Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.

 

 Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?

Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta? 

YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.

Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa. 

 

-eri

Minua on huvittanut tuo terassilla käymisen tuomitseminen. Mummojen pitää istua kotona, ei käydä terasseilla, ei ulkomailla, ei rokkikeikoilla, ei edes marttakerhon retkellä. Toivottavasti tuomitsijat muistavat tämän eivätkä itse isovanhempina syyllisty moiseen vapaamielisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa? 

Vanhemmat eivät ole oikeasti läsnä ja lapset vaistoavat sen ja siten vaativat kaikin keinoin vanhempien huomion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa? 

Vanhemmat eivät ole oikeasti läsnä ja lapset vaistoavat sen ja siten vaativat kaikin keinoin vanhempien huomion.

Höpö höpö, nykyisin vanhemmat nimenomaan ivat melkein koko ajan läsnä. Ennen eivät olleet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehdä lapsia, jos niitä ei jaksa hoitaa? Nykyään kaikki pitää ulkoistaa muille. Lapset viedään päiväkotiin, jos perheeseen tulee uusi vauva. Sisarukset eivät muka saa virikkeitä kotona ollenkaan. Ajatteleeko kukaan niitä sisaruksia, jotka viedään pois kotoa uuden vauvan tieltä. Ei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsenlapsia, he ovat omansa jo hoitaneet. Jos on halua ja asennetta selvitä perhe elämästä, siitä selviää. 

Minä näen lastenlasten suhteen isovanhempiin lähinnä rikastuttavana ilmiönä...lisää rakastavia ihmisiä lasten elämään. Ja sit se, et vaikka kuinka ajattelis pärjäävänsä lasten kanssa, et ikinä tiedä, mitä elämä tuo eteen. Minäkin sairastuin vakavasti. Lapset olivat onneksi jo teinejä, eli eivät sinänsä käraineet tästä. Mut välit isovanhempiin on ollut aina ja nyt minä olen aktiivisesti lapsenlapseni elämässä. Se on rikkautta.

Kaikki isovanhemmat eivät ole mitään elämää rikastuttavia ihmisiä. Itse kadun että kun lapset olivat pieniä yritin niitä yhteyksiä pitää oman hyvinvointini kustannuksella. Kannattaa myös kuunnella paremmin itseään ja poistaa kaikki huonoa oloa tuottavat ihmiset pois. Varsinkin siinä vaiheessa, kun lapset on pieniä ja voimavarat tarvitaan kaikki heidän hyvinvointinsa ylläpitämiseen.

Niinpä, ehkä ne isovanhemmat tekivät samoin eli poistivat kaikki huonoa oloa aiheuttavat ihmiset läheltään. Tilanne siis hyvä kaikin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta  lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin?  Ulkopuoliselta ihmiseltä.

En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.

 

Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.

Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.

Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe.  Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan)  on ainakin virallisesti meillä kiellettyä. 

Suomen kieltä tuhota?? Voi helvetti mitä typeryyttä taas. Perhe on se, minkä perheeksi kokee. Paljon laajempi käsite, kuin ydinperhe. Toiset kokevat perheekai yhteisön, jossa kukaan ei ole parisuhteessa keskenään.

Kielessä on sanojen merkitykset määritelty. Se on kielen juju. Perhe on se porukka joka asuu samassa kotitaloudessa. 

Eri

Vaikka isovanhemmat asuisivat samassa taloudessa, niin eivät silti kuulu perheeseen. Saman katon alla asuminen ei tee ihmisistä perhettä. Eikö se käynyt jo ilmi keskustelussa aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa? 

Vanhemmat eivät ole oikeasti läsnä ja lapset vaistoavat sen ja siten vaativat kaikin keinoin vanhempien huomion.

Höpö höpö, nykyisin vanhemmat nimenomaan ivat melkein koko ajan läsnä. Ennen eivät olleet. 

Niin, fyysisesti läsnä, mutta eivät henkisesti. Niin se vaan on.

Vietin lapsena kesät käytännössä mummolassa ja muualla sukulaisissa. Muinakin loma-aikoina ja viikonloppuisin olin mummon luona, vietin siellä paljon aikaa. Oma lapseni käy puolisoni vanhemmilla ehkä yhden yön kerran kuukaudessa tai kahdessa kuukaudessa. Minun vanhemmillani ei, koska isäni on rapajuoppo ja äitini kuollut. Lapsia olisi enemmän, jos tukea saisi enemmän. Jos saisi työviikkojen päätteeksi edes toisinaan tasaiseen tahtiin latailla akkuja. Työelämä on nykyään sitä, että ylitöitä tehdään se minkä ehditään ja etätöiden takia töitä tehdään myös sairaspedistä ja kipeän lapsen kanssa. Vaatimukset vanhemmille koventuvat myös jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa? 

Vanhemmat eivät ole oikeasti läsnä ja lapset vaistoavat sen ja siten vaativat kaikin keinoin vanhempien huomion.

Kyllä minä ainakin olen läsnä. Koska olen niin intensiivisesti läsnä, lapsi osaa suurimman osan aakkosista ja osaa kirjoittaa oman nimensä, osaa laskea yhteen- ja vähennyslaskuja, ajaa polkupyörällä ilman mitään apuja jne. Lapsella ikää alle 4 vuotta. 

Näin kirjoitti joku muutama sivu taaksepäin keskustelussa. 

Juuri niin. Perhe käsittää puolisot ja lapset. Muut on sukulaisia:

” Suomessa perheeksi katsotaan ydinperhe eli vanhemmat ja lapset. Esimerkiksi jos isovanhemmat, vanhemmat ja lapset asuvat samassa asunnossa, niin virallisesti vain vanhemmat ja lapset kuuluvat samaan perheeseen. Isovanhemmat muodostavat erillisen perheen. ”