Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (3289)
Vierailija kirjoitti:
Ennen odoteltiin töissä faksia viikko ja odotellessa kudottiin sukkaa.
Nuorena olin töissä Lääninhallituksessa. Töitä oli ajoittain tosi vähän. Kerran esimies näki, et luin lehteä työhuoneessa. Kielsi sen. Sanoi, et ainoa mitä sain lukea oli lakikirjat. Ne oli piiiitkiä iltapäiviä ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kuinka pitkä kokemus sulla on noista töistä? Muutamassa vuodessa sitä ei välttämättä huomaa.
43 vuotta olin työelämässä. Joku käsitys on työnteosta eri aloiltakin sukulaisten ja tuttujen kertomina. En tiedä niin väsyneitä jotka eivät edes päiväkotiin jaksaneet lapsia viedä. Tai että lapset joka viikomloppu yökylissä mummoilla.
Voisitko ottaa itsellesi tutun ammatin ja kertoa miksi se nyt on raskaampi kuin 25 vuotta sitten?
Voin toki. Kerro sinä ensin siitä omastasi, mistä sinulla itselläsi on kokemusta. Ei mitään välikäsien kertomaa.
Taloushallinnon työt. Mies teollisuuden kolmivuorossa.
Kertopa sinä nyt vuorostasi alasta jossa on rankempaa kuin ennen?
Ethän sä edes kertonut kuin alan. Miten se ei ole nykyisin rankempaa nuorille kuin ennen?
Ihan ohiksena kirjoitan. Mietipä vaikka entisajan kunnanlääkäriä kuuskyt-seitkytluvulla. Potilaita saattoi olla päivässä monta kymmentä. Ei ollut edes vastaanottovirkailijaa auttamassa. Nyt terveyskeskuslääkäri ottaa 4 - 6 potilsta vastaan päivässä ja on olevinaan ihan hirveän rankkaa. Ei voi olla.
Ai, kyllä meidän terveyskeskuksessa lääkäri ottaa 2-3 potilasta tunnissa, ja ajat ovat aina liian lyhyet.
Ei ota. Todellakin tällä vuosituhnnella terveyskeskuslääkärin päivässä vastaanottamien potiliden määrä on puolittunut, ollen nykyään vain 3 - 8. Vertailuna lukuja muualta: Tanskassa 30, Briteissä 37, Espanjassa 50. Erikoisinta tuossa on, että mitä enemmän Suomessa on laitettu väliin hoitjia säätämään (nykyään ainakin meillä on ensin puhelimssa tai digiklinikassa hoitaja, sitten vielä pakollinen hoitajakäynti erikseen, ennenkuin siis voi edes keskustella lääkäriajasta), sitä vähemmän lääkäri päivässä potilaita hoitaa.
Silloin 60 - 70-luvuilla yhdellä kunnanlääkärillä oli vähintään tuo 50 potilasta päivässä.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jarilehtonen/laakarit-ehtisivat-hoitaa…
Olen ollut työelämässä vuodesta 1978. Akateemista koulutustani vastaavissa töissä vuodesta 1984. Työelämä on mullistunut täysin sinä aikana. Tahti on kiihkeä nykyään ja lisäksi työnsaanti on vaikeaa, pätkittäistä ja koko ajan saa tapella perusoikeuksistakin. En todellakaan yhtään kadehdi ihmisiä, jotka nyt yrittävät yhdistää perheen ja tämän nykyisen työelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämän raskaudesta. Itse olen ammatissa, joka on ollut olemassa jo 40 vuotta sitten. Kyseessä siis ns. asiantuntija-ammatti. Viime vuosina ok jäänyt eläkkeelle kollegoita, joista osa on tehnyt työtä parhaimmillaan 40 vuotta. Kyseessä on ns. projektityö, jossa on samanaikaisesti meneillään useampia projekteja.
Silloin kun eläköityneet kollegat ovat aloittaneet hommat, olinolemassa sihteerit ja tekstinkösittelijät, jotka olivat apuna projektissa, nyt kaikki työ tehdään itse. Vielä 15 vuotta sitten riitti, että projekteja oli vuodessa noin 10, eivätkä projektit menneet päällekkäin. Nyt projekteja pitää olla vuodessa lähes sata ja useampia yhtä aikaa. Toki tietotekninen kehitys on helpottanut asiaa, mutta samalla toimintaympäristö on muuttunut mm. kansainvälistymisen takia monimutkaisemmaksi ja projektit ovat vaikeutuneet.
Meiltä eläköityneet henkilöt ovat ihan poikki! Eivätkä he voi millään käsittää että miten oma sukupolveni jaksaa tällaista työelämää.Kuitenkin arvelen että suurin osa nuorista äiti-iässä olevista tekee ihan tavistyötä, työtunteja kai saisi monella olle enemmänkin kuin mitä saavat.
Eikä kansainvälisiä projekteja.
Niissäkin on tahti koventunut ja ehdot heikentyneet. Ota nyt vaikka kaupan kassa. Ennen kauppa oli auki kello 9-17/18 arkisin ja lauantaisin 9-/10-13/14. Vakituisen työpaikan sai keskikoulu-peruskoulu-todistuksella.
Nykyään on täysin erilaiset aukioloajat, koulutusvaatimukset ja työn ehdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpäs sanot kun esiäitimme joutuivat heti synnytyksen jälkeen navettatöihin ym.Olisiko sinusta siihen?
Esiäitiemme aikaan oli myös lapsivuodeaika.
"Lääketieteellisesti lapsivuodeajalla (puerperium) tarkoitetaan synnytyksen jälkeistä 6–12 viikon ajanjaksoa, jolloin äidin elimistö palautuu raskaudesta Terveyskirjasto."
Toki aina ja kaikille se ei ole ollut mahdollista. Mutta varmasti useimmat sen käytti, jos oli mahdillista.
Kulttuurisia erojakin on perinteissä. Yhdysvalloissa äidit usein vieläkin käyvät töissä synnytykseen asti eikä äitiyslomia ole.
Luin hiljattain että Kiinassa ja Japanissa taas odottavan äidin olisi kuulunut levätä raskauden viimeinen kolmannes ja Kiinassa olisi ollut ajatus "synnytyskuukaudesta", jolloin äiti pysyi sisällä synnytyksen jälkeen lapsensa kanssa kuukauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kuinka pitkä kokemus sulla on noista töistä? Muutamassa vuodessa sitä ei välttämättä huomaa.
43 vuotta olin työelämässä. Joku käsitys on työnteosta eri aloiltakin sukulaisten ja tuttujen kertomina. En tiedä niin väsyneitä jotka eivät edes päiväkotiin jaksaneet lapsia viedä. Tai että lapset joka viikomloppu yökylissä mummoilla.
Voisitko ottaa itsellesi tutun ammatin ja kertoa miksi se nyt on raskaampi kuin 25 vuotta sitten?
Voin toki. Kerro sinä ensin siitä omastasi, mistä sinulla itselläsi on kokemusta. Ei mitään välikäsien kertomaa.
Taloushallinnon työt. Mies teollisuuden kolmivuorossa.
Kertopa sinä nyt vuorostasi alasta jossa on rankempaa kuin ennen?
Olen myös ihmetellyt sitä, miten kaikki työt ovat nykyään muka raskaampia kuin ennen. Itse olen ollut it-alalla 80-luvulta lähtien ja 90-luvulta lähtien se on ollut yhtä yt-neuvottelujen pyöritystä. Ohjelmointikieliä, ohjelmistoja ja metodeja tulee ja menee, aina joku murrosvaihe menossa.
Toimistotyöt. Kun aloitin 80-luvulla, oli työpaikalla luppoaikaakin välillä. Vuoden aikana oli hiljaisempia kausia myös 90-luvulla. 2000-luvulla alkoi töiden tehostaminen. Eläköityvien tilalle ei aina otettu enää korvaavia työntekijöitä vaan henkilöstöä vähennettiin. Töitä alettiin jakaa niin että kiireestä tuli ympärivuotista. Siirryttiin paperittomaan toimistoon, "kaikki" siirtyi tietokoneille.
Ennen kouluissa oli välitunnit. Oppitunti 45 minuuttia ja 15 minuuttia välitunti. Erityisoppilaat erikseen.
Nyt voi olla aamulla 90 minuuttia putkeen, sitten välitunti, jossa pakollinen kokous, sitten taas 90 minuuttia, jossa toisella tunnilla mennään oppitunnin aikana syömään ja opettaja valvoo ruokailua, muttei saa itse valvonta-ateriaa, koska säästetään.
Sen jälkeen puoli tuntia välituntia, jossa valvonta, sitten taas 90 minuuttia opetusta ja opettaja syö 14-14.15 välkälää. Sitten taas 45 minuuttia tai 90 minuuttia opetusta.
Ei se rytmi ennen tällainen ollut. Terveisiä Vantaalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
"Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa."
Ei se perusluonto mihinkään ole hävinnyt, vaikka just nykyvanhemmat olisivat yksin vanhemmuutensa kanssa. Tarve on edelleen olemassa. Ja se on ihan luonnollista.
Mikä tarve?
Tarve saada tukea ja tarve saada apua tarvittaessa. Tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin. Mitä vielä? Vai riittikö jo? Tarve sosiaalisuuteen silloinkin, kun perheen lapset asuvat vielä kotona.
Siellä perheessä on yleensä äiti, isä ja lapset. Eikö se isä tue ja auta tai siis tee omaa osuuttaan? Eikö sen isukin kanssa keskustella asioista? Olla sosiaalisia? Eikö se isä mahdollista äidin kontakteja kavereihin yms.
Ei mulla ainakaan noihin edellä mainittuihin tarvittu isovanhempia. Ei niiltä isovanhemmilta apua tullut, muttei tarvinutkaan tulla. Isovanhemmat eivät päätä lastensa lasten hankintaa, kyllä vastuu on silloin lapsista vain äidillä ja isällä. Kaikki muu on kivaa extraa, mutta lähtökohta on tuo.
Tietenkin vastuu on vanhemmilla. Miksi näitä itsestäänselvyyksiä pitää hokea. Onko kukaan täällä vaatinut jonkun muun olevan vastuussa? Ei avun tarve ole vastuunsiirtoa.
Vastuu siitä lapsesta on tietysti aina sillä joka sitä hoitaa. Jos pykäät lapset mummulle, kyllä se mummu on silloin niistä lapsista vastuussa kun niitä hoitaa. Jos siis mummujen hoitoa vaatii, silloin myös vaatii mummuja olemaan lapsista vastuussa. Mikään muu ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kouluissa oli välitunnit. Oppitunti 45 minuuttia ja 15 minuuttia välitunti. Erityisoppilaat erikseen.
Nyt voi olla aamulla 90 minuuttia putkeen, sitten välitunti, jossa pakollinen kokous, sitten taas 90 minuuttia, jossa toisella tunnilla mennään oppitunnin aikana syömään ja opettaja valvoo ruokailua, muttei saa itse valvonta-ateriaa, koska säästetään.
Sen jälkeen puoli tuntia välituntia, jossa valvonta, sitten taas 90 minuuttia opetusta ja opettaja syö 14-14.15 välkälää. Sitten taas 45 minuuttia tai 90 minuuttia opetusta.
Ei se rytmi ennen tällainen ollut. Terveisiä Vantaalta!
Varmaan tuo on totta, mutta se on totta myös niille isovanhemmille, jotka ovat edelleen työelämässä. Eivät hekään ole voineet jättäytyä mihinkään oman veltoilun kuplaan. Aika herkästi yt-neuvotteluissa potkut saa ne vanhimmat työntekijät. Sehän tarkoittaa sitä, että vanhojen työntekijöiden pitää tehdä kaksin verroin töitä nuorempiin verrattuna edes säilyttääkseen työpaikkansa. Eläkeikä kuitenkin aina vaan nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kuinka pitkä kokemus sulla on noista töistä? Muutamassa vuodessa sitä ei välttämättä huomaa.
43 vuotta olin työelämässä. Joku käsitys on työnteosta eri aloiltakin sukulaisten ja tuttujen kertomina. En tiedä niin väsyneitä jotka eivät edes päiväkotiin jaksaneet lapsia viedä. Tai että lapset joka viikomloppu yökylissä mummoilla.
Voisitko ottaa itsellesi tutun ammatin ja kertoa miksi se nyt on raskaampi kuin 25 vuotta sitten?
Voin toki. Kerro sinä ensin siitä omastasi, mistä sinulla itselläsi on kokemusta. Ei mitään välikäsien kertomaa.
Taloushallinnon työt. Mies teollisuuden kolmivuorossa.
Kertopa sinä nyt vuorostasi alasta jossa on rankempaa kuin ennen?
Ethän sä edes kertonut kuin alan. Miten se ei ole nykyisin rankempaa nuorille kuin ennen?
Ihan ohiksena kirjoitan. Mietipä vaikka entisajan kunnanlääkäriä kuuskyt-seitkytluvulla. Potilaita saattoi olla päivässä monta kymmentä. Ei ollut edes vastaanottovirkailijaa auttamassa. Nyt terveyskeskuslääkäri ottaa 4 - 6 potilsta vastaan päivässä ja on olevinaan ihan hirveän rankkaa. Ei voi olla.
Ai, kyllä meidän terveyskeskuksessa lääkäri ottaa 2-3 potilasta tunnissa, ja ajat ovat aina liian lyhyet.
Ei ota. Todellakin tällä vuosituhnnella terveyskeskuslääkärin päivässä vastaanottamien potiliden määrä on puolittunut, ollen nykyään vain 3 - 8. Vertailuna lukuja muualta: Tanskassa 30, Briteissä 37, Espanjassa 50. Erikoisinta tuossa on, että mitä enemmän Suomessa on laitettu väliin hoitjia säätämään (nykyään ainakin meillä on ensin puhelimssa tai digiklinikassa hoitaja, sitten vielä pakollinen hoitajakäynti erikseen, ennenkuin siis voi edes keskustella lääkäriajasta), sitä vähemmän lääkäri päivässä potilaita hoitaa.
Silloin 60 - 70-luvuilla yhdellä kunnanlääkärillä oli vähintään tuo 50 potilasta päivässä.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jarilehtonen/laakarit-ehtisivat-hoitaa…
Tällä viikolla uutisoitiin, miten elinikäennuste on alkanut laskemaan ja sitä myöten jopa eläkeikätavoitteet ovat alentuneet. Yksi syy saattaa olla, ettei lääkärille pääse enää kuin hyvällä tuurilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kuinka pitkä kokemus sulla on noista töistä? Muutamassa vuodessa sitä ei välttämättä huomaa.
43 vuotta olin työelämässä. Joku käsitys on työnteosta eri aloiltakin sukulaisten ja tuttujen kertomina. En tiedä niin väsyneitä jotka eivät edes päiväkotiin jaksaneet lapsia viedä. Tai että lapset joka viikomloppu yökylissä mummoilla.
Voisitko ottaa itsellesi tutun ammatin ja kertoa miksi se nyt on raskaampi kuin 25 vuotta sitten?
Voin toki. Kerro sinä ensin siitä omastasi, mistä sinulla itselläsi on kokemusta. Ei mitään välikäsien kertomaa.
Taloushallinnon työt. Mies teollisuuden kolmivuorossa.
Kertopa sinä nyt vuorostasi alasta jossa on rankempaa kuin ennen?
Olen myös ihmetellyt sitä, miten kaikki työt ovat nykyään muka raskaampia kuin ennen. Itse olen ollut it-alalla 80-luvulta lähtien ja 90-luvulta lähtien se on ollut yhtä yt-neuvottelujen pyöritystä. Ohjelmointikieliä, ohjelmistoja ja metodeja tulee ja menee, aina joku murrosvaihe menossa.
Toimistotyöt. Kun aloitin 80-luvulla, oli työpaikalla luppoaikaakin välillä. Vuoden aikana oli hiljaisempia kausia myös 90-luvulla. 2000-luvulla alkoi töiden tehostaminen. Eläköityvien tilalle ei aina otettu enää korvaavia työntekijöitä vaan henkilöstöä vähennettiin. Töitä alettiin jakaa niin että kiireestä tuli ympärivuotista. Siirryttiin paperittomaan toimistoon, "kaikki" siirtyi tietokoneille.
Onhan selvä ettei yrityksissä kannata pitää väkeä jouten olemassa. Itse muistan että puhelinvaihteellakin oli jotain sivuhommia joilla ei niin kiire. Koska kaikki tehtiin käsin oli sitä aputyövoiman tarvetta. Kyllähän "asiantuntijatöitä" tekevillä silloinkin oli täysi työmäärä.
Ja täällä tietysti puhutaan toimistotöistä, kyllä naiset tehtaissa tosiaan tekivät töitä sen työajan. Nytkin unohtuu että on esim päiväkotien työvoima, siivoojat, naisbussikuskit, monen alan naisia joilla työaika myös on työntekoa ilman palavereja, jotka kahvitulset katkoo asisntuntijoiden työpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kouluissa oli välitunnit. Oppitunti 45 minuuttia ja 15 minuuttia välitunti. Erityisoppilaat erikseen.
Nyt voi olla aamulla 90 minuuttia putkeen, sitten välitunti, jossa pakollinen kokous, sitten taas 90 minuuttia, jossa toisella tunnilla mennään oppitunnin aikana syömään ja opettaja valvoo ruokailua, muttei saa itse valvonta-ateriaa, koska säästetään.
Sen jälkeen puoli tuntia välituntia, jossa valvonta, sitten taas 90 minuuttia opetusta ja opettaja syö 14-14.15 välkälää. Sitten taas 45 minuuttia tai 90 minuuttia opetusta.
Ei se rytmi ennen tällainen ollut. Terveisiä Vantaalta!
Varmaan tuo on totta, mutta se on totta myös niille isovanhemmille, jotka ovat edelleen työelämässä. Eivät hekään ole voineet jättäytyä mihinkään oman veltoilun kuplaan. Aika herkästi yt-neuvotteluissa potkut saa ne vanhimmat työntekijät. Sehän tarkoittaa sitä, että vanhojen työntekijöiden pitää tehdä kaksin verroin töitä nuorempiin verrattuna edes säilyttääkseen työpaikkansa. Eläkeikä kuitenkin aina vaan nousee.
Olen 65-vuotias nyt ja ihan työelämässä. En minä joudu tekemään tuplamäärää töitä, päinvastoin. Minulla on pitkä työhistoria ja paljon osaamista, joka auttaa selviämään tässä kakofoniassa. Nuoremmilla ei niitä ole. Enkä todellakaan kadehdi niitä opettajakollegoja, joilla on pieniä tai kouluikäisiä lapsia! Itse voin elellä työn ulkopuolella aika lailla omaan rytmiini ja silti pystyn auttamaan aika paljonkin myös aikuisia lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kouluissa oli välitunnit. Oppitunti 45 minuuttia ja 15 minuuttia välitunti. Erityisoppilaat erikseen.
Nyt voi olla aamulla 90 minuuttia putkeen, sitten välitunti, jossa pakollinen kokous, sitten taas 90 minuuttia, jossa toisella tunnilla mennään oppitunnin aikana syömään ja opettaja valvoo ruokailua, muttei saa itse valvonta-ateriaa, koska säästetään.
Sen jälkeen puoli tuntia välituntia, jossa valvonta, sitten taas 90 minuuttia opetusta ja opettaja syö 14-14.15 välkälää. Sitten taas 45 minuuttia tai 90 minuuttia opetusta.
Ei se rytmi ennen tällainen ollut. Terveisiä Vantaalta!
Varmaan tuo on totta, mutta se on totta myös niille isovanhemmille, jotka ovat edelleen työelämässä. Eivät hekään ole voineet jättäytyä mihinkään oman veltoilun kuplaan. Aika herkästi yt-neuvotteluissa potkut saa ne vanhimmat työntekijät. Sehän tarkoittaa sitä, että vanhojen työntekijöiden pitää tehdä kaksin verroin töitä nuorempiin verrattuna edes säilyttääkseen työpaikkansa. Eläkeikä kuitenkin aina vaan nousee.
Olen 65-vuotias nyt ja ihan työelämässä. En minä joudu tekemään tuplamäärää töitä, päinvastoin. Minulla on pitkä työhistoria ja paljon osaamista, joka auttaa selviämään tässä kakofoniassa. Nuoremmilla ei niitä ole. Enkä todellakaan kadehdi niitä opettajakollegoja, joilla on pieniä tai kouluikäisiä lapsia! Itse voin elellä työn ulkopuolella aika lailla omaan rytmiini ja silti pystyn auttamaan aika paljonkin myös aikuisia lapsiani.
Sinä taidat olla se kirjoittaja, joka kertoi saaneensa lapset päälle nelikymppisenä. Miten olet visioinut tulevaa, siis sitä kun sinun lapsesi saavat lapsia. Jos he saavat lapset yhtä myöhään kuin sinä, olet isoäitinä jo pitkälle päälle kahdeksankymppinen siinä vaiheessa kun lapsenlapseet syntyvät. Luuletko edelleen jaksavasi hoitaa pikkulpsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko otsikko pielessä. Ei ole isovanhempien syy millään mittarilla.
Ensinnäkin isä jakamaan vastuuta. Toiseksi yhteiskunta mahdollistamaan kotihoitoa ettei tarvitse kahta työtä tehdä. Jompi kumpi elättää kotona olevan eikä karkaa kun ei jaksanutkaan leikkiä perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Milloin "ennen", sota-ajan jälkeenkö 50-luvulla?
Jo 80-luvulla oli paljon työiässä olevia isovanhempia, jotka eivät ehtineet lastenlasten elämään osallistua. Tosin äitien uupumus ei ollut tuntematonta silloinkaan. Muistan kirjan nimeltä Väsynyt äiti, muistaakseni jonkinlainen akateeminen tutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Milloin "ennen", sota-ajan jälkeenkö 50-luvulla?
Jo 80-luvulla oli paljon työiässä olevia isovanhempia, jotka eivät ehtineet lastenlasten elämään osallistua. Tosin äitien uupumus ei ollut tuntematonta silloinkaan. Muistan kirjan nimeltä Väsynyt äiti, muistaakseni jonkinlainen akateeminen tutkimus.
Ainakaan meidän suvussa noin ei ollut edes tuolloin viisikymmenluvulla. Ei ole liikkunut yhtään tarinaa, että isovanhemmat olisivat hoitaneet sotien jälkeen syntyneitä. Äidilläni oli aikoinaan ollut orpotyttö omana lastenvahtina, joten edes kaksikymmen-kolmikymmenluvulla ei isovanhemmat hoitaneet vaikka olivat elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
"Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa."
Ei se perusluonto mihinkään ole hävinnyt, vaikka just nykyvanhemmat olisivat yksin vanhemmuutensa kanssa. Tarve on edelleen olemassa. Ja se on ihan luonnollista.
Mikä tarve?
Tarve saada tukea ja tarve saada apua tarvittaessa. Tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin. Mitä vielä? Vai riittikö jo? Tarve sosiaalisuuteen silloinkin, kun perheen lapset asuvat vielä kotona.
Siellä perheessä on yleensä äiti, isä ja lapset. Eikö se isä tue ja auta tai siis tee omaa osuuttaan? Eikö sen isukin kanssa keskustella asioista? Olla sosiaalisia? Eikö se isä mahdollista äidin kontakteja kavereihin yms.
Ei mulla ainakaan noihin edellä mainittuihin tarvittu isovanhempia. Ei niiltä isovanhemmilta apua tullut, muttei tarvinutkaan tulla. Isovanhemmat eivät päätä lastensa lasten hankintaa, kyllä vastuu on silloin lapsista vain äidillä ja isällä. Kaikki muu on kivaa extraa, mutta lähtökohta on tuo.
Tietenkin vastuu on vanhemmilla. Miksi näitä itsestäänselvyyksiä pitää hokea. Onko kukaan täällä vaatinut jonkun muun olevan vastuussa? Ei avun tarve ole vastuunsiirtoa.
Vastuu siitä lapsesta on tietysti aina sillä joka sitä hoitaa. Jos pykäät lapset mummulle, kyllä se mummu on silloin niistä lapsista vastuussa kun niitä hoitaa. Jos siis mummujen hoitoa vaatii, silloin myös vaatii mummuja olemaan lapsista vastuussa. Mikään muu ei ole mahdollista.
Juuri näin. Ja jos mummu on yli 70v niin pysyykö vielä pienen lapsen perässä ja jaksaako koko päivän hoitaa. Vastuu on kuitenkin sillä, koka lapsen kanssa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Milloin "ennen", sota-ajan jälkeenkö 50-luvulla?
Jo 80-luvulla oli paljon työiässä olevia isovanhempia, jotka eivät ehtineet lastenlasten elämään osallistua. Tosin äitien uupumus ei ollut tuntematonta silloinkaan. Muistan kirjan nimeltä Väsynyt äiti, muistaakseni jonkinlainen akateeminen tutkimus.
Aina on ollut erilaisia kohtaloita. Olin 60-luvulla pienenä paljon sukulaisteni ja naapurien hoivissa, kun äiti ja isä kävivät töissä ja äiti myös opiskeli samalla. Olin välillä kaupunkimummoni luona, välillä maalaismummoni luona, välillä tätieni luona. Kai vanhempani maksoivatkin heille siitä jotain. Molemmat mummot tosin sitten kuolivat jo 60-luvun lopussa. Oli ollut raskas elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Milloin "ennen", sota-ajan jälkeenkö 50-luvulla?
Jo 80-luvulla oli paljon työiässä olevia isovanhempia, jotka eivät ehtineet lastenlasten elämään osallistua. Tosin äitien uupumus ei ollut tuntematonta silloinkaan. Muistan kirjan nimeltä Väsynyt äiti, muistaakseni jonkinlainen akateeminen tutkimus.
Aina on ollut erilaisia kohtaloita. Olin 60-luvulla pienenä paljon sukulaisteni ja naapurien hoivissa, kun äiti ja isä kävivät töissä ja äiti myös opiskeli samalla. Olin välillä kaupunkimummoni luona, välillä maalaismummoni luona, välillä tätieni luona. Kai vanhempani maksoivatkin heille siitä jotain. Molemmat mummot tosin sitten kuolivat jo 60-luvun lopussa. Oli ollut raskas elämä.
Ihanne on siis, että mummut hoitavat lastenlapsia vielä viimeisillä voimillaan kuolinvuoteellaan ja sitten kaatuvat saappaat jalassa hautaan, etteivät vaan ehdi oleman vaivaksi lapsilleen tai yhteiskunnalle.
"Silloin kun eläköityneet kollegat ovat aloittaneet hommat, olinolemassa sihteerit ja tekstinkösittelijät, jotka olivat apuna projektissa, nyt kaikki työ tehdään itse. "
Poikani on vaativassa asiantuntijahommassa. Siihen työhön kuuluu myös matkustelu ympäri maailman. Ennen siellä oli sihteereitä ym. jotka hoitivat mm. matkavaukset hotelleineen, puhtaaksikirjoitukset ym. ym. Nykyään nämä asiantuntijat tekevät ne kaikki itse. Ja siivoavat kahvihuoneen! Poika on usein totenut, et hänelle maksetaan todella kovaa palkkaa tuosta kaikesta, minkä ennen hoiti joku siihen vartavasten palkattu huonommalla liksalla. Silti se päätyön määrä ei ole vähentynyt, päinvastoin, johtuen mm. maailman tapahtumista.