Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (3042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kuinka pitkä kokemus sulla on noista töistä? Muutamassa vuodessa sitä ei välttämättä huomaa.
43 vuotta olin työelämässä. Joku käsitys on työnteosta eri aloiltakin sukulaisten ja tuttujen kertomina. En tiedä niin väsyneitä jotka eivät edes päiväkotiin jaksaneet lapsia viedä. Tai että lapset joka viikomloppu yökylissä mummoilla.
Voisitko ottaa itsellesi tutun ammatin ja kertoa miksi se nyt on raskaampi kuin 25 vuotta sitten?
Voin toki. Kerro sinä ensin siitä omastasi, mistä sinulla itselläsi on kokemusta. Ei mitään välikäsien kertomaa.
Taloushallinnon työt. Mies teollisuuden kolmivuorossa.
Kertopa sinä nyt vuorostasi alasta jossa on rankempaa kuin ennen?
Olen myös ihmetellyt sitä, miten kaikki työt ovat nykyään muka raskaampia kuin ennen. Itse olen ollut it-alalla 80-luvulta lähtien ja 90-luvulta lähtien se on ollut yhtä yt-neuvottelujen pyöritystä. Ohjelmointikieliä, ohjelmistoja ja metodeja tulee ja menee, aina joku murrosvaihe menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämän saa raskaaksi se jatkuva yt-neuvottelujen kierre. Kun yhdet loppuu, niin tietää, että alle vuoden päästä alkaa uudet. Koko ajan on stressi jatkuuko työt ja jos jatkuu, niin minkälaisina. Tehtävästä toiseen pitäisi pompata hetkessä ja pitäisi osata kaikki maan ja taivaan välillä. Tavoitteita kiristetään koko ajan ja esihenkilöiltä tulee muistutuksia, että töistä pitää osata nauttia ja töissä pitää olla hyvä yhteishenki. Sovittuja lomia siirrellään "yhteisesti sopien". Jotkut työnantajat ovat säästäneet toimitilakuluissa ja se tarkoittaa sitä, että töihin tullessa et tiedä mistä työpisteen saat vai saatko mistään. Työt tulee uniin ja kun viikoittain näkee painajaisia töistä, ei palaudu. Joskus minullakin oli työ, jossa oli välillä aikaa ajatella ja siinä ehti kehittää työtehtäviä ja niiden tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lapsesta ei todellakaan ole huolehtimassa 1-2 ihmistä. On päiväkodit, harrastusohjaajat, koulut.
Joskus muinoin ennen kansakoulun syntyä jossain korvessa saattoi olla niin.
Ei ne siellä arjessa ole ne muut, perheen omalla ajalla. Ja aivan pienen alle vuoden ikäisen kanssa ei ole edes sitä päiväkotia.
Monissa kulttuureissa on tapana, että isoäiti muuttaa taloon kun äiti on vastasyntyneen kanssa; jopa kuukausiksi, hoitamaan vauvaa. Äidin annetaan toipua. Pieni vauva vaatii yölläkin hoitoa.
Ennenkuulumatonta suomessa. Ja muissa länsimaissa. Äidin ei kuulu saada toipua synnytyksestä, ei kuulu saada apua vastasyntyneen kanssa. Isä auttaa jos auttaa, aina eivät
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kyllä työelämä on erilaista kuin ennen. Vaaditaan tehokkuutta, esimiehen kanssa kehityskeskustlut, täytyy olla tehokas jotta saa tietyn palkan. Vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista, reissuja pois kotoa, kurssitetaan ym. Ylitöitä, pitkiä päiviä jne. Ennen riitti että teki sen saman homman 30 vuotta ja se oli siinä. Ennen päästiin eläkkeelle jo 55 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkälle menneisyyteen pitää mennä, että isovanhemmat ovat osallistuneet lastenhoitoon. Itse olen X sukupolvea ja omat vanhempani ovat Boomereita ja heiltä ei ole koskaan herunut minkäänlaista lastenhoitoapua. Itse asiassa he eivät ole osallistuneet edes omien lastensa kasvatukseen vaan tultiin siinä sivussa ja pärjäiltiin itse. Boomeri vanhempieni vanhemmat, kuuluivat hiljaiseen sukupolveen. He olivat niitä, jotka auttoivat.
Boomerit sai apua omilta vanhemmiltaan. Eli mennään seuraavaan sukupolveen eli hiljaiset sukupolvet (sodankäyneet). Ei se mun mielestä ole "pitkälle menneisyyteen" vaan ihan meidän, x-sukupolven, vanhemmat on se sukupolvi joka lopetti tämän perinteen. (Eli että lapset oli kesällä isovanhemmilla, tai kesäsiirtoloissa.) X-sukupolvi on myös avainkaulalapset eli päiväkodit tuli kaikille 1970-luvulla. Ehkä ne liittyy toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
"Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa."
Ei se perusluonto mihinkään ole hävinnyt, vaikka just nykyvanhemmat olisivat yksin vanhemmuutensa kanssa. Tarve on edelleen olemassa. Ja se on ihan luonnollista.
Mikä tarve?
Tarve saada tukea ja tarve saada apua tarvittaessa. Tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin. Mitä vielä? Vai riittikö jo? Tarve sosiaalisuuteen silloinkin, kun perheen lapset asuvat vielä kotona.
Siellä perheessä on yleensä äiti, isä ja lapset. Eikö se isä tue ja auta tai siis tee omaa osuuttaan? Eikö sen isukin kanssa keskustella asioista? Olla sosiaalisia? Eikö se isä mahdollista äidin kontakteja kavereihin yms.
Ei mulla ainakaan noihin edellä mainittuihin tarvittu isovanhempia. Ei niiltä isovanhemmilta apua tullut, muttei tarvinutkaan tulla. Isovanhemmat eivät päätä lastensa lasten hankintaa, kyllä vastuu on silloin lapsista vain äidillä ja isällä. Kaikki muu on kivaa extraa, mutta lähtökohta on tuo.
Tietenkin vastuu on vanhemmilla. Miksi näitä itsestäänselvyyksiä pitää hokea. Onko kukaan täällä vaatinut jonkun muun olevan vastuussa? Ei avun tarve ole vastuunsiirtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
"Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa."
Ei se perusluonto mihinkään ole hävinnyt, vaikka just nykyvanhemmat olisivat yksin vanhemmuutensa kanssa. Tarve on edelleen olemassa. Ja se on ihan luonnollista.
Mikä tarve?
Tarve saada tukea ja tarve saada apua tarvittaessa. Tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin. Mitä vielä? Vai riittikö jo? Tarve sosiaalisuuteen silloinkin, kun perheen lapset asuvat vielä kotona.
Siellä perheessä on yleensä äiti, isä ja lapset. Eikö se isä tue ja auta tai siis tee omaa osuuttaan? Eikö sen isukin kanssa keskustella asioista? Olla sosiaalisia? Eikö se isä mahdollista äidin kontakteja kavereihin yms.
Ei mulla ainakaan noihin edellä mainittuihin tarvittu isovanhempia. Ei niiltä isovanhemmilta apua tullut, muttei tarvinutkaan tulla. Isovanhemmat eivät päätä lastensa lasten hankintaa, kyllä vastuu on silloin lapsista vain äidillä ja isällä. Kaikki muu on kivaa extraa, mutta lähtökohta on tuo.
Tietenkin vastuu on vanhemmilla. Miksi näitä itsestäänselvyyksiä pitää hokea. Onko kukaan täällä vaatinut jonkun muun olevan vastuussa? Ei avun tarve ole vastuunsiirtoa.
Olen eri. Avuntarve kielii kyvyttömyydestä kantaa täysin oma vastuu. Varsinkin kun avuntarve vaatii jonkun toisen osallistumista sen sijaan, että hyödyke täyttäisi avuntarpeen (esim. ruoka-apu, kelan tuki).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että kun ärsyttää,nämä nykyajan uusavuttomat naiset valittavat kokoajan,on niiiiiin raskasta!Perhearki vaatii sujuakseen työtä,ei viinin lipittelyä sohvanurkassa.
Mummot ovat omat lapsensa hoitaneet paljon vaikeimmissa olosuhteissa,heiltä ei voi vaatia kuin vapaaehtoista osallistumista.
No mitäpäs sanot kun esiäitimme joutuivat heti synnytyksen jälkeen navettatöihin ym.Olisiko sinusta siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lapsesta ei todellakaan ole huolehtimassa 1-2 ihmistä. On päiväkodit, harrastusohjaajat, koulut.
Joskus muinoin ennen kansakoulun syntyä jossain korvessa saattoi olla niin.
Ei ne siellä arjessa ole ne muut, perheen omalla ajalla. Ja aivan pienen alle vuoden ikäisen kanssa ei ole edes sitä päiväkotia.
Monissa kulttuureissa on tapana, että isoäiti muuttaa taloon kun äiti on vastasyntyneen kanssa; jopa kuukausiksi, hoitamaan vauvaa. Äidin annetaan toipua. Pieni vauva vaatii yölläkin hoitoa.
Ennenkuulumatonta suomessa. Ja muissa länsimaissa. Äidin ei kuulu saada toipua synnytyksestä, ei kuulu saada apua vastasyntyneen kanssa. Isä auttaa jos auttaa, aina eivät
Kuka haluaa äitinsä tai anoppinsa kotiin huseeraamaan, kun tulee vastasyntyneen kanssa kotiin?
Tuli joskus dokumenttiakin Kiinasta ja ei tämä aina niin autuasta ollut ja sopivasti mennyt sielläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kyllä työelämä on erilaista kuin ennen. Vaaditaan tehokkuutta, esimiehen kanssa kehityskeskustlut, täytyy olla tehokas jotta saa tietyn palkan. Vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista, reissuja pois kotoa, kurssitetaan ym. Ylitöitä, pitkiä päiviä jne. Ennen riitti että teki sen saman homman 30 vuotta ja se oli siinä. Ennen päästiin eläkkeelle jo 55 vuotiaana.
Just joo. Eihän sitä ennen tarvinnut kehittää itseään, ei tullut uusia asioita, työnantajat ei kurssittaneet. Miten lapsellinen käsitys työelämästä. Se boomerien ikäpolvi
joutui perehtymään tietotekniikkaan, automaatioon. Aina työt, koneet, tavat on muuttuneet. Ja nyt rassaa rupattelu esimiehen kanssa. Aika alhainen stressikynnys sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka hakeutuu matkatyöhön hän sen tietoisesti tekee. Tietysti ne sopivat sinkuille paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkälle menneisyyteen pitää mennä, että isovanhemmat ovat osallistuneet lastenhoitoon. Itse olen X sukupolvea ja omat vanhempani ovat Boomereita ja heiltä ei ole koskaan herunut minkäänlaista lastenhoitoapua. Itse asiassa he eivät ole osallistuneet edes omien lastensa kasvatukseen vaan tultiin siinä sivussa ja pärjäiltiin itse. Boomeri vanhempieni vanhemmat, kuuluivat hiljaiseen sukupolveen. He olivat niitä, jotka auttoivat.
Boomerit sai apua omilta vanhemmiltaan. Eli mennään seuraavaan sukupolveen eli hiljaiset sukupolvet (sodankäyneet). Ei se mun mielestä ole "pitkälle menneisyyteen" vaan ihan meidän, x-sukupolven, vanhemmat on se sukupolvi joka lopetti tämän perinteen. (Eli että lapset oli kesällä isovanhemmilla, tai kesäsiirtoloissa.) X-sukupolvi on myös avainkaulalapset eli päiväkodit tuli kaikille 1970-luvulla. Ehkä ne liittyy toisiinsa.
Ihme jankutusta että boomereiden lapset olisi isovanhemmat hoitaneet.
Ilmeisesti tää yksi sama heitteillä ollut henkilö toistaa samaa jorinaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkälle menneisyyteen pitää mennä, että isovanhemmat ovat osallistuneet lastenhoitoon. Itse olen X sukupolvea ja omat vanhempani ovat Boomereita ja heiltä ei ole koskaan herunut minkäänlaista lastenhoitoapua. Itse asiassa he eivät ole osallistuneet edes omien lastensa kasvatukseen vaan tultiin siinä sivussa ja pärjäiltiin itse. Boomeri vanhempieni vanhemmat, kuuluivat hiljaiseen sukupolveen. He olivat niitä, jotka auttoivat.
Boomerit sai apua omilta vanhemmiltaan. Eli mennään seuraavaan sukupolveen eli hiljaiset sukupolvet (sodankäyneet). Ei se mun mielestä ole "pitkälle menneisyyteen" vaan ihan meidän, x-sukupolven, vanhemmat on se sukupolvi joka lopetti tämän perinteen. (Eli että lapset oli kesällä isovanhemmilla, tai kesäsiirtoloissa.) X-sukupolvi on myös avainkaulalapset eli päiväkodit tuli kaikille 1970-luvulla. Ehkä ne liittyy toisiinsa.
Uskokaa nyt vihdoinkin, ettei kaikilla ollut aikaisemminkaan mummoloita, minne mennä. Oli paljon hiljaisen sukupolven mummojen ja pappojen ylläpitämiä pientiloja kyllä, mutta boomeri vanhemmat menivät sinne kesäisin auttamaan heinätöissä ja perunannostossa ym. Lapset meni siinä sivussa. Alle. kouluikäisiä ei koskaan jätetty mummon huoleksi, jolla oli karjaa huolehdittavanaan. Kouluikäiset saattoivat jo mennäkin siinä sivussa, kunhan ruokaa saivat ja joku vähän päitä laski, että oli oikea määrä illalla pedissä.
Miten sopii yhteen: isovanhemmat hoitivat ja samaan aikaan lapset avainkaulalapsia. Ei kovin loogista.
Ymmärrän että te nykyäidit olette päivät kotona tehden etätöitä, ei lasten tarvitse tulla tyhjään kotiin oman avaimen kanssa.
Päivähoitoakin joku paheksui 70-luvun hapatuksena. Missä todellisuudessa oikein elän nyt??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kyllä työelämä on erilaista kuin ennen. Vaaditaan tehokkuutta, esimiehen kanssa kehityskeskustlut, täytyy olla tehokas jotta saa tietyn palkan. Vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista, reissuja pois kotoa, kurssitetaan ym. Ylitöitä, pitkiä päiviä jne. Ennen riitti että teki sen saman homman 30 vuotta ja se oli siinä. Ennen päästiin eläkkeelle jo 55 vuotiaana.
Eläkeikä oli 65 vuotta. Olin palkkahallinnossa niin jonniin moinen käsitys on asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lapsesta ei todellakaan ole huolehtimassa 1-2 ihmistä. On päiväkodit, harrastusohjaajat, koulut.
Joskus muinoin ennen kansakoulun syntyä jossain korvessa saattoi olla niin.
Ei ne siellä arjessa ole ne muut, perheen omalla ajalla. Ja aivan pienen alle vuoden ikäisen kanssa ei ole edes sitä päiväkotia.
Monissa kulttuureissa on tapana, että isoäiti muuttaa taloon kun äiti on vastasyntyneen kanssa; jopa kuukausiksi, hoitamaan vauvaa. Äidin annetaan toipua. Pieni vauva vaatii yölläkin hoitoa.
Ennenkuulumatonta suomessa. Ja muissa länsimaissa. Äidin ei kuulu saada toipua synnytyksestä, ei kuulu saada apua vastasyntyneen kanssa. Isä auttaa jos auttaa, aina eivät
Jotlut ovat sigä mieltä, että omat ja puoluson vanhemmat eivät kuuluu yhtäkkiä enäö baimisiin mentynä perheeseen. Erityisesti naiset väistävät miehen äitiä. Myös toisin päin, tajuamata, että lapsen syntyessä olisi anoppi voimavara, kuka auttaisi nuorella äidillä palauttua. Jos ette itse tajua ja eristäte itsensä lähiomaisista, sitten täytyy pärjätä yksin. Ja ei tarvi valittaa. Josrain sytystä tässä maassa isovanhempia ei osata ottaa resurssina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä työtä tuon rankkuutta nykyisin. Mietin ammatteja, lääkäri, ravintolan kokki, kirjanpitäjä, ompelija, talouspäällikkö, myyjä, copywriter, kunnan virkanainen, naispuolinen raksainssi tai tuotantopäällikkö.
Miksi esim nuo työt olisivat nykyisin sen rankempia kuin ennen? Naiset ei enää ees tiilenkantajina.
Kuinka pitkä kokemus sulla on noista töistä? Muutamassa vuodessa sitä ei välttämättä huomaa.
43 vuotta olin työelämässä. Joku käsitys on työnteosta eri aloiltakin sukulaisten ja tuttujen kertomina. En tiedä niin väsyneitä jotka eivät edes päiväkotiin jaksaneet lapsia viedä. Tai että lapset joka viikomloppu yökylissä mummoilla.
Voisitko ottaa itsellesi tutun ammatin ja kertoa miksi se nyt on raskaampi kuin 25 vuotta sitten?
Voin toki. Kerro sinä ensin siitä omastasi, mistä sinulla itselläsi on kokemusta. Ei mitään välikäsien kertomaa.
Taloushallinnon työt. Mies teollisuuden kolmivuorossa.
Kertopa sinä nyt vuorostasi alasta jossa on rankempaa kuin ennen?
Ethän sä edes kertonut kuin alan. Miten se ei ole nykyisin rankempaa nuorille kuin ennen?
Mikä siitä sen rankempaa tekisi? Sama tietomäärä pitää hallita vaikkapa kirjanpidossa, verotuksesta, työehtosopimuksista. Ennen ehkä paperista näpytellä lukuja enemmän, nyt samat tiedot automaattisesti eri tiedostoissa. Esim Tuntitiedot menee työn numerolle suoraan, ei tarvitse jonkun erikseen esim sitä työvaihetta tehdä kustannuslaskentaan.
Onkohan vain niin että nuorille raskasta jo se että työssä tehdään työtä eikä roikuta puhelimella ja lähetellä sydämiä puolisolle ja ostoslistoja.
Täytyy kyl sanoa, et täällä haukutaan kaikki tasapuolisesti. Vanhat ja nuoret, isovanhemmat ja vanhemmat, lapset ja...jännää vaan se, että jos kerran ennen kaikki oli parempia, miten ne entisten aikojen hyvikset ovat tuottaneet näin paskat ihmiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lapsesta ei todellakaan ole huolehtimassa 1-2 ihmistä. On päiväkodit, harrastusohjaajat, koulut.
Joskus muinoin ennen kansakoulun syntyä jossain korvessa saattoi olla niin.
Ei ne siellä arjessa ole ne muut, perheen omalla ajalla. Ja aivan pienen alle vuoden ikäisen kanssa ei ole edes sitä päiväkotia.
Monissa kulttuureissa on tapana, että isoäiti muuttaa taloon kun äiti on vastasyntyneen kanssa; jopa kuukausiksi, hoitamaan vauvaa. Äidin annetaan toipua. Pieni vauva vaatii yölläkin hoitoa.
Ennenkuulumatonta suomessa. Ja muissa länsimaissa. Äidin ei kuulu saada toipua synnytyksestä, ei kuulu saada apua vastasyntyneen kanssa. Isä auttaa jos auttaa, aina eivät
Jotlut ovat sigä mieltä, että omat ja puoluson vanhemmat eivät kuuluu yhtäkkiä enäö baimisiin mentynä perheeseen. Erityisesti naiset väistävät miehen äitiä. Myös toisin päin, tajuamata, että lapsen syntyessä olisi anoppi voimavara, kuka auttaisi nuorella äidillä palauttua. Jos ette itse tajua ja eristäte itsensä lähiomaisista, sitten täytyy pärjätä yksin. Ja ei tarvi valittaa. Josrain sytystä tässä maassa isovanhempia ei osata ottaa resurssina.
Anoppi EI OLE miniän lähiomainen.
Alue: Aihe vapaa
Hyvää ja kilttiä vanhempaa on helppo käyttää hyväksi kun työ on niin raskasta. Kuuteen menin hyllyjä täyttämään ja istuin 5 tuntia kassalla, en enää jaksa lapsen tarpeita tms.
Hyvä äiti ei vaadi aikuistumista.