Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulevat, että heidän nurkkiensa nuohoaminen on jotenkin tärkeämpää kuin huonokuntoisten vanhusten, vammaisten ja eri tavalla vammautuneiden ja sairastuneiden auttaminen. Samat pelisäännöt pitää olla kaikille. 

Lapsen saaminen ja kasvattaminen on normaalia ihmisten elämää. Kyllä siitä normaali ihminen selviää tiukan paikan tullessakin. 

Nehän on samat. Lapsiperheet vaan ei saa lakisääteistä palvelua, josta aiemmat sukupolvet kyllä nauttivat! 

Älä naurata, vähissä oli palvelut nykyiseen verrattuna 70 -luvulla. 

Mitä nyt on enemmän?

Et voi kysyä tosissasi. 🙄 

Mitä lapsiperheiden palveluita oli siis 70-luvun alussa? Synnytettiin toki sairaaloissa ja neuvolat oli. Käyntien määriä en muista, mutta ultria ja vastaavia ei ollut. Äitiysloma oli kolme kuukautta, ei isyyslomaa. Kotihoidontukea ei ollut olemassa. Äityslomasta ei kertynyt eläke.  Sairaan lapsen takia ei saanut palkallista vapaata. Lapsilisä maksettiin 3 kk välein. Äitiyspakkaus oli. Kunnallista päivähoitoa ei ollut ollenkaan. Ei ollut seurakunnan päiväkerhoja.  Ei ollut esikoulua.

  Terveyskeskuksia ei ollut, kouluterkkaa, -kuraattoria ja muita apuvoimia opettajalla ei ollut.  Koulu oli maksuton kansakoulu 1 - 8 lk.  Oppikoulu ja lukio olivat maksullisia, myös ruoka ja kirjat. Iltapäiväkerhoja ei ollut. Maksullisia leirejä oli ja sosiaalisin syin kaupungit kustansivat lapsia myös kesäsiirtoloihin, ne vastasivat leiriä.

Jos vanhemmat sairastuivat, joutuivat vaikka leikkaukseen, silloin oli mahdollista saada lyhyeksi aikaa kunnan kodinhoitaja kotiin.

Kun menit opiskelemaan, piti hakea opintolainaa. Sille piti löytää takaaja, esimerkiksi isäntä naapurista.

Tuosta voi räknäillä miten valtavasti enemmän lapsiperheet nyt saavat tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulevat, että heidän nurkkiensa nuohoaminen on jotenkin tärkeämpää kuin huonokuntoisten vanhusten, vammaisten ja eri tavalla vammautuneiden ja sairastuneiden auttaminen. Samat pelisäännöt pitää olla kaikille. 

Lapsen saaminen ja kasvattaminen on normaalia ihmisten elämää. Kyllä siitä normaali ihminen selviää tiukan paikan tullessakin. 

Nehän on samat. Lapsiperheet vaan ei saa lakisääteistä palvelua, josta aiemmat sukupolvet kyllä nauttivat! 

Älä naurata, vähissä oli palvelut nykyiseen verrattuna 70 -luvulla. 

Mitä nyt on enemmän?

Ihan jo päivähoito. Vanhempainetuudet, kotihoidontuki, avoimet päiväkodit, asumistuet,  oikeus olla palkallisesti lapsen sairastaessa poi töistä, joustavat työajat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin, että lapsia tehdään  vain jos siihen on  varaa ja jaksamista. Ihan turha odottaa muilta apuja tai yhteiskunnalta rahaa. Nykyvanhemmat on todella surkeaa sakkia. Mitään ei jakseta ja apuja ollaan  vaatimassa. Isovanhemmat auttavat jos aikaa tai intoa riittää. Kautta maailman sivun on omat mukulat hoidettu.

Kautta maailman sivun ja kaikkialla muualla (paitsi näköjään nykyään Suomessa) on ihmisiä autettu mm. lasten kanssa. 

Onkohan missään muualla yhtä pitkiä äitiysvapaita ( pohjoismaissa on),  kunnallista edullista päivähoitoa, maksutom esikoulu.

Et edes viitsis kun saatte apuja yhteiskunnalta paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet voivat palkata itsenäisesti sen kodinhoitajan kuten ennenkin tehtiin vrt taloudenhoitaja/kotiapulainen. Kukaan ei ole estämässä. Ei siihen verovaroja riitä, kun on subjektiivinen päivähoito-oikeus, oikeus vaikka lomallakin viedä lapset hoitoon. 

Aika harvalla sellaisella perheellä millä menee huonosti on tuohon rahaa. Käyhien lapsiperheiden määrä on noussut jo liki 150 000:een. Se on yli neljännes kaikista lapsiperrheistä. Rikkailla on tietysti varaa ja heillä harvoin on edes sellaisia elämänhallinnan ongelmia kuin köyhemmillä. Voisi vaikka hiukan nippaista rahaa siitä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta tuohon kodinhoitajajuttuun. Lastensuojelun tarvekin vähentyisi kummasti ja huostaanottoihin ei menisi niin paljon rahaa.

 

Mitä apua sinun mielestäsi se sohvan nurkassa istuva sossutäti tuo jos perhe on ihan lopussa ja elämänhallinta tiessään?

Lopettaisko se narkkaamisen jos kodinhoitaja tulee aamulla, hoitaa lapsen ja kodin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet voivat palkata itsenäisesti sen kodinhoitajan kuten ennenkin tehtiin vrt taloudenhoitaja/kotiapulainen. Kukaan ei ole estämässä. Ei siihen verovaroja riitä, kun on subjektiivinen päivähoito-oikeus, oikeus vaikka lomallakin viedä lapset hoitoon. 

Aika harvalla sellaisella perheellä millä menee huonosti on tuohon rahaa. Käyhien lapsiperheiden määrä on noussut jo liki 150 000:een. Se on yli neljännes kaikista lapsiperrheistä. Rikkailla on tietysti varaa ja heillä harvoin on edes sellaisia elämänhallinnan ongelmia kuin köyhemmillä. Voisi vaikka hiukan nippaista rahaa siitä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta tuohon kodinhoitajajuttuun. Lastensuojelun tarvekin vähentyisi kummasti ja huostaanottoihin ei menisi niin paljon rahaa.

 

Mitä apua sinun mielestäsi se sohvan nurkassa istuva sossutäti tuo jos perhe on ihan lopussa ja elämänhallinta tiessään?

Lopettaisko se narkkaamisen jos kodinhoitaja tulee aamulla, hoitaa lapsen ja kodin?

Narkkaus on siis mielestäsi suurin lapsiperheiden ongelma? Tässäkin ketjussa äidit ovat kertoneet miten uupuneita ovat, miten eivät edes suihkuun pääse. Jos äiti/perhe on ihan poikki, parin kolmen tunnin konkreettinen kodinhoitoapu voisi olla todella kova juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.

 

 Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?

Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta? 

YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.

Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa. 

 

-eri

Minua on huvittanut tuo terassilla käymisen tuomitseminen. Mummojen pitää istua kotona, ei käydä terasseilla, ei ulkomailla, ei rokkikeikoilla, ei edes marttakerhon retkellä. Toivottavasti tuomitsijat muistavat tämän eivätkä itse isovanhempina syyllisty moiseen vapaamielisyyteen.

Vielä tuomittavampaa on ainoastaan jos mummulla on seksiä. Se siis on ihan kamalaa. 😚 Toki mummun pitäisi myös luopua mahdollisesta omakotitalostaan viimeistään viisikymppisenä ja muuttaa kirkolle yksiöön odottelemaan kuolemaa. Rahat talon myynnistä pitäisi tietysti jakaa lapsille, eihän mummulla niille ole käyttöä.

 

Nämä mielipiteet on muuten tosia. Siskoni mielestä leskeksi jääneen äitimme 50-v. olisi pitänyt menetellä noin.

Kaikki omaisuus pitää myydä ja jakaa rahat ennakkoperintönä. Eihän kuolemaa odottava tarvitse kuin laihaa velliä ja hyvä, jos sitäkään. Aika monessa ketjussa on aikaisemmin valitettu sitä, miten vaivalloista perillisille on, jos perinnössä on mukana jotain kiinteää omaisuutta.

Tuo mun viisikymppinen leskiäiti eli lopulta 98-vuotiaaksi, mistä pari viimeistä vuotta vain oli hoitokodissa.  Pitkä olisi yksiössä ollut kuoleman odotus.

Mekin yritettiib saada appikset muuttamaan pois omakotitalosta, koska ei julkista liikennettä, hornan tuutissa, vain apella ajokortti. Ei ja ei. Sitten appi sairastui, joutui sairaalaan ja siellähäm se anoppi sitten kökötti korvessa. 

Meillä mennyt toisin. Anoppi asutti isoa huoneistoa, mistä tosin kolmannes myytiin pois apen kuoltua. Lapseni asui anoppini omistamassa n. yksiössä muutaman vuoden. Sitten anoppini päätti, että he vaihtavat päittäin, hän muutti siihen yksiöön+ ja lapseni vaimoineen siihen isoon asuntoon. Nyt heillä myös lapsi. Kaikki muut ovat tyytyväisiä, paitsi mieheni veli, joka kokee vääryyttä, kun meidän lasta näin "suositaan". Tosin hänkin on aikoinaan saanut asunnon vanhemmiltaan, että...

Mutta halusin kertoa tällaisen version, etteivät kaikki isovanhemmat ole syvältä.

Vierailija kirjoitti:

Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien  ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.

Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.

Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.

Olen työtön ja hoidan lapsenlastani kolme päivää viikossa. Toki mieheni on töissä ja siis myös elättää minua. Rahaa meillä ei kauheasti ole, mutta en kyllä huoli lapseltani mitään "palkkaa" myöskään. Lapsen ruuat toimittavat. Ja minun bussini kustantaa, kun häntä joudun hakea. 

Sovimme, että silloin tällöin ilahduttaa minua jollain, käymme vaikka teatterissa ym. 

Tämä sopii minulle, kun eihän siitä hoitamisesta mitään kustannuksia kauheasti tule. Mutta ilon saan lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet voivat palkata itsenäisesti sen kodinhoitajan kuten ennenkin tehtiin vrt taloudenhoitaja/kotiapulainen. Kukaan ei ole estämässä. Ei siihen verovaroja riitä, kun on subjektiivinen päivähoito-oikeus, oikeus vaikka lomallakin viedä lapset hoitoon. 

Aika harvalla sellaisella perheellä millä menee huonosti on tuohon rahaa. Käyhien lapsiperheiden määrä on noussut jo liki 150 000:een. Se on yli neljännes kaikista lapsiperrheistä. Rikkailla on tietysti varaa ja heillä harvoin on edes sellaisia elämänhallinnan ongelmia kuin köyhemmillä. Voisi vaikka hiukan nippaista rahaa siitä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta tuohon kodinhoitajajuttuun. Lastensuojelun tarvekin vähentyisi kummasti ja huostaanottoihin ei menisi niin paljon rahaa.

 

Mitä apua sinun mielestäsi se sohvan nurkassa istuva sossutäti tuo jos perhe on ihan lopussa ja elämänhallinta tiessään?

Lopettaisko se narkkaamisen jos kodinhoitaja tulee aamulla, hoitaa lapsen ja kodin?

Narkkaus on siis mielestäsi suurin lapsiperheiden ongelma? Tässäkin ketjussa äidit ovat kertoneet miten uupuneita ovat, miten eivät edes suihkuun pääse. Jos äiti/perhe on ihan poikki, parin kolmen tunnin konkreettinen kodinhoitoapu voisi olla todella kova juttu.

Menin suihkuun, vauva citterissä kylpyhuoneessa ja isompi samassa suihkussa tai istui vaikka potalla leikkimäsdä jollain leluillaan.

Mitä ihmettä ne isät tekee jos niistä ei mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Olen 80. Kyllä aika ajoin tarvitsen uusia vaatteita ja kenkiä vaikka tarkkaan vaatteet pidänkin. Ja jopa vanhanaikaisia vaatteita. 

Minulla on ollut haasteita oman anoppini, mutta hän tekee myös tosi kivoja eleitä.  Vuosikausia on vienyt minut silloin tällöin rintaliivikaupaan. Nykyään myös tyttäreni. Saamme ostaa niin monet rintaliivit, kuin on tarpeen. Toisinaan menemme kenkäkauppaan. Itse pyrin olemaan kohtuullinen, mutta nyt aikuisen tyttären puolesta olen todella kiitollinen, että hän saa, mitä tarvitsee. On vähätuloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet voivat palkata itsenäisesti sen kodinhoitajan kuten ennenkin tehtiin vrt taloudenhoitaja/kotiapulainen. Kukaan ei ole estämässä. Ei siihen verovaroja riitä, kun on subjektiivinen päivähoito-oikeus, oikeus vaikka lomallakin viedä lapset hoitoon. 

Aika harvalla sellaisella perheellä millä menee huonosti on tuohon rahaa. Käyhien lapsiperheiden määrä on noussut jo liki 150 000:een. Se on yli neljännes kaikista lapsiperrheistä. Rikkailla on tietysti varaa ja heillä harvoin on edes sellaisia elämänhallinnan ongelmia kuin köyhemmillä. Voisi vaikka hiukan nippaista rahaa siitä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta tuohon kodinhoitajajuttuun. Lastensuojelun tarvekin vähentyisi kummasti ja huostaanottoihin ei menisi niin paljon rahaa.

 

Mitä apua sinun mielestäsi se sohvan nurkassa istuva sossutäti tuo jos perhe on ihan lopussa ja elämänhallinta tiessään?

Lopettaisko se narkkaamisen jos kodinhoitaja tulee aamulla, hoitaa lapsen ja kodin?

Narkkaus on siis mielestäsi suurin lapsiperheiden ongelma? Tässäkin ketjussa äidit ovat kertoneet miten uupuneita ovat, miten eivät edes suihkuun pääse. Jos äiti/perhe on ihan poikki, parin kolmen tunnin konkreettinen kodinhoitoapu voisi olla todella kova juttu.

Menin suihkuun, vauva citterissä kylpyhuoneessa ja isompi samassa suihkussa tai istui vaikka potalla leikkimäsdä jollain leluillaan.

Mitä ihmettä ne isät tekee jos niistä ei mihinkään?

Olen ihmetellyt näiden miesten panosta myös... Miten ne miehet käy suihkussa, vessassa tai mitä milloinkin, kun ovat lasten kanssa keskenään? Paljon näkee isejä usean lapsen kanssa kaupassa, pyöräilemässä, puistoilemassa tms. ihan yksin. Kyllä jotkut siis selviytyy ihan hyvin.

Ymmärrän jos lapsia on monta ja vuoden välein syntynyttä. Silloin ymmärtää väsymyksen mutta itse voi vaikuttaa siihen kuinka monta lasta haluaa ja jaksaa Perhehoitajalla voi olla neljä sijoitettua. Miten he jaksavat uupumatta? Erilaisia lapsia, eri perheistä erilaisine haasteineen.