Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2914)
Yksi selkeä ero aiempaan on muuten se että media rääpii vanhempia nykyään ihan koko ajan. Aina puuttuu jotain, aina on väärin sammutettu. Ja ohjeita sataa myös kuin kammoanopilta konsanaan. Ja jörjestöt ohjeistaa ja paasaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille.
Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?
Tämähän on täysin epätosi narratiivi. Normaaleissa perheissä isä haluaa huolehtia omista lapsistaan. Normaaleissa perheissä isä tuo perheelle leivän pöytään äidin ollessa äippärillä, auttaa myös lastenhoidossa ja tukee äitiä myös henkisesti lapsiarjen keskellä. Mutta jos on tietysti itse tottunut epäterveisiin parisuhteisiin, eroihin, riitelemään elatuksista ja kokenut että aina jää yksin, niin sitä voi alkaa kuvitella että se olisi normaalia.
Mikä helvetti on äippäri???? Jos tarkoitat äitiyslomaa niin tienaahan se äitikin silloin ihan kuule joka arkipäivä.
Ja kolme neöjästä isästä pitää myös isyyslomaa. Vsanhempainvapaalla maksetuista korvauksista liki neljännes maksetaan isille.
Ja?
Ihan huomautuksena kahteen alla olevaan lauseeseen eri viesteissä ketjussa, siis ei ne äidit yksin lapsista huolehdi ja palkkaa ei saa aina se isäkään, myös isät pitävät omia isyyslomiaan ja saavat niiltä päiviltä isyyspäivärahoja ei palkkaa. Vierastan tuotakin, että isän sanotaan "auttavan", hän tekee silloin lasta/lapsia hoitaessaan ihan samoin velvollisuuttaan vanhempana kuin äiti. Samoin jos vaikka isä ja äiti siivoavat, ei se isä ole silloin mikään äidin pikku apulainen, hän siivoaa ihan samoin kuin äiti ihan vaan omaa osuuttaan.
”Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää.”
” Normaaleissa perheissä isä tuo perheelle leivän pöytään äidin ollessa äippärillä, auttaa myös lastenhoidossa ja tukee äitiä myös henkisesti lapsiarjen keskellä. ”
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille.
Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?
Naisen keho, naisen päätös
Jos mies laitetaan ottamaan vastuuta, sillä pitäisi olla sanavaltaa abortin suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille.
Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?
Tämähän on täysin epätosi narratiivi. Normaaleissa perheissä isä haluaa huolehtia omista lapsistaan. Normaaleissa perheissä isä tuo perheelle leivän pöytään äidin ollessa äippärillä, auttaa myös lastenhoidossa ja tukee äitiä myös henkisesti lapsiarjen keskellä. Mutta jos on tietysti itse tottunut epäterveisiin parisuhteisiin, eroihin, riitelemään elatuksista ja kokenut että aina jää yksin, niin sitä voi alkaa kuvitella että se olisi normaalia.
Mikä helvetti on äippäri???? Jos tarkoitat äitiyslomaa niin tienaahan se äitikin silloin ihan kuule joka arkipäivä.
Ja kolme neöjästä isästä pitää myös isyyslomaa. Vsanhempainvapaalla maksetuista korvauksista liki neljännes maksetaan isille.
Ja?
Ihan huomautuksena kahteen alla olevaan lauseeseen eri viesteissä ketjussa, siis ei ne äidit yksin lapsista huolehdi ja palkkaa ei saa aina se isäkään, myös isät pitävät omia isyyslomiaan ja saavat niiltä päiviltä isyyspäivärahoja ei palkkaa. Vierastan tuotakin, että isän sanotaan "auttavan", hän tekee silloin lasta/lapsia hoitaessaan ihan samoin velvollisuuttaan vanhempana kuin äiti. Samoin jos vaikka isä ja äiti siivoavat, ei se isä ole silloin mikään äidin pikku apulainen, hän siivoaa ihan samoin kuin äiti ihan vaan omaa osuuttaan.
”Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää.”
” Normaaleissa perheissä isä tuo perheelle leivän pöytään äidin ollessa äippärillä, auttaa myös lastenhoidossa ja tukee äitiä myös henkisesti lapsiarjen keskellä. ”
No lähinnähän tuossa ärsyttää se, että aina lähdetään siitä, että vanhempainvapaalla oleva vanhempi ei muka tuo tuloja perheeseen. Saati kotihoidontukea nostava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä.
Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja.
Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä,
Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään.
Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita.
Minusta lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.
Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.
Kyllä minulle opetettiin, että koko Suomi on vuoristoa. Ovat vaan tylsiintyneet.
Juu niinku myös Pohjanmaa, aakee ja laakee….
"Nyky-Suomi on maaperältään ja kallioperältään tasainen, sillä miljardeja vuosia sitten täällä kohonneet valtavat muinaisvuoristot ovat kuluneet lähes olemattomiin."
Aivan eli Suomessa ei ole vuoria.
Niin, enpäntiedä. Jos katsotaan, et vuori on vain se pinta, eikä sisus, niin ehkä ei, jos vuori sisältää sen sisuksen myös, niin asia on toinen.
"Tunturi on erityisesti Fennoskandiassa (Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa) esiintyvä vuorityyppi. Kaikki tunturit ovat teknisesti vuoria, mutta toisin kuin varsinaiset vuoret, tunturien huiput ovat puurajan yläpuolella ja ne ovat usein muinaisen jääkauden jäljiltä muodoltaan pyöristyneitä ja pehmeitä. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo joka kirjoitti miten itse hoiti kaiken ei tajunnut edes sitä että aikamoinen apu on jo se peritty hieno huvila…
On omituista vaatia, että isovanhemmat hoitavat sinun lapsesi. Jokainen hoitakoon omansa, mummolassa vaan käydään ja isovanhemmat saavat nauttia lapsenlapsista ilman hoitovastuuta.
Hyväkuntoiset isovanhemmat käyvät ehkä vielä töissä, eikä ole oikein, että viikonloppuvapaa täytetään lastenhoidolla, eihän sitä kukaan jaksa.
Parasta on juhlapyhinä kyläily ja sunnuntailounaat, jolloin lapsiperheet saavat istua valmiiseen pöytään, se olkoon tarpeeksi. Jos isovanhempi on eläkkeellä, hätätapauksessa voisi ottaa sairaan lapsen hoitoon päiväksi, jos vanhempi ei äkillisen sairastumisen vuoksi voi jäädä töistä pois.
Mutta, että isovanhempien niskoille sälytetään viikolla lasten harrastuksiin kuljettaminen, ei ole oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut tökkiä tää uupumuspuhe. Aina vaan uuvutaan. Koittakaa nyt relata. Ei niitä mummoja edelliselläkään ikäluokalla ollut aina lähellä. suurimmalla osalla mummut oli kaukana. Puhutaan omasta ikäluokastani eli 50+. Meidän vanhemmat lähti maaseudulta kaupunkeihin ja sinne ne isovanhemmat jäi jonnekin periferiaan. Itse muistan tasan kerran olleeni isovanhemmilla noin 10 vuotiaana muutaman päivän, kun vanhemmat kävi matkalla. Muuten nähtiin vain 3-4 krt/vuosi ja silloin oli vanhemmat mukana, kun ajettiin se 200km yökylään koko perhe.
Jos menen vielä edelliseen sukupolveen eli näihin sodan käyneisiin. Köyhyydessä hoidettiin isoa lapsilaumaa alkeellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi kummallakaan puolella meillä ei ollut mitään mummuja auttamassa. Toisella vanhemmat kuoli silloin, kun lapsia alkoi tulla ja toisella äidit asui toisella puolen Suomea. Yksin siinä taaplattiin 4-5 pientä lasta jaloissa köyhässä elämässä.
Meillä mummut on olleet lähellä, mutta esimerkiksi meidän 16-vuotias on ollut kolme yötä yökylässä isovanhemmilla ja nekin joskus 3-6v ja oltu esim. laivalla. Miksi ihmeessä me sinne yöksi veisimme? Joskus päivällä viety pienenä hetkeksi, kun mummu pyysi. Totta kai nähty usein, mutta ei heitä hoitopaikkana ole sen kummemmin pidetty.
Ketään ei kiinnosta sun paasaus tai typerät muistelot.
Lumihiutaleella meni ihon alle.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun ammattiliiton vuokratalo. Nuoria perheitä, suurin osa jostain "peräpohjoloista". Ei varmaan kaikki edes kerran vuoteen käyneet kotiseudullaan saati lähettäneet lapsia.
Me pidimme lomat vuorotellen kun kummankaan työpaikka ei ollut kiinni heinäkuuta. Yksityinen hoitotäti oli joustava mutta piti kyllä myös kuukauden loman.
Kouluikäisinä meidän lapset olivat kesäsiirtolassa ja jollain leireilläkin, seurakunta muistaakseni järjesti ainakin ja urheiluseurat. Myös päiväleirejä oli.
Noissakin oli se ettei kaikki raaskineet maksaa vaikkei ne nyt huikean kalliita olleet. En muista kyllä enää minkäänlaista hintatasoa niistä.
Siksi nykyisin olen hämmästynyt kun saatan lukea ettei lapsi voi mennä leiririppikselle kun koskaan ei ole ollut yötä kotoa pois eikä toisten kanssa nukkunut samassa huoneessa.
Aina sellaisia on ollut. Ei vaan ole ennen lehdissä kirjoiteltu.
Itse takavuosina ikävöin oman lapsuuteni pitkiä kesälomia, loma alkoi toukokuun viimeinen päivä ja alkoi syyskuun eka päivä. Nyt on älytöntä laittaa lapset ja opettajat elokuun puolivälissä (joskus jopa aikaisemminkin) hikoilemaan koulunpenkille, kun voisi vielä nauttia muutenkin lyhyestä kesäkaudesta.
Työelämässä lapsiperheiden vanhemmat "taistelevat" joka vuosi heinäkuun lomaviikoista, kukaan ei halua enää elokuussa lomaansa, koska lasten koulut, jne.
Kesäkuun alku on ongelmallinen, koska vanhemmat ei voi vielä lomaa pitää, koska perheen yhteinen loma-aika siitä kärsii.
Miten järjestää eskarilaisten ja alakoululaisten hoito juhannukseen asti, ellei palkkaa opiskelijatyttöä kotiin työpäivän ajaksi.
Ei enää voi lähettää lapsia kesän alussa sukulaisten luo maalle. Leirit ja kerhot ei ole kaikilla paikkakunnilla mahdollisia.
No, mikä jää käteen? Että, isovanhemmat hoitavat pikkukoululaisia kesän alun ja lopun koulujen alkuun saakka?
Ei ole ihme, että avioerotilastot kasvavat kesälomien jälkeen, kun perheellä on parhaimmillaan ollut 2 viikkoa yhteistä lomaa ja väsyneet ja stressaantuneet vanhemmat yrittävät keksiä yhteistä tekemistä. Lapset ovat stressaantuneet myös, kun nääntyneet vanhemmat eivät vaan jaksa olla heidän kanssaan. Kaikkia talven aikana suunniteltuja reissuja ja viihdykkeitä ei toteutetakaan.
Isoissa kaupungeissa on ollut Puistotätejä, jonne pikkulapset on voineet mennä kesän alussa, siellä ollut ohjattua toimintaa, jopa lämmin ruoka tarjottu. Mutta, elokuussa se ei ole ollut enää tarjolla.
Itse olen ollut siinä mielessä "onnekas", että olen tarjonnut nuorille kesätöitä lapsenvahtina. Ruoat olen laittanut valmiiksi ja kaikki ohjeet, mitä tarvitaan. Alakoululainen on osannut jo itse kertoa, mistä tykkää ja ehdottaa tekemistä. Omasta pussista ollaan kaikki maksettu.
Mutta, tämä systeemi lyhennettyine kesälomineen ei ole hyvä. Kannatan koulujen päättymistä kesäkuun alusta 2 viikkoa eteenpäin ja lomakauden jatkumista elokuun loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun ammattiliiton vuokratalo. Nuoria perheitä, suurin osa jostain "peräpohjoloista". Ei varmaan kaikki edes kerran vuoteen käyneet kotiseudullaan saati lähettäneet lapsia.
Me pidimme lomat vuorotellen kun kummankaan työpaikka ei ollut kiinni heinäkuuta. Yksityinen hoitotäti oli joustava mutta piti kyllä myös kuukauden loman.
Kouluikäisinä meidän lapset olivat kesäsiirtolassa ja jollain leireilläkin, seurakunta muistaakseni järjesti ainakin ja urheiluseurat. Myös päiväleirejä oli.
Noissakin oli se ettei kaikki raaskineet maksaa vaikkei ne nyt huikean kalliita olleet. En muista kyllä enää minkäänlaista hintatasoa niistä.
Siksi nykyisin olen hämmästynyt kun saatan lukea ettei lapsi voi mennä leiririppikselle kun koskaan ei ole ollut yötä kotoa pois eikä toisten kanssa nukkunut samassa huoneessa.
Aina sellaisia on ollut. Ei vaan ole ennen lehdissä kirjoiteltu.
Itse takavuosina ikävöin oman lapsuuteni pitkiä kesälomia, loma alkoi toukokuun viimeinen päivä ja alkoi syyskuun eka päivä. Nyt on älytöntä laittaa lapset ja opettajat elokuun puolivälissä (joskus jopa aikaisemminkin) hikoilemaan koulunpenkille, kun voisi vielä nauttia muutenkin lyhyestä kesäkaudesta.
Työelämässä lapsiperheiden vanhemmat "taistelevat" joka vuosi heinäkuun lomaviikoista, kukaan ei halua enää elokuussa lomaansa, koska lasten koulut, jne.
Kesäkuun alku on ongelmallinen, koska vanhemmat ei voi vielä lomaa pitää, koska perheen yhteinen loma-aika siitä kärsii.
Miten järjestää eskarilaisten ja alakoululaisten hoito juhannukseen asti, ellei palkkaa opiskelijatyttöä kotiin työpäivän ajaksi.
Ei enää voi lähettää lapsia kesän alussa sukulaisten luo maalle. Leirit ja kerhot ei ole kaikilla paikkakunnilla mahdollisia.
No, mikä jää käteen? Että, isovanhemmat hoitavat pikkukoululaisia kesän alun ja lopun koulujen alkuun saakka?
Ei ole ihme, että avioerotilastot kasvavat kesälomien jälkeen, kun perheellä on parhaimmillaan ollut 2 viikkoa yhteistä lomaa ja väsyneet ja stressaantuneet vanhemmat yrittävät keksiä yhteistä tekemistä. Lapset ovat stressaantuneet myös, kun nääntyneet vanhemmat eivät vaan jaksa olla heidän kanssaan. Kaikkia talven aikana suunniteltuja reissuja ja viihdykkeitä ei toteutetakaan.
Isoissa kaupungeissa on ollut Puistotätejä, jonne pikkulapset on voineet mennä kesän alussa, siellä ollut ohjattua toimintaa, jopa lämmin ruoka tarjottu. Mutta, elokuussa se ei ole ollut enää tarjolla.
Itse olen ollut siinä mielessä "onnekas", että olen tarjonnut nuorille kesätöitä lapsenvahtina. Ruoat olen laittanut valmiiksi ja kaikki ohjeet, mitä tarvitaan. Alakoululainen on osannut jo itse kertoa, mistä tykkää ja ehdottaa tekemistä. Omasta pussista ollaan kaikki maksettu.
Mutta, tämä systeemi lyhennettyine kesälomineen ei ole hyvä. Kannatan koulujen päättymistä kesäkuun alusta 2 viikkoa eteenpäin ja lomakauden jatkumista elokuun loppuun.
"Itse takavuosina ikävöin oman lapsuuteni pitkiä kesälomia, loma alkoi toukokuun viimeinen päivä ja alkoi syyskuun eka päivä. Nyt on älytöntä laittaa lapset ja opettajat elokuun puolivälissä (joskus jopa aikaisemminkin) hikoilemaan koulunpenkille, kun voisi vielä nauttia muutenkin lyhyestä kesäkaudesta."
Pitää muistaa, että tuohon "vanhaan hyvään aikaan" koulu- ja työviikot olivat kuusipäiväisiä. Viisipäiväinen työviikko tuli 60-luvun lopulla ja viisipäiväinen kouluviikko vasta lopullisesti 1971-72.
;uuten olen samaa mieltä, että koulujen kesälom voisi olla juhannukesta elokuun loppuun.
Suurin osa ekaluokkalaisten vanhemmista kyllä nimenomaan haluaa lomansa elokuussa ja suurin osa vanhemmista yrittää limittää lomansa niin että lapsen loma katetaan ainakin 7-8 viikkoa.
En tunne yhtään lapsiperhettä, jossa olisi kiivaasti vaadittu se heinäkuu molemmille yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut tökkiä tää uupumuspuhe. Aina vaan uuvutaan. Koittakaa nyt relata. Ei niitä mummoja edelliselläkään ikäluokalla ollut aina lähellä. suurimmalla osalla mummut oli kaukana. Puhutaan omasta ikäluokastani eli 50+. Meidän vanhemmat lähti maaseudulta kaupunkeihin ja sinne ne isovanhemmat jäi jonnekin periferiaan. Itse muistan tasan kerran olleeni isovanhemmilla noin 10 vuotiaana muutaman päivän, kun vanhemmat kävi matkalla. Muuten nähtiin vain 3-4 krt/vuosi ja silloin oli vanhemmat mukana, kun ajettiin se 200km yökylään koko perhe.
Jos menen vielä edelliseen sukupolveen eli näihin sodan käyneisiin. Köyhyydessä hoidettiin isoa lapsilaumaa alkeellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi kummallakaan puolella meillä ei ollut mitään mummuja auttamassa. Toisella vanhemmat kuoli silloin, kun lapsia alkoi tulla ja toisella äidit asui toisella puolen Suomea. Yksin siinä taaplattiin 4-5 pientä lasta jaloissa köyhässä elämässä.
Meillä mummut on olleet lähellä, mutta esimerkiksi meidän 16-vuotias on ollut kolme yötä yökylässä isovanhemmilla ja nekin joskus 3-6v ja oltu esim. laivalla. Miksi ihmeessä me sinne yöksi veisimme? Joskus päivällä viety pienenä hetkeksi, kun mummu pyysi. Totta kai nähty usein, mutta ei heitä hoitopaikkana ole sen kummemmin pidetty.
Ketään ei kiinnosta sun paasaus tai typerät muistelot.
Lumihiutaleella meni ihon alle.
-eri
Kukaan ei jaksa lukea tuhannetta kertaa pulsaattorimuisteloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille.
Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?
Naisen keho, naisen päätös
Jos mies laitetaan ottamaan vastuuta, sillä pitäisi olla sanavaltaa abortin suhteen.
Miksi miehen pitäisi saada päättää naisen kehosta? Mies saa kyllä päättää, päästääkö itsensä naisen kehoon. Siihen loppuu miehen päätäntävalta. Kun lapsi syntyy, molemmilla on velvollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut tökkiä tää uupumuspuhe. Aina vaan uuvutaan. Koittakaa nyt relata. Ei niitä mummoja edelliselläkään ikäluokalla ollut aina lähellä. suurimmalla osalla mummut oli kaukana. Puhutaan omasta ikäluokastani eli 50+. Meidän vanhemmat lähti maaseudulta kaupunkeihin ja sinne ne isovanhemmat jäi jonnekin periferiaan. Itse muistan tasan kerran olleeni isovanhemmilla noin 10 vuotiaana muutaman päivän, kun vanhemmat kävi matkalla. Muuten nähtiin vain 3-4 krt/vuosi ja silloin oli vanhemmat mukana, kun ajettiin se 200km yökylään koko perhe.
Jos menen vielä edelliseen sukupolveen eli näihin sodan käyneisiin. Köyhyydessä hoidettiin isoa lapsilaumaa alkeellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi kummallakaan puolella meillä ei ollut mitään mummuja auttamassa. Toisella vanhemmat kuoli silloin, kun lapsia alkoi tulla ja toisella äidit asui toisella puolen Suomea. Yksin siinä taaplattiin 4-5 pientä lasta jaloissa köyhässä elämässä.
Meillä mummut on olleet lähellä, mutta esimerkiksi meidän 16-vuotias on ollut kolme yötä yökylässä isovanhemmilla ja nekin joskus 3-6v ja oltu esim. laivalla. Miksi ihmeessä me sinne yöksi veisimme? Joskus päivällä viety pienenä hetkeksi, kun mummu pyysi. Totta kai nähty usein, mutta ei heitä hoitopaikkana ole sen kummemmin pidetty.
Ketään ei kiinnosta sun paasaus tai typerät muistelot.
Lumihiutaleella meni ihon alle.
-eri
Kukaan ei jaksa lukea tuhannetta kertaa pulsaattorimuisteloita.
Mieluummin niitä lukee kuin sinun jatkuvaa uhoamista siitä, mitä sinä et halua lukea. Pulsaattorikonemuistelot kertovat siitä, millainen Suomi oli vain puoli vuosisataa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut tökkiä tää uupumuspuhe. Aina vaan uuvutaan. Koittakaa nyt relata. Ei niitä mummoja edelliselläkään ikäluokalla ollut aina lähellä. suurimmalla osalla mummut oli kaukana. Puhutaan omasta ikäluokastani eli 50+. Meidän vanhemmat lähti maaseudulta kaupunkeihin ja sinne ne isovanhemmat jäi jonnekin periferiaan. Itse muistan tasan kerran olleeni isovanhemmilla noin 10 vuotiaana muutaman päivän, kun vanhemmat kävi matkalla. Muuten nähtiin vain 3-4 krt/vuosi ja silloin oli vanhemmat mukana, kun ajettiin se 200km yökylään koko perhe.
Jos menen vielä edelliseen sukupolveen eli näihin sodan käyneisiin. Köyhyydessä hoidettiin isoa lapsilaumaa alkeellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi kummallakaan puolella meillä ei ollut mitään mummuja auttamassa. Toisella vanhemmat kuoli silloin, kun lapsia alkoi tulla ja toisella äidit asui toisella puolen Suomea. Yksin siinä taaplattiin 4-5 pientä lasta jaloissa köyhässä elämässä.
Meillä mummut on olleet lähellä, mutta esimerkiksi meidän 16-vuotias on ollut kolme yötä yökylässä isovanhemmilla ja nekin joskus 3-6v ja oltu esim. laivalla. Miksi ihmeessä me sinne yöksi veisimme? Joskus päivällä viety pienenä hetkeksi, kun mummu pyysi. Totta kai nähty usein, mutta ei heitä hoitopaikkana ole sen kummemmin pidetty.
Ketään ei kiinnosta sun paasaus tai typerät muistelot.
Lumihiutaleella meni ihon alle.
-eri
Kukaan ei jaksa lukea tuhannetta kertaa pulsaattorimuisteloita.
Päin vastoin, me muut luemme noita arjen kuvauksia sekä entisistä että nykyisistä ajoista varsin mielellämme. Sitä vastoin toivoisin, ettei noita sinun ilkeilyjäsi muille kirjoittajille tarvitsisi lukea ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut tökkiä tää uupumuspuhe. Aina vaan uuvutaan. Koittakaa nyt relata. Ei niitä mummoja edelliselläkään ikäluokalla ollut aina lähellä. suurimmalla osalla mummut oli kaukana. Puhutaan omasta ikäluokastani eli 50+. Meidän vanhemmat lähti maaseudulta kaupunkeihin ja sinne ne isovanhemmat jäi jonnekin periferiaan. Itse muistan tasan kerran olleeni isovanhemmilla noin 10 vuotiaana muutaman päivän, kun vanhemmat kävi matkalla. Muuten nähtiin vain 3-4 krt/vuosi ja silloin oli vanhemmat mukana, kun ajettiin se 200km yökylään koko perhe.
Jos menen vielä edelliseen sukupolveen eli näihin sodan käyneisiin. Köyhyydessä hoidettiin isoa lapsilaumaa alkeellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi kummallakaan puolella meillä ei ollut mitään mummuja auttamassa. Toisella vanhemmat kuoli silloin, kun lapsia alkoi tulla ja toisella äidit asui toisella puolen Suomea. Yksin siinä taaplattiin 4-5 pientä lasta jaloissa köyhässä elämässä.
Meillä mummut on olleet lähellä, mutta esimerkiksi meidän 16-vuotias on ollut kolme yötä yökylässä isovanhemmilla ja nekin joskus 3-6v ja oltu esim. laivalla. Miksi ihmeessä me sinne yöksi veisimme? Joskus päivällä viety pienenä hetkeksi, kun mummu pyysi. Totta kai nähty usein, mutta ei heitä hoitopaikkana ole sen kummemmin pidetty.
Ketään ei kiinnosta sun paasaus tai typerät muistelot.
Lumihiutaleella meni ihon alle.
-eri
Kukaan ei jaksa lukea tuhannetta kertaa pulsaattorimuisteloita.
No jokainen voi pättää, lukeeko toisen muistelot vai ei. Mutta en ymmärrä, miten tuo muostelo on kannanotto nykyäitien väsymykseen. Mitä sitten, vaikka joskus on ollut erilaiset olosuhteet ja paljon lapsia. Se ei nyt vaan auta yhtään ketään, niiden jankutus. Emmekä edelleenkään tiedä, kuinka väsyneitä äidit tuolloin olivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut tökkiä tää uupumuspuhe. Aina vaan uuvutaan. Koittakaa nyt relata. Ei niitä mummoja edelliselläkään ikäluokalla ollut aina lähellä. suurimmalla osalla mummut oli kaukana. Puhutaan omasta ikäluokastani eli 50+. Meidän vanhemmat lähti maaseudulta kaupunkeihin ja sinne ne isovanhemmat jäi jonnekin periferiaan. Itse muistan tasan kerran olleeni isovanhemmilla noin 10 vuotiaana muutaman päivän, kun vanhemmat kävi matkalla. Muuten nähtiin vain 3-4 krt/vuosi ja silloin oli vanhemmat mukana, kun ajettiin se 200km yökylään koko perhe.
Jos menen vielä edelliseen sukupolveen eli näihin sodan käyneisiin. Köyhyydessä hoidettiin isoa lapsilaumaa alkeellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi kummallakaan puolella meillä ei ollut mitään mummuja auttamassa. Toisella vanhemmat kuoli silloin, kun lapsia alkoi tulla ja toisella äidit asui toisella puolen Suomea. Yksin siinä taaplattiin 4-5 pientä lasta jaloissa köyhässä elämässä.
Meillä mummut on olleet lähellä, mutta esimerkiksi meidän 16-vuotias on ollut kolme yötä yökylässä isovanhemmilla ja nekin joskus 3-6v ja oltu esim. laivalla. Miksi ihmeessä me sinne yöksi veisimme? Joskus päivällä viety pienenä hetkeksi, kun mummu pyysi. Totta kai nähty usein, mutta ei heitä hoitopaikkana ole sen kummemmin pidetty.
Ketään ei kiinnosta sun paasaus tai typerät muistelot.
Lumihiutaleella meni ihon alle.
-eri
Kukaan ei jaksa lukea tuhannetta kertaa pulsaattorimuisteloita.
No jokainen voi pättää, lukeeko toisen muistelot vai ei. Mutta en ymmärrä, miten tuo muostelo on kannanotto nykyäitien väsymykseen. Mitä sitten, vaikka joskus on ollut erilaiset olosuhteet ja paljon lapsia. Se ei nyt vaan auta yhtään ketään, niiden jankutus. Emmekä edelleenkään tiedä, kuinka väsyneitä äidit tuolloin olivat.
Noita muisteloita tungetaan tänne ihan vaan häirinnän takia.
Kyllä ne äidit väsyneitä olivat ja isoimmat lapset katkeria, koska joutuivat keskenkasvuisina aikuisen rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut tökkiä tää uupumuspuhe. Aina vaan uuvutaan. Koittakaa nyt relata. Ei niitä mummoja edelliselläkään ikäluokalla ollut aina lähellä. suurimmalla osalla mummut oli kaukana. Puhutaan omasta ikäluokastani eli 50+. Meidän vanhemmat lähti maaseudulta kaupunkeihin ja sinne ne isovanhemmat jäi jonnekin periferiaan. Itse muistan tasan kerran olleeni isovanhemmilla noin 10 vuotiaana muutaman päivän, kun vanhemmat kävi matkalla. Muuten nähtiin vain 3-4 krt/vuosi ja silloin oli vanhemmat mukana, kun ajettiin se 200km yökylään koko perhe.
Jos menen vielä edelliseen sukupolveen eli näihin sodan käyneisiin. Köyhyydessä hoidettiin isoa lapsilaumaa alkeellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi kummallakaan puolella meillä ei ollut mitään mummuja auttamassa. Toisella vanhemmat kuoli silloin, kun lapsia alkoi tulla ja toisella äidit asui toisella puolen Suomea. Yksin siinä taaplattiin 4-5 pientä lasta jaloissa köyhässä elämässä.
Meillä mummut on olleet lähellä, mutta esimerkiksi meidän 16-vuotias on ollut kolme yötä yökylässä isovanhemmilla ja nekin joskus 3-6v ja oltu esim. laivalla. Miksi ihmeessä me sinne yöksi veisimme? Joskus päivällä viety pienenä hetkeksi, kun mummu pyysi. Totta kai nähty usein, mutta ei heitä hoitopaikkana ole sen kummemmin pidetty.
Ketään ei kiinnosta sun paasaus tai typerät muistelot.
Lumihiutaleella meni ihon alle.
-eri
Kukaan ei jaksa lukea tuhannetta kertaa pulsaattorimuisteloita.
Mieluummin niitä lukee kuin sinun jatkuvaa uhoamista siitä, mitä sinä et halua lukea. Pulsaattorikonemuistelot kertovat siitä, millainen Suomi oli vain puoli vuosisataa sitten.
Kyllä se opittiin jo siinä 40. mainitsemiskerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut tökkiä tää uupumuspuhe. Aina vaan uuvutaan. Koittakaa nyt relata. Ei niitä mummoja edelliselläkään ikäluokalla ollut aina lähellä. suurimmalla osalla mummut oli kaukana. Puhutaan omasta ikäluokastani eli 50+. Meidän vanhemmat lähti maaseudulta kaupunkeihin ja sinne ne isovanhemmat jäi jonnekin periferiaan. Itse muistan tasan kerran olleeni isovanhemmilla noin 10 vuotiaana muutaman päivän, kun vanhemmat kävi matkalla. Muuten nähtiin vain 3-4 krt/vuosi ja silloin oli vanhemmat mukana, kun ajettiin se 200km yökylään koko perhe.
Jos menen vielä edelliseen sukupolveen eli näihin sodan käyneisiin. Köyhyydessä hoidettiin isoa lapsilaumaa alkeellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi kummallakaan puolella meillä ei ollut mitään mummuja auttamassa. Toisella vanhemmat kuoli silloin, kun lapsia alkoi tulla ja toisella äidit asui toisella puolen Suomea. Yksin siinä taaplattiin 4-5 pientä lasta jaloissa köyhässä elämässä.
Meillä mummut on olleet lähellä, mutta esimerkiksi meidän 16-vuotias on ollut kolme yötä yökylässä isovanhemmilla ja nekin joskus 3-6v ja oltu esim. laivalla. Miksi ihmeessä me sinne yöksi veisimme? Joskus päivällä viety pienenä hetkeksi, kun mummu pyysi. Totta kai nähty usein, mutta ei heitä hoitopaikkana ole sen kummemmin pidetty.
Ketään ei kiinnosta sun paasaus tai typerät muistelot.
Lumihiutaleella meni ihon alle.
-eri
Kukaan ei jaksa lukea tuhannetta kertaa pulsaattorimuisteloita.
Mieluummin niitä lukee kuin sinun jatkuvaa uhoamista siitä, mitä sinä et halua lukea. Pulsaattorikonemuistelot kertovat siitä, millainen Suomi oli vain puoli vuosisataa sitten.
Kyllä se opittiin jo siinä 40. mainitsemiskerralla.
Luuletko että ne ovat kaikki saman kirjoittajan kirjoittamia? Näin pitkässä ketjussa on monia kymmeniä jos ei jopa satoja eri kirjoittajia. Jokaisella on omia kokemuksia aiheesta. Jos ja kun lukemaan tai kirjoittaamaan tulee uusi henkilö, ei voi miteenkään velvoittaa häntä ensin lukemaan mitä muut lähemmäs 3000 viestiä 128 sivulla sisältävät.
Nuo sinun kettuilusi on myös opittu jo aika päivää sitten, joten voit siis ihan itse lopettaa itsesi toistamisen.
Aina sellaisia on ollut. Ei vaan ole ennen lehdissä kirjoiteltu.