Miksi miehet ei keksi mun kanssa puhuttavaa?
Taas oli tällainen tilanne, että jäin kaverin poikaystävän seuraan hetkeksi ja jouduin kannattelemaan koko keskustelun. En ole mikään suuna päänä puhuja, vaan pitkien hiljaisuuksien päästä sit sanoin jotain ettei ihan tuppisuina seistäisi.
Sama toistuu lounailla töissä. Vaikka kolmistaan syömään ja yks menee hakeen jälkkäriä, niin miespuolinen mun kanssa pöytään jäävä ei useinkaan sano halaistua sanaa.
Lapsen kanssa leikkipuistossa ja tulee naapurin iskä viereiseen keinuun: moikkaa iloisesti muttei varmasti puhu mulle yhtään mitään enempää.
Onko tämä muille tuttu juttu?
Kertooko tää suomalaisista miehistä vai miehistä?
Johtuuko musta? Kuvittelen olevani puheiltani ja eleiltäni ihan normaali.
Jos tää on joku outo miesnais-kommunikaatio-asia jossa aina seksuaalinen viritys alla, niin en ole mikään kaunotar mutten symppis-pullukkakaan. Tekeekö se musta niin epäkiinnostavan ettei mulla maksa vaivaa jutella niitä näitä.
Ps. Ehkä 25% kohtaamistani miehistä on sellaisia, jotka kantaa keskustelua yhdessä, kysellen ja kiinnostuen. 25% taas tykkää puhua omasta itsestään, mutta kiva sekin. 50% tollasia mitä ylempänä kuvasin.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tää sama, mutta myös ihan naistenkin kanssa. Tosi usein on tilanne, että tunnen itse yrittäväni edes tilanteessa jotain kysellä ja kommentoida, mutta mut jotenkin vaan ohitetaan mitättömänä. (Jos ollaan porukassa ja en tunne kaikkia)
Ajattelen sen johtuvan itsestäni. En ole kiinnostava, en osaa keskustella, heitän hölmöjä kommentteja ja jotenkin muutenkin olen epäkiinnostava.
Sitten on muutamia ihmisiä keidän kanssa taas juttu luistaa ja on syntynyt uusi kaverisuhdekin omien vanhojen kavereiden lisäksi.
Ehkä olen vain niin juntti ja epämiellyttävä, mutta melkein aina joudun apn kaltaisiin tilanteisiin.
Älyttömämintä on se, että JOSKUS joku kysyy esim työlounaalla jotain ja sitten ei enää mitään. Nämä tilanteet koen, että joku haluaa saada tietoon musta jotain x asiaa ja kun saa vastauksen loppuu taas kiinnostus. Ihmiset on outoja!
Yksikin töissä täräytti mulle, että eikö sulla ole enää autoa? (Ei ollut) ja kun sai vastauksen ettei, käänsi selkänsä. Eli että sai mitä halus ja sitten voikin unohtaa mut. Naiset etenkin on hirveitä juorukelloja ja toisten asioiden penkojia.
Normaalit käytöstavat omaavat ihmiset keskustelevat kyllä junttien ja epämiellyttävienkin kanssa, jos joutuvat kahdenkeskisiin tilanteisiin. Se että käyttäytyy tällaisessa tilanteessa kuin kiusaaja ei ole normaalia.
Mutta tosiaan ihmisissä tuntuu olevan aika paljon melko ala-arvoista porukkaa ihan kaikin tavoin. Useamman kerran itsekin törmännyt siis ihan kertakaikkisen apinamaiseen ja täysin epähumaaniin käytökseen. Tässä ei oikeastaan ole edes väliä onko ihminen mies vai nainen, myös naiset osaavat olla todella ongelmallisia ja vihamielisiä. Naisvaltaisessa korporaatiossa työskennelleenä esimerkiksi sellaisia tilanteita oli paljon, missä satuit jonkun kanssa samaan ruokapöytään ja tämä piti puolen tunnin monologin jostain todella hämärästä aiheesta mikä ei liittynyt mihinkään. Toisinaan myös tämä monologi saattoi olla suoranainen henkilökohtainen loukkaus, haukkuen esimerkiksi jotain vaatetusta, mitä itse käytti.
Vanhuksissa on oikeasti inhimillisiä ja hyviä ihmisiä. Eivät kaikki, mutta oikeastaan kaikki edes puoliksi humaanit keskustelut syntyvät vanhusten kanssa. Sitä sopii miettiä, miksi näin voisi olla
Minä kirjotin tuon lainatun kommentin ja mulle tapahtuu usein sitä, että joku kyselee multa vaan koska haluaa saada tietoon musta jotain. Työpaikalla näitä ihmisiä on monia. Teen työni ja läksen menemään, mutta tietyille se ei sovi vaan haluavat tietää sitä sun tätä, jota sitten ruotivat keskenään.
Yleensä nimenomaam vanhusten kanssa, selkeästi eläkeiän ylittäneiden kanssa tulee parhaat keskustelut. Heissä on useim myös viisautta ja lämpöä, josta itse pidän. Keskustelut on hyväntahtoisia, eikä kukaan urki mitään eikä leveile millään. Kuten työpaikan kahvihuoneissa käy usein kuhina, mitä kuka missä ja kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tää sama, mutta myös ihan naistenkin kanssa. Tosi usein on tilanne, että tunnen itse yrittäväni edes tilanteessa jotain kysellä ja kommentoida, mutta mut jotenkin vaan ohitetaan mitättömänä. (Jos ollaan porukassa ja en tunne kaikkia)
Ajattelen sen johtuvan itsestäni. En ole kiinnostava, en osaa keskustella, heitän hölmöjä kommentteja ja jotenkin muutenkin olen epäkiinnostava.
Sitten on muutamia ihmisiä keidän kanssa taas juttu luistaa ja on syntynyt uusi kaverisuhdekin omien vanhojen kavereiden lisäksi.
Ehkä olen vain niin juntti ja epämiellyttävä, mutta melkein aina joudun apn kaltaisiin tilanteisiin.
Älyttömämintä on se, että JOSKUS joku kysyy esim työlounaalla jotain ja sitten ei enää mitään. Nämä tilanteet koen, että joku haluaa saada tietoon musta jotain x asiaa ja kun saa vastauksen loppuu taas kiinnostus. Ihmiset on outoja!
Yksikin töissä täräytti mulle, että eikö sulla ole enää autoa? (Ei ollut) ja kun sai vastauksen ettei, käänsi selkänsä. Eli että sai mitä halus ja sitten voikin unohtaa mut. Naiset etenkin on hirveitä juorukelloja ja toisten asioiden penkojia.
Normaalit käytöstavat omaavat ihmiset keskustelevat kyllä junttien ja epämiellyttävienkin kanssa, jos joutuvat kahdenkeskisiin tilanteisiin. Se että käyttäytyy tällaisessa tilanteessa kuin kiusaaja ei ole normaalia.
Mutta tosiaan ihmisissä tuntuu olevan aika paljon melko ala-arvoista porukkaa ihan kaikin tavoin. Useamman kerran itsekin törmännyt siis ihan kertakaikkisen apinamaiseen ja täysin epähumaaniin käytökseen. Tässä ei oikeastaan ole edes väliä onko ihminen mies vai nainen, myös naiset osaavat olla todella ongelmallisia ja vihamielisiä. Naisvaltaisessa korporaatiossa työskennelleenä esimerkiksi sellaisia tilanteita oli paljon, missä satuit jonkun kanssa samaan ruokapöytään ja tämä piti puolen tunnin monologin jostain todella hämärästä aiheesta mikä ei liittynyt mihinkään. Toisinaan myös tämä monologi saattoi olla suoranainen henkilökohtainen loukkaus, haukkuen esimerkiksi jotain vaatetusta, mitä itse käytti.
Vanhuksissa on oikeasti inhimillisiä ja hyviä ihmisiä. Eivät kaikki, mutta oikeastaan kaikki edes puoliksi humaanit keskustelut syntyvät vanhusten kanssa. Sitä sopii miettiä, miksi näin voisi olla
Minä kirjotin tuon lainatun kommentin ja mulle tapahtuu usein sitä, että joku kyselee multa vaan koska haluaa saada tietoon musta jotain. Työpaikalla näitä ihmisiä on monia. Teen työni ja läksen menemään, mutta tietyille se ei sovi vaan haluavat tietää sitä sun tätä, jota sitten ruotivat keskenään.
Yleensä nimenomaam vanhusten kanssa, selkeästi eläkeiän ylittäneiden kanssa tulee parhaat keskustelut. Heissä on useim myös viisautta ja lämpöä, josta itse pidän. Keskustelut on hyväntahtoisia, eikä kukaan urki mitään eikä leveile millään. Kuten työpaikan kahvihuoneissa käy usein kuhina, mitä kuka missä ja kuinka paljon.
Joo, hämärää touhua tuo miksi nuoret ja keski-ikäiset ovat noin lapsellisia ja ikäviä. Kannattaisi pitää varmaan joku sapattivapaa jotta voisi vähän vapautua ja oppia rentoutumaan, nauttimaan elämästä ja ihmisistä, eikä vaan velloisi paskassa ja draamassa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa on hiljaisuudessa?
Ei mitään. Mutta älä ihmettele jos se nainen kävelee pois huoneesta jotta saat mököttää ja näyttää rumalta itseksesi. Mitä vikaa istua yksin? :)
Minua kiinnostavat vain kahdenlaiset keskustelut:
1. Keskustelut minua kiinnostavista asioista. Keskustelukumppani jakaa saman mielenkiinnon kohteen.
2. Keskustelut, jotka voivat johtaa pilden panemiseen.
Jos kumpikaan kohdista ei toteudu, olen mieluummin hiljaa ajatuksissani.
Suurin osa suomalaisista miehistä nyt on vaan tuommoisia aika introverttejä. Älä sä ota siitä stressiä, ei se sinusta mitään kerro. Ole itse perusystävällinen. Jos toinen on sitten hiljaa niin ole sinäkin, ei siinä ole mitään vikaa.
Naisten kanssa juttelu tarkoittaa sitä, että vastaat sen uteluihin. Ei kiitos.
Tää kuulostaa nyt anteeksi vain taas siltä-, että prinsessaksi kasvatettu kokee tulleensa kaltoin kohtelluksi ja se on ehdottomasti muutamien kokemusten perusteella kokonmiessukukunnan syy.
Suomalaisilla toi smalltalk ei lähde keskimäärin yhtä luontevasti kuin jenkeillä tai vaikka afrikkalaisilla, mutta ei sitä voi yleistää ja yleensä se keskustelu vaatii kaksi. Voihan se olla, että sussa on jotain pelottavaa-, tai sulla on tosi vahvoja ja mielipiteitä jakavia ajatuksia ja keskustelukumppani ei halua ottaa nyt riskiä mistään paskavyörystä?
Päivittäistä miesvihaa taas wanharouva Tyhkäpäältä.
Mies ei juttele edes tutun naisen kanssa jos tämä on rumapainoinen, rumaikäinen, tatuoitu, raudoitettu, tai muulla vastaavalla tavalla epänaisellinen. Sänkykelpoisten kanssa juttelemme.
Vierailija kirjoitti:
Muuta Pohjois-Karjalaan
Tämä. Ei hetken rauhaa stna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa on hiljaisuudessa?
Ei mitään. Mutta älä ihmettele jos se nainen kävelee pois huoneesta jotta saat mököttää ja näyttää rumalta itseksesi. Mitä vikaa istua yksin? :)
Ja kannat kopisten.
No kyllä se smalltalk onnistuu useimpien kanssa, mutta jotkut ovat luonnostaan sellaisia mykkiä. Jotkut puhuu vain, jos siitä on heille jotain hyötyä. Sitten on näitä, jotka puhuvat vain ja ainoastaan itsestään. Näitä jälkimmäisiä välttelen, koska se puhe harvoin on vuorovaikutteista tai toista huomioivaa. Parhaimpia on sellaiset hieman pilke silmäkulmassa olevat humoristit, joilla on usein myös elämänkokemusta. Vanhoissa ihmisissä näitä on paljon. M50
Onko sinulla hyvät rinnat? Jos miehillä ei ajatukset riitä kuin niiden ihailuun.
Millainen olemus sinulla on? Jotkut antavat viestiä jopa tahtomattaan etteivät halua jutella.
Ole itse aloitteellinen.
"Lapsen kanssa leikkipuistossa ja tulee naapurin iskä viereiseen keinuun: moikkaa iloisesti muttei varmasti puhu mulle yhtään mitään enempää".
Eli sinulla on lapsia ja olet todennäköisesti varattu. Miehet ajattelee, että ei sinulla ole heille mitään annettavaa, joten turha lätistä joutavia.
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen kanssa leikkipuistossa ja tulee naapurin iskä viereiseen keinuun: moikkaa iloisesti muttei varmasti puhu mulle yhtään mitään enempää".
Eli sinulla on lapsia ja olet todennäköisesti varattu. Miehet ajattelee, että ei sinulla ole heille mitään annettavaa, joten turha lätistä joutavia.
Miksei äiti voi aloittaa keskustelua?
Kannattaa avata keskustelumiestä kiinnostavista aiheista. Kysy vaikka autoista, niiden polttoaineenkulutuksesta, rengasmerkeistä ym ym., Kalastus ja metsästys on hyviä aiheita. Kysy millainen matkustelu ja matkakohteet kiinnostaa. Kysy mitkä on hyviä olutkuppiloita tms...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa avata keskustelumiestä kiinnostavista aiheista. Kysy vaikka autoista, niiden polttoaineenkulutuksesta, rengasmerkeistä ym ym., Kalastus ja metsästys on hyviä aiheita. Kysy millainen matkustelu ja matkakohteet kiinnostaa. Kysy mitkä on hyviä olutkuppiloita tms...
Kuinka stereotypinen vastaus...
Minulle miehet puhuu koko ajan. Johtunee siitä, että minulla kiinnostuksenaiheet on politiikka, tiede ja leffat.
Ehkä ei vain löydy yhteisiä aiheita, tai sitten jokin sinussa viestii "jätä minut rauhaan ".
50-vuotiaista ylöspäin osataan seurallinen joutavien haastelu ulkokehän ihmisten kanssa. Sukupuoleen katsomatta. Ystävällisyys muuttui sen jälkeen sellaiseksi, että annetaan toiselle oma rauha, ei häiritä eikä udella toisen asioita.