Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2250)
Vierailija kirjoitti:
Yhyy naisilla elämä on muutenkin helppoa
Saako arvata? Sinun mielestäsi nisilla on helppoa koska saavat s ek sia. Näinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset, yhden isän kanssa kyllä, on pitkillä väleillä olen lasten harrastustoimimtaa kokenut neljällä vuosikymmenellä. 70, 80, 90, 2000-luvun alussa.
Yksi lapsistani osoittautui 90-luvulla todella lahjakkaaksi yleisurheilussa. Urtsikentttä oli sinällään lähellä, no problem, mutta paikkakunnan urtsiseura innostui kilpailuttamaan sitä lasta ympäriinsä. Joka ikinen viikonloppu ja kerran aina viikollakin olisi ollut erilaisia kisoja joko piirikunnallisesti tai valtakunnallisesti. Välillä matkaa olisi ollut kilpailuihin halki puolen Suomen. Kolmet harjoitukset viikossa siihen päälle. Oli muuten kamalaa aikaa ja johti (tietysti) siihen, että lapsi veti lopulta pelin poikki ja lopetti urheilemisen kokonaan. Ihan klassikkokeissi miten hukkaamme lahjakkaan urheilijan.
Kyllä. Puhut asiaan. Noissa joukkuelajeissakin se ykkösjunnujoukkue joutui viettämään kaiken vapaa-aikansa harjoituksissa ja viikonloput peleissä. Vähän kohtuutonta panostamista seuroilta. Ja kovat maksut ja sitä talkootyötä loputtomiin. Mutta toisaalta, eipähän ollut tyyppi pahanteossa ja kummasti selvitti koulunkin yhdeksiköillä.
Vastaavasti taas jotkut pettyivät ja etenkin vanhemmat kun lapsi jäi harrastusporukoihin, vähemmän harkkoja, pelejä kuitenkin heilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
Taidan ymmärtää yhden puolen tästä asiasta nyt. Olemme vieraantuneet niin kauas syntymästä ja tästä koko elämäntilanteesta jossa uusi vauva tulee maailmaan, että monet eivät aidosti ymmärrä että silloin äiti tarvitsee ihmistensä tukea. Jätetään yksin koska on opittu, että vauvan hoitaminen on äidin tehtävö. Ei se koskaan ole pllut 100 prosenttia yksin äidin, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten jos äiti jötettäisiin järjestäen aina yksinään selviämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua tätä, että miten se voi olla jollekulle noin käsittämätön ajatus auttaa jotakuta. Minä teen töitä kotona, joten olen ihan naapureitakin auttanut. Viimeksi viime yönä meillä yöpyi naapurin teini, joka oli unohtanut avaimensa ja vanhemmat mökillä. Tai toinen naapuri tarvitsi hätääntyneenä kyydin sairaalaan niin vein. Samalla vaan kävin sitten kaupassakin. Miten tämä voi olla näin uusi asia jollekulle?
Kiva että autat ihmisiä OMASTA VAPAASTA TAHDOSTASI, mutta siltikään sinulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa esim. kahta pientä lasta hoitoon viikoksi kesälomallasi, on sitten verisukua tai ei. Sitä ei voi kukaan sinulta vaatia, kuten näiltä isovanhemmilta nyt vaaditaan vähän kaikenlaista. He auttavat, jos haluavat.
Siis täällähän on valitettu siitä, etteivät auta. Onko se sitten vaatimista, taitaa olla semanttinen kysymys.
Eikö nämä asiat pitäisi miettiä ENNEN lasten hankkimista
Tuossa ei nyt ollut kysymys siitä (kiitos raikkaasta ja tuoreesta näkökulmasta aiheeseen🤦). Pointti oli se, että ketjussa kerrottu, etteivät saa apua. Kysymys oli, onko se vaatimista, jos kertoo, ettei saa.
Voisitko sinä kertoa mitä apua toivoisit isovanhempien antavan. Tämä kun tuntuu olevan jotenkin ihmeellisesti salatiedettä, mikä pitäisi osata lukea rivien välistä. Kirjoittaisit ihan konkreettisesti esimerkinomaisesti mitä apua tarvitsisit, mistä avusta olisit kiitollinen vaikket ehkä tarvitseekaan ja mikä on ehdottomasti nou-nou. Tämä sivulta toiseen vänkäus juupas eipäs, en saa apua kontra en tiedä miten auttaa, on tylsää. Emme me tunne sinua, joten siinä mielessä voit kirjoittaa mitä vain.
Ihmetyttää tuokin, että niiden mummojen pitäisi olla tosi taitaavia avutumaan ongelmistaan ja keskustelemaan vaikeistakin asioista, mutta toisaalta samojen mummojen pitäisi osata lukea lapsiaan ja miniöitään paremmin rivien välistä kuin paraskaan psykologi. Onko tässä nyt joku yleinen kommunikaatio-ongelmaa, molemmat luulee tosi paljon kaikenlaista vasten parempaa tietoa?
Huonommin koulutettujen mummojen pitäisi peitota psykologiassa paremmin koulutetut lapsensa. Kovat on vaatimukset.
Kansakoulun käynyt mummo terapiaan jos ei ymmärrä maisteriminiän sanastoa ja osaa olla mielen mukaan. Oppisihan olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
Taidan ymmärtää yhden puolen tästä asiasta nyt. Olemme vieraantuneet niin kauas syntymästä ja tästä koko elämäntilanteesta jossa uusi vauva tulee maailmaan, että monet eivät aidosti ymmärrä että silloin äiti tarvitsee ihmistensä tukea. Jätetään yksin koska on opittu, että vauvan hoitaminen on äidin tehtävö. Ei se koskaan ole pllut 100 prosenttia yksin äidin, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten jos äiti jötettäisiin järjestäen aina yksinään selviämään.
Isyysloma on ollut jo vuosikymmeniä. Toisaalta moni mieluummin opettelee sitä vauvanhoitoa yksin ja miehen kanssa kuin sukulaisnaisten kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
Itse asiassa ei ole ollut. Ei tarvitse pitkään mennä historiaa taakse päin kun pienten lasten äidit oli lähinnä sylkykuppina talouksissa. Vanha emäntä oli se joka määräsi ja simputti nuorempia minkä kerkesi. Ennen tuoreen äidin kirkottamista hän pääsi vähän helpommalla, mutta kirkottamisen jälkeen ei armoa annettu. Sama entinen pikkulasten äiti simputti sitten omalla vuorollaan taas nuorempia.
Enkä todellakaan kaipaa tuollaista aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
Taidan ymmärtää yhden puolen tästä asiasta nyt. Olemme vieraantuneet niin kauas syntymästä ja tästä koko elämäntilanteesta jossa uusi vauva tulee maailmaan, että monet eivät aidosti ymmärrä että silloin äiti tarvitsee ihmistensä tukea. Jätetään yksin koska on opittu, että vauvan hoitaminen on äidin tehtävö. Ei se koskaan ole pllut 100 prosenttia yksin äidin, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten jos äiti jötettäisiin järjestäen aina yksinään selviämään.
Isyysloma on ollut jo vuosikymmeniä. Toisaalta moni mieluummin opettelee sitä vauvanhoitoa yksin ja miehen kanssa kuin sukulaisnaisten kanssa
Isyysloma tuli Suomeen 1978, ensin muutamana päivänä lyhentäen äidin äitiyslomaa. Vasta 1991 isyyslomasta tuli isän ikiomat päivät.
Äitiysloma tuli 1917, ollen neljä viikkoa. 40-luvulla pituus oli 6 vk. 1964 lähtien 9 vk. Vasta 1982 äitiysloma piteeni 158 arki pv:ään ja rinnalle tuli 100 pv vanhempainvapaa joko isälle tai äidille. Uusi laki 2022 pidensi vanhempainvapaan sekä isälle että äidille omalle 160 pv kaudelle. Tuosta voi luovyttaa toiselle vanhemmalle 63 arkipäivää.
Näitä lukuja voi katsella jos tuntuu, ettei nykyäidit saa mitään etuuksia. Esimerkiksi 1980 vanheempainlomien koko pituus oli siis 158 pv kun se nyt on 320 pv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
En tietenkään tiedä miten tuo on ollut esimerkiksi äitini syntyessä 1920. Mutta ainakaan äitini ei tuollaista perinnettä jatkanut kun sain esikoiseni. Kutsuin kyllä äitini meille avuksi, mutta se äidin ns. apu oli vain yksi suu tuoreelle äidille ruokittavaksi ja passattavaksi lisää. Lisäksi kävi nopeasti ilmi, että lastenhoito-ohjeet olivat kokonaan muuttuneet meidän äidiksi tulemisemme välissä. Olin pelkästään iloinen kun äiti lähti kotiinsa ja saimme mieheni kanssa harjoitella vanhemmuutta kaksin.
Rotina-perinne meillä Itä-Suomessa toki oli, eli suku ja naapurit toivat syötävää perinteisesti uudelle perheelle. Mutta sekään ei tietysti meidän kohdalla toiminut kun olin muuttanut muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
Taidan ymmärtää yhden puolen tästä asiasta nyt. Olemme vieraantuneet niin kauas syntymästä ja tästä koko elämäntilanteesta jossa uusi vauva tulee maailmaan, että monet eivät aidosti ymmärrä että silloin äiti tarvitsee ihmistensä tukea. Jätetään yksin koska on opittu, että vauvan hoitaminen on äidin tehtävö. Ei se koskaan ole pllut 100 prosenttia yksin äidin, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten jos äiti jötettäisiin järjestäen aina yksinään selviämään.
Isyysloma on ollut jo vuosikymmeniä. Toisaalta moni mieluummin opettelee sitä vauvanhoitoa yksin ja miehen kanssa kuin sukulaisnaisten kanssa
Isyysloma tuli Suomeen 1978, ensin muutamana päivänä lyhentäen äidin äitiyslomaa. Vasta 1991 isyyslomasta tuli isän ikiomat päivät.
Äitiysloma tuli 1917, ollen neljä viikkoa. 40-luvulla pituus oli 6 vk. 1964 lähtien 9 vk. Vasta 1982 äitiysloma piteeni 158 arki pv:ään ja rinnalle tuli 100 pv vanhempainvapaa joko isälle tai äidille. Uusi laki 2022 pidensi vanhempainvapaan sekä isälle että äidille omalle 160 pv kaudelle. Tuosta voi luovyttaa toiselle vanhemmalle 63 arkipäivää.
Näitä lukuja voi katsella jos tuntuu, ettei nykyäidit saa mitään etuuksia. Esimerkiksi 1980 vanheempainlomien koko pituus oli siis 158 pv kun se nyt on 320 pv.
Paitsi että 1980 äitiysloma oli vain 9 vk.
1973 oliviimeinen vuosi kun äitiysloma oli 3 kuukautta. Jos olisi paremmin ajoitettu 1974 olisi ollut jo puolisen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahaa, tällä kertaa yritetään syyllistää isovanhempia siitä, että lasten vanhemmat uupuvat.
Voi h****tti. Ei niitä isovanhempia ole aiemminkaan tarvittu, kyllä aikuisten ihmisten pitää jaksaa hoitaa omat, ihan itse tekemänsä lapset. Maailma ei ole muuttunut muutamissa kymmenissä vuosissa sen suuremmin, aina on ollut tehtävä työtä palkkansa eteen ja "kiirettäkin" on riittänyt.
Jättäkää ne liiat harrastukset väliin ja opetelkaa viettämään vapaa-aikaa myös kotona lasten kanssa. Saatatte yllättyä kuinka kivaa se on ja saada voimia yhteiselämästä. Niin makaa, kuin petaa.
Itse olin kahden yh, eikä isovanhempia ollut. Hyvin pärjäsin, eikä todellakaan tullut mieleen kenellekään valittaa kuinka väsynyt olen. Ja kyllä, kävin kokopäivätöissä ja toinen lapsistani sairasti paljon.
1974 syntyneet ja vanhemmat saa leskeneläkettä loppuelämän. 1975 syntyneet ja nuoremmat saa leskeneläkettä vain 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, tällä kertaa yritetään syyllistää isovanhempia siitä, että lasten vanhemmat uupuvat.
Voi h****tti. Ei niitä isovanhempia ole aiemminkaan tarvittu, kyllä aikuisten ihmisten pitää jaksaa hoitaa omat, ihan itse tekemänsä lapset. Maailma ei ole muuttunut muutamissa kymmenissä vuosissa sen suuremmin, aina on ollut tehtävä työtä palkkansa eteen ja "kiirettäkin" on riittänyt.
Jättäkää ne liiat harrastukset väliin ja opetelkaa viettämään vapaa-aikaa myös kotona lasten kanssa. Saatatte yllättyä kuinka kivaa se on ja saada voimia yhteiselämästä. Niin makaa, kuin petaa.
Itse olin kahden yh, eikä isovanhempia ollut. Hyvin pärjäsin, eikä todellakaan tullut mieleen kenellekään valittaa kuinka väsynyt olen. Ja kyllä, kävin kokopäivätöissä ja toinen lapsistani sairasti paljon.
Jokaisen vastuullisen vanhemman pitääkin olettaa että jos lapsia tekevät, pärjäävät myös tarvittaessa yksin, jos puoliso lähtee kävelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
Taidan ymmärtää yhden puolen tästä asiasta nyt. Olemme vieraantuneet niin kauas syntymästä ja tästä koko elämäntilanteesta jossa uusi vauva tulee maailmaan, että monet eivät aidosti ymmärrä että silloin äiti tarvitsee ihmistensä tukea. Jätetään yksin koska on opittu, että vauvan hoitaminen on äidin tehtävö. Ei se koskaan ole pllut 100 prosenttia yksin äidin, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten jos äiti jötettäisiin järjestäen aina yksinään selviämään.
Miten apua voidaan antaa, kun missään tapauksessa ei saa tulla häiritsemään uutta äitiä. Nykyään pariskunnat haluavat olla yksin uuden lapsen kanssa. Ilmeisesti ainoa apu, joka kelpaa, on vanhempien lapsien hoito sen aikaa, kun vanhemmat ovat sairaalassa synnyttämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne isovanhemmat ovat usein itse töissä, joten jos ei lapset puolisoineen itse jaksa hoitaa lapsiaan, niin niitä ei pitäisi tehdä ollenkaan!
Meillä minä hoidan muutaman päivän viikosta ja toiset isovanhemmat pari iltaa ja yötä, joka viikko. Minä en ole työelämässä, he ovat. Tämä on kyl kaikki vapaaehtoista meiltä molemmilta perheiltä.
Aika karseaa, omat vanhemmat jäävät lapsille ihan vieraiksi. Mikä on saanut tuollaiseen kuvioon edes tekemään lapsia?
Miten ne vanhemmat jäävät vieraiksi, kun ovat eniten kuitenkin vanhempien seurassa? Eihän sitä yöllä muutenkaan seurustella.
Miten ihmeessä nuo lapset ovat eniten vanhempien kanssa, jos siis toiset isovanhemmat hoitavat kaksi iltaa ja yötä + toiset isovanhemmat muutaman (enemmän kuin kaksi) päivää viikossa, tuohan tekee jo viisi päivää viikossa vähintään. Yleensä lapset ovat lisäksi päivät päiväkodissa, eskarissa tai koulussa.
On siis minulla päivähoidossa. Viikonloput ja kolme-neljä iltaa vanhempien kanssa. Yökylät toisten luona, jotta raskaana oleva saa nukkua 1-2 yötä rauhassa, kun on myös aikaa ja voimia vievä työ.
Jännä, et kun sitten onkin isovanhempia osallistumassa nuoren perheen elämään, vapaaehtoisesti, herättää sekin närää. Tässä asiassa ei voi voittaa. Pitäis vain tuomita kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kyllä ajatella, miten huoletonta lastenhoito tavallaan oli 70-luvulla. Lastet pistettiin vain kerrostalon pihalle leikkimään keskenään sateellakin "raittiin ilman" nimissä, niin että äiti sai vähän omaa aikaa. Oihan se välillä vähän Kärpästen Herra touhua, mutta toisaalta sai olla vapaa. Mihinkään harrastuksiin ei kuskattu, monella lapsella niitä ei edes ollut.
Fiktiivinen tv-sarja Munkkiniemi kuvaa hienosti sitä lasten todellisuutta tuolloin. Saattoi sijoittua kasarille, mut siinä monta tuttua elementtiä omasta lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua tätä, että miten se voi olla jollekulle noin käsittämätön ajatus auttaa jotakuta. Minä teen töitä kotona, joten olen ihan naapureitakin auttanut. Viimeksi viime yönä meillä yöpyi naapurin teini, joka oli unohtanut avaimensa ja vanhemmat mökillä. Tai toinen naapuri tarvitsi hätääntyneenä kyydin sairaalaan niin vein. Samalla vaan kävin sitten kaupassakin. Miten tämä voi olla näin uusi asia jollekulle?
Kiva että autat ihmisiä OMASTA VAPAASTA TAHDOSTASI, mutta siltikään sinulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa esim. kahta pientä lasta hoitoon viikoksi kesälomallasi, on sitten verisukua tai ei. Sitä ei voi kukaan sinulta vaatia, kuten näiltä isovanhemmilta nyt vaaditaan vähän kaikenlaista. He auttavat, jos haluavat.
Siis täällähän on valitettu siitä, etteivät auta. Onko se sitten vaatimista, taitaa olla semanttinen kysymys.
Eikö nämä asiat pitäisi miettiä ENNEN lasten hankkimista
Tuossa ei nyt ollut kysymys siitä (kiitos raikkaasta ja tuoreesta näkökulmasta aiheeseen🤦). Pointti oli se, että ketjussa kerrottu, etteivät saa apua. Kysymys oli, onko se vaatimista, jos kertoo, ettei saa.
Voisitko sinä kertoa mitä apua toivoisit isovanhempien antavan. Tämä kun tuntuu olevan jotenkin ihmeellisesti salatiedettä, mikä pitäisi osata lukea rivien välistä. Kirjoittaisit ihan konkreettisesti esimerkinomaisesti mitä apua tarvitsisit, mistä avusta olisit kiitollinen vaikket ehkä tarvitseekaan ja mikä on ehdottomasti nou-nou. Tämä sivulta toiseen vänkäus juupas eipäs, en saa apua kontra en tiedä miten auttaa, on tylsää. Emme me tunne sinua, joten siinä mielessä voit kirjoittaa mitä vain.
Ihmetyttää tuokin, että niiden mummojen pitäisi olla tosi taitaavia avutumaan ongelmistaan ja keskustelemaan vaikeistakin asioista, mutta toisaalta samojen mummojen pitäisi osata lukea lapsiaan ja miniöitään paremmin rivien välistä kuin paraskaan psykologi. Onko tässä nyt joku yleinen kommunikaatio-ongelmaa, molemmat luulee tosi paljon kaikenlaista vasten parempaa tietoa?
"Voisitko sinä kertoa mitä apua toivoisit isovanhempien antavan. Tämä kun tuntuu olevan jotenkin ihmeellisesti salatiedettä, mikä pitäisi osata lukea rivien välistä."
En minä tarvitse mitään apua, kunnolen se, joka sitä antaa. Aloitin viemällä vauvan vauvamuskariin kerran viikossa.
Aikoinaan, kun omat lapset olivat pieniä, sain isovanhemmilta apua. Lapseni pääsivät joskus yökylään, me saatiin puolison kanssa kahden kesken aikaa. Minä olin töissä ja opiskelin ohessa. Välillä vein lapsen iltapäiväksi anopille tai sitten hän tuli meille. Lasten ip-kerho oli vuoden tauolla, silloin anoppi myös oli korvaamaton apu, kun srkn kerho ei ollut joka päivä. Eli apu oli lähinnä lapsille, kun töissä piti kuitenkin käydä. Lapset (ja heidän kaverit) muistelevat lämmöllä noita kouluaikoja, kun muori toi pullaa ja keitti mannapuuroa. (Ai samperi, taas tätä ruokaaruokaa-juttua).
Hän oli eläkkeellä jo silloin. Elää edelleen, nyt lapset käyvät hänen luonaan vähintään viikottain. Ovat siis hyvissä väleissä. Toki minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kyllä ajatella, miten huoletonta lastenhoito tavallaan oli 70-luvulla. Lastet pistettiin vain kerrostalon pihalle leikkimään keskenään sateellakin "raittiin ilman" nimissä, niin että äiti sai vähän omaa aikaa. Oihan se välillä vähän Kärpästen Herra touhua, mutta toisaalta sai olla vapaa. Mihinkään harrastuksiin ei kuskattu, monella lapsella niitä ei edes ollut.
Seitkytluvulla ei ollut vielä keksittykään lasten harrastuksia. Jotain soittotunteja saattoi olla, mutta niissä piti käydä itse. Ei ollut tietysti edes perheissä autoja millä kuskata lapsia, ja rahastakin oli tosi tiukkaa. Kenelläkään ei ollut aikaa vieviä, monta kertaa viikossa toistuvia harrastuksia. Mutta uskallan epäillä, ovatko nykylapset tiukkaan aikataulutettuine iltoineen yhtään sen onnellisempia kuin lapset silloin seitkytluvulla.
Oli meidän seudulla järjestettyjä harrastuksia. Oli musiikkitunnit, teoriatunnit, balettia, Karhukissat, koripalloa (NMKY), sählyä...en siis tietenkään harrastanut tuota kaikkea. Ai niin, tenniskoulun kävin ja squashia pelaamassa. Kaikki harrasti vähintään jotain.
Raha raha raha. Asian ydin ei ole raha. Kysy melkein keltä vain äidiltä mitä hän toivoisi eniten, niin vastaus on todennäköisesti että hetken levätä.