Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (3042)
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lapsesta ei todellakaan ole huolehtimassa 1-2 ihmistä. On päiväkodit, harrastusohjaajat, koulut.
Joskus muinoin ennen kansakoulun syntyä jossain korvessa saattoi olla niin.
Eli instituutiot kasvattaa. Tämä kai se on osin tarkoituskin. Ihmiset kasvatetaan tavalla joka tuottaa tällaisia ihmisiä kuin nyt olemme. Ahdistusta on yltiöpäisesti, masennusta laajalti ja aina vain ”huonommaksi” käyvät nuoret sekä toki myös äidit ja muut, kaikki me. Sitten ostamme kaikenlaista ja käymme töissä ja odotamme eläkeikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kuinka pitkä kokemus sulla on noista töistä? Muutamassa vuodessa sitä ei välttämättä huomaa.
43 vuotta olin työelämässä. Joku käsitys on työnteosta eri aloiltakin sukulaisten ja tuttujen kertomina. En tiedä niin väsyneitä jotka eivät edes päiväkotiin jaksaneet lapsia viedä. Tai että lapset joka viikomloppu yökylissä mummoilla.
Voisitko ottaa itsellesi tutun ammatin ja kertoa miksi se nyt on raskaampi kuin 25 vuotta sitten?
Voin toki. Kerro sinä ensin siitä omastasi, mistä sinulla itselläsi on kokemusta. Ei mitään välikäsien kertomaa.
Taloushallinnon työt. Mies teollisuuden kolmivuorossa.
Kertopa sinä nyt vuorostasi alasta jossa on rankempaa kuin ennen?
Ethän sä edes kertonut kuin alan. Miten se ei ole nykyisin rankempaa nuorille kuin ennen?
Ihan ohiksena kirjoitan. Mietipä vaikka entisajan kunnanlääkäriä kuuskyt-seitkytluvulla. Potilaita saattoi olla päivässä monta kymmentä. Ei ollut edes vastaanottovirkailijaa auttamassa. Nyt terveyskeskuslääkäri ottaa 4 - 6 potilsta vastaan päivässä ja on olevinaan ihan hirveän rankkaa. Ei voi olla.
Ai, kyllä meidän terveyskeskuksessa lääkäri ottaa 2-3 potilasta tunnissa, ja ajat ovat aina liian lyhyet.
Nykyaika on erilaista. Lapsia on enää vähän. Ei löydy kavereita pihalta, joiden kanssa juosta ja viettää kesäpäiviä avaimet kaulassa kuten joskus.
Vaatimukset ovat kasvaneet. Ei ole enää joka paikassa sopivaa päästää 3-vuotiaasta alkaen lapsia leikkimään ilman huoltajaa ulos.
Ollaan menty eurooppalaiseen suuntaan esim. Italiassa ei alle 14 vuotista saa jättää yksin ja aina saatetaan kouluun. Italiassa mammat eivät siitä syystä täyttä työpäivää voi tehdäkään.
Fritidshem, missä koululaiset yläasteelle sti voivat viettää aikaa koulun jälkeen ja lomilla on ainakin Pohjoismaissa käytössä ja alkaa olla välttämätön ottaa käyttöön Suomessakin.
Mummot ovat työelämässä 65-70 vuotiaaksi, eikä heillä ole töitten lisäksi aikaa, voimia eikä ekä terveyttäkään pieniä lapsia paimentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
"Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa."
Ei se perusluonto mihinkään ole hävinnyt, vaikka just nykyvanhemmat olisivat yksin vanhemmuutensa kanssa. Tarve on edelleen olemassa. Ja se on ihan luonnollista.
Mikä tarve?
Tarve saada tukea ja tarve saada apua tarvittaessa. Tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin. Mitä vielä? Vai riittikö jo? Tarve sosiaalisuuteen silloinkin, kun perheen lapset asuvat vielä kotona.
Siellä perheessä on yleensä äiti, isä ja lapset. Eikö se isä tue ja auta tai siis tee omaa osuuttaan? Eikö sen isukin kanssa keskustella asioista? Olla sosiaalisia? Eikö se isä mahdollista äidin kontakteja kavereihin yms.
Ei mulla ainakaan noihin edellä mainittuihin tarvittu isovanhempia. Ei niiltä isovanhemmilta apua tullut, muttei tarvinutkaan tulla. Isovanhemmat eivät päätä lastensa lasten hankintaa, kyllä vastuu on silloin lapsista vain äidillä ja isällä. Kaikki muu on kivaa extraa, mutta lähtökohta on tuo.
Tietenkin vastuu on vanhemmilla. Miksi näitä itsestäänselvyyksiä pitää hokea. Onko kukaan täällä vaatinut jonkun muun olevan vastuussa? Ei avun tarve ole vastuunsiirtoa.
Olen eri. Avuntarve kielii kyvyttömyydestä kantaa täysin oma vastuu. Varsinkin kun avuntarve vaatii jonkun toisen osallistumista sen sijaan, että hyödyke täyttäisi avuntarpeen (esim. ruoka-apu, kelan tuki).
Aha, no toivotaan, ettet ikinä joudu mihinkään pulaan ja muutu siten kyvyttömäksi ja vastuuttomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kuinka pitkä kokemus sulla on noista töistä? Muutamassa vuodessa sitä ei välttämättä huomaa.
43 vuotta olin työelämässä. Joku käsitys on työnteosta eri aloiltakin sukulaisten ja tuttujen kertomina. En tiedä niin väsyneitä jotka eivät edes päiväkotiin jaksaneet lapsia viedä. Tai että lapset joka viikomloppu yökylissä mummoilla.
Voisitko ottaa itsellesi tutun ammatin ja kertoa miksi se nyt on raskaampi kuin 25 vuotta sitten?
Voin toki. Kerro sinä ensin siitä omastasi, mistä sinulla itselläsi on kokemusta. Ei mitään välikäsien kertomaa.
Taloushallinnon työt. Mies teollisuuden kolmivuorossa.
Kertopa sinä nyt vuorostasi alasta jossa on rankempaa kuin ennen?
Ethän sä edes kertonut kuin alan. Miten se ei ole nykyisin rankempaa nuorille kuin ennen?
Ihan ohiksena kirjoitan. Mietipä vaikka entisajan kunnanlääkäriä kuuskyt-seitkytluvulla. Potilaita saattoi olla päivässä monta kymmentä. Ei ollut edes vastaanottovirkailijaa auttamassa. Nyt terveyskeskuslääkäri ottaa 4 - 6 potilsta vastaan päivässä ja on olevinaan ihan hirveän rankkaa. Ei voi olla.
Ai, kyllä meidän terveyskeskuksessa lääkäri ottaa 2-3 potilasta tunnissa, ja ajat ovat aina liian lyhyet.
Harvoin käyn terveyskeskuksessa koska sinne ei saa edes mitään lääkäriaikaa.
Mutta mitä olen käynyt, odotusaulat tyhjiä, ei huutele lääkärit ovilta nimiä. Olen tajunnut terveydenhoidon sujuvan ihan hoitajien välityksellä. Lääkärit istuu jossain takahuoneessa, potilasta näkemättä, sain iskiakseenkin jonkun "relaxin" hoitajan tekemällä diagnoosilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitäpäs sanot kun esiäitimme joutuivat heti synnytyksen jälkeen navettatöihin ym.Olisiko sinusta siihen?
Esiäitiemme aikaan oli myös lapsivuodeaika.
"Lääketieteellisesti lapsivuodeajalla (puerperium) tarkoitetaan synnytyksen jälkeistä 6–12 viikon ajanjaksoa, jolloin äidin elimistö palautuu raskaudesta Terveyskirjasto."
Toki aina ja kaikille se ei ole ollut mahdollista. Mutta varmasti useimmat sen käytti, jos oli mahdillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
"Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa."
Ei se perusluonto mihinkään ole hävinnyt, vaikka just nykyvanhemmat olisivat yksin vanhemmuutensa kanssa. Tarve on edelleen olemassa. Ja se on ihan luonnollista.
Mikä tarve?
Tarve saada tukea ja tarve saada apua tarvittaessa. Tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin. Mitä vielä? Vai riittikö jo? Tarve sosiaalisuuteen silloinkin, kun perheen lapset asuvat vielä kotona.
Siellä perheessä on yleensä äiti, isä ja lapset. Eikö se isä tue ja auta tai siis tee omaa osuuttaan? Eikö sen isukin kanssa keskustella asioista? Olla sosiaalisia? Eikö se isä mahdollista äidin kontakteja kavereihin yms.
Ei mulla ainakaan noihin edellä mainittuihin tarvittu isovanhempia. Ei niiltä isovanhemmilta apua tullut, muttei tarvinutkaan tulla. Isovanhemmat eivät päätä lastensa lasten hankintaa, kyllä vastuu on silloin lapsista vain äidillä ja isällä. Kaikki muu on kivaa extraa, mutta lähtökohta on tuo.
Tietenkin vastuu on vanhemmilla. Miksi näitä itsestäänselvyyksiä pitää hokea. Onko kukaan täällä vaatinut jonkun muun olevan vastuussa? Ei avun tarve ole vastuunsiirtoa.
Olen eri. Avuntarve kielii kyvyttömyydestä kantaa täysin oma vastuu. Varsinkin kun avuntarve vaatii jonkun toisen osallistumista sen sijaan, että hyödyke täyttäisi avuntarpeen (esim. ruoka-apu, kelan tuki).
Aha, no toivotaan, ettet ikinä joudu mihinkään pulaan ja muutu siten kyvyttömäksi ja vastuuttomaksi.
Toivotaan näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopukseni oli 13, kun tulin mummoksi. Kotona asui vielä kaksi muuta. Olin viettänyt lapsiperhe-elämää siihen mennessä jo 23 vuotta.
Mummoilua on nyt ollut siitä saakka 14 vuotta. Kun yksi lapsenlapsi saadaan kouluikään, heitä on saatu lisää. Parhaimmillaan ollut kolme vauvaikäistä yhtä aikaa mummon hoidettavana.
Alkaa mummo tässä vähitellen ryytyä.
Kuinka monta vuosikymmentä pitää lapsenhoitajana olla, että riittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kyllä työelämä on erilaista kuin ennen. Vaaditaan tehokkuutta, esimiehen kanssa kehityskeskustlut, täytyy olla tehokas jotta saa tietyn palkan. Vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista, reissuja pois kotoa, kurssitetaan ym. Ylitöitä, pitkiä päiviä jne. Ennen riitti että teki sen saman homman 30 vuotta ja se oli siinä. Ennen päästiin eläkkeelle jo 55 vuotiaana.
Just joo. Eihän sitä ennen tarvinnut kehittää itseään, ei tullut uusia asioita, työnantajat ei kurssittaneet. Miten lapsellinen käsitys työelämästä. Se boomerien ikäpolvi
joutui perehtymään tietotekniikkaan, automaatioon. Aina työt, koneet, tavat on muuttuneet. Ja nyt rassaa rupattelu esimiehen kanssa. Aika alhainen stressikynnys sitten
Olen eri, mutta kyllä monella alalla on työn laatu muuttunut. Nuorena tuli tehtyä kaikennäköistä puutarhatöistä toimistoon. Ja useissa paikoissa se työmäärä oli täysin alimitoitettu, jouduin kuluttamaan aikaa (mikä on tylsintä ikinä) miten missäkin, et työtunnit tuli täyteen. Tällaisia löysiä paikkoja ei varmasti ole enää.
Koulumaailma on muuttunut radikaalisti niistä ajoista, kun nuorena opettajana aloitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpäs sanot kun esiäitimme joutuivat heti synnytyksen jälkeen navettatöihin ym.Olisiko sinusta siihen?
Esiäitiemme aikaan oli myös lapsivuodeaika.
"Lääketieteellisesti lapsivuodeajalla (puerperium) tarkoitetaan synnytyksen jälkeistä 6–12 viikon ajanjaksoa, jolloin äidin elimistö palautuu raskaudesta Terveyskirjasto."
Toki aina ja kaikille se ei ole ollut mahdollista. Mutta varmasti useimmat sen käytti, jos oli mahdillista.
Jos ajatellaan kotisynnytysten aikaan ei äidit varmaankaan käyneet missään k
jälkitarkastuksessa 6 -12 viiko päästä vaan paahtoivat lehmiensä ja kasvimaittensa kanssa.
Äitiysloma oli vielä 60-luvulla 3 kk, siitä kuunausi ennen synnytystä.
Olen ensimmäinen sisaruksistamme joka sodan jälkeen on syntynyt sairaalassa. Äidin ikäkin oli jo riskisynnyttäjän ikiä, 43. Monien raskauksien jälkeen
Syynä uupumiseen on Älypuhelin. Netflix. ja Sali...
Ennen syynä oli Pesukoneen puute. Puulämmitys. Kaivovesi. Käsitiski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kyllä työelämä on erilaista kuin ennen. Vaaditaan tehokkuutta, esimiehen kanssa kehityskeskustlut, täytyy olla tehokas jotta saa tietyn palkan. Vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista, reissuja pois kotoa, kurssitetaan ym. Ylitöitä, pitkiä päiviä jne. Ennen riitti että teki sen saman homman 30 vuotta ja se oli siinä. Ennen päästiin eläkkeelle jo 55 vuotiaana.
Just joo. Eihän sitä ennen tarvinnut kehittää itseään, ei tullut uusia asioita, työnantajat ei kurssittaneet. Miten lapsellinen käsitys työelämästä. Se boomerien ikäpolvi
joutui perehtymään tietotekniikkaan, automaatioon. Aina työt, koneet, tavat on muuttuneet. Ja nyt rassaa rupattelu esimiehen kanssa. Aika alhainen stressikynnys sitten
Olen eri, mutta kyllä monella alalla on työn laatu muuttunut. Nuorena tuli tehtyä kaikennäköistä puutarhatöistä toimistoon. Ja useissa paikoissa se työmäärä oli täysin alimitoitettu, jouduin kuluttamaan aikaa (mikä on tylsintä ikinä) miten missäkin, et työtunnit tuli täyteen. Tällaisia löysiä paikkoja ei varmasti ole enää.
Koulumaailma on muuttunut radikaalisti niistä ajoista, kun nuorena opettajana aloitin.
Kesätyöntekijät joutuivat usein maleksimaan , sen kyllä myönnän. Heille työnnettiin joku yksinkertainen tehtävä, lomalla olevan oikeat työt oli jaettu muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lapsesta ei todellakaan ole huolehtimassa 1-2 ihmistä. On päiväkodit, harrastusohjaajat, koulut.
Joskus muinoin ennen kansakoulun syntyä jossain korvessa saattoi olla niin.
Ei ne siellä arjessa ole ne muut, perheen omalla ajalla. Ja aivan pienen alle vuoden ikäisen kanssa ei ole edes sitä päiväkotia.
Monissa kulttuureissa on tapana, että isoäiti muuttaa taloon kun äiti on vastasyntyneen kanssa; jopa kuukausiksi, hoitamaan vauvaa. Äidin annetaan toipua. Pieni vauva vaatii yölläkin hoitoa.
Ennenkuulumatonta suomessa. Ja muissa länsimaissa. Äidin ei kuulu saada toipua synnytyksestä, ei kuulu saada apua vastasyntyneen kanssa. Isä auttaa jos auttaa, aina eivät
Jotlut ovat sigä mieltä, että omat ja puoluson vanhemmat eivät kuuluu yhtäkkiä enäö baimisiin mentynä perheeseen. Erityisesti naiset väistävät miehen äitiä. Myös toisin päin, tajuamata, että lapsen syntyessä olisi anoppi voimavara, kuka auttaisi nuorella äidillä palauttua. Jos ette itse tajua ja eristäte itsensä lähiomaisista, sitten täytyy pärjätä yksin. Ja ei tarvi valittaa. Josrain sytystä tässä maassa isovanhempia ei osata ottaa resurssina.
Anoppi EI OLE miniän lähiomainen.
Voi ollakin. Riippuu tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämän raskaudesta. Itse olen ammatissa, joka on ollut olemassa jo 40 vuotta sitten. Kyseessä siis ns. asiantuntija-ammatti. Viime vuosina ok jäänyt eläkkeelle kollegoita, joista osa on tehnyt työtä parhaimmillaan 40 vuotta. Kyseessä on ns. projektityö, jossa on samanaikaisesti meneillään useampia projekteja.
Silloin kun eläköityneet kollegat ovat aloittaneet hommat, olinolemassa sihteerit ja tekstinkösittelijät, jotka olivat apuna projektissa, nyt kaikki työ tehdään itse. Vielä 15 vuotta sitten riitti, että projekteja oli vuodessa noin 10, eivätkä projektit menneet päällekkäin. Nyt projekteja pitää olla vuodessa lähes sata ja useampia yhtä aikaa. Toki tietotekninen kehitys on helpottanut asiaa, mutta samalla toimintaympäristö on muuttunut mm. kansainvälistymisen takia monimutkaisemmaksi ja projektit ovat vaikeutuneet.
Meiltä eläköityneet henkilöt ovat ihan poikki! Eivätkä he voi millään käsittää että miten oma sukupolveni jaksaa tällaista työelämää.
Vauvakeskustelut. Yhtenä päivänä boomerit jää eläkkeelle 55 - vuotiaina. Eläkekeskusteluissa he hankkivat jättieläkkeet tekemällä 68-vuotiaaksi töitä lisäkertymällä.
Ja kaikki oli maalta kotoisin jossa mummot, enot, tädit kesät ja lomat viihdyttivät heidän lapsiaan herkut pöydässä.
Ennen odoteltiin töissä faksia viikko ja odotellessa kudottiin sukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Työelämän raskaudesta. Itse olen ammatissa, joka on ollut olemassa jo 40 vuotta sitten. Kyseessä siis ns. asiantuntija-ammatti. Viime vuosina ok jäänyt eläkkeelle kollegoita, joista osa on tehnyt työtä parhaimmillaan 40 vuotta. Kyseessä on ns. projektityö, jossa on samanaikaisesti meneillään useampia projekteja.
Silloin kun eläköityneet kollegat ovat aloittaneet hommat, olinolemassa sihteerit ja tekstinkösittelijät, jotka olivat apuna projektissa, nyt kaikki työ tehdään itse. Vielä 15 vuotta sitten riitti, että projekteja oli vuodessa noin 10, eivätkä projektit menneet päällekkäin. Nyt projekteja pitää olla vuodessa lähes sata ja useampia yhtä aikaa. Toki tietotekninen kehitys on helpottanut asiaa, mutta samalla toimintaympäristö on muuttunut mm. kansainvälistymisen takia monimutkaisemmaksi ja projektit ovat vaikeutuneet.
Meiltä eläköityneet henkilöt ovat ihan poikki! Eivätkä he voi millään käsittää että miten oma sukupolveni jaksaa tällaista työelämää.
Kuitenkin arvelen että suurin osa nuorista äiti-iässä olevista tekee ihan tavistyötä, työtunteja kai saisi monella olle enemmänkin kuin mitä saavat.
Eikä kansainvälisiä projekteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämän raskaudesta. Itse olen ammatissa, joka on ollut olemassa jo 40 vuotta sitten. Kyseessä siis ns. asiantuntija-ammatti. Viime vuosina ok jäänyt eläkkeelle kollegoita, joista osa on tehnyt työtä parhaimmillaan 40 vuotta. Kyseessä on ns. projektityö, jossa on samanaikaisesti meneillään useampia projekteja.
Silloin kun eläköityneet kollegat ovat aloittaneet hommat, olinolemassa sihteerit ja tekstinkösittelijät, jotka olivat apuna projektissa, nyt kaikki työ tehdään itse. Vielä 15 vuotta sitten riitti, että projekteja oli vuodessa noin 10, eivätkä projektit menneet päällekkäin. Nyt projekteja pitää olla vuodessa lähes sata ja useampia yhtä aikaa. Toki tietotekninen kehitys on helpottanut asiaa, mutta samalla toimintaympäristö on muuttunut mm. kansainvälistymisen takia monimutkaisemmaksi ja projektit ovat vaikeutuneet.
Meiltä eläköityneet henkilöt ovat ihan poikki! Eivätkä he voi millään käsittää että miten oma sukupolveni jaksaa tällaista työelämää.Kuitenkin arvelen että suurin osa nuorista äiti-iässä olevista tekee ihan tavistyötä, työtunteja kai saisi monella olle enemmänkin kuin mitä saavat.
Eikä kansainvälisiä projekteja.
Ei kaikki äideistä ole kouluavustajia ja kaupan kassoja, yhä useampi on asiantuntija-ammatissa.
Tuo oli hyvä esimerkki! Ihan samanlaista on ollut työn muutos tavallisella konttorirotallankin. Puhumattakaan kavereista, jotka ovat sairaanhoitoalalla tai opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lapsesta ei todellakaan ole huolehtimassa 1-2 ihmistä. On päiväkodit, harrastusohjaajat, koulut.
Joskus muinoin ennen kansakoulun syntyä jossain korvessa saattoi olla niin.
Ei ne siellä arjessa ole ne muut, perheen omalla ajalla. Ja aivan pienen alle vuoden ikäisen kanssa ei ole edes sitä päiväkotia.
Monissa kulttuureissa on tapana, että isoäiti muuttaa taloon kun äiti on vastasyntyneen kanssa; jopa kuukausiksi, hoitamaan vauvaa. Äidin annetaan toipua. Pieni vauva vaatii yölläkin hoitoa.
Ennenkuulumatonta suomessa. Ja muissa länsimaissa. Äidin ei kuulu saada toipua synnytyksestä, ei kuulu saada apua vastasyntyneen kanssa. Isä auttaa jos auttaa, aina eivät
Niin on ennenkuulumatonta, koska ne suomalaiset isoäidit on töissä. Ei sieltä saa vapaata milloin tahansa viikkojen ajaksi muuten kuin irtisanoutumalla. Siinä taas ei ole mitään järkeä.
Alue: Aihe vapaa
Mikä hinku teillä on oikein lähettää ne lapset kesäksi maalle mummolaan?
Epäilemättä niitäkin, maalaismummoloita, on. Omilla lapsillani, olen boomeri , ei ollut. Toinen ukki asui savossa pienen kaupungin yksiössä, omat vanhempani jo eläkkeellä vähän lähempänä vähän suuremman kaupungin kaksiossa. Toista mummoa ei enää ollut.