Mitä te muut teette, jos joku kysyy jonkun todella henkilökohtaisen kysymyksen ja se tulee ikäänkuin "puskista"?

Riippuu, mistä roikkuu. Joillekin vastaan ja joillekin en, mutta pääsääntöisesti pidän omat henkilökohtaiset asiani itselläni.

"Miksi kysyt?"

"Tämä on yksityisasia."

Joskus kun ottaa oikein pattiin, esitän yhtä loukkaavan kysymyksen.

Kerran yksi mummo kysyi ilkeästi, miksi jäit kitukasvuiseksi. (Olen 155cm nainen.) Kysyin häneltä vuorostaan, miksi hän näyttää maalaisjuntilta. Ulkomainen sukuni on elänyt kaupungeissa monta sukupolvea, mistä pituudesta ei ole merkittävää hyötyä. Maalta tulevat tunnistaa alkuperäisessä kotimaassani pituudesta, kun siitä on hyötyä maataloustöissä.

Mummo meni sanattomaksi. Toivottavasti ajattelee seuraavalla kerralla ensin, mitä kysyy.

Esitän vastakysymyksen: Mikä saa sinut kysymään juuri tämän kysymyksen?

Harva on osannut vastata asiallisesti.

Nykyään ihmiset ovat onneksi yleensä korrekteja, eivätkä kysele liian henkilökohtaisia asioita. Jos joku kyselee, ajattelen, että hän on vähän tyhmä ja yksinkertainen. Multa udellaan usein mieskuvioista sekä miksi ei ole lapsia (olen neljäkymppinen lapseton sinkkunainen). Vastaan sitten jotain ympäripyöreää eli en oikeastaan mitään, siinähän miettii sitten. 

Riippuen tilanteesta, en ymmärrä miksi ei voi sanoa jotain yleispätevää epävastausta, puhua aiheen vierestä kuin poliitikko. Joku on sitä mieltä, että törpölle pitää aina näyttää närhen munat - mutta hän on jo törppö ja siinä olkoon hänelle rangaistusta kylliksi.

Aijaa sori en tajunnut kysymystä tuli just lataamosta mutta vastaus on siis ei

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyin leikkipuistossa kun puolituttu äiti hiekkalaatikolla yhtäkkiä kysyi: paljonko teidän talo maksoi. 

 

Wtf? 

Tiätty pitää kysyä, jotta pystyy vertaamaan, kenellä siellä hiekkalaatikolla on kallein talo. Ensi viikolla sitten, kenen mies on DI. Ja sitä seuraavalla, kenen miehellä on paksuin....palkkapussi!

Vastaan, että älä pahastu, mutta en halua puhua nyt asiasta.  

Vierailija kirjoitti:

Vastailen tungetteleviin kysymyksiin yleensä jotain järjetöntä. 

Menen joskus ihan lukkoon ja sitten tulee ns. paniikki-valhe, joka kaduttaa ja hävettää myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuen tilanteesta, en ymmärrä miksi ei voi sanoa jotain yleispätevää epävastausta, puhua aiheen vierestä kuin poliitikko. Joku on sitä mieltä, että törpölle pitää aina näyttää närhen munat - mutta hän on jo törppö ja siinä olkoon hänelle rangaistusta kylliksi.

Jotkut alkaa siinä kohtaa vaan utelemaan lisää. Ja jankuttavat niin kauan, kunnes saavat haluamansa vastauksen. Ahdistavat sinut nurkkaan. 

Saatan kysyjän naurunalaiseksi. Puolessa minuutissa kukaan ei enää muista alkuperäisestä kysymystä, saati kaipaa siihen vastausta. Kysyjällä sensijaan on silminnähden kurjaa, eikä virhe enää toistu.

Joskus työhaastattelussa yksi haastattelija oli selvästi töykeä ja kyseli tylysti. Olen varma että siinä testattiin miten reagoin huonosti käyttäytyvään ihmiseen. En provosoitunut tai loukkaantunut. Sain sen työpaikan ja se tyly tyyppi osoittautui mukavaksi huumorintajuiseksi mieheksi. Ei ilkeillyt koskaan. Eli älkää provosoituko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuen tilanteesta, en ymmärrä miksi ei voi sanoa jotain yleispätevää epävastausta, puhua aiheen vierestä kuin poliitikko. Joku on sitä mieltä, että törpölle pitää aina näyttää närhen munat - mutta hän on jo törppö ja siinä olkoon hänelle rangaistusta kylliksi.

Jotkut alkaa siinä kohtaa vaan utelemaan lisää. Ja jankuttavat niin kauan, kunnes saavat haluamansa vastauksen. Ahdistavat sinut nurkkaan. 

Mun pitäisi oppia jotain järkevää. 

Mutta tuo tapa ajatella, että toisen henkilökohtaiset asiat KUULUISIVAT minulle, se on vaan vieras ajastuskulku. En pysty samastumaan kysyjään. 

"Aika törkeää kysyä tuollasta." Varsinkin, jos iskee itselle arkaan paikkaan.

Raskaana ollessa työkaveri, jonka kanssa ei olla oikeastaan edes puheväleissä, yhtäkkiä mitään sanomatta laittoi kätensä vatsalleni. Laitoin oman käteni hänen vatsalleen ja hän hämmentyi siitä täysin.

Ja kun kerroimme kavereillemme raskaudesta, parin suusta tuli ensimmäisenä kysymys: "Oliko vahinko?" ja siihen kyllä oli helppo vastata "ei", mutta jälkikäteen ihmettelimme, miksi he kysyivät sitä, varsinkin kun olimme olleet jo vuosia naimisissakin.

Lapsen oltua muutaman kuukauden ikäinen erityisesti vanhemmat naiset saattoivat kysyä, milloin hankimme kaverin eli lisää lapsia. Se oli ajatuksenakin niin naurettava, että oikeasti nauroin ja totesin, että ei vielä pitkään aikaan, jos ollenkaan. Loukkaantuivat.

Vierailija kirjoitti:

Joskus työhaastattelussa yksi haastattelija oli selvästi töykeä ja kyseli tylysti. Olen varma että siinä testattiin miten reagoin huonosti käyttäytyvään ihmiseen. En provosoitunut tai loukkaantunut. Sain sen työpaikan ja se tyly tyyppi osoittautui mukavaksi huumorintajuiseksi mieheksi. Ei ilkeillyt koskaan. Eli älkää provosoituko.

Mulle kävi tuo sama kanssa joskus nuorena, paitsi sillä erotuksella, että kuvittelin henkilön vain "testaavan" motivaatiota, pysyttelin asiallisena ja nielin huonon käytöksen. Lopuksi hän ilmoitti, ettei ikinä palkkaisi minua ja käytännössä siihen päälle haukkui pataluhaksi. Ei ollut mikään "testi" kyseessä, vaan ikävä, ilkeä ihminen, joka sai nautintoa nuorten työntekijöiden nöyryyttämisestä. 

Suhtaudun huumorilla ja mulla on vilkas mielikuvitus.  Voisin sanoa,  että mökillä keittiööni ilmestyi hiiri,  nappasin sen elävältä suuhuni ja nielaisin,  mutta jostain syystä se hiiri tukki suoleni ja siksi olin sairaslomalla, kun lääkäreiden piti keksiä,  miten hiiren saa ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävällisesti sanoisin: "Miksi kysyt?".

Tämä on hyvä. Utelias kysyjä joutuu (kaikkien kuullen) itse selittämään, miksi on niin utelias ja kyselee liian henk.koht. asioita, jotka ei todellakaan hänelle kuulu.

Kun joku työkaveri/sukulainen/random kyselee "tuleeko lapsia joskus", vastaus on, että miksi ihmiset ovat niin kiinnostuneita siitä, millaista ehkäisyä käytetään. Ovatko pervoja vai mitä kun kiinnostaa tietää yksityiskohtia makuuhuoneasioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan myös puskista eli saa sellaisen vastuksen ettei kysy enää ikinä uudelleen.

Kerro meillekin hyvä vinkki vastauksesta

Olen eri, mutta kerran oli parranajohaavasta kysymys, toisella kerralla liukastuin ja nilkka nyrjähti. Kerroin molemmilla kerroilla, että tuli riitaa baarissa, voitin. Niille kyselijöille voi vastata mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Esitän vastakysymyksen: Mikä saa sinut kysymään juuri tämän kysymyksen?

Harva on osannut vastata asiallisesti.

"Olen vaan utelias", ne sanoo siihen.

Multa kysytään aina henkilökohtaisia kysymyksiä kehooni koskien. " Miten pitkä olet?" " Mistä saat ostettua housuja?" 

Olen joutunut miettimään mitä vastaan, kun mun mitat ei kuulu kellekään, eikä mun housutkaan kuulu".