Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

En nyt sanoisi että kenenkään tarvitsee tai on hyvä selvitä kokonaan ilman muiden apua. Ei se ole elämän tarkoitus. Mutta ei ole sekään että isovanhemmat ovat se automaatiohätäapu, jota käytetään joka viikko niin että vain ilmoitetaan että "Martta ja Vertti ja Adeliina tulee teille hoitoon ensi kuussa x, y, z, ö, ä, å, a b & c päivinä". N34

No niin, eli variaatioita on. Ja on lupa pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Aika vähän kommentteja tällä periaatteella pitkässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmuus? Muuttunut isovanhemmuus! Voi haloo sentään. Kyllä syitä keksitään vaikka mistä. Voi herrajestas sentään!

Huom. Asiantuntijat pohtivat. Ei äidit. Ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!

No sitä samaa sakkia ovat molemmat. Nykyajan äidit ja ammattilaiset.

Et ole siis kumpikaan, äiti tai asiantuntija, mutta tiedät aiheesta silti paremmin. Jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä. 

Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja. 

Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä, 

 Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni  hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään. 

Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja  rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita. 

Minusta   lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa   Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.

Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.

Kyllä minulle opetettiin, että koko Suomi on vuoristoa. Ovat vaan tylsiintyneet.

Juu niinku myös Pohjanmaa, aakee ja laakee….

"Nyky-Suomi on maaperältään ja kallioperältään tasainen, sillä miljardeja vuosia sitten täällä kohonneet valtavat muinaisvuoristot ovat kuluneet lähes olemattomiin."

Aivan eli Suomessa ei ole vuoria.

"Jos vuori on niin korkea, että sen huippu yltää puurajan yläpuolelle ja puusto ei voi kasvaa siellä, sitä voidaan pohjoisilla alueilla kutsua myös tunturiksi."

Jaa a, näkemyskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä. 

Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja. 

Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä, 

 Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni  hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään. 

Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja  rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita. 

Minusta   lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa   Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.

Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.

Kyllä minulle opetettiin, että koko Suomi on vuoristoa. Ovat vaan tylsiintyneet.

Juu niinku myös Pohjanmaa, aakee ja laakee….

"Nyky-Suomi on maaperältään ja kallioperältään tasainen, sillä miljardeja vuosia sitten täällä kohonneet valtavat muinaisvuoristot ovat kuluneet lähes olemattomiin."

Aivan eli Suomessa ei ole vuoria.

Niin, enpäntiedä. Jos katsotaan, et vuori on vain se pinta, eikä sisus, niin ehkä ei, jos vuori sisältää sen sisuksen myös, niin asia on toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä. 

Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja. 

Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä, 

 Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni  hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään. 

Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja  rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita. 

Minusta   lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa   Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.

Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.

Kyllä minulle opetettiin, että koko Suomi on vuoristoa. Ovat vaan tylsiintyneet.

Juu niinku myös Pohjanmaa, aakee ja laakee….

"Nyky-Suomi on maaperältään ja kallioperältään tasainen, sillä miljardeja vuosia sitten täällä kohonneet valtavat muinaisvuoristot ovat kuluneet lähes olemattomiin."

Aivan eli Suomessa ei ole vuoria.

Niin, enpäntiedä. Jos katsotaan, et vuori on vain se pinta, eikä sisus, niin ehkä ei, jos vuori sisältää sen sisuksen myös, niin asia on toinen.

Onko tulivuori tulivuori vain silloin, kun se tuli tai magma ylettyy huopulle asti?

Mua on alkanut tökkiä tää uupumuspuhe. Aina vaan uuvutaan. Koittakaa nyt relata. Ei niitä mummoja edelliselläkään ikäluokalla ollut aina lähellä. suurimmalla osalla mummut oli kaukana. Puhutaan omasta ikäluokastani eli 50+. Meidän vanhemmat lähti maaseudulta kaupunkeihin ja sinne ne isovanhemmat jäi jonnekin periferiaan. Itse muistan tasan kerran olleeni isovanhemmilla noin 10 vuotiaana muutaman päivän, kun vanhemmat kävi matkalla. Muuten nähtiin vain 3-4 krt/vuosi ja silloin oli vanhemmat mukana, kun ajettiin se 200km yökylään koko perhe. 

Jos menen vielä edelliseen sukupolveen eli näihin sodan käyneisiin. Köyhyydessä hoidettiin isoa lapsilaumaa alkeellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi kummallakaan puolella meillä ei ollut mitään mummuja auttamassa. Toisella vanhemmat kuoli silloin, kun lapsia alkoi tulla ja toisella äidit asui toisella puolen Suomea. Yksin siinä taaplattiin 4-5 pientä lasta jaloissa köyhässä elämässä. 

Meillä mummut on olleet lähellä, mutta esimerkiksi meidän 16-vuotias on ollut kolme yötä yökylässä isovanhemmilla ja nekin joskus 3-6v ja oltu esim. laivalla. Miksi ihmeessä me sinne yöksi veisimme? Joskus päivällä viety pienenä hetkeksi, kun mummu pyysi. Totta kai nähty usein, mutta ei heitä hoitopaikkana ole sen kummemmin pidetty.  

Vierailija kirjoitti:

Mua on alkanut tökkiä tää uupumuspuhe. Aina vaan uuvutaan. Koittakaa nyt relata. Ei niitä mummoja edelliselläkään ikäluokalla ollut aina lähellä. suurimmalla osalla mummut oli kaukana. Puhutaan omasta ikäluokastani eli 50+. Meidän vanhemmat lähti maaseudulta kaupunkeihin ja sinne ne isovanhemmat jäi jonnekin periferiaan. Itse muistan tasan kerran olleeni isovanhemmilla noin 10 vuotiaana muutaman päivän, kun vanhemmat kävi matkalla. Muuten nähtiin vain 3-4 krt/vuosi ja silloin oli vanhemmat mukana, kun ajettiin se 200km yökylään koko perhe. 

 

Jos menen vielä edelliseen sukupolveen eli näihin sodan käyneisiin. Köyhyydessä hoidettiin isoa lapsilaumaa alkeellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi kummallakaan puolella meillä ei ollut mitään mummuja auttamassa. Toisella vanhemmat kuoli silloin, kun lapsia alkoi tulla ja toisella äidit asui toisella puolen Suomea. Yksin siinä taaplattiin 4-5 pientä lasta jaloissa köyhässä elämässä. 

 

Meillä mummut on olleet lähellä, mutta esimerkiksi meidän 16-vuotias on ollut kolme yötä yökylässä isovanhemmilla ja nekin joskus 3-6v ja oltu esim. laivalla. Miksi ihmeessä me sinne yöksi veisimme? Joskus päivällä viety pienenä hetkeksi, kun mummu pyysi. Totta kai nähty usein, mutta ei heitä hoitopaikkana ole sen kummemmin pidetty.  

Ketään ei kiinnosta sun paasaus tai typerät muistelot.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tämähän on täysin epätosi narratiivi. Normaaleissa perheissä isä haluaa huolehtia omista lapsistaan. Normaaleissa perheissä isä tuo perheelle leivän pöytään äidin ollessa äippärillä, auttaa myös lastenhoidossa ja tukee äitiä myös henkisesti lapsiarjen keskellä. Mutta jos on tietysti itse tottunut epäterveisiin parisuhteisiin, eroihin, riitelemään elatuksista ja kokenut että aina jää yksin, niin sitä voi alkaa kuvitella että se olisi normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tämähän on täysin epätosi narratiivi. Normaaleissa perheissä isä haluaa huolehtia omista lapsistaan. Normaaleissa perheissä isä tuo perheelle leivän pöytään äidin ollessa äippärillä, auttaa myös lastenhoidossa ja tukee äitiä myös henkisesti lapsiarjen keskellä. Mutta jos on tietysti itse tottunut epäterveisiin parisuhteisiin, eroihin, riitelemään elatuksista ja kokenut että aina jää yksin, niin sitä voi alkaa kuvitella että se olisi normaalia. 

Mikä helvetti on äippäri????  Jos tarkoitat äitiyslomaa niin tienaahan se äitikin silloin ihan kuule joka arkipäivä.

Muistan omasta lapsuudestani, että moni kaverini lähti maalle isovanhemmilleen pitkäksi aikaa, osa oli siellä koko kesän. Vanhemmat kävi töissä. Tällaista ei enää ole. Kun lapseni olivat pienempiä, kesä piti aina suunnitella etukäteen, lapset oli leireillä ja vanhemmat vuorotteli kesälomat ym.

Emme ole saaneet lasten isovanhemmilta juuri apua. Omat vanhempani auttoivat jonkun verran, mutta äitini hoiti isääni, joten mahdollisuuksia ei oikein ollut. Mieheni vanhemmat sanoivat ihan suoraan, että voivat viettää hauskaa aikaa lasten kanssa mutta ei sitten muuta. Eli varsinaista hoitoapua heiltä ei saanut. 

Iso syy uupumiseen on kyllä ihan varmasti tämä kamala työllisyystilanne. 

https://www.hs.fi/suomi/art-2000012066247.html

Perheen ja työn yhdistäminen on hyvin uuvuttavaa, koska jo se työelämä itsessään on kuormittava. Itselläni on jo aikuiset lapset, mutta pelkkä määräaikaisuuksien ja muiden töiden jahtaaminen sen päälle, että on töissä ja yrittää saada itselleen taas meriittiä uutta työtä varten on käsittämättömän raskasta! Ja kun ei tiedä, onko sitä seuraavaa pätkää ja koska, ei myöskään uskalla kuluttaa juuri mitään - eli ajatus jostain kotiapuleegion palkkaamisesta on varmasti nuoremmille vielä utooppisempi ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Iso syy uupumiseen on kyllä ihan varmasti tämä kamala työllisyystilanne. 

 

https://www.hs.fi/suomi/art-2000012066247.html

 

Perheen ja työn yhdistäminen on hyvin uuvuttavaa, koska jo se työelämä itsessään on kuormittava. Itselläni on jo aikuiset lapset, mutta pelkkä määräaikaisuuksien ja muiden töiden jahtaaminen sen päälle, että on töissä ja yrittää saada itselleen taas meriittiä uutta työtä varten on käsittämättömän raskasta! Ja kun ei tiedä, onko sitä seuraavaa pätkää ja koska, ei myöskään uskalla kuluttaa juuri mitään - eli ajatus jostain kotiapuleegion palkkaamisesta on varmasti nuoremmille vielä utooppisempi ajatus.

90-luvulta asti työelämä on ollut jatkuvia yt-neuvotteluita. Välillä on parempia vuosia ja sitten rumba taas alkaa. Mutta eivät ne koske pelkästään nuoria, monessa paikassa irtisanotaan etupäässä 50 vuotta täyttäneitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso syy uupumiseen on kyllä ihan varmasti tämä kamala työllisyystilanne. 

 

https://www.hs.fi/suomi/art-2000012066247.html

 

Perheen ja työn yhdistäminen on hyvin uuvuttavaa, koska jo se työelämä itsessään on kuormittava. Itselläni on jo aikuiset lapset, mutta pelkkä määräaikaisuuksien ja muiden töiden jahtaaminen sen päälle, että on töissä ja yrittää saada itselleen taas meriittiä uutta työtä varten on käsittämättömän raskasta! Ja kun ei tiedä, onko sitä seuraavaa pätkää ja koska, ei myöskään uskalla kuluttaa juuri mitään - eli ajatus jostain kotiapuleegion palkkaamisesta on varmasti nuoremmille vielä utooppisempi ajatus.

90-luvulta asti työelämä on ollut jatkuvia yt-neuvotteluita. Välillä on parempia vuosia ja sitten rumba taas alkaa. Mutta eivät ne koske pelkästään nuoria, monessa paikassa irtisanotaan etupäässä 50 vuotta täyttäneitä. 

Kyllä ne perhevapaatkin ja niiden pelko on aika monella työnantajalla edelleen peikko, jota pyritään välttämään. Samaten pienet lapset ja niiden sairastaminen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani, että moni kaverini lähti maalle isovanhemmilleen pitkäksi aikaa, osa oli siellä koko kesän. Vanhemmat kävi töissä. Tällaista ei enää ole. Kun lapseni olivat pienempiä, kesä piti aina suunnitella etukäteen, lapset oli leireillä ja vanhemmat vuorotteli kesälomat ym.

Emme ole saaneet lasten isovanhemmilta juuri apua. Omat vanhempani auttoivat jonkun verran, mutta äitini hoiti isääni, joten mahdollisuuksia ei oikein ollut. Mieheni vanhemmat sanoivat ihan suoraan, että voivat viettää hauskaa aikaa lasten kanssa mutta ei sitten muuta. Eli varsinaista hoitoapua heiltä ei saanut. 

Yhä harvempi on enää maaseudulta kotoisin. Omista sisaruksistani yhdellä on okt kirkonkylässä. Jos kuvittelisin omia lapsiani varmaan mieluummin olisivat kotona kaupungissa jossa tutut kaverit, frisbeeradat, maauimala, uimarannat, kuin kirkonkylän pienellä tontilla ja kylällä ei mitään. ( työssä kävi kälykin silloin vielä kun hänen lapsenlapsensa olivat pieniä, pojallaan oli 28-vuotiaana 3 lasta.)   Ruokakauppa ja hautausmaa.

No nyt katsoin kyllä jo varhaisteinin kannalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tämähän on täysin epätosi narratiivi. Normaaleissa perheissä isä haluaa huolehtia omista lapsistaan. Normaaleissa perheissä isä tuo perheelle leivän pöytään äidin ollessa äippärillä, auttaa myös lastenhoidossa ja tukee äitiä myös henkisesti lapsiarjen keskellä. Mutta jos on tietysti itse tottunut epäterveisiin parisuhteisiin, eroihin, riitelemään elatuksista ja kokenut että aina jää yksin, niin sitä voi alkaa kuvitella että se olisi normaalia. 

Mikä helvetti on äippäri????  Jos tarkoitat äitiyslomaa niin tienaahan se äitikin silloin ihan kuule joka arkipäivä.

Ja kolme neöjästä isästä pitää myös isyyslomaa. Vsanhempainvapaalla maksetuista korvauksista liki neljännes maksetaan isille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tämähän on täysin epätosi narratiivi. Normaaleissa perheissä isä haluaa huolehtia omista lapsistaan. Normaaleissa perheissä isä tuo perheelle leivän pöytään äidin ollessa äippärillä, auttaa myös lastenhoidossa ja tukee äitiä myös henkisesti lapsiarjen keskellä. Mutta jos on tietysti itse tottunut epäterveisiin parisuhteisiin, eroihin, riitelemään elatuksista ja kokenut että aina jää yksin, niin sitä voi alkaa kuvitella että se olisi normaalia. 

Mikä helvetti on äippäri????  Jos tarkoitat äitiyslomaa niin tienaahan se äitikin silloin ihan kuule joka arkipäivä.

Ja kolme neöjästä isästä pitää myös isyyslomaa. Vsanhempainvapaalla maksetuista korvauksista liki neljännes maksetaan isille.

Ja?

Emme ole saaneet lasten isovanhemmilta juuri apua. Omat vanhempani auttoivat jonkun verran, mutta äitini hoiti isääni, joten mahdollisuuksia ei oikein ollut. Mieheni vanhemmat sanoivat ihan suoraan, että voivat viettää hauskaa aikaa lasten kanssa mutta ei sitten muuta. Eli varsinaista hoitoapua heiltä ei saanut. 

Minun mielestäni esimerkiksi tässä apua on saatu jo todella paljon!

Sen lisäksi että mun vanhemmat ei suostu hoitamaan lasta esimerkiksi muutamaa tuntia kerran vuodessa koska "lapsi vierastaa meitä" (miksihän? No ei se lapsi silti kuole muutaman tunnin hoidossa), he tekevät vierailustaan lähinnä stressaavia.

Tullaan vain ottamaan kivat hetket, ei auteta MUTTA silti kehdataan arvostella ja antaa pyytämättä neuvoja ja puuttua joka helvetin asiaan.

En yksinkertaisesti enää jaksa kutsua heitä kun elämäntilanne on muutenkin aika vaikea ja lapsen toiset isovanhemmat on ihania ja auttavaisia.

Ei ole heidän pakko auttaa ja minun ei ole pakko heitä päästää elämääni.

70-luvun ammattiliiton vuokratalo. Nuoria perheitä, suurin osa jostain "peräpohjoloista".  Ei varmaan kaikki edes kerran vuoteen käyneet kotiseudullaan saati lähettäneet lapsia. 

Me pidimme lomat vuorotellen kun kummankaan työpaikka ei ollut kiinni heinäkuuta. Yksityinen hoitotäti oli joustava mutta piti kyllä myös kuukauden loman.

Kouluikäisinä meidän lapset olivat kesäsiirtolassa ja jollain leireilläkin, seurakunta muistaakseni järjesti ainakin ja urheiluseurat. Myös päiväleirejä oli.

Noissakin oli se ettei kaikki raaskineet maksaa vaikkei ne nyt huikean kalliita olleet. En muista kyllä enää minkäänlaista hintatasoa niistä. 

Siksi nykyisin olen hämmästynyt kun saatan lukea ettei lapsi voi mennä leiririppikselle kun koskaan ei ole ollut yötä kotoa pois eikä toisten kanssa nukkunut samassa huoneessa.