Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Ihmisellä on lupa surra. Yleensähän siinä suree myös omaa lapsuuttaan ja sitten kun vielä näkee, että oma lapsi joutuukin kohtaamaan taas saman kohtelun niin se riipaisee.
Kuitenkin ihan jokaiset vanhemmat ovat tehneet sen minkä ovat pystyneet sen aikaisilla resursseilla. Lapsuuden pettymyksiin jumiin jääminen ei johda mihinkään hyvään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Ihmisellä on lupa surra. Yleensähän siinä suree myös omaa lapsuuttaan ja sitten kun vielä näkee, että oma lapsi joutuukin kohtaamaan taas saman kohtelun niin se riipaisee.
Kuitenkin ihan jokaiset vanhemmat ovat tehneet sen minkä ovat pystyneet sen aikaisilla resursseilla. Lapsuuden pettymyksiin jumiin jääminen ei johda mihinkään hyvään.
Mutta nykyvanhemmat on laiskoja paskoja ja heitä saa haukkua loputtomiin vailla empatiaa ja armoa.
Kohta 60 mittarissa. Enkä ole vieläkään mummo. Enkä mummoksi tule. Näin on molemmat lapset ilmoittaneet. Ja hyvä niin. En ole yhtään mummo-tyyppiä. Ja lasteni tahtoa kunnioitan. Pääasia, että ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kodinkoneiden luetteleminen alkaa…😂
Jep!!!
60-luku; pulsaattoripesukone, jääkaappi, mankeli, sähköliesi, vesijohto, hevonen
70-luku sisävessa, suihku, telkkari, pölynimuri, pakastin, sähkövatkain, kahvinkeitin, auto, sähkösilitysrauta, traktori
80-luku mikroaaltouuni, videonauhuri, nykytyylinen pesukone, sähkökiuas, leikkuupuimuri, hiustenkuivain, kiharrin
90-luku kännykät, tietokoneet, astianpesukone, pyykin kuivauskone, leipäkone, leivänpaahdin
2000-luku hillitön määrä pienkoneita, maalämpö
2010-luku päältä ajettava ruohonleikkuri
2020-luku aurinkopaneelit, sähköauto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?
Onkohan nyt kiko
Jos ja kun äidillä on nämä koneet, niin antaako se hänelle ns vapaa-aikaa? EI anna, vaan lapset on sitä enemmän äidin helmoissa; tuu leikkimään, veli kiusaa mua, pidä mua sylissä ja sitten kato ku mä hyppään, kato kun mä leikin, katokatokato…..!
Tämä on sitä kotiäidin arkea joka pv jos hänellä ei ole mitään tukiverkkoa!
Ai apua!! Lapset kaipaa äitinsä huomiota! Kuinka kamalaa! Ja ne lapset vielä leikkii! Kuinka ne kehtaa?!
Tiiätkö on se aika raskasta olla koko ajan jonkun saatavilla. Kyllä äiditkin kaipaa lepoa ja yksinoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Ihmisellä on lupa surra. Yleensähän siinä suree myös omaa lapsuuttaan ja sitten kun vielä näkee, että oma lapsi joutuukin kohtaamaan taas saman kohtelun niin se riipaisee.
Kuitenkin ihan jokaiset vanhemmat ovat tehneet sen minkä ovat pystyneet sen aikaisilla resursseilla. Lapsuuden pettymyksiin jumiin jääminen ei johda mihinkään hyvään.
Mutta nykyvanhemmat on laiskoja paskoja ja heitä saa haukkua loputtomiin vailla empatiaa ja armoa.
Miten ihmessä sait tuon kirjoituksen vetäistyä muotoon "nykyvanhemmat ovat laiskoja paskoja"? Minun mielestäni nykyvanhemmatkin tekevät parhaansa. ihan niin kuin ennenkin, osa valinnoista on oikeita, osasta lapset tulevat jatkossa olemaan katkeria. Ihan turha on luulla, ettei seuraava sukupolvi taas nykyvanhempia vuorollaan kritisoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.
Juu. Ja ratikkapysäkillä latasin matkalippua kännykkään joka jumitti niin hetihän siinä jo joku mummoikäinen haukkui kun aina olen könnykällä, vaikka lapsi mukana…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Se että ovat työelämässä ei selitä kyllä mitenkään sitä, että he eivät tue lapsiaan. Tai ovat rajattomia. Kuormittavia. Ja kyllä se etäinen/ikävä isovanhempi on asia, jota on lupa ihan surra.
No rajattomia, kuormittavia ja etäisiä isovanhempia on ollut aina. Se ei ole muuttunut mihinkään. Nykyään vaan keskitytään siihen "lupaan surra" (ja uhriutua) enemmän, käytetään siihen energiaa, eikä keskitytä itse elämiseen ja eteenpäin menemiseen. Surkutellaan vuodesta toiseen. Ei ihme että uuvuttaa.
Ihmisellä on lupa surra. Yleensähän siinä suree myös omaa lapsuuttaan ja sitten kun vielä näkee, että oma lapsi joutuukin kohtaamaan taas saman kohtelun niin se riipaisee.
Kuitenkin ihan jokaiset vanhemmat ovat tehneet sen minkä ovat pystyneet sen aikaisilla resursseilla. Lapsuuden pettymyksiin jumiin jääminen ei johda mihinkään hyvään.
Mutta nykyvanhemmat on laiskoja paskoja ja heitä saa haukkua loputtomiin vailla empatiaa ja armoa.
Miten ihmessä sait tuon kirjoituksen vetäistyä muotoon "nykyvanhemmat ovat laiskoja paskoja"? Minun mielestäni nykyvanhemmatkin tekevät parhaansa. ihan niin kuin ennenkin, osa valinnoista on oikeita, osasta lapset tulevat jatkossa olemaan katkeria. Ihan turha on luulla, ettei seuraava sukupolvi taas nykyvanhempia vuorollaan kritisoisi.
Sarkasmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista omassa lapsuudessani koskaan kenenkään vieraan ihmisen tulleen haukkumaan äitiäni. Nykyään on todella yleistä että ihan ventovieraat tekevät sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.
Isä ei voi auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa?
Omat lapseni syntyivät 1980 luvulla. Kaksi lasta parin vuoden ikäerolla. Esikoisen syntyessä oli pulsaattorikone pyykkiin. Tiskikonetta ei ollut. Toisella kierroksell oli jo automaattipyykkikone mutta ei sitä tiskikonetta. Esikoisen kohdalla imetys ei onnistunut. Pullot piti keittää aina käytön jälkeen. Korvike tehtiin jauheesta ja keitetystä vedestä. Jonkin verran valvottivat öisin kuten lähes kaikki vauvat yleensä. Minä en uupunut niin normaaliin asiaan kuin lasten hoito. En kuullut muidenkaan äitien valittaneen. Silloin jo oli paljon mukavuuksia kyllä mutta nykyisin on enemmän. Ehkäisyvaihtoehtoja on nykyisin enemmän mutta uupuminen on normaali ilmiö. En ymmärrä.
Ei kai se uupuminen välttämättä liity pelkkään lastenhoitoon vaikka vaikuttaa siihenkin. Työt on kuormittavampia, sähköposteja luetaan pitkin iltaa ja, on pätkää ja osa-aikaa, saa olla hakemassa useammin töitä, joka on tosi stressaavaa. Kännykät piippaa parin minuutin välein jotain kiireistä hoidettavaa ja somessa muut äidit esittelee täydellistä perhe-elämäänsä. Vanhemmilta vaaditaan enemmän tunnetaitoja ja oletetaan että lapsilla on jo tosi nuorena paljon kehittäviä harrastuksia jne.
Kärjistettynä sellainen aika vapaaa 80-90-luvun avainkaulalapsuus mikä monella oli olisi nykyään suunnilleen lasun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.
Isä ei voi auttaa?
Ja tääkin on niiiin tuore repliikki että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen ihmettelen kovasti, miten isiä ei mainitaa juuri missään viestissä. Ei yksinhuoltajia kuitenkaan ihan mahdottomasti ole (20 %, joista isiä 15 %). Kahden vanhemman perheessä se isä voi hoitaaa lapsia ja antaa äidille omaa aikaa, niin ainakin meillä tehtiin. Isillä on vanhempainvapaatakin jo 160 pv ihan jyvitettynä isälle. Onko isistä tullut jotenkin ydinperheeseen kuulumaton irrallinen osa, vai mistä tässä on kysymys?
Vierailija kirjoitti:
En muista omassa lapsuudessani koskaan kenenkään vieraan ihmisen tulleen haukkumaan äitiäni. Nykyään on todella yleistä että ihan ventovieraat tekevät sitä.
Kerrotko vähän miten ne ventovieraat tulevat haukkumaan äitejä? Soittavatko ne ovikelloa vai mitä? Ainakin jo 80-luvulla riitti vaunujen kanssa liikkuessa neuvojia, mutta ne voi jättää omaan arvoonsa. Ei ne tyypit kyllä erityisesti haukkuneet.
Toki tämä nettiaika on tehnyt anonyymistä haukkumisesta kovin helppoa ja se on voinut levitä jo todelliseeen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin.
Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia.Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin.
Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.
Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.
Isä ei voi auttaa?
Ja tääkin on niiiin tuore repliikki että.
Eikä tuo ollut tietenkään yhtään henkilöönkäymisstä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa?
Omat lapseni syntyivät 1980 luvulla. Kaksi lasta parin vuoden ikäerolla. Esikoisen syntyessä oli pulsaattorikone pyykkiin. Tiskikonetta ei ollut. Toisella kierroksell oli jo automaattipyykkikone mutta ei sitä tiskikonetta. Esikoisen kohdalla imetys ei onnistunut. Pullot piti keittää aina käytön jälkeen. Korvike tehtiin jauheesta ja keitetystä vedestä. Jonkin verran valvottivat öisin kuten lähes kaikki vauvat yleensä. Minä en uupunut niin normaaliin asiaan kuin lasten hoito. En kuullut muidenkaan äitien valittaneen. Silloin jo oli paljon mukavuuksia kyllä mutta nykyisin on enemmän. Ehkäisyvaihtoehtoja on nykyisin enemmän mutta uupuminen on normaali ilmiö. En ymmärrä.
Ei kai se uupuminen välttämättä liity pelkkään lastenhoitoon vaikka vaikuttaa siihenkin. Työt on kuormittavampia, sähköposteja luetaan pitkin iltaa ja, on pätkää ja osa-aikaa, saa olla hakemassa useammin töitä, joka on tosi stressaavaa. Kännykät piippaa parin minuutin välein jotain kiireistä hoidettavaa ja somessa muut äidit esittelee täydellistä perhe-elämäänsä. Vanhemmilta vaaditaan enemmän tunnetaitoja ja oletetaan että lapsilla on jo tosi nuorena paljon kehittäviä harrastuksia jne.
Kärjistettynä sellainen aika vapaaa 80-90-luvun avainkaulalapsuus mikä monella oli olisi nykyään suunnilleen lasun paikka.
Lapset olivat rauhallisempia kun ei harrastuksia tupattu joka päivälle. Lapsetkin tarvitsevat rauhaa olla keskenään ja leikkiä kotonakin leikkinsä rauhassa. Se rauha tuntuu puuttuvan lapsilta nykyisin kokonaan ja silloin sitä ei ole vanhemmillakaan.
En tiedä mitä lasuA olisi tarvittu jos pojilla oli ikkunasta näkyvällä kentällä jalkkishöntsät kesällä ja talvella jääkiekkohöntsät iltapäivät ja illat. Tytöt luistelivat muuten, tekivät omia juttujaan, pienempänä jotkut barbit, sitt pihakerhoja keskenään eri teemoilla.
Tyttäreni yksin ja muiden tyttöjen kanssa tekivät esim lehtiä. Näytelmäkerho heillä oli. 90 -luvun lopulla kyllä jo tietokoneella kirjoittivat juttujaan ja piirustusohjelmilla.
Nyt ei lapset saa nyhrätä kai kotona mitään, pitää maksaa joka asiasta kalliit harrastusmaksut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidit nykyään uupuvat? Ei se isovanhemmista johdu. Mikä nykyään lapsissa on erityisen uuvuttavaa?
Omat lapseni syntyivät 1980 luvulla. Kaksi lasta parin vuoden ikäerolla. Esikoisen syntyessä oli pulsaattorikone pyykkiin. Tiskikonetta ei ollut. Toisella kierroksell oli jo automaattipyykkikone mutta ei sitä tiskikonetta. Esikoisen kohdalla imetys ei onnistunut. Pullot piti keittää aina käytön jälkeen. Korvike tehtiin jauheesta ja keitetystä vedestä. Jonkin verran valvottivat öisin kuten lähes kaikki vauvat yleensä. Minä en uupunut niin normaaliin asiaan kuin lasten hoito. En kuullut muidenkaan äitien valittaneen. Silloin jo oli paljon mukavuuksia kyllä mutta nykyisin on enemmän. Ehkäisyvaihtoehtoja on nykyisin enemmän mutta uupuminen on normaali ilmiö. En ymmärrä.
Ei kai se uupuminen välttämättä liity pelkkään lastenhoitoon vaikka vaikuttaa siihenkin. Työt on kuormittavampia, sähköposteja luetaan pitkin iltaa ja, on pätkää ja osa-aikaa, saa olla hakemassa useammin töitä, joka on tosi stressaavaa. Kännykät piippaa parin minuutin välein jotain kiireistä hoidettavaa ja somessa muut äidit esittelee täydellistä perhe-elämäänsä. Vanhemmilta vaaditaan enemmän tunnetaitoja ja oletetaan että lapsilla on jo tosi nuorena paljon kehittäviä harrastuksia jne.
Kärjistettynä sellainen aika vapaaa 80-90-luvun avainkaulalapsuus mikä monella oli olisi nykyään suunnilleen lasun paikka.Lapset olivat rauhallisempia kun ei harrastuksia tupattu joka päivälle. Lapsetkin tarvitsevat rauhaa olla keskenään ja leikkiä kotonakin leikkinsä rauhassa. Se rauha tuntuu puuttuvan lapsilta nykyisin kokonaan ja silloin sitä ei ole vanhemmillakaan.
En tiedä mitä lasuA olisi tarvittu jos pojilla oli ikkunasta näkyvällä kentällä jalkkishöntsät kesällä ja talvella jääkiekkohöntsät iltapäivät ja illat. Tytöt luistelivat muuten, tekivät omia juttujaan, pienempänä jotkut barbit, sitt pihakerhoja keskenään eri teemoilla.
Tyttäreni yksin ja muiden tyttöjen kanssa tekivät esim lehtiä. Näytelmäkerho heillä oli. 90 -luvun lopulla kyllä jo tietokoneella kirjoittivat juttujaan ja piirustusohjelmilla.
Nyt ei lapset saa nyhrätä kai kotona mitään, pitää maksaa joka asiasta kalliit harrastusmaksut.
Harrastusnarina. Onpa tuore näkökulma!
Koulut oli ennen pieniå. Vietäpä itse päiväsi 1200 ihmisen ampiaispesässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?
Onkohan nyt kiko
Jos ja kun äidillä on nämä koneet, niin antaako se hänelle ns vapaa-aikaa? EI anna, vaan lapset on sitä enemmän äidin helmoissa; tuu leikkimään, veli kiusaa mua, pidä mua sylissä ja sitten kato ku mä hyppään, kato kun mä leikin, katokatokato…..!
Tämä on sitä kotiäidin arkea joka pv jos hänellä ei ole mitään tukiverkkoa!
Ai apua!! Lapset kaipaa äitinsä huomiota! Kuinka kamalaa! Ja ne lapset vielä leikkii! Kuinka ne kehtaa?!
Tiiätkö on se aika raskasta olla koko ajan jonkun saatavilla. Kyllä äiditkin kaipaa lepoa ja yksinoloa.
Juuri tämä on muuttunut eniten minun nähdäkseni. Ennen lapset meni jossain muualla. Nykyään vanhempien, erityisesti äidin, pitäisi viettää koko aikansa lapsen kanssa. Ja sitä pidetään itsestäänselvänä. Mutta sellaista ei ole koskaaan ennen historiamme aikana ollut, ikinä. Koskaan.
Jos on varaa maksaa kallis yksityinen mutta harvalla on.