hoito- ja kasvatusvastuuta ei saa ja voi siirtää isovanhemmille. Nykyään eri sukupolvet asuvat eri paikkakunnilla, eri maakunnissa ja jopa ulkomailla. Nuoremmat isovanhemmat ovat työelämässä. Iäkkäät isovanhemmat voivat olla monisairaita ja muistisairaita.
Suomessa perheet perustetaan myöhään. Ensisynnyttäjä on keskimäärin noin 30-vuotias. Ensisynnyttäjä voi olla lähes 40-vuotias ja ylikin. Pienellä vauvalla voi olla iäkkäät, noin 70-80-vuotiaat isovanhemmat.
IHANKO OIKEASTI joku kuvittelee, että jokainen lapsiperhe saa 24/7 apua sukulaisilta??? Turha luulo! Toisella puolella Suomea asuva, työssäkäyvä isovanhempi ei voi toimia 24/7 ilmaisena ja jatkuvana apuna lapsiperheessä. Nuoremmilla, 50-60-vuotiailla isovanhemmilla voi olla myös omia, alaikäisiä lapsia kotona. Näillä isovanhemmilla on pätevä syy kieltäytyä lastenlasten hoidosta.
IHANKO OIKEASTI joku kuvittelee, että iäkäs - noin 70-80-vuotias ja ylikin - ja mahdollisesti jo monisairas vanhus on jaksava, luotettava ja turvallinen hoitaja pienelle lapselle??? Moni isovanhempi on jo itse kotiavun tarpeessa. Valitettavasti joillekin ihmisille on vaikea hyväksyä, että myös omat ja puolison vanhemmat ikääntyvät ja sairastavat.
Synnytyksen jälkeen perheen arki rauhoitetaan ja opetellaan lapsentahtista imetystä ja vauvanhoitoa. Perheillä on oikeus saada imetysohjausta ja tukea. Lapsiperheelle annetaan kotirauha, jotta he saavat keskittyä kotiutumiseen. Suomessa vanhemmilla on lakisääteinen oikeus perhevapaaseen. Vauvalle on tärkeää rauhallisuus, rakkaus ja huomio, molempien vanhempien läsnäolo ja säännöllisyys.
Vastasyntynyt vauva ja vanhemmat eivät tarvitse jatkuvia vieraita kotiinsa ja suuria väkijoukkoja. Vauvan ensimmäiset kuukaudet rauhoitetaan. Perheellä on lupa kieltäytyä vieraista ja kyläilyistä. Vauva tarvitsee rauhan ja suojan infektioilta - ei ohjelmaa ja hälinää ympärilleen. Jos perheessä on isompia sisaruksia, heidän tulee saada tutustua vauvaan rauhassa. Vanhemmat siirtäkööt älypuhelimet ja tietokoneet sivuun ensimmäisten kuukausien ajaksi.
Jos vauvaperheeseen tulee kutsuttuna vieraita, niin kyläilyt pidetään lyhyinä. Kuinka moni äiti ja isä haluaa "apujoukkoja" kuten anoppia ja appiukkoa huseeraamaan kotiinsa??? Millaista apua lapsiperheessä ehkä tarvitaan? Jos lapsiperheessä on kaksi vanhempaa, niin molemmat kantavat vastuunsa ja vastuussa vuorotellaan. Toinen vanhempi pystyy hoitamaan lapsia ja tekemään kotitöitä, jotta toinen vanhempi saa levätä ja nukkua. Lastenhoitajan saa tarvittaessa palkattua kotiin rahalla. Lapsiperheiden kannattaa luoda omia tukiverkostoja. Kannattaa tutustua toisiin vanhempiin esimerkiksi kerhoissa ja sopia vastavuoroisesta avusta.
Kotiapua kuten kotisiivousta voi ostaa rahalla, jos ei jaksa ja pysty siivoamaan kotiaan. Lapsiperheessä on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Vanhempien "turhat menot" ja "kissanristiäiset" karsitaan. Ajankäyttöä voi suunnitella ja näin rauhoittaa perheen arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne isovanhemmat ovat usein itse töissä, joten jos ei lapset puolisoineen itse jaksa hoitaa lapsiaan, niin niitä ei pitäisi tehdä ollenkaan!
Meillä minä hoidan muutaman päivän viikosta ja toiset isovanhemmat pari iltaa ja yötä, joka viikko. Minä en ole työelämässä, he ovat. Tämä on kyl kaikki vapaaehtoista meiltä molemmilta perheiltä.
Aika karseaa, omat vanhemmat jäävät lapsille ihan vieraiksi. Mikä on saanut tuollaiseen kuvioon edes tekemään lapsia?
Miten ne vanhemmat jäävät vieraiksi, kun ovat eniten kuitenkin vanhempien seurassa? Eihän sitä yöllä muutenkaan seurustella.
Miten ihmeessä nuo lapset ovat eniten vanhempien kanssa, jos siis toiset isovanhemmat hoitavat kaksi iltaa ja yötä + toiset isovanhemmat muutaman (enemmän kuin kaksi) päivää viikossa, tuohan tekee jo viisi päivää viikossa vähintään. Yleensä lapset ovat lisäksi päivät päiväkodissa, eskarissa tai koulussa.
On siis minulla päivähoidossa. Viikonloput ja kolme-neljä iltaa vanhempien kanssa. Yökylät toisten luona, jotta raskaana oleva saa nukkua 1-2 yötä rauhassa, kun on myös aikaa ja voimia vievä työ.
Jännä, et kun sitten onkin isovanhempia osallistumassa nuoren perheen elämään, vapaaehtoisesti, herättää sekin närää. Tässä asiassa ei voi voittaa. Pitäis vain tuomita kaikki.
"On siis minulla päivähoidossa. Viikonloput ja kolme-neljä iltaa vanhempien kanssa. Yökylät toisten luona, jotta raskaana oleva saa nukkua 1-2 yötä rauhassa, kun on myös aikaa ja voimia vievä työ."
Ai niin, unohdin sanoa, että tekevät molemmat lyhennettyä viikkoa. Mut eihän tämäkään auta, kun kelvottomia ovat vanhemmiksi. Palstaraadin mukaan.
Jos on mahdollisuus tehdä täyttä työviikkoa miksi ei isäkään sitä tee kun lapsenhoito on noin hyvässä jamassa? Toki aina ei voi itse valita , hyvä kun työtä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on lakisääteiset perhevapaat lapsen äidillä ja isällä. Lapsen vanhemmalla on oikeus hoitovapaaseen ja Kelan kotihoidontukeen, kunnes nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Monessa kunnassa maksetaan kotihoidontuen kuntalisää. Perheillä on mahdollisuus hoitaa lapset kotona. Kotihoidossa oleville lapsille on kerhoja. Suomessa on äitiys- ja lastenneuvolat ja imetystukiryhmät, joista saa apua ja tukea.
Lasten hoito ja kasvatus kuuluu ensisijaisesti LAPSEN VANHEMMILLE - siis äidille ja isälle. On erityistapauksia, joissa lapsen vanhempi on sairas, toinen vanhempi ei kanna vastuutaan ja osallistu lapsen hoitoon ja kasvatukseen tai toinen vanhempi menehtyy. Nämä tilanteet ovat sellaisia, joissa tarvitaan usein myös perheen ulkopuolista apua. Lasten hoito- ja kasvatusvastuuta ei saa ja voi siirtää isovanhemmille. Nykyään eri sukupolvet asuvat eri paikkakunnilla, eri maakunnissa ja jopa ulkomailla. Nuoremmat isovanhemmat ovat työelämässä. Iäkkäät isovanhemmat voivat olla monisairaita ja muistisairaita.
Suomessa perheet perustetaan myöhään. Ensisynnyttäjä on keskimäärin noin 30-vuotias. Ensisynnyttäjä voi olla lähes 40-vuotias ja ylikin. Pienellä vauvalla voi olla iäkkäät, noin 70-80-vuotiaat isovanhemmat.
IHANKO OIKEASTI joku kuvittelee, että jokainen lapsiperhe saa 24/7 apua sukulaisilta??? Turha luulo! Toisella puolella Suomea asuva, työssäkäyvä isovanhempi ei voi toimia 24/7 ilmaisena ja jatkuvana apuna lapsiperheessä. Nuoremmilla, 50-60-vuotiailla isovanhemmilla voi olla myös omia, alaikäisiä lapsia kotona. Näillä isovanhemmilla on pätevä syy kieltäytyä lastenlasten hoidosta.
IHANKO OIKEASTI joku kuvittelee, että iäkäs - noin 70-80-vuotias ja ylikin - ja mahdollisesti jo monisairas vanhus on jaksava, luotettava ja turvallinen hoitaja pienelle lapselle??? Moni isovanhempi on jo itse kotiavun tarpeessa. Valitettavasti joillekin ihmisille on vaikea hyväksyä, että myös omat ja puolison vanhemmat ikääntyvät ja sairastavat.
Synnytyksen jälkeen perheen arki rauhoitetaan ja opetellaan lapsentahtista imetystä ja vauvanhoitoa. Perheillä on oikeus saada imetysohjausta ja tukea. Lapsiperheelle annetaan kotirauha, jotta he saavat keskittyä kotiutumiseen. Suomessa vanhemmilla on lakisääteinen oikeus perhevapaaseen. Vauvalle on tärkeää rauhallisuus, rakkaus ja huomio, molempien vanhempien läsnäolo ja säännöllisyys.
Vastasyntynyt vauva ja vanhemmat eivät tarvitse jatkuvia vieraita kotiinsa ja suuria väkijoukkoja. Vauvan ensimmäiset kuukaudet rauhoitetaan. Perheellä on lupa kieltäytyä vieraista ja kyläilyistä. Vauva tarvitsee rauhan ja suojan infektioilta - ei ohjelmaa ja hälinää ympärilleen. Jos perheessä on isompia sisaruksia, heidän tulee saada tutustua vauvaan rauhassa. Vanhemmat siirtäkööt älypuhelimet ja tietokoneet sivuun ensimmäisten kuukausien ajaksi.
Jos vauvaperheeseen tulee kutsuttuna vieraita, niin kyläilyt pidetään lyhyinä. Kuinka moni äiti ja isä haluaa "apujoukkoja" kuten anoppia ja appiukkoa huseeraamaan kotiinsa??? Millaista apua lapsiperheessä ehkä tarvitaan? Jos lapsiperheessä on kaksi vanhempaa, niin molemmat kantavat vastuunsa ja vastuussa vuorotellaan. Toinen vanhempi pystyy hoitamaan lapsia ja tekemään kotitöitä, jotta toinen vanhempi saa levätä ja nukkua. Lastenhoitajan saa tarvittaessa palkattua kotiin rahalla. Lapsiperheiden kannattaa luoda omia tukiverkostoja. Kannattaa tutustua toisiin vanhempiin esimerkiksi kerhoissa ja sopia vastavuoroisesta avusta.
Kotiapua kuten kotisiivousta voi ostaa rahalla, jos ei jaksa ja pysty siivoamaan kotiaan. Lapsiperheessä on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Vanhempien "turhat menot" ja "kissanristiäiset" karsitaan. Ajankäyttöä voi suunnitella ja näin rauhoittaa perheen arkea.
Kaikesta tästä huolimatta pienten lasten perheessä voi tulla hätätilanne, jossa tarvitsee apua.
Vanhemmuus ei myöskään ole vankila, jossa ei saa olla vanhemmilla mitään hauskaa, mitään omaa tai mitään aikuiskontakteja. Ja suurimmalla osalla ne kissanristiäiset on kyllä niitä mummojen jörkkäämiä pakkosukulointeja.
Kännyköitä ja läppäreitä,tarvitaan laskujen maksuun, lapsilisän ja tukien hakemiseen ja ihan jo kuule siihen verkostointiin ja kotisiivoojan palkkaamiseen, neuvolan ja lääkärin varaamiseen… töiden tekemiseen ja hakemiseen, työkontaktien luomiseen ja ylläpitämiseen.
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Suurin osa ihmisistä kaipaa oikeasti myös aikuiskontakteja, omia ystäviä, virikkeitä itselleen, mahdollisuutta kehittyä ja joskus jopa keskittyä rauhassa johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Sitten kun kökötät sen 20-30 vuotta itsekyhäämässäsi vankilassa ja lapset aikuistuu ja lähtee, sulla ei ole enää mitään muuta elämää kuin roikkua niissä aikuisissa lapsissasi ja jauhaa ruoasta. Siksihän nuo mummot niin rasittavia just on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Suurin osa ihmisistä kaipaa oikeasti myös aikuiskontakteja, omia ystäviä, virikkeitä itselleen, mahdollisuutta kehittyä ja joskus jopa keskittyä rauhassa johonkin.
Ikävää jos henkilöllä jolla on lapsia ei lapset tuota kuin harmia ja ovat haittana kaikelle. Lapsethan saa päiväksi päivähoitoon jolloin päivät voi ainakin olla lapsilta rauhassa.
Nelikymppinen äiti , pienet lapset, sanoi minulle että ehdittiin matkustaa, elää aikuiselämää, nyt on lasten vuoro, muun voi panna joksikin vuodeksi syrjempään. Liikkuvat paljon lasten kanssa, nytkin juhannuksena ihan paikassa missä aikuiset lapsiperheet tapaavat toisiaan.
LapsuusAika on niin lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Suurin osa ihmisistä kaipaa oikeasti myös aikuiskontakteja, omia ystäviä, virikkeitä itselleen, mahdollisuutta kehittyä ja joskus jopa keskittyä rauhassa johonkin.
Ikävää jos henkilöllä jolla on lapsia ei lapset tuota kuin harmia ja ovat haittana kaikelle. Lapsethan saa päiväksi päivähoitoon jolloin päivät voi ainakin olla lapsilta rauhassa.
Nelikymppinen äiti , pienet lapset, sanoi minulle että ehdittiin matkustaa, elää aikuiselämää, nyt on lasten vuoro, muun voi panna joksikin vuodeksi syrjempään. Liikkuvat paljon lasten kanssa, nytkin juhannuksena ihan paikassa missä aikuiset lapsiperheet tapaavat toisiaan.
LapsuusAika on niin lyhyt.
Juu, niinhän se just on, että kun joskus haluaa tavata myös omia ystäviään tai tehdä rauhassa jotain niin juu, siinä just sitten dumppaa lapssnsa kokonaan, missaa lapsuusajan ja kokee lapsensa pelkäksi riesaksi.
Niinhän se just on. Elämässä on vaihtoehtoina pelkät ääripäät.
Se aikuiskontakti ei tarkoita random-leikkipuistotuttavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin epärelevanttia puhua siitä mitä 60,70,80,90,00-luvulla on annettu tai saatu apua vanhemmille.
Relevantti kysymys on: onko auttaminen vapaaehtoista vai onko siihen painostettu, tai onko kiristetty lasten avulla saamaan apua?
Jos auttaminen on vapaaehtoista kaikin puolin, mitä väliä montako tuntia on autettu. Kun se on vapaaehtoista, ketään ei ole loukattu.
Sen sijaan jos vaaditaan tai kiristetään lapsen avulla isovanhemmilta apua, sittenhän se on ihan eri asia. Sitten kaikki autetut tunnit perustuvat painostukseen ja kiristykseen.
Lähtökohtaisesti jokaisen lisääntyvän tulisi miettiä nämä jo ennen lapsenhankkimista, ja olla valmiina kasvattamaan lapsi aivan yksin koska ei voi olettaa että oman duunin voi ulkoistaa jollekin toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Sitten kun kökötät sen 20-30 vuotta itsekyhäämässäsi vankilassa ja lapset aikuistuu ja lähtee, sulla ei ole enää mitään muuta elämää kuin roikkua niissä aikuisissa lapsissasi ja jauhaa ruoasta. Siksihän nuo mummot niin rasittavia just on!
Jaa. En tuota tiennytkään. Nyt on 20 vuotta kun viimeinen lähti, mies jäi ja elämää jäi. Aloitettiin pohjoisessa retkeily.
Lapsia näen 3-4 kertaa vuodessa, en tietääkseni roiku.
Eikä yhtään kaduta että olin paljon heidän kanssaan, luin kaikki mahdolliset satukirjat ja kuljetin harrastuksiin. Se oli hyvää aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Sitten kun kökötät sen 20-30 vuotta itsekyhäämässäsi vankilassa ja lapset aikuistuu ja lähtee, sulla ei ole enää mitään muuta elämää kuin roikkua niissä aikuisissa lapsissasi ja jauhaa ruoasta. Siksihän nuo mummot niin rasittavia just on!
Jaa. En tuota tiennytkään. Nyt on 20 vuotta kun viimeinen lähti, mies jäi ja elämää jäi. Aloitettiin pohjoisessa retkeily.
Lapsia näen 3-4 kertaa vuodessa, en tietääkseni roiku.
Eikä yhtään kaduta että olin paljon heidän kanssaan, luin kaikki mahdolliset satukirjat ja kuljetin harrastuksiin. Se oli hyvää aikaa
Muistitko ankeuttaa elämäsi, hylätä kaiken tietotekniikan, seurustella vain lastesi kanssa että varmasti olit töydellinen öiti? Et kertaakaan köynyt yksin missään, et hankkinut itsellesi mitään, hylkäsit ystäväsi. Mies just ja just sai olla samassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Suurin osa ihmisistä kaipaa oikeasti myös aikuiskontakteja, omia ystäviä, virikkeitä itselleen, mahdollisuutta kehittyä ja joskus jopa keskittyä rauhassa johonkin.
Ikävää jos henkilöllä jolla on lapsia ei lapset tuota kuin harmia ja ovat haittana kaikelle. Lapsethan saa päiväksi päivähoitoon jolloin päivät voi ainakin olla lapsilta rauhassa.
Nelikymppinen äiti , pienet lapset, sanoi minulle että ehdittiin matkustaa, elää aikuiselämää, nyt on lasten vuoro, muun voi panna joksikin vuodeksi syrjempään. Liikkuvat paljon lasten kanssa, nytkin juhannuksena ihan paikassa missä aikuiset lapsiperheet tapaavat toisiaan.
LapsuusAika on niin lyhyt.
Juu, niinhän se just on, että kun joskus haluaa tavata myös omia ystäviään tai tehdä rauhassa jotain niin juu, siinä just sitten dumppaa lapssnsa kokonaan, missaa lapsuusajan ja kokee lapsensa pelkäksi riesaksi.
Niinhän se just on. Elämässä on vaihtoehtoina pelkät ääripäät.
Se aikuiskontakti ei tarkoita random-leikkipuistotuttavuutta.
Ei ainakaan heillä tarkoitakaan, kyllä heillä on "laajemmat piirit" vaikka nyrät elävätkin aikaa kun harkitut lapset ovat tenavaiässä.
Kylläpä jaksat halveksia lapsiperheen elämää, olet kai lapseton. Hyvät bileet tänään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Suurin osa ihmisistä kaipaa oikeasti myös aikuiskontakteja, omia ystäviä, virikkeitä itselleen, mahdollisuutta kehittyä ja joskus jopa keskittyä rauhassa johonkin.
Ikävää jos henkilöllä jolla on lapsia ei lapset tuota kuin harmia ja ovat haittana kaikelle. Lapsethan saa päiväksi päivähoitoon jolloin päivät voi ainakin olla lapsilta rauhassa.
Nelikymppinen äiti , pienet lapset, sanoi minulle että ehdittiin matkustaa, elää aikuiselämää, nyt on lasten vuoro, muun voi panna joksikin vuodeksi syrjempään. Liikkuvat paljon lasten kanssa, nytkin juhannuksena ihan paikassa missä aikuiset lapsiperheet tapaavat toisiaan.
LapsuusAika on niin lyhyt.
Juu, niinhän se just on, että kun joskus haluaa tavata myös omia ystäviään tai tehdä rauhassa jotain niin juu, siinä just sitten dumppaa lapssnsa kokonaan, missaa lapsuusajan ja kokee lapsensa pelkäksi riesaksi.
Niinhän se just on. Elämässä on vaihtoehtoina pelkät ääripäät.
Se aikuiskontakti ei tarkoita random-leikkipuistotuttavuutta.Ei ainakaan heillä tarkoitakaan, kyllä heillä on "laajemmat piirit" vaikka nyrät elävätkin aikaa kun harkitut lapset ovat tenavaiässä.
Kylläpä jaksat halveksia lapsiperheen elämää, olet kai lapseton. Hyvät bileet tänään?
Kenellä heillä??? Juurihan sinä horisit tuttavasta jonka ainoot aikuiskontaktit on lastentapahtumissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on.
Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.
Silloin apuja saa helposti.
En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.
Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.
Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.
Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.
Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.
Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.
Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.
Ei, kyllä se on itsestäänselvyys, että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.
Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa?
Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.
Ei kuulu perheeseen.
Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin? Ulkopuoliselta ihmiseltä.
En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.
Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.
Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.
Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe. Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan) on ainakin virallisesti meillä kiellettyä.
Suomen kieltä tuhota?? Voi helvetti mitä typeryyttä taas. Perhe on se, minkä perheeksi kokee. Paljon laajempi käsite, kuin ydinperhe. Toiset kokevat perheekai yhteisön, jossa kukaan ei ole parisuhteessa keskenään.
Kielessä on sanojen merkitykset määritelty. Se on kielen juju. Perhe on se porukka joka asuu samassa kotitaloudessa.
Eri"Nykyään perheen määritelmässä korostuvat yhä enemmän tunneside ja arjen jakaminen, ja jokaisella on oikeus määritellä omat perhe- ja läheissuhteensa itse. Perheeseen voi kuulua läheisiä ystäviä, tai se voi olla lemmikkejä ja valittuja perheitä, joilla ei ole biologista tai virallista sidettä."
Perheyhdyskunta
Niin no, nykyäänhän voi vaikka mennä naimisiin Eiffel tornin kanssa. Se on sitten eri asia, että kuvaako se oikeaa avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Sitten kun kökötät sen 20-30 vuotta itsekyhäämässäsi vankilassa ja lapset aikuistuu ja lähtee, sulla ei ole enää mitään muuta elämää kuin roikkua niissä aikuisissa lapsissasi ja jauhaa ruoasta. Siksihän nuo mummot niin rasittavia just on!
Jaa. En tuota tiennytkään. Nyt on 20 vuotta kun viimeinen lähti, mies jäi ja elämää jäi. Aloitettiin pohjoisessa retkeily.
Lapsia näen 3-4 kertaa vuodessa, en tietääkseni roiku.
Eikä yhtään kaduta että olin paljon heidän kanssaan, luin kaikki mahdolliset satukirjat ja kuljetin harrastuksiin. Se oli hyvää aikaa
Muistitko ankeuttaa elämäsi, hylätä kaiken tietotekniikan, seurustella vain lastesi kanssa että varmasti olit töydellinen öiti? Et kertaakaan köynyt yksin missään, et hankkinut itsellesi mitään, hylkäsit ystäväsi. Mies just ja just sai olla samassa kodissa.
Kävin töissä, opiskelin 1,5 vuotta päiväkoulussa, tein käsitöitä, mökkeiltiin, kävin hiihtämässä ja lenkeillä yksinkin, opetin lapset käyttämään tietokonetta. Tottakai ostin vaatteita ym , tehtiin kotiremontteja. Tavallista elämää.
Miksi sinä oikein kuvittelet lapsiperheenelämää? Ei se vankila ole vaikka lapsistaan tykkää ja on heidän kanssaan.
Nyt siis monennpäivän päästä paljastuu se todellinen isovanhempien tarve, ei mikään hätä vaan aikuinen ei vaan kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Sitten kun kökötät sen 20-30 vuotta itsekyhäämässäsi vankilassa ja lapset aikuistuu ja lähtee, sulla ei ole enää mitään muuta elämää kuin roikkua niissä aikuisissa lapsissasi ja jauhaa ruoasta. Siksihän nuo mummot niin rasittavia just on!
Jaa. En tuota tiennytkään. Nyt on 20 vuotta kun viimeinen lähti, mies jäi ja elämää jäi. Aloitettiin pohjoisessa retkeily.
Lapsia näen 3-4 kertaa vuodessa, en tietääkseni roiku.
Eikä yhtään kaduta että olin paljon heidän kanssaan, luin kaikki mahdolliset satukirjat ja kuljetin harrastuksiin. Se oli hyvää aikaa
Muistitko ankeuttaa elämäsi, hylätä kaiken tietotekniikan, seurustella vain lastesi kanssa että varmasti olit töydellinen öiti? Et kertaakaan köynyt yksin missään, et hankkinut itsellesi mitään, hylkäsit ystäväsi. Mies just ja just sai olla samassa kodissa.
Kävin töissä, opiskelin 1,5 vuotta päiväkoulussa, tein käsitöitä, mökkeiltiin, kävin hiihtämässä ja lenkeillä yksinkin, opetin lapset käyttämään tietokonetta. Tottakai ostin vaatteita ym , tehtiin kotiremontteja. Tavallista elämää.
Miksi sinä oikein kuvittelet lapsiperheenelämää? Ei se vankila ole vaikka lapsistaan tykkää ja on heidän kanssaan.
Nyt siis monennpäivän päästä paljastuu se todellinen isovanhempien tarve, ei mikään hätä vaan aikuinen ei vaan kestä.
Huono juttu. Hyvä äiti opiskelee ennen lapsia, remontoi ennen lapsia, eikä todellakaan vie lapsia päivähoitoon tai osta vaatteita.
Perinteisesti näin. Puhuttiin lapsivuodeajasta. Nyt ovat asenteet todella kovat senkin suhteen. Järkyttyneenä oon lukenut ketjua synnyttämisestä, tai lähinnä kokemuksista synnäreistä. Ketjussakin moni oli sitä mieltä, että tietenkin äitien pitää hoitaa lapsensa ilman apua ihan alusta lähtien. Vaikka sektiohaavat vuotaen. Se kun kuulemma lähentää äiti-lapsisuhtedetta. Ilman yöunia tai lepoa.
Kaiken kaikkiaan asenteet äitejä kohtaan on kovat.