Pakotettiinko teitä pienenä pitämään pitkiä hiuksia?

Ei pitkiä vaan leikattiin aina lyhyiksi, jotta vahvistuu. 70-luku.

Minut pakotettiin pitämään lyhyitä hiuksia 90-luvulla. Aina jos pyysin äidiltä, että saisinko kasvattaa, niin vastaus oli että "jos pidät hiuksia sitten aina kiinni!". En tiedä mistähän moinen. Huomasin olevani vähän samanlainen, kun omat tyttöni olivat pieniä. Onneksi sitten tajusin asian, ja nyt saavat kasvattaa tai leikata juuri sellaiset hiukset kuin haluavat.

Yritin saada pitkähköt hiukset pidettyä ja välillä kasvatettua lapsena, mutta äiti leikkasi ne kerran mahdollisimman lyhyeksi polkaksi. Vähän polkkaa pidempi oli myöhemmin. Tuntui että se oli joku äitien saksikosto lapselle. Aikuisena en pidä pitkää, mutten nyrhittyä polkkaakaan.

Olen mies joten minut pakotettiin pitämään lyhyitä. Sain siitä traumat joita koitan nyt aikuisena käsitellä psykoterapiassa. Erityisesti äiti vaati että pidän lyhyet vaikka olisin halunnut kasvattaa, koska "kaikilla kunnon miehillä on lyhyet".

Äitini pakotti minut pitämään lyhyitä hiuksia ja kun menin kouluun minua luultiin pojaksi. Seuraavksi minut pakotettiin pitämään pottapää-paashikampausta. Sain pitkät hiukset vasta teininä ja minulla on ollut pitkät käsittelemättömät hiukset siitä asti. Äiti on aina inhonnut niitä. Mädäntyköön vanhustentalossa. Turha luulla että tilaan hänelle sinne kampaajan leikkaamaan hiukset.

Kyllä pakotettiin. Pitkät hiukset ristiselkään asti, 80-luvulla. Kavereilla oli vaikka mitä lyhyttä tai kiharaa, Diana oli tyyli-ikoni tai jotkut rokkarit.

Taisin olla 15-vuotias kun kävin ilman lupaa parturissa pätkäisemässä. Isältä tuli haukkuja. 

Itselläni on poikia ja saavat itse valita millaiset hiukset ottavat. Aika lyhyistä tykkäävät, tyyli-ikonit on jostain tiktokista. Mutta itse saavat päättää. 

MInulla oli pienenä ohuet hiukset, joten äidin toive saada pitkähiuksinen tyttö piti unohtaa. Vaikka kasvaessani  hiukseni paksuuntuivat en tykännyt pitkistä hiuksista ja halusin pitää ne lyhyenä. Äiti käytti minut aina kampaajalla, joten vanhoissa kuvissa näytän kyllä ihan tyylikkäältä pikkutytöltä hiusteni kanssa. 60-lukua

Mulla oli pitkät ja paksut, lähes polvitaipeisiin. Lapsuus kasarilla. Ei sitä silloin ajatellut että se olisi ollut jotenkin pakko kun äiti pesi ja laittoi niihin kampaukset. Pakotus alkoi vasta teininä, kun olisin halunnut että ne katkaistaan edes sellaisiin mittoihin että pystyn niille itsekin jotain tekemään. Säästin viikkorahoista kampaajakäynnin, ja voi sitä ulinan ja mökötyksen määrää kun omillani kävin ja palasin hartiamittaisilla hiuksilla.

Kyllähän tuohon syykin löytyi. Mummo oli kiireisenä ja nuukana maatalon emäntänä leikannut lastensa hiukset aina itse sellaiseen pituuteen ettei tytöillekään saatu lettejä päähän, ja äidille oli siitä jäänyt ikuinen kaipuu pitkiin hiuksiin. Sitä en vaan ole ikinä ymmärtänyt, että mikä esti kasvattamasta niitä hiuksia kotoa pois muuttaessa.

Ei, lapsuus 60-luvulla.

Äiti kävi töissä eikä ehtinyt/ halunnut setviä ja letittää pitkää tukkaa aamuisin.

Oli täysi vapaus pitää hiukset juuri sen mittaisina, kuin tahdoin.

Ei pakotettu, ihan itse sain päättää hiusteni pituuden. Ykkösluokalla mulla on ollut vielä pitkät hiukset, tokalla olkapäille, kolmannella lyhyet ja sen jälkeen vaihtelevasti lyhyen ja olkapäille ylettyvän välillä ennen kuin nuorena aikuisena kasvatin ekaa kertaa uudestaan pitkät hiukset.

synt. 1975