Miksi määrätään masennuslääkkeitä unettomuuteen

Vierailija kirjoitti:

Itse olin niin epätoivoinen kun unettomuus vaivasi että otin vaan väsyneenä sen mitä tarjottiin, tässä tapauksessa ketipinor. Lihoin yli 10kg, olen kuin zombi. Yritin nukkua ilman lääkettä,ei onnistunut. Nyt jo kuudetta vuotta ketipinoria joka ilta. Jos unohtuu kotiin ja on esimerkiksi reissussa on turha kuvitella nukkumista. Tuli ero koska seksihalut lähti ja en ollut millään tasolla enää tunteva ihminen.

 

Peilistä katsoo turvonnut, tuntematon ihminen. No, nukunpa yöt ja viikonloppuna muuta en teekään kuin nukun koska lääke väsyttää päivälläkin. Viikolla pysyy sen verran pystyssä mitä työ vaatii.

 

Asiasta keskustelin hoitavan tahon kanssa ja hän oli sitä mieltä että lääkkeen vaihtoa ei kannata kerta toimii unettomuuteen. Nyt keskustellaan masennuslääkityksestä koska päivittäinen väsymys viittaa kuulemma masennukseen. Jännä juttu että ennen ketipinoria vaikka en paljoa nukkunut niin silti sain aikaiseksi muutakin kuin nukkumista viikonloppuna ja myös arkena.

Jos et vierottaudu hitaasti ketipinorista ja aloitat vielä jonkun masennuslääkkeen, voit heittää elämänlaadulle hyvästit lopullisesti. Olen ollut äärimmäisen pahassa ketipinorkoukussa (unettomuuteen määrättiin) itsekin, se fyysinen koukku on todella raju monilla. Itsehän valvoin 4vrk putkia lopettaessa ja ylläri, masennuslääkkeitä siinä sitten tuputettiin. En olisi nyt tässä ellen olisi tajunnut irtaantua psykiatrisesta "hoidosta". Suren että niin monta vuotta elämästä meni noihin lääkehelvetteihin, ja kammottaa että joka ikinen päivä tuohon rattaistoon imaistaan ihmisiä. 

Homman nimihän on se, että pitäisi ensin saada keho rauhoitettua ylivireystilasta tai sitten kunnon nuijanukutus - ilman pitkäaikaiskäytön aivovauriota kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin niin epätoivoinen kun unettomuus vaivasi että otin vaan väsyneenä sen mitä tarjottiin, tässä tapauksessa ketipinor. Lihoin yli 10kg, olen kuin zombi. Yritin nukkua ilman lääkettä,ei onnistunut. Nyt jo kuudetta vuotta ketipinoria joka ilta. Jos unohtuu kotiin ja on esimerkiksi reissussa on turha kuvitella nukkumista. Tuli ero koska seksihalut lähti ja en ollut millään tasolla enää tunteva ihminen.

 

Peilistä katsoo turvonnut, tuntematon ihminen. No, nukunpa yöt ja viikonloppuna muuta en teekään kuin nukun koska lääke väsyttää päivälläkin. Viikolla pysyy sen verran pystyssä mitä työ vaatii.

 

Asiasta keskustelin hoitavan tahon kanssa ja hän oli sitä mieltä että lääkkeen vaihtoa ei kannata kerta toimii unettomuuteen. Nyt keskustellaan masennuslääkityksestä koska päivittäinen väsymys viittaa kuulemma masennukseen. Jännä juttu että ennen ketipinoria vaikka en paljoa nukkunut niin silti sain aikaiseksi muutakin kuin nukkumista viikonloppuna ja myös arkena.

Jos et vierottaudu hitaasti ketipinorista ja aloitat vielä jonkun masennuslääkkeen, voit heittää elämänlaadulle hyvästit lopullisesti. Olen ollut äärimmäisen pahassa ketipinorkoukussa (unettomuuteen määrättiin) itsekin, se fyysinen koukku on todella raju monilla. Itsehän valvoin 4vrk putkia lopettaessa ja ylläri, masennuslääkkeitä siinä sitten tuputettiin. En olisi nyt tässä ellen olisi tajunnut irtaantua psykiatrisesta "hoidosta". Suren että niin monta vuotta elämästä meni noihin lääkehelvetteihin, ja kammottaa että joka ikinen päivä tuohon rattaistoon imaistaan ihmisiä. 

Tämä on tosi yleinen polku. Annetaan masennuslääkettä uniongelmiin. Sitten kun tulee sivuvaikutuksia annetaan toista lääkettä. Pahimmassa tapauksessa toisestakin lääkkeesä  tulee sivuvaikutuksia ja taas tähän uusi lääke jne. Vaikka ratkaisu olisi antaa siihen unettomuuteen oikea lääke kerralla eikä alkaa pelleilemään ihmisen hyvinvoinnin kanssa.

Itse olin niin onnekas että sain imovanea vaikeassa elämäntilanteessa jolloin vaikutti siihen etten saanut nukuttua. Käytin alle puoli vuotta ja edelleen tuolla kaapissa on lääkettä jäljellä, pitäisi viedä apteekkiin kun vanhentunut. Eli se siitä koukuttumisesta