Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vielä tuli sekin mieleen, että joskus aikoinaan, jos lapsiperheessä äiti oli väsynyt ja lapsia vähän isompi määrä, niin kunnalta oli mahdollista saada kodinhoitaja. Ei siis mikään perhetyöntekijä, joka sohvalla istuen katsoo sivusta, miten väsynyt äiti saa hoidettua lastensa hoitamisen lisäksi kaikki kotihommat ja raportoi siitä sitten eteenpäin viranomaiskoneistossa. Entisajan kodinhoitajat siivosivat, kävivät kaupassa, laittoivat ruokaa, pesivät pyykkiä, veivät lapsia leikkipuistoon jne. Eli tekivät ihan konkreettisia asioita, jotta väsynyt vanhempi sai levätä. 

Ehkä jossain Helsingissä on ollut kodinhoitaji lapsiperheille, mutta ei maaseudulla. Ei vaikka maalla oli isot lapsiperheet ja karja hoidettavana.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vielä tuli sekin mieleen, että joskus aikoinaan, jos lapsiperheessä äiti oli väsynyt ja lapsia vähän isompi määrä, niin kunnalta oli mahdollista saada kodinhoitaja. Ei siis mikään perhetyöntekijä, joka sohvalla istuen katsoo sivusta, miten väsynyt äiti saa hoidettua lastensa hoitamisen lisäksi kaikki kotihommat ja raportoi siitä sitten eteenpäin viranomaiskoneistossa. Entisajan kodinhoitajat siivosivat, kävivät kaupassa, laittoivat ruokaa, pesivät pyykkiä, veivät lapsia leikkipuistoon jne. Eli tekivät ihan konkreettisia asioita, jotta väsynyt vanhempi sai levätä. 

Tämä typeryys juuri.
Kodinhoitajajärjestelmän kehitys Suomessa:

1950-luku: Kodinhoitajajärjestelmä luotiin ja vakiintui Suomeen. Kodinhoitajat kiersivät auttamassa maaseudun ja kaupunkien perheitä, joissa äiti oli esimerkiksi sairaana tai tarvittiin apua lastenhoidossa ja arjen askareissa. [1, 2]

1970–1980-luku: Palvelun kulta-aikaa. Kodinhoitajat olivat kunnan työntekijöitä ja tarjosivat korvaamatonta tukea lapsiperheille ja vanhuksille.

1990-luku: Lama iski kuntatalouteen rajusti. Kunnat alkoivat karsia kodinhoitajien määrää dramaattisesti. [1]

2000-luku: Perinteiset kodinhoitajat katosivat käytännössä kokonaan, ja palvelu muuttui enemmän ostopalveluiksi ja yksityiseksi toiminnaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?

En kanssa ymmärrä. Ei kodinhoitaminen ole mitään rakettitiedettä ja kun järkevä tavaramäärä ja sisustus niin hoituu käytönnässä itsestään.

Lapsosista en tiedä mitään mutta aina vähän ihmetellyt tästä valitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua isovanhemmat hoitivat ja välit heihin olivat läheiset. Omilla lapsilla ei valitettavasti samanlaista yhteyttä ole.

 

Johtuu siitä, että isovanhemmat ovat iäkkäitä ja toisaalta asenne lapsenlapsia kohtaan on myös muuttunut. Tuntuu, etteivät isovanhemmat ole juurikaan kiinnostuneita siitä, mitä lastenlapsille kuuluu tai onko lapsenlapsia ylipäätään. Uskon, että ennen lapsenlapset olivat ylpeyden aihe. Nykyään isovanhemmat elävät omaa elämäänsä, eikä siinä ole tilaa eikä kiinnostusta lastenlapsille. 

Älä yleistä. Mulle lastenlapset ovat kaikki kaikessa. Ei siis koko elämä tietenkään mutta niin ihania ja hoidan kyllä heitä mielelläni. On ihana seurata heidän kehittymistään ja persoonnallisuuspiirteitään. Mutta päähoito kuuluu vanhemmille tietenkin. Hoidan aina välillä kun pyydetään, mutta en tietenkään päivittäin enkä edes viikottain. 

Kiva teille. Monella muulla tilanne on se, että isovanhemmista hoitajaa ei saa. 

Vierailija kirjoitti:

Käytiin näyttämässä vastasyntynyttä vauvaa appiukolle, niin hän ei vilkaissutkaan lasta. Ei kiinnostanut. Ei tullut ristiäisiinkään, vaikka kutsuttiin. Sellaisia ne isovanhemmat nykyään ovat. Mitään riitaa ei ollut. Ei vaan kiinnosta.

Luonnekysymys. Mun appiukko oli samanlainen. Tuli käymään ja kattoi joko telkkua tai luki lehteä. Lapsille ei puhunut oikein mitään. Silti tykkäsi käydä monta kertaa viikossa joten kai se jotain sai noista käynneistä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa vihamielisiä kommentteja. Totuus on se, että iso osa isovanhemmista haluaa elää vaan itselleen. On siellä joukossa niitäkin jotka osallistuu. Hedonismin kasvu näkyy tässäkin. Vanhemmuuden vaatimukset on ihqn eri luokkaa kun aikanaan! Ei voi vaan antaa lasten juosta pihalla omillaan aamusta iltaan. Samaan aikaan hedonismi on kasvanut eli apua saa entistä vähemmän. Onko siis ihme, että äidit väsyy ja nuoret naiset ei edes halua lapsia.

Kirjoitin jo pitkän kommentin asiasta, mutta miksi vain isovanhemmat kelpaavat lapsia hoitamaan? Mulle ei olisi tullut mieleenkään pyytää omia vanhempiani hoitamaan lapsia muulloin kuin silloin, kun tarvitsin lapsenvahtia työvuoron takia. Kaikkeen muuhun (rentoutuminen, huvittelu, hammaslääkärikäynnit jne) pyysin lapsenvahdiksi siskoani tai jotain kavereitani. Vastavuoroista toki. Mä en ollut aikoinaan vielä edes opiskelemassa siaraanhoitajaksi eikä mulla ollut omia lapsiaknaan, kun kerrostalossa samassa rapussa asuva naapuri soitti ovikelloani ja kysyi, voisinko hoitaa hänen 3-vuotiasta sen aikaa, kun vie pyörällä pahasti kaatuneen 6-vuotiaansa päivystykseen. Ei kyllä olisi tullut mieleenkään kieltäytyä. Siinä samaisessa kerrostalossa, kun olin raskauteni kolmannella jaksolla ja seinänaapuri kännipäissään meni rööki suussa nukkumaan ja mä - kiitos raskausajan aiheuttaman hajuaistin herkistymisen - havaitsin seinän takana alkaneen tulipalon, niin viereisestä rapusta yksi jo päälle viiskymppinen pariskunta pihalle tullessaan sanoi, että he voi ottaa mun silloin 5v esikoiseni hoiviinsa siksi aikaa, että selviää, päästäänkö mekään takaisin omaan asuntoon vai pitääkö mennä vähäksi aikaa jonnekin muualle. Yhdellä ystävälläni, joka asui samassa lähiössä, edellisen lapsen syntyminen oli päätynyt naapurinsa autossa Mannerheimintiellä liikennevaloissa eli sellainen syöksysynnytys ja seuraavan lapsensa kohdalla kysyi multa, voisinko ottaa hänen esikoisensa jo hyvissä ajoin mulle hoitoon. Ja tottakai otin. 

Mä vähän luulen,  että mainitsemasi hedonismi ei ole lisääntynyt vain eläkeläisten keskuudessa vaan myös nuore4mpien sukupolvien keskuudessa. Ei haluta enää auttaa ystäviä, kavereita eikä varsinkaan naapureita. Tai sitten ei edes haluta luoda näihin sellaisia suhteita, että apua kehtaisi edes pyytää. Kannattaa myös muistaa sekin, että eläkeikä koko ajan nousee. Omat lapseni ovat vielä 70-vuotiainakin työelämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kukaan määrää miten pitäisi elämänsä elää, mutta kertoo itselleni aivan riittävästi ihmisen elämänarvoista jos suhtautuu lastensa auttamiseen nuivasti. Ekstrayök jos esimerkiksi alkoholin juomiseen löytyy aikaa viikoittain muttei lastenlasten kanssa olemiseen

Isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vielä tuli sekin mieleen, että joskus aikoinaan, jos lapsiperheessä äiti oli väsynyt ja lapsia vähän isompi määrä, niin kunnalta oli mahdollista saada kodinhoitaja. Ei siis mikään perhetyöntekijä, joka sohvalla istuen katsoo sivusta, miten väsynyt äiti saa hoidettua lastensa hoitamisen lisäksi kaikki kotihommat ja raportoi siitä sitten eteenpäin viranomaiskoneistossa. Entisajan kodinhoitajat siivosivat, kävivät kaupassa, laittoivat ruokaa, pesivät pyykkiä, veivät lapsia leikkipuistoon jne. Eli tekivät ihan konkreettisia asioita, jotta väsynyt vanhempi sai levätä. 

Ehkä jossain Helsingissä on ollut kodinhoitaji lapsiperheille, mutta ei maaseudulla. Ei vaikka maalla oli isot lapsiperheet ja karja hoidettavana.

Ihan oli maaseudullakin. Meilläkin oli monesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytiin näyttämässä vastasyntynyttä vauvaa appiukolle, niin hän ei vilkaissutkaan lasta. Ei kiinnostanut. Ei tullut ristiäisiinkään, vaikka kutsuttiin. Sellaisia ne isovanhemmat nykyään ovat. Mitään riitaa ei ollut. Ei vaan kiinnosta.

Luonnekysymys. Mun appiukko oli samanlainen. Tuli käymään ja kattoi joko telkkua tai luki lehteä. Lapsille ei puhunut oikein mitään. Silti tykkäsi käydä monta kertaa viikossa joten kai se jotain sai noista käynneistä.

Hyväksytkö myös anopille saman, vai vaaditko häntä hoitamaan ja vaihtamaan paskavaippoja?

Vierailija kirjoitti:

Onpa vihamielisiä kommentteja. Totuus on se, että iso osa isovanhemmista haluaa elää vaan itselleen. On siellä joukossa niitäkin jotka osallistuu. Hedonismin kasvu näkyy tässäkin. Vanhemmuuden vaatimukset on ihqn eri luokkaa kun aikanaan! Ei voi vaan antaa lasten juosta pihalla omillaan aamusta iltaan. Samaan aikaan hedonismi on kasvanut eli apua saa entistä vähemmän. Onko siis ihme, että äidit väsyy ja nuoret naiset ei edes halua lapsia.

Lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytiin näyttämässä vastasyntynyttä vauvaa appiukolle, niin hän ei vilkaissutkaan lasta. Ei kiinnostanut. Ei tullut ristiäisiinkään, vaikka kutsuttiin. Sellaisia ne isovanhemmat nykyään ovat. Mitään riitaa ei ollut. Ei vaan kiinnosta.

Luonnekysymys. Mun appiukko oli samanlainen. Tuli käymään ja kattoi joko telkkua tai luki lehteä. Lapsille ei puhunut oikein mitään. Silti tykkäsi käydä monta kertaa viikossa joten kai se jotain sai noista käynneistä.

Hyväksytkö myös anopille saman, vai vaaditko häntä hoitamaan ja vaihtamaan paskavaippoja?

Anoppi oli ollut haudassa jo ennen lasten syntymää joten vaikea oli vaatia mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua isovanhemmat hoitivat ja välit heihin olivat läheiset. Omilla lapsilla ei valitettavasti samanlaista yhteyttä ole.

 

Johtuu siitä, että isovanhemmat ovat iäkkäitä ja toisaalta asenne lapsenlapsia kohtaan on myös muuttunut. Tuntuu, etteivät isovanhemmat ole juurikaan kiinnostuneita siitä, mitä lastenlapsille kuuluu tai onko lapsenlapsia ylipäätään. Uskon, että ennen lapsenlapset olivat ylpeyden aihe. Nykyään isovanhemmat elävät omaa elämäänsä, eikä siinä ole tilaa eikä kiinnostusta lastenlapsille. 

Älä yleistä. Mulle lastenlapset ovat kaikki kaikessa. Ei siis koko elämä tietenkään mutta niin ihania ja hoidan kyllä heitä mielelläni. On ihana seurata heidän kehittymistään ja persoonnallisuuspiirteitään. Mutta päähoito kuuluu vanhemmille tietenkin. Hoidan aina välillä kun pyydetään, mutta en tietenkään päivittäin enkä edes viikottain. 

Kiva teille. Monella muulla tilanne on se, että isovanhemmista hoitajaa ei saa. 

Onneksi maailmassa on muitakin ihmisiä kuin isovanhemmat.

Vaikea uskoa ettei suurin osa isovanhemmista hoida. Mun hlökohtaisen kokemuksen mukaan suurin osa hoitaa ja osallistuu lastenlasten elämään. Mutta mitä odotetaan? Että joka viikko hoidetaan päivä tai kaksi? Vai joka kuukausi vklp?

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten äitien uupumuksen syynä on sosiaalinen media. Kun pitää koko ajan pysyä kuulolla ja tuottaa ihanaa sisältöä, poseerata ja pyllistellä, ei voimat riitä elämiseen.

Hasuua, kun täällä tätä koko ajan toitotetaan. Tunnen useita perheitä, joissa pieniä lapsia. Ja heitä, joilla ei ihan vielä lapsia. Kukaan ei tuota sos.mediaan yhtään mitään. Kaikkein aktiivisimmat tuottajat ovat isoäitejä. Tai sen ikäisiä. Tämä tietty vain omassa tuttavapiirissä, mutta tämä nuorempi sukupolvi on todella kriittinen sen suhteen, mitä sinne internettiin syötetään. Ja siis lähinnä eivät syötä mitään.

Onhan tuossa perää. Äitini lapsuudessa 2 isovanhempaa asui samassa talossa ja 2 samassa kylässä. Lähellä oli muitakin, kaikenlaiset tädit ja sedät ym. lähipiirissä konkreettisesti. Isäni lapsuudessa osin sama, mutta isovanhemmista osa oli jo kuollut.

Kuinka moni aikoo aikanaan hoitaa omat vanhempansa? Mitäpä jos lapsen isä osallistuisi hänen hoitamiseensa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Lähtökohtaisesti on olettamus siitä että aikuiset ihmiset pärjäävät yksin elämässään. Tämä on täysin hyväksyttävä periaate.

Lähtökohtaisesti tuo on täysin suomalainen periaate ja tragedia.

 Perheeseen liittynyt aasialainen suku. Heillä täysin erilainen ote auttamiseen ja avun saamiseen. Sikäli kiva, että meidän suvussa ollaan myös enemmän heidän kaltaisiaan. Perhe ja suku ovat tärkeitä, ja kaikista pyritään pitämään huolta. 

Entisaikaan lapset saatiin parikymppisenä ja isovanhemmat olivat 40-50 ikäisiä. Vähän eri asia. Nykyään kaikki uupuvat kun kukaan ei jaksa mitään. 

Olen reilu viisikymppinen isoäiti. Teen vaativaa työtä, ja olen viikonloppuisin ihan väsynyt, en ole enää ihan nuori. Kotona on kaksi teiniä, joiden menoja saa vahtia yökaudet. Vanhat vanhempani ja appivanhemmat pyytävät apua tämän tästä. Sitten pitäisi rientää 150 km päähän hoitamaan lapsenlasta, koska nuoret eivät jaksa ajaa pitkää matkaa edestakaisin tuomaan lasta meille. En minä jaksa. Anteeksi itsekkyyteni. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa ettei suurin osa isovanhemmista hoida. Mun hlökohtaisen kokemuksen mukaan suurin osa hoitaa ja osallistuu lastenlasten elämään. Mutta mitä odotetaan? Että joka viikko hoidetaan päivä tai kaksi? Vai joka kuukausi vklp?

Vaikea uskoa myös ettei suurin osa iseiseistä hoida. Mun hlökohtaisen kokemuksen mukaan suurin osa hoitaa ja osallistuu lastensa, lastenlastena, sisarusten lasten, jne elämään.