Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Kun ihmiset, mies ja nainen perustavat perheen, niin silloin ne ovat vastuussa tulevista lapsistaan ja niiden elättämisestä.

Ei kenenkään isovanhemman tai muun sukulaisen velvollisuuksiin kuulu, että olisivat lapsiperheiden hoitajina ja perheen tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on unohtunut eräs tärkeä seikka. Nyt lapset tehdään vanhana 30-40 vuotiaina, joten vanhemmat ovat jo ikääntyneet. Itse olin 50v, kun sain ensimmäisen lapsenlapseni. Vaikka olin töissä ja olin yksin koiran kanssa. löysin aikaa monelle lapsenlastelle. Minun tehtäväni oli saada heihin läheinen kontakti. Nyt he pitävät yhteyttä ja pitävät minusta huolta. Nyt enää en jaksa pieniä hoitaa kun lähestyn 80 ikävuotta. Parasta on ollut seikkailut heidän kanssa ja kehityskeskustelut. Olkaa armollisia toisillenne täällä palstalla. Haukkuminen ei johda kuin sotaan.

Erittäin hyvä huomio. Omat vanhempani olivat 21 ja 27 kun minä synnyin. Nopeasti mietittynä myös kaikki tätini ja setäni olivat alle kolmekymppisiä kun saivat lapsensa. Ihminen on fyysisesti parhaimmassa kunnossa alle kolmekymppisenä. Sen jälkeen alkaa hidas mutta vääjäämätön "rapistuminen". Esimerkiksi nelikymppisellä ei yksinkertaisesti ole enää samalla tavalla energiaa kuin nuorempana eikä hän myöskään ole muutenkaan fyysisesti enää parhaassa terässä. Täytän tänä vuonna 45 ja on hurjaa ajatella, että minulla olisi vielä vaikkapa 5-vuotias lapsi. Vaikka pidänkin itsestäni huolta niin en yksinkertaisesti enää jaksaisi telmiä hänen kanssaan samalla tavalla kuin nuorena. En mitenkään.

Omat lapseni ovat jo aikuisia ja toivonkin, että he tekevät lapsensa pian, jos tekeävät, jotta minä jaksaisin kunnolla touhuta olla heidän lastensa kanssa. Kyllä minä vielä yhden viikonlopun varmasti pystyn helposti leikkimään pienenkin lapsen kanssa, mutta pitempi aika alkaisi jo takuulla tuntumaan jossain.

Ei minulla ollut mitään ongelmia vaikka sain kaksi lasta nelikymppisenä, eikä edelleenkään ole mitään jaksamisongelmaa minkään suhteen. Kyllä tuo on pään sisässä oleva ongelma, eikä niinkään todellinen.

Ihan kannattaa tutustua ihmisen biologiaa. Ihmisen parasta ennen päiväys on neljänkympin tienoilla.

Edelleen teen asiantuntijatyötä, opiskelen yliopistossa ja teen ihan samoja asioita kuin nuorena. Iso talo, iso piha, koira, jopa oma sivutoiminen firma. Miten tässä nyt nökyy se rapistuminen? 

On ihan tieteellisiä tosiasioita, että ihmisen fyysinen suoritukyky on parhaimmillaan 20 - 30-vuotiaana. Siis lihasvoima ja kestävyys. Älylliset kyvyt ovat parhaimmillaan nelikymppisenä. Iässä noin 44-v. tulee ensimmäinen suurempi hyppyri vanhenemiseen. Toinen tulee vähän päälle kuusikymppisenä. Lihaskunto heikkenee merkittävästi viisikymppisenä vaikka treenaaisit kuinka.  Naisilla alkaa vaihdevuodet, jolloin hormonitasot muuttuvat ihan kokonaan. Kuusikymppisenä ei voi enää vanhenemiselle mitään, vaikka kuinka yrittää. Kahdeksankymppisenä kaikki motoriset taidot väistämättä heikkenevät aivoja myöten, samoin stressistä palautuminen. Tämä ei siis ole kuvio, ettet sairastu tai vanhene jos et halua, vanhenet ja sairastut silti. 

 

Tässä yksi linkki aiheeseen: https://www.terveysverkko.fi/tietopankki/terveysliikunta/ikaantymisen-v…

Tuolla pohjalla nykyajan vaatimukset isovanhempia kohtaan tuntuvat todella kovilta.

Ai sekin on heille liikaa, että hätätilanteessa voisivat auttaa omaa lastaan. Kukahan se itsekäs onkaan!

Onko nyt oikeasti niin, että lähellä asuvat toimettomat eläkeläisisovanhemmat ovat kieltäytyneet antamasta lapsilleen hätätilassa apua? Tämä tuntuu vaikealta uskoa, koska auttaisin itse vaikka lapsiperhettä naapurissa jos siellä olisi hätä. Toki voimme keskustella mikä se hätätila on ollut.

Täällä ollaan kovasti selitetty, ettei kukaan saa olettaa kenenkään auttavan missään tilanteessa. Sehän on koko tämän ketjun viesti ollut. Ite pitää tai olet saamaton luuseri.

Voi tuota uhriutumisen määrää taas.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmiset, mies ja nainen perustavat perheen, niin silloin ne ovat vastuussa tulevista lapsistaan ja niiden elättämisestä.

Ei kenenkään isovanhemman tai muun sukulaisen velvollisuuksiin kuulu, että olisivat lapsiperheiden hoitajina ja perheen tukena.

Tämä.

Silti täällä jotkut kiikkutuolissaan hourii ihan omiaan, puhuvat 60-luvun lapsuudesta, maataloudesta, 70-luvun kotitöistä, entisaikojen kotipiioista jne... oikeasti mitä he... 😂?? Pitäisikö munkin alkaa kirjoitella tänne kuinka kovaa minulla oli kun 1800-luvulla nälkävuosina en saanut leipää ja kirkkoon mentiin hevosella aamuviideltä. 😂😂 Nämä ei liitty yhtään mitenkään mihinkään.

Menkää mummokerho muualle muistelemaan vanhoja kovia kultaisia aikoja kun ette pysy aiheessa vaan riitelette jostain nolosta asiasta, kuka on paras mummo ja miten juuri sinä toimit täydellisesti ja toinen palstalainen ei, jne. 😂

Kellään ei ole oikeutta vaatia apua isovanhemmilta eikä sitä ole pakko antaa. Vanhemmat vastaa lapsesta. Ei muut. Asia käsitelty. Tähän asiaan on turhaa vetää 1920-luvun hevosvankkureita ja 1960-luvun potkukelkkaa, joka oli mummolla Ylihärmässä navetan vintillä. Ei liity asiaan. Tuliko selväksi. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 64-vuotias, vaikeita perussairauksia on ja teen kaksivuorotyötä. Minun on nukuttava yöni joten ihan pieniä en voi ottaa yökylään. Sitten, kun osaavat itse hoitaa yölliset vessakäynnit ym. Tytär ei oikein ymmärrä vaan laiskana pitää. Päivähoidossa ovat kyllä usein. 

Olen saman ikäinen. Kun aikoinaan hankimme lapsia, hoidimme heidät itse, vaikka molemmat olimme töissä, eikä päivähoitoa ollut saatavissa kuten nyt. Kävimme osin eri aikaan töissä ja palkkasimme lastenhoitajan muutamaksi tunniksi päivässä. Isovanhemmille tarjosimme rusinat pullasta, menimme kylään lapset ruokittuna ja hyväntuulisina. Pari kertaa vuodessa meillä oli yhteistä aikaa kodin ulkopuolella niin, että ruokimme lapset ja pistimme nukkumaan, joku isovanhemmista tuli päivystämään. Sitten kun lapset oli omatoimisia, saatoimme pyytää isovanhempaa katsomaan perään pari tuntia ennen nukkumaan menoa. 

 

Turvaverkkoina meillä oli lisäksi ystäväperheitä, joiden luona kyläiltiin vuoroin ja he meillä. Kun oli jotain pakollista menoa, mihin ei voinut ottaa lasta mukaan, vuorottelimme lasten kaitsemista tässä ringissä. Lomilla Euroopan reissuja myöden mentiin aina perheenä, samoin vaellukset ja retkeilyt. Harrastukset sovitettiin sellaisiksi, että voitiin olla perheenä niissä. Perhe-elämähän on elämäntapa, eikö?

Aloitus on tää sama, mitä täällä jankutetaan: itse hoidimme lapsemme. Kuitenkin olette saaneet apuja, just tilanteisiin joista täällä on puhuttu. Ja nämä tarpeet tuomittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin, että lapsia tehdään  vain jos siihen on  varaa ja jaksamista. Ihan turha odottaa muilta apuja tai yhteiskunnalta rahaa. Nykyvanhemmat on todella surkeaa sakkia. Mitään ei jakseta ja apuja ollaan  vaatimassa. Isovanhemmat auttavat jos aikaa tai intoa riittää. Kautta maailman sivun on omat mukulat hoidettu.

Kautta maailman sivun ja kaikkialla muualla (paitsi näköjään nykyään Suomessa) on ihmisiä autettu mm. lasten kanssa. 

Onkohan missään muualla yhtä pitkiä äitiysvapaita ( pohjoismaissa on),  kunnallista edullista päivähoitoa, maksutom esikoulu.

Et edes viitsis kun saatte apuja yhteiskunnalta paljon

Saatte? Minä olen mummo. En tarvitse apua lastenhoitoon. Autan toki omien kanssa. Mutta miten nuo palvelut auttavat, jos tulee äkkitilanne ja tarve? Täällä on tuomittu jo pelkkä ajatus siitä, että joku voisi tarvita jotain apua lasten suhteen. 

Itse olen lapseton mutta siskoni ei. Hänen asenteensa on aivan uskomaton; hän on monesti sanonut että on sukulaisten velvollisuus hoitaa hänen lastaan. 

Monesti vielä niin että hoitajalle tulee itselleen kuluja tuosta hoidosta (eli hoitaja ostaa ruuat lapselle, maksaa matkat, jne). 

Kerran antoi kympin minulle lapsensa ruokiin. Seuraavana päivänä soitti ja kysyi eikö kympistä muka jäänyt mitään. Sanoin että jäi reilu euro ja etten arvannut että se pitää siirtää hänelle takaisin. Rupesi räyhäämään miten yritän rahastaa oman siskontytön hoidosta 😂 

Kun satojen kilometrien päässä asuva äitimme ei matkustanut hoitamaan lasta silloin kun sisko niin halusi, alkoi hirveä valitus. Sanoin että palkkaa maksullinen lapsenhoitaja niin voit itse määrätä milloin hoitaja tulee. Tämähän ei tule kysymyksen; ei hänen kuulu maksaa siitä että lapselle tulee hoitaja, koska "se on sukulaisten velvollisuus". 

Nykyihmiset ei pärjää enää edes yhden kanssa. Mummolla 14 lasta ja joka päivä navettatyöt, kantovesi jne. eikä tasan mitään kodinkoneita. Isommista tietysti apua, mutta nekin vuoron perään lähteneet maailmalle. Isovanhempia ei ole ollut hoitamaan. Ei minuakaan ole isovanhemmat hoitaneet koskaan.

En viitsi edes yhdestä lapsesta valittaa. Olen päässyt helpolla vaikka yksin olen pääasiassa hoitanut. En ole halunnut vaivata edes ainutta isovanhempaa suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos lapsia on monta ja vuoden välein syntynyttä. Silloin ymmärtää väsymyksen mutta itse voi vaikuttaa siihen kuinka monta lasta haluaa ja jaksaa Perhehoitajalla voi olla neljä sijoitettua. Miten he jaksavat uupumatta? Erilaisia lapsia, eri perheistä erilaisine haasteineen. 

Just kaveri kertoi tapauksesta, jossa isä oli unohtanut viedä lapsensa hoitoon, vaan lapsi oli unohtunut autoon koko päiväksi. Arvaatte seurauksen. Tähän voi nyt sit besservisserinä hokea, et ei pidä tehdä lapsia, jos niitä ei kykene hoitaa...tämä ei kylläkään tapahtunut Suomessa. Mutta väsyä voi kuka vaan, vaikka kuinka etukäteen asiaa miettisi.

Ihmiset ei nyt täällä halua tajua, mitä sillä turvaverkolla tarkoitetaan. 

Käytännön esimerkki: Otetaan strapetsitaiteilija. Hänellä on se verkko siellä alla siltä varalta, että hän tippuu. Tarkoitus ei ole, että sitä käytetään kuin trampoliinia pomppimiseen, vaan se suojaa, JOS hän tippuu.

Siitä siinä turvaverkossa on kyse: Että saa apua, JOS jotain yllättävää pahaa tapahtuu.

Jos se pelkkä tieto siitä turvaverkosta rauhoittaa ja suojaa. Tietää, että joku ottaa kopin, jos jotain käy. Minun lapseni jännitti eskarissa, annoin hänelle pehmonallen sinne mukaan ja sanoin, että mene antamaan tämä opelle, jos tulee liian jännittävää. Ei hän sitä koskaan sinne opelle vienyt, silitteli itsekseen ja se riitti. Hänellä oli tunne, että häntä ei enää jännittänyt ja pelottanut, koska oli se nalle apuna. Se oli se turvaverkko.

On hirvittävä tunne olla yksin täydellisen hädän hetkellä. OIen sen lapsena kokenut, kun isä kuoli ja me jäätiin täysin tuuliajolle kyvyttömän äidin kanssa ilman rahaa ja ilman mitään apujoukkoja missään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asian käsittelyn kannalta ei ole mitään merkitystä mikä on isovanhempien elinikä, työttömyys-, tai kuolleisuus-%, menneisyyden tavat, historia, perinteet, lehmien lukumäärä navetassa, ruoan hinta, kasvatus, säät, lumen määrä talvisodan aikana, jne...

 

Aivan epärelevanttia keskustelua.

 

Mikään näistä ei muuta tosiasiaa että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta elättää lapsenlapsia eikä olla ilmaisena lastenvahtina, vaikka itsekkäät vanhemmat näin "toivoisi" (suomeksi: vaatisi). Isovanhempien ei tarvitse perustella asiaa mitenkään. Jos joku suuttuu tästä tosiasiasta, ei ole kypsä lasten vanhemmaksi.

Missä näitä vaatimuksia on? Koko ajan tätä samaa toistetaan. Jos joku toivoo, että olisi apuja saatavilla, edes tiukassa paikassa, ei ole vaatimus.

Onhan se vaatimus jos haluaa että toinen tulee tekemään palkatonta työtä itselle. 

 

Oma halu --> toinen tottelee omaa halua

 

Miksi sitä pitää piilotella ettei kyse olisi omasta halusta?

Ei. Toive ei ole vaatimus. Onko sinulle esitetty vaatimuksia? Niistä voi kieltäytyä, jos ei halua auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asian käsittelyn kannalta ei ole mitään merkitystä mikä on isovanhempien elinikä, työttömyys-, tai kuolleisuus-%, menneisyyden tavat, historia, perinteet, lehmien lukumäärä navetassa, ruoan hinta, kasvatus, säät, lumen määrä talvisodan aikana, jne...

 

Aivan epärelevanttia keskustelua.

 

Mikään näistä ei muuta tosiasiaa että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta elättää lapsenlapsia eikä olla ilmaisena lastenvahtina, vaikka itsekkäät vanhemmat näin "toivoisi" (suomeksi: vaatisi). Isovanhempien ei tarvitse perustella asiaa mitenkään. Jos joku suuttuu tästä tosiasiasta, ei ole kypsä lasten vanhemmaksi.

Missä näitä vaatimuksia on? Koko ajan tätä samaa toistetaan. Jos joku toivoo, että olisi apuja saatavilla, edes tiukassa paikassa, ei ole vaatimus.

Onhan se vaatimus jos haluaa että toinen tulee tekemään palkatonta työtä itselle. 

 

Oma halu --> toinen tottelee omaa halua

 

Miksi sitä pitää piilotella ettei kyse olisi omasta halusta?

Missä joku on vaatinut, että joku tulee tekemään palkatonta työtä? 

Täällä on paljonkin kerrottu että isovanhempien, setien, tätien, enojen tulisi hoitaa lapsia kuten ennenkin "kaikki kesät."  Ilman mitään ees ruokakulujen kysymistä.  Kuka nyt kenenkään varoja tietää ja rupea kyselemään voisko lastensa ruokakuluihin antaa rahaa.

Ei ole. On kerrottu, että ennen jotkut menivät kesälomilla mummolaan. Toiset eivät. Ja toisinaan toiset tarttis johonkin apua, edes hetken. Se on jyrkästi tuomittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asian käsittelyn kannalta ei ole mitään merkitystä mikä on isovanhempien elinikä, työttömyys-, tai kuolleisuus-%, menneisyyden tavat, historia, perinteet, lehmien lukumäärä navetassa, ruoan hinta, kasvatus, säät, lumen määrä talvisodan aikana, jne...

 

Aivan epärelevanttia keskustelua.

 

Mikään näistä ei muuta tosiasiaa että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta elättää lapsenlapsia eikä olla ilmaisena lastenvahtina, vaikka itsekkäät vanhemmat näin "toivoisi" (suomeksi: vaatisi). Isovanhempien ei tarvitse perustella asiaa mitenkään. Jos joku suuttuu tästä tosiasiasta, ei ole kypsä lasten vanhemmaksi.

Missä näitä vaatimuksia on? Koko ajan tätä samaa toistetaan. Jos joku toivoo, että olisi apuja saatavilla, edes tiukassa paikassa, ei ole vaatimus.

Onhan se vaatimus jos haluaa että toinen tulee tekemään palkatonta työtä itselle. 

 

Oma halu --> toinen tottelee omaa halua

 

Miksi sitä pitää piilotella ettei kyse olisi omasta halusta?

Missä joku on vaatinut, että joku tulee tekemään palkatonta työtä? 

Ihan äskettäin yhdessä keskustelussa monet hehkuttivat miten heidän lapsuuskodissaan kävi maksuton kunnallinen kodinhoitaja parikin kertaa viikossa.

Itse muistelen niistä perityn maksun perheen tuloluokan mukaan, voi olla että sit olivat maksuttomia kun muut muistaa niin.

Vaikka joku on kuinka muistellut, se ei ole sama, kuin vaatimus. Ja kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa hetken tarvitsee apua. Se on ihan inhimmillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 64-vuotias, vaikeita perussairauksia on ja teen kaksivuorotyötä. Minun on nukuttava yöni joten ihan pieniä en voi ottaa yökylään. Sitten, kun osaavat itse hoitaa yölliset vessakäynnit ym. Tytär ei oikein ymmärrä vaan laiskana pitää. Päivähoidossa ovat kyllä usein. 

Olen saman ikäinen. Kun aikoinaan hankimme lapsia, hoidimme heidät itse, vaikka molemmat olimme töissä, eikä päivähoitoa ollut saatavissa kuten nyt. Kävimme osin eri aikaan töissä ja palkkasimme lastenhoitajan muutamaksi tunniksi päivässä. Isovanhemmille tarjosimme rusinat pullasta, menimme kylään lapset ruokittuna ja hyväntuulisina. Pari kertaa vuodessa meillä oli yhteistä aikaa kodin ulkopuolella niin, että ruokimme lapset ja pistimme nukkumaan, joku isovanhemmista tuli päivystämään. Sitten kun lapset oli omatoimisia, saatoimme pyytää isovanhempaa katsomaan perään pari tuntia ennen nukkumaan menoa. 

 

Turvaverkkoina meillä oli lisäksi ystäväperheitä, joiden luona kyläiltiin vuoroin ja he meillä. Kun oli jotain pakollista menoa, mihin ei voinut ottaa lasta mukaan, vuorottelimme lasten kaitsemista tässä ringissä. Lomilla Euroopan reissuja myöden mentiin aina perheenä, samoin vaellukset ja retkeilyt. Harrastukset sovitettiin sellaisiksi, että voitiin olla perheenä niissä. Perhe-elämähän on elämäntapa, eikö?

Aloitus on tää sama, mitä täällä jankutetaan: itse hoidimme lapsemme. Kuitenkin olette saaneet apuja, just tilanteisiin joista täällä on puhuttu. Ja nämä tarpeet tuomittu. 

Niinhän se sun vastauksesikin on ollut  ihan samaa jankutusta ja uhriutumita  jo montakymmentä sivua.

Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä. 

Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja. 

Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä, 

 Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni  hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään. 

Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja  rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita. 

Minusta   lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa   Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä. 

Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja. 

Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä, 

 Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni  hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään. 

Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja  rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita. 

Minusta   lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa   Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.

Mihin tämäkin Nyyrikki liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asian käsittelyn kannalta ei ole mitään merkitystä mikä on isovanhempien elinikä, työttömyys-, tai kuolleisuus-%, menneisyyden tavat, historia, perinteet, lehmien lukumäärä navetassa, ruoan hinta, kasvatus, säät, lumen määrä talvisodan aikana, jne...

 

Aivan epärelevanttia keskustelua.

 

Mikään näistä ei muuta tosiasiaa että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta elättää lapsenlapsia eikä olla ilmaisena lastenvahtina, vaikka itsekkäät vanhemmat näin "toivoisi" (suomeksi: vaatisi). Isovanhempien ei tarvitse perustella asiaa mitenkään. Jos joku suuttuu tästä tosiasiasta, ei ole kypsä lasten vanhemmaksi.

Missä näitä vaatimuksia on? Koko ajan tätä samaa toistetaan. Jos joku toivoo, että olisi apuja saatavilla, edes tiukassa paikassa, ei ole vaatimus.

Onhan se vaatimus jos haluaa että toinen tulee tekemään palkatonta työtä itselle. 

 

Oma halu --> toinen tottelee omaa halua

 

Miksi sitä pitää piilotella ettei kyse olisi omasta halusta?

Missä joku on vaatinut, että joku tulee tekemään palkatonta työtä? 

Tässä ketjussa ja tuhansissa muissa ketjuissa vaaditaan isoäitejä hoitamaan lastenlapsia ilmaiseksi.

Ketjuissa vaadittu? Ei kai se vaatiminen toimi, jos sen ketjuun kirjoittaa. Tää on sekopäinen ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asian käsittelyn kannalta ei ole mitään merkitystä mikä on isovanhempien elinikä, työttömyys-, tai kuolleisuus-%, menneisyyden tavat, historia, perinteet, lehmien lukumäärä navetassa, ruoan hinta, kasvatus, säät, lumen määrä talvisodan aikana, jne...

 

Aivan epärelevanttia keskustelua.

 

Mikään näistä ei muuta tosiasiaa että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta elättää lapsenlapsia eikä olla ilmaisena lastenvahtina, vaikka itsekkäät vanhemmat näin "toivoisi" (suomeksi: vaatisi). Isovanhempien ei tarvitse perustella asiaa mitenkään. Jos joku suuttuu tästä tosiasiasta, ei ole kypsä lasten vanhemmaksi.

Missä näitä vaatimuksia on? Koko ajan tätä samaa toistetaan. Jos joku toivoo, että olisi apuja saatavilla, edes tiukassa paikassa, ei ole vaatimus.

Onhan se vaatimus jos haluaa että toinen tulee tekemään palkatonta työtä itselle. 

 

Oma halu --> toinen tottelee omaa halua

 

Miksi sitä pitää piilotella ettei kyse olisi omasta halusta?

Missä joku on vaatinut, että joku tulee tekemään palkatonta työtä? 

Tässä ketjussa ja tuhansissa muissa ketjuissa vaaditaan isoäitejä hoitamaan lastenlapsia ilmaiseksi.

Ei vaadita. 

Hei, jos kerrot, ettei isoset hoida, on se sama kuin vaatimus! Ja ilmaiseksi vielä. Senkin sika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asian käsittelyn kannalta ei ole mitään merkitystä mikä on isovanhempien elinikä, työttömyys-, tai kuolleisuus-%, menneisyyden tavat, historia, perinteet, lehmien lukumäärä navetassa, ruoan hinta, kasvatus, säät, lumen määrä talvisodan aikana, jne...

 

Aivan epärelevanttia keskustelua.

 

Mikään näistä ei muuta tosiasiaa että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta elättää lapsenlapsia eikä olla ilmaisena lastenvahtina, vaikka itsekkäät vanhemmat näin "toivoisi" (suomeksi: vaatisi). Isovanhempien ei tarvitse perustella asiaa mitenkään. Jos joku suuttuu tästä tosiasiasta, ei ole kypsä lasten vanhemmaksi.

Missä näitä vaatimuksia on? Koko ajan tätä samaa toistetaan. Jos joku toivoo, että olisi apuja saatavilla, edes tiukassa paikassa, ei ole vaatimus.

Onhan se vaatimus jos haluaa että toinen tulee tekemään palkatonta työtä itselle. 

 

Oma halu --> toinen tottelee omaa halua

 

Miksi sitä pitää piilotella ettei kyse olisi omasta halusta?

Missä joku on vaatinut, että joku tulee tekemään palkatonta työtä? 

Tässä ketjussa ja tuhansissa muissa ketjuissa vaaditaan isoäitejä hoitamaan lastenlapsia ilmaiseksi.

Ei vaadita. 

Hei, jos kerrot, ettei isoset hoida, on se sama kuin vaatimus! Ja ilmaiseksi vielä. Senkin sika. 

Se on toteamus. 

Jos totean että ei sada, en minä odota, että joku hoitaa mulle sateen.

Mikä isonen? Ollaanko me rippileirillä nyt?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei nyt täällä halua tajua, mitä sillä turvaverkolla tarkoitetaan. 

 

Käytännön esimerkki: Otetaan strapetsitaiteilija. Hänellä on se verkko siellä alla siltä varalta, että hän tippuu. Tarkoitus ei ole, että sitä käytetään kuin trampoliinia pomppimiseen, vaan se suojaa, JOS hän tippuu.

 

Siitä siinä turvaverkossa on kyse: Että saa apua, JOS jotain yllättävää pahaa tapahtuu.

 

Jos se pelkkä tieto siitä turvaverkosta rauhoittaa ja suojaa. Tietää, että joku ottaa kopin, jos jotain käy. Minun lapseni jännitti eskarissa, annoin hänelle pehmonallen sinne mukaan ja sanoin, että mene antamaan tämä opelle, jos tulee liian jännittävää. Ei hän sitä koskaan sinne opelle vienyt, silitteli itsekseen ja se riitti. Hänellä oli tunne, että häntä ei enää jännittänyt ja pelottanut, koska oli se nalle apuna. Se oli se turvaverkko.

 

On hirvittävä tunne olla yksin täydellisen hädän hetkellä. OIen sen lapsena kokenut, kun isä kuoli ja me jäätiin täysin tuuliajolle kyvyttömän äidin kanssa ilman rahaa ja ilman mitään apujoukkoja missään. 

Tuo oli sinällään ihan hyvä esimerkki. Ehdotin jossain jo aiemmin, että asiasta voisi tehdä ihan vaikka worst case listan  ja miettiä mitä niissä tehdään. Tyyliin:

1) kuolemme miehen kanssa liikenneonnettomuudessa (lapset alaikäisiä) -> sovittu siskon kanssa että hoidetaan toistemme lapset ja perheitä ei hajoteta (näin todella sovimme). Isovanhemmat olisivat ihan varmasti auttaneet järjeestelyissä.

2) sairastun vakavasti -> mies hoitaa lapset, apua pyydetään miehen vanhemmilta (omani kuolleet) , mies sairastuu -> minä hoidan

3) saan äkillisen sairaskohtauksen, lapset kotona -> ihan varmasti saadaan tuolla tiedolla mummo, vaari tai vaikka lähinaapuri hätiin. Olettaen että isovanhemmat ovat samassa maassa. Olen ihan varma, että he olisivat jopa jättäneet työpäivänsä tuon takia ja niin tekisin tietysti minäkin omien lasteni takia.

4) lapset sairastuu äkillisesti -> sovitaan millä logiikalla kumpikin silloin hoitaa, muita hoitajia ei ollut

5) lapset sairastaa pitempään -> minä otan palkatonta vapaata töistä

6) kesäloma ja lapset -> lomien pitäminen eri aikaan, toinen tekee viikonlopputöitä toinen töitä viikolla, etätyöt yms. Tässä voi tietysti kysellä nappaako isovanhempia hoitaa ja hienoa jos nappaa, mutta ei saa suuttua jos ei nappaa. Omien lasteni isovanhempia ei tuo napannut, mutta ei se tarkoita, ettei tukiverkkoa oikeisiin hätätapauksiin olisi ollut.