Anni Polvan Tiina-kirjat
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykännyt Tiina-kirjoista yhtään. Jokusen luin mutta mikään ei kolahtanut. En pystynyt samaistumaan tai viihdyttymään tai mitään.
Lotta-kirjat olivat suosikkejani tuon tyylisistä kirjoista. Ja joku Ursula Ames joka halusi sairaanhoitajaksi.
Polva kirjoitti muutaman Kaisa -kirjankin. Ne olivat ok. Tiina ei oikein napannut.
Omaelämänkerralliset Polvan kirjat ovat ihan hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Tiina keskeyttää apukoulun
Että sinulle olisi tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei yksikään.
Minulla vähän sama. Kyllä minä Tiinoja luin ja kaksi niistä sain lahjaksikin, mutta en minä niistä niin tykännyt. Kerrostaloelämä oli minulle vierasta. Seljan tyttöjä sen sijaan rakastin ja ostinkin ne kirjat (siis ensimmäiset neljä) itselleni muutama vuosi sitten. Olisi kivaa päästä asumaan Leppäkertunkujalle 50-60-luvuille, tai ainakin käymään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi olla orastavaa miesvihaa sen Juhan vuoksi.
Kirjailijan oma mies oli hankala ja mustis.
Ei ollut Unto lainkaan hankala eikä mustis. Unto tuki vaimoaan ja pysyi mielellään taka-alalla.
Miksi sitten väitetään muuta?
En tykännyt Tiina- kirjoista.. Muutaman luin..Sukupuoliroolit olivat tosi vanhanaikaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi olla orastavaa miesvihaa sen Juhan vuoksi.
Kirjailijan oma mies oli hankala ja mustis.
Ei ollut Unto lainkaan hankala eikä mustis. Unto tuki vaimoaan ja pysyi mielellään taka-alalla.
Miksi sitten väitetään muuta?
Kuka niin väittää? Ei ainakaan yksikään Annin lapsista eikä lapsenlapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi olla orastavaa miesvihaa sen Juhan vuoksi.
Kirjailijan oma mies oli hankala ja mustis.
Ei ollut Unto lainkaan hankala eikä mustis. Unto tuki vaimoaan ja pysyi mielellään taka-alalla.
Miksi sitten väitetään muuta?
Kuka niin väittää? Ei ainakaan yksikään Annin lapsista eikä lapsenlapsista.
Journalisti, jonka nimen olen unohtanut.
Minä tykkäsin varhaisteininä lukea Polvan kirjoja, ensin Tiina-sarjaa ja sitten muuta Polvan tuotantoa. On vaan vierähtänyt niin paljon aikaa noista ajoista, että en muista Tiina kirjoista, että mikä olisi ollut paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole jäänyt mikään kirjoista erityisesti mieleen sieltä lapuudesta. Mutta tämä on tosi kiinnostava! https://www.suomalainen.com/products/suomen-nuijituin-nainen-anni-polva…;
No jaa. Lähteenä käytetty Annin omaelämäkerrallisia tekeleitä Kun olin pieni, elettiin kotirintamalla jne. eikä yhtäkään Annin lasta eikä lastenlasta jne. haastateltu. Annin tytär oli ollut parisen vuotta ennen tuon kirjan julkaisua kuuntelemassa tuon "tietokirjailijan" kertomaa tuosta tulevasta kirjastaan ja kun oli tilaisuuden jälkeen ihan hyvässä hengessä mennyt tervehtimään herra tietokirjailijaa korjatakseen muutaman disinformaation äidistään, tämä herra "tietokirjailija" oli tylysti vain todennut:" Minä olen tavannut Annin." ja lampsinut tiehensä.
Annin tytär ei viitsinyt esitellä itseään eikä kertoa olevansa Annin tytär.
Asiasta kuultu Annin toiselta tyttäreltä.
Eli en hirveästi painoarvoa tuolle tekeleelle itse pysty antamaan. Kiva, jos joku tykkää.
Hurme kirjoittaa popularisoitua tietokirjallisuutta. Idea on kyllä sen verran kiinnostava, että saattaisin lukaistakin. Tottahan se on, ettei Polvaa juuri kirjailijana arvostettu.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykännyt Tiina-kirjoista yhtään. Jokusen luin mutta mikään ei kolahtanut. En pystynyt samaistumaan tai viihdyttymään tai mitään.
Lotta-kirjat olivat suosikkejani tuon tyylisistä kirjoista. Ja joku Ursula Ames joka halusi sairaanhoitajaksi.
Lotasta tuli myös sairaanhoitaja!
Ursula ei vain halunnut sairaanhoitajaksi, vaan pari ekaa kirjaa opiskeli ja loppukirjat, niitä oli noin 20, seikkaili töissä siellä täällä. Koulussa, laivalla, tavaratalossa, sodassa. Hänen kaksoisveljensä Charles oli lentäjänä sodassa.
Ja Ursulan englanninkielinen nimi oli Cherry...
Vierailija kirjoitti:
Suhde Juhaan oli aika toksinen. Karmeinta kun Tiina jätti menemättä kauan odotetulle luokkaretkelle kun Juha oli niin mustasukkainen.
Yh, muistan jo 9-vuotiaana kirjoja lukiessani ajatelleeni, että ihme äksyilijä se Juha. Kilahteli ihan turhista. Muistelenko oikein, että kävi joskus käsiksikin Tiinaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi olla orastavaa miesvihaa sen Juhan vuoksi.
Kirjailijan oma mies oli hankala ja mustis.
Ei ollut Unto lainkaan hankala eikä mustis. Unto tuki vaimoaan ja pysyi mielellään taka-alalla.
Miksi sitten väitetään muuta?
Kuka niin väittää? Ei ainakaan yksikään Annin lapsista eikä lapsenlapsista.Journalisti, jonka nimen olen unohtanut.
Journalisti ei mitä todennäköisemmin ole vaivautunut haastattelemaan Annin lapsia eikä lapsenlapsia, joiden väitän tietävän asian paremmin.
Eihän tämä herra tietokirjailija Juha Hurmekaan vaivautunut moiseen vaan teki elämänkertakirjansa Annista pohjaamalla ne niihin Annin omaelämänkerrallisiin, joissa faktaa ja fiktiota sekaisin, sekä omat että lastensa muistot tapahtumista.
Annin tytär olisi mielellään korjannut hyvissä ajoin ennen tuon kirjan julkaisua ne muutamat misinformaatiot, joita siellä tietokirjailija Hurme lateli luennollaan, mutta ehkä olisi Annin tyttären pitänyt ensin esitellä itsensä ja kertoa olevansa Annin tytär, sillä tietokirjailija Hurme oli hänelle vain tylysti todennut:" Minä olen tavannut Annin." ja lampsinut pois.
Journalisteilla on tapana kirjailla mitä sattuu ja värikynän käyttökin on heille tuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi olla orastavaa miesvihaa sen Juhan vuoksi.
Kirjailijan oma mies oli hankala ja mustis.
Ei ollut Unto lainkaan hankala eikä mustis. Unto tuki vaimoaan ja pysyi mielellään taka-alalla.
Miksi sitten väitetään muuta?
Kuka niin väittää? Ei ainakaan yksikään Annin lapsista eikä lapsenlapsista.Journalisti, jonka nimen olen unohtanut.
Journalisti ei mitä todennäköisemmin ole vaivautunut haastattelemaan Annin lapsia eikä lapsenlapsia, joiden väitän tietävän asian paremmin.
Eihän tämä herra tietokirjailija Juha Hurmekaan vaivautunut moiseen vaan teki elämänkertakirjansa Annista pohjaamalla ne niihin Annin omaelämänkerrallisiin, joissa faktaa ja fiktiota sekaisin, sekä omat että lastensa muistot tapahtumista.
Annin tytär olisi mielellään korjannut hyvissä ajoin ennen tuon kirjan julkaisua ne muutamat misinformaatiot, joita siellä tietokirjailija Hurme lateli luennollaan, mutta ehkä olisi Annin tyttären pitänyt ensin esitellä itsensä ja kertoa olevansa Annin tytär, sillä tietokirjailija Hurme oli hänelle vain tylysti todennut:" Minä olen tavannut Annin." ja lampsinut pois.
Journalisteilla on tapana kirjailla mitä sattuu ja värikynän käyttökin on heille tuttua.
Toisaalta lapset ei aina nää vanhempiaan objektiivisesti ja ovat ulkopuolisia taipuvaisempia kaunistelemaan asioita.. Lapsille jätetään myös asioita kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiina erehtyy nuuhkaisemaan Juhaa
Tiina nousee väärään pakettiautoon
Nyt on leikit leikitty, Tiina
Tiina jää kiinni tupakanpoltosta
Tiina juo viinaa
Nää on niin typeriä heittoja. Tupakanpoltosta kyllä on kirja. Juha halusi kokeilla tupakanpolttoa ja he kiipesivät Liisankalliolle salaa kokeilemasn. Tiinankin teki mieli kokeilla, mutta Juha sanoi, ettei se sovi tytöille. Muistaako joku missä kirjassa se oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi olla orastavaa miesvihaa sen Juhan vuoksi.
Kirjailijan oma mies oli hankala ja mustis.
Ei ollut Unto lainkaan hankala eikä mustis. Unto tuki vaimoaan ja pysyi mielellään taka-alalla.
Miksi sitten väitetään muuta?
Kuka niin väittää? Ei ainakaan yksikään Annin lapsista eikä lapsenlapsista.Journalisti, jonka nimen olen unohtanut.
Journalisti ei mitä todennäköisemmin ole vaivautunut haastattelemaan Annin lapsia eikä lapsenlapsia, joiden väitän tietävän asian paremmin.
Eihän tämä herra tietokirjailija Juha Hurmekaan vaivautunut moiseen vaan teki elämänkertakirjansa Annista pohjaamalla ne niihin Annin omaelämänkerrallisiin, joissa faktaa ja fiktiota sekaisin, sekä omat että lastensa muistot tapahtumista.
Annin tytär olisi mielellään korjannut hyvissä ajoin ennen tuon kirjan julkaisua ne muutamat misinformaatiot, joita siellä tietokirjailija Hurme lateli luennollaan, mutta ehkä olisi Annin tyttären pitänyt ensin esitellä itsensä ja kertoa olevansa Annin tytär, sillä tietokirjailija Hurme oli hänelle vain tylysti todennut:" Minä olen tavannut Annin." ja lampsinut pois.
Journalisteilla on tapana kirjailla mitä sattuu ja värikynän käyttökin on heille tuttua.Toisaalta lapset ei aina nää vanhempiaan objektiivisesti ja ovat ulkopuolisia taipuvaisempia kaunistelemaan asioita.. Lapsille jätetään myös asioita kertomatta.
Kyllä Annin lapset olivat hyvin perillä mitä perheessä tapahtui. Ei siellä mitään tarvinnut salailla. Mutta usko toki mitä ja ketä haluat. Minä uskon Annin perheenjäseniä, jotka hänet todella tunsivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykännyt Tiina-kirjoista yhtään. Jokusen luin mutta mikään ei kolahtanut. En pystynyt samaistumaan tai viihdyttymään tai mitään.
Lotta-kirjat olivat suosikkejani tuon tyylisistä kirjoista. Ja joku Ursula Ames joka halusi sairaanhoitajaksi.
Lotasta tuli myös sairaanhoitaja!
Ursula ei vain halunnut sairaanhoitajaksi, vaan pari ekaa kirjaa opiskeli ja loppukirjat, niitä oli noin 20, seikkaili töissä siellä täällä. Koulussa, laivalla, tavaratalossa, sodassa. Hänen kaksoisveljensä Charles oli lentäjänä sodassa.
Ja Ursulan englanninkielinen nimi oli Cherry...
Muistaakseni Lotasta tuli toimittaja?
Tykkäsin itsekin enemmän Lotta-kirjoista niiden hauskan ja kevyen tyylin vuoksi, Tiinat tuntuivat monesti turhan ankeilta. Mutta minunkin suosikkejani niistä olivat ne, joissa Tiina matkusti maalle. Ja myös joku niistä ensimmäisistä kirjoista, jossa hän meni aputytöksi johonkin rikkaaseen perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiina epäilee Juhaa. Mua ärsytti se ankeuttaja-äiti, isänsä oli kiva.
Joo se äiti oli tosi tiukkis. Muistan kun aina oli heti tyrkyttämässä vilustumiseen mustaherukkamehua, jos Tiina vaikka kerran aivasti. Ja Tiina inhosi sitä mehua. Miksiköhän tämä on jäänyt mieleen? 😊
Kukapa ei vihaisi mustaherukkamehua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykännyt Tiina-kirjoista yhtään. Jokusen luin mutta mikään ei kolahtanut. En pystynyt samaistumaan tai viihdyttymään tai mitään.
Lotta-kirjat olivat suosikkejani tuon tyylisistä kirjoista. Ja joku Ursula Ames joka halusi sairaanhoitajaksi.
Lotasta tuli myös sairaanhoitaja!
Ursula ei vain halunnut sairaanhoitajaksi, vaan pari ekaa kirjaa opiskeli ja loppukirjat, niitä oli noin 20, seikkaili töissä siellä täällä. Koulussa, laivalla, tavaratalossa, sodassa. Hänen kaksoisveljensä Charles oli lentäjänä sodassa.
Ja Ursulan englanninkielinen nimi oli Cherry...
Muistaakseni Lotasta tuli toimittaja?
Tykkäsin itsekin enemmän Lotta-kirjoista niiden hauskan ja kevyen tyylin vuoksi, Tiinat tuntuivat monesti turhan ankeilta. Mutta minunkin suosikkejani niistä olivat ne, joissa Tiina matkusti maalle. Ja myös joku niistä ensimmäisistä kirjoista, jossa hän meni aputytöksi johonkin rikkaaseen perheeseen.
Tiina aputytöksi rikkaaseen perheeseen? No ei mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiina erehtyy nuuhkaisemaan Juhaa
Tiina nousee väärään pakettiautoon
Nyt on leikit leikitty, Tiina
Tiina jää kiinni tupakanpoltosta
Tiina juo viinaa
Nää on niin typeriä heittoja. Tupakanpoltosta kyllä on kirja. Juha halusi kokeilla tupakanpolttoa ja he kiipesivät Liisankalliolle salaa kokeilemasn. Tiinankin teki mieli kokeilla, mutta Juha sanoi, ettei se sovi tytöille. Muistaako joku missä kirjassa se oli?
Muistan tuon tapahtuman, mutta en sitä mistä kirjasta se oli. Toisessa kirjassa Tiina kokeili itsekin tupakkaa naapurin Ninan kanssa.
Ei ollut Unto lainkaan hankala eikä mustis. Unto tuki vaimoaan ja pysyi mielellään taka-alalla.