Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet ei keksi mun kanssa puhuttavaa?
07.06.2026 |
Taas oli tällainen tilanne, että jäin kaverin poikaystävän seuraan hetkeksi ja jouduin kannattelemaan koko keskustelun. En ole mikään suuna päänä puhuja, vaan pitkien hiljaisuuksien päästä sit sanoin jotain ettei ihan tuppisuina seistäisi.
Sama toistuu lounailla töissä. Vaikka kolmistaan syömään ja yks menee hakeen jälkkäriä, niin miespuolinen mun kanssa pöytään jäävä ei useinkaan sano halaistua sanaa.
Lapsen kanssa leikkipuistossa ja tulee naapurin iskä viereiseen keinuun: moikkaa iloisesti muttei varmasti puhu mulle yhtään mitään enempää.
Onko tämä muille tuttu juttu?
Kertooko tää suomalaisista miehistä vai miehistä?
Johtuuko musta? Kuvittelen olevani puheiltani ja eleiltäni ihan normaali.
Jos tää on joku outo miesnais-kommunikaatio-asia jossa aina seksuaalinen viritys alla, niin en ole mikään kaunotar mutten symppis-pullukkakaan. Tekeekö se musta niin epäkiinnostavan ettei mulla maksa vaivaa jutella niitä näitä.
Ps. Ehkä 25% kohtaamistani miehistä on sellaisia, jotka kantaa keskustelua yhdessä, kysellen ja kiinnostuen. 25% taas tykkää puhua omasta itsestään, mutta kiva sekin. 50% tollasia mitä ylempänä kuvasin.
Kommentit (117)
Mulla on tää sama, mutta myös ihan naistenkin kanssa. Tosi usein on tilanne, että tunnen itse yrittäväni edes tilanteessa jotain kysellä ja kommentoida, mutta mut jotenkin vaan ohitetaan mitättömänä. (Jos ollaan porukassa ja en tunne kaikkia)
Ajattelen sen johtuvan itsestäni. En ole kiinnostava, en osaa keskustella, heitän hölmöjä kommentteja ja jotenkin muutenkin olen epäkiinnostava.
Sitten on muutamia ihmisiä keidän kanssa taas juttu luistaa ja on syntynyt uusi kaverisuhdekin omien vanhojen kavereiden lisäksi.
Ehkä olen vain niin juntti ja epämiellyttävä, mutta melkein aina joudun apn kaltaisiin tilanteisiin.
Älyttömämintä on se, että JOSKUS joku kysyy esim työlounaalla jotain ja sitten ei enää mitään. Nämä tilanteet koen, että joku haluaa saada tietoon musta jotain x asiaa ja kun saa vastauksen loppuu taas kiinnostus. Ihmiset on outoja!
Yksikin töissä täräytti mulle, että eikö sulla ole enää autoa? (Ei ollut) ja kun sai vastauksen ettei, käänsi selkänsä. Eli että sai mitä halus ja sitten voikin unohtaa mut. Naiset etenkin on hirveitä juorukelloja ja toisten asioiden penkojia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama toistuu lounailla töissä. Vaikka kolmistaan syömään ja yks menee hakeen jälkkäriä, niin miespuolinen mun kanssa pöytään jäävä ei useinkaan sano halaistua sanaa.
Ei kai se jälkkärin hakeminen niin kauan kestä, että muiden pöytään jääneiden on ihan pakko jotain puhua? Tai vaikka sinä aloittaisit sanomaan jotain, niin et kovin pitkään joudu puhetta yksin "kannattelemaan".
On se hemmetin oudontuntuista vastaavanlaisessa tilanteessa, kun joku "yhteinen kaveri" poistuu 2 minuutiksi vaikka vessaan ja sillä aikaa kaksi olkkariin jäävää ei puhu sanaakaan keskenään.
Vai olenko itse outo jos näen asian näin?
Onkohan tää aina ollut tällaista vai älypuhelimetko meidät mädätti:/
On se outoa, hiton outoa ja jos itse yrittää edes jotenkin ylläpitää keskustelua mutta toinen ei niin en enää jaksais saman ryhmän kanssa edes tavata.
Vaikka kuinka ei tykkäis edes tyypistä niin kohteliaisuutta pitäisi tilanteessa jotenkin small talk hoitaa. Ei paljoa ole vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavan tuntuisia ihmisiä täällä kommentoimassa. Onneksi ei tarvitse yrittää keskustella teistä kenenkään kanssa. Kuuluu ihan hyviin tapoihin ja sivistykseen vaihtaa muutama sana ystävällisessä hengessä kanssaihmisen kanssa, jos yhteen osutaan. Mutta kun tämä Suomi taitaa olla sellainen möllöttäjien maa. Ei olla vielä päästy henkisesti metsästä sivistyneelle tasolle.
Rasittavia ovat tuntemattomat ihmiset jotka tulee juttelee / kyselee jotain. Jos ei ole joku hätätilanne kyseessä niin älkää tulko puhumaan.
Epäsosiaalinen ihmisvihamielinen suomijuntti kommentoi...
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tää sama, mutta myös ihan naistenkin kanssa. Tosi usein on tilanne, että tunnen itse yrittäväni edes tilanteessa jotain kysellä ja kommentoida, mutta mut jotenkin vaan ohitetaan mitättömänä. (Jos ollaan porukassa ja en tunne kaikkia)
Ajattelen sen johtuvan itsestäni. En ole kiinnostava, en osaa keskustella, heitän hölmöjä kommentteja ja jotenkin muutenkin olen epäkiinnostava.
Sitten on muutamia ihmisiä keidän kanssa taas juttu luistaa ja on syntynyt uusi kaverisuhdekin omien vanhojen kavereiden lisäksi.
Ehkä olen vain niin juntti ja epämiellyttävä, mutta melkein aina joudun apn kaltaisiin tilanteisiin.
Älyttömämintä on se, että JOSKUS joku kysyy esim työlounaalla jotain ja sitten ei enää mitään. Nämä tilanteet koen, että joku haluaa saada tietoon musta jotain x asiaa ja kun saa vastauksen loppuu taas kiinnostus. Ihmiset on outoja!
Yksikin töissä täräytti mulle, että eikö sulla ole enää autoa? (Ei ollut) ja kun sai vastauksen ettei, käänsi selkänsä. Eli että sai mitä halus ja sitten voikin unohtaa mut. Naiset etenkin on hirveitä juorukelloja ja toisten asioiden penkojia.
Minä koen paljonkin tätä samaa. Ratkaisin jossakin kohtaa asia niin, että koska olen ilmeisen epäkiinnostava/mitätön, en minäkään enää keskustelua ylläpidä. Jos kerta hiljaisuus ei haittaa, niin ollaanpa sitten hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavan tuntuisia ihmisiä täällä kommentoimassa. Onneksi ei tarvitse yrittää keskustella teistä kenenkään kanssa. Kuuluu ihan hyviin tapoihin ja sivistykseen vaihtaa muutama sana ystävällisessä hengessä kanssaihmisen kanssa, jos yhteen osutaan. Mutta kun tämä Suomi taitaa olla sellainen möllöttäjien maa. Ei olla vielä päästy henkisesti metsästä sivistyneelle tasolle.
Naulan kantaan.
Suunsa avaava puolituttu ei ole "huomionkipeä kälättäjä", vaan yrittää olla se ystävällinen ja sivistynyt. On ihan käytöstapoihin kuuluvaa osallistua leikkiin ja herra paratkoon joskus kokeilla itse avata suunsa ekana.
Eipä ihme, että Suomessa on yksinäisyysepidemia, kun kommunikoiminen muiden kanssa on niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sekä miehet että naiset semmoisia, että korkeintaan he osaavat tervehtiä minua ja siihen se sitten jääkin. Tai korkeintaan jotain pari lausetta tulee vaihdettua ja sitten se on siinä. Olen itsekin miettinyt, että missähän se vika oikein on. Toisinaan jotkut jopa vaihtavat tilaisuuksissa paikkaa muualle sen jälkeen, kun ei juttu lähde liikkeelle minun kanssani, mikä on todella noloa ja loukkaavaa.
Olen ajatellut, että minussa kai se vika sitten on, koska minä olen se yhteinen nimittäjä näissä kohtamisissa. Mutta vaikka olen koittanut aloittaakin ja ylläpitää keskustelua, niin ei se vastapuoli siltikään ole osannut siihen tarttua, vaan juttu tyrehtyy alkumetreille. Näin on tapahtunut yleensä porukassa, jossa olen käynyt säännöllisesti. Mutta jos olen kaupassa tai kaupungilla, niin kanssani saattaa ventovieraat alkaa puhella spontaanisti ja voimme puhua kauankin. Joten en sitten tiedä, onko se vika sittenkään vain minussa. Itse lähdin lopulta tästä porukasta, jossa en juuri saanut puhekumppaneita ja jossa ei vieruspaikkani kiinnostanut ketään.
Kirjotinkin jo miltei samaa tuossa, mutta samoja kokemuksia. Olen tullut siihen tulokseen, että antaa sitten olla. Onko peräti jotain kateutta tai jotain mikä estää edea muutaman lauseen vaihtamisen kohteliaisuuttaan. Olen ite nauravainen ja mielestäni ihan ok seuraa, kun joku vaan jäisi hetkeksi kuulolle. Mutta useimmiten nimenomaan voi jopa vaihtaa paikkaa, jos on tällainen tilaisuus..
Tästä on itelle tullut sellainen sosiaalisten tilanteiden pelko, etten enää uskalla tutustua niin helpolla tai yrittäö edes tutustua kun pelkään että tulen heti dumpatuksi.
Olen tämän hyväksynut ja töissäkin vietän paljon aikaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavan tuntuisia ihmisiä täällä kommentoimassa. Onneksi ei tarvitse yrittää keskustella teistä kenenkään kanssa. Kuuluu ihan hyviin tapoihin ja sivistykseen vaihtaa muutama sana ystävällisessä hengessä kanssaihmisen kanssa, jos yhteen osutaan. Mutta kun tämä Suomi taitaa olla sellainen möllöttäjien maa. Ei olla vielä päästy henkisesti metsästä sivistyneelle tasolle.
Naulan kantaan.
Suunsa avaava puolituttu ei ole "huomionkipeä kälättäjä", vaan yrittää olla se ystävällinen ja sivistynyt. On ihan käytöstapoihin kuuluvaa osallistua leikkiin ja herra paratkoon joskus kokeilla itse avata suunsa ekana.
Eipä ihme, että Suomessa on yksinäisyysepidemia, kun kommunikoiminen muiden kanssa on niin vaikeaa.
Tämän lisäksi suomalaiset ovat kiusaajia ja ja hyväksikäyttäjiä. Jos ihminen ei ole tarpeeksi kiinnostava tai hänestä ei hyödy, ei vaivauduta edes alkeellisimpaan small talkiin, vaan mätetään ruokaa naama norsunvitulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tää sama, mutta myös ihan naistenkin kanssa. Tosi usein on tilanne, että tunnen itse yrittäväni edes tilanteessa jotain kysellä ja kommentoida, mutta mut jotenkin vaan ohitetaan mitättömänä. (Jos ollaan porukassa ja en tunne kaikkia)
Ajattelen sen johtuvan itsestäni. En ole kiinnostava, en osaa keskustella, heitän hölmöjä kommentteja ja jotenkin muutenkin olen epäkiinnostava.
Sitten on muutamia ihmisiä keidän kanssa taas juttu luistaa ja on syntynyt uusi kaverisuhdekin omien vanhojen kavereiden lisäksi.
Ehkä olen vain niin juntti ja epämiellyttävä, mutta melkein aina joudun apn kaltaisiin tilanteisiin.
Älyttömämintä on se, että JOSKUS joku kysyy esim työlounaalla jotain ja sitten ei enää mitään. Nämä tilanteet koen, että joku haluaa saada tietoon musta jotain x asiaa ja kun saa vastauksen loppuu taas kiinnostus. Ihmiset on outoja!
Yksikin töissä täräytti mulle, että eikö sulla ole enää autoa? (Ei ollut) ja kun sai vastauksen ettei, käänsi selkänsä. Eli että sai mitä halus ja sitten voikin unohtaa mut. Naiset etenkin on hirveitä juorukelloja ja toisten asioiden penkojia.
Minä koen paljonkin tätä samaa. Ratkaisin jossakin kohtaa asia niin, että koska olen ilmeisen epäkiinnostava/mitätön, en minäkään enää keskustelua ylläpidä. Jos kerta hiljaisuus ei haittaa, niin ollaanpa sitten hiljaa.
Ai perhana, minäkin alan tekeen näin. Olen vaan itse iloinen ja energinen, on tosi vaikea olla vaan hiljaa. Mutta aletaan olemaan, mitä sitä yrittämään enää.
Vierailija kirjoitti:
Tuhannen taalan kysymys tähän trediin.
Ootteko miehet toistenne seurassa hiljaa vai irtooko pieni läppä, kun satutte naapurin Roopen kanssa samaan hissiin?
Naapurin kanssa hississä tai työkaverin kanssa lounaalla ei mahdottomia jaksa, ystävän kanssa kyllä.
Hississä tervehditään, työpaikkalounaalla ollaan syömässä eikä jorisemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tää sama, mutta myös ihan naistenkin kanssa. Tosi usein on tilanne, että tunnen itse yrittäväni edes tilanteessa jotain kysellä ja kommentoida, mutta mut jotenkin vaan ohitetaan mitättömänä. (Jos ollaan porukassa ja en tunne kaikkia)
Ajattelen sen johtuvan itsestäni. En ole kiinnostava, en osaa keskustella, heitän hölmöjä kommentteja ja jotenkin muutenkin olen epäkiinnostava.
Sitten on muutamia ihmisiä keidän kanssa taas juttu luistaa ja on syntynyt uusi kaverisuhdekin omien vanhojen kavereiden lisäksi.
Ehkä olen vain niin juntti ja epämiellyttävä, mutta melkein aina joudun apn kaltaisiin tilanteisiin.
Älyttömämintä on se, että JOSKUS joku kysyy esim työlounaalla jotain ja sitten ei enää mitään. Nämä tilanteet koen, että joku haluaa saada tietoon musta jotain x asiaa ja kun saa vastauksen loppuu taas kiinnostus. Ihmiset on outoja!
Yksikin töissä täräytti mulle, että eikö sulla ole enää autoa? (Ei ollut) ja kun sai vastauksen ettei, käänsi selkänsä. Eli että sai mitä halus ja sitten voikin unohtaa mut. Naiset etenkin on hirveitä juorukelloja ja toisten asioiden penkojia.
Minä koen paljonkin tätä samaa. Ratkaisin jossakin kohtaa asia niin, että koska olen ilmeisen epäkiinnostava/mitätön, en minäkään enää keskustelua ylläpidä. Jos kerta hiljaisuus ei haittaa, niin ollaanpa sitten hiljaa.
Kiitos, kun olet hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen miesvihaprovo hieman uudemmalla tulokulmalla
Näillä metoo-voimistelevilla saatanan demarifemakoilla jalostuu tämä miesviha aina vain verhotummaksi. Pakkohan se on kun se edellinen iteraatio ei enää kanna, joten kehitys kehittyy ja uusia ulottuvuuksia löytyy. Se ideologia, miesviha-ideologia, ja sehän todellakin on jo kultti-piirteitä omaava ideologia, kuolee ja kuihtuu jos se ei kehity ja pysy pinnalla jollain konstilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tää sama, mutta myös ihan naistenkin kanssa. Tosi usein on tilanne, että tunnen itse yrittäväni edes tilanteessa jotain kysellä ja kommentoida, mutta mut jotenkin vaan ohitetaan mitättömänä. (Jos ollaan porukassa ja en tunne kaikkia)
Ajattelen sen johtuvan itsestäni. En ole kiinnostava, en osaa keskustella, heitän hölmöjä kommentteja ja jotenkin muutenkin olen epäkiinnostava.
Sitten on muutamia ihmisiä keidän kanssa taas juttu luistaa ja on syntynyt uusi kaverisuhdekin omien vanhojen kavereiden lisäksi.
Ehkä olen vain niin juntti ja epämiellyttävä, mutta melkein aina joudun apn kaltaisiin tilanteisiin.
Älyttömämintä on se, että JOSKUS joku kysyy esim työlounaalla jotain ja sitten ei enää mitään. Nämä tilanteet koen, että joku haluaa saada tietoon musta jotain x asiaa ja kun saa vastauksen loppuu taas kiinnostus. Ihmiset on outoja!
Yksikin töissä täräytti mulle, että eikö sulla ole enää autoa? (Ei ollut) ja kun sai vastauksen ettei, käänsi selkänsä. Eli että sai mitä halus ja sitten voikin unohtaa mut. Naiset etenkin on hirveitä juorukelloja ja toisten asioiden penkojia.
Naisille omien asioiden kertominen pitää tehdä erityisen harkiten ja varovasti, koska se on sama kuin sen asiasi/tilanteesi laittaisit lehteen kun sen naiselle kerrot. Se pysyy teidän kahden välisenä just sen aikaa, kun se akka saa selkänsä käännettyä ja jonkun muun kuuloetäisyyden päähän niin se kälätetään kyllä eteenpäin surutta ja ilman suodattimia sekä omilla mielipiteillä ryyditettyinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavan tuntuisia ihmisiä täällä kommentoimassa. Onneksi ei tarvitse yrittää keskustella teistä kenenkään kanssa. Kuuluu ihan hyviin tapoihin ja sivistykseen vaihtaa muutama sana ystävällisessä hengessä kanssaihmisen kanssa, jos yhteen osutaan. Mutta kun tämä Suomi taitaa olla sellainen möllöttäjien maa. Ei olla vielä päästy henkisesti metsästä sivistyneelle tasolle.
Naulan kantaan.
Suunsa avaava puolituttu ei ole "huomionkipeä kälättäjä", vaan yrittää olla se ystävällinen ja sivistynyt. On ihan käytöstapoihin kuuluvaa osallistua leikkiin ja herra paratkoon joskus kokeilla itse avata suunsa ekana.
Eipä ihme, että Suomessa on yksinäisyysepidemia, kun kommunikoiminen muiden kanssa on niin vaikeaa.
Tämän lisäksi suomalaiset ovat kiusaajia ja ja hyväksikäyttäjiä. Jos ihminen ei ole tarpeeksi kiinnostava tai hänestä ei hyödy, ei vaivauduta edes alkeellisimpaan small talkiin, vaan mätetään ruokaa naama norsunvitulla.
Osa on varmasti tätäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen tällä hetkellä amiksessa, aika 50/50 on miehiä ja naisia mun alalla. Ihan hyvin osaavat kaikki keskustella keskenään, paitsi ehkä ne kaikkein autistisimmat... harrastan myös kamppailulajeja, koskaan ei ole ongelmaa jutella miesten kanssa salilla. Totta se on, että jotkut miehet eivät vaan osaa jutella ylipäänsä mitään, varmaan muitten miestenkään kanssa pahemmin. Itse en ainakaan jaksa kannatella mitään keskusteluja enää tän ikäisenä, jos toinen on tuppisuu niin en mäkään sitten mitään virka. Ei ole mun vastuulla.
N37
> Voi myös olla hiljaa ja katsoa, kauanko miehellä kestää kantti olla hiljaa.
Jos mies olen minä, niin kestää siihen asti kunnes jompi kumpi poistuu tilanteesta. Minulla ei ole mitään iiliä aloittaa keskustelua tuntemattoman kanssa, olkoon mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tää sama, mutta myös ihan naistenkin kanssa. Tosi usein on tilanne, että tunnen itse yrittäväni edes tilanteessa jotain kysellä ja kommentoida, mutta mut jotenkin vaan ohitetaan mitättömänä. (Jos ollaan porukassa ja en tunne kaikkia)
Ajattelen sen johtuvan itsestäni. En ole kiinnostava, en osaa keskustella, heitän hölmöjä kommentteja ja jotenkin muutenkin olen epäkiinnostava.
Sitten on muutamia ihmisiä keidän kanssa taas juttu luistaa ja on syntynyt uusi kaverisuhdekin omien vanhojen kavereiden lisäksi.
Ehkä olen vain niin juntti ja epämiellyttävä, mutta melkein aina joudun apn kaltaisiin tilanteisiin.
Älyttömämintä on se, että JOSKUS joku kysyy esim työlounaalla jotain ja sitten ei enää mitään. Nämä tilanteet koen, että joku haluaa saada tietoon musta jotain x asiaa ja kun saa vastauksen loppuu taas kiinnostus. Ihmiset on outoja!
Yksikin töissä täräytti mulle, että eikö sulla ole enää autoa? (Ei ollut) ja kun sai vastauksen ettei, käänsi selkänsä. Eli että sai mitä halus ja sitten voikin unohtaa mut. Naiset etenkin on hirveitä juorukelloja ja toisten asioiden penkojia.
Normaalit käytöstavat omaavat ihmiset keskustelevat kyllä junttien ja epämiellyttävienkin kanssa, jos joutuvat kahdenkeskisiin tilanteisiin. Se että käyttäytyy tällaisessa tilanteessa kuin kiusaaja ei ole normaalia.
Mutta tosiaan ihmisissä tuntuu olevan aika paljon melko ala-arvoista porukkaa ihan kaikin tavoin. Useamman kerran itsekin törmännyt siis ihan kertakaikkisen apinamaiseen ja täysin epähumaaniin käytökseen. Tässä ei oikeastaan ole edes väliä onko ihminen mies vai nainen, myös naiset osaavat olla todella ongelmallisia ja vihamielisiä. Naisvaltaisessa korporaatiossa työskennelleenä esimerkiksi sellaisia tilanteita oli paljon, missä satuit jonkun kanssa samaan ruokapöytään ja tämä piti puolen tunnin monologin jostain todella hämärästä aiheesta mikä ei liittynyt mihinkään. Toisinaan myös tämä monologi saattoi olla suoranainen henkilökohtainen loukkaus, haukkuen esimerkiksi jotain vaatetusta, mitä itse käytti.
Vanhuksissa on oikeasti inhimillisiä ja hyviä ihmisiä. Eivät kaikki, mutta oikeastaan kaikki edes puoliksi humaanit keskustelut syntyvät vanhusten kanssa. Sitä sopii miettiä, miksi näin voisi olla
En voi muuta sanoa kuin että sinä et itse taida olla sosiaalisesti kovin lahjakas tai asennoidut miehiin eri tavalla näissä tilanteissa kuin naisiin. Yleensä sukupuoli ei merkitse, jos itse on mukavaa seuraa ja huomioi toisen keskustelukumppanina. En tiedä millä tavalla asennoidut tilanteisiin, mutta jos unohtaa sukupuoliasiat ja suhtautuu miehiin samanlaisina arvokkaina ihmisinä kuin naisiin, ei pitäisi olla ongelmia. Terveisin nainen.
Sitten on olemassa ihmisiä, jotka ovat jo syntyessään kuin suoraan saatanasta. Pahoinpitelevät sisaruksiaan, hyökkäävät ja ivaavat jopa vanhempiaan. Olemassaolo yhtä väkivaltaa, suoraa tai epäsuoraa. Varmaan syntyneet väkivaltaisesti ja saaneet laiminlyövän tai väkivaltaisen kasvatuksen.
Tällaisille ei voi muuta sanoa kuin että kannattaisi opetella rauhallisuutta ja positiivisia, rakkaudellisia ajatuksia ja toimintamalleja vaikka väkisin. Jos syntyy helvettiin niin aina voi kehittyä ja päästä kiinni parempaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta sanoa kuin että sinä et itse taida olla sosiaalisesti kovin lahjakas tai asennoidut miehiin eri tavalla näissä tilanteissa kuin naisiin. Yleensä sukupuoli ei merkitse, jos itse on mukavaa seuraa ja huomioi toisen keskustelukumppanina. En tiedä millä tavalla asennoidut tilanteisiin, mutta jos unohtaa sukupuoliasiat ja suhtautuu miehiin samanlaisina arvokkaina ihmisinä kuin naisiin, ei pitäisi olla ongelmia. Terveisin nainen.
Kyllä se on ihan eri asia aloittaa keskustelu jonkun mustaan pukeutuneen kiukkuperseen rusinanaaman kuin naisen kanssa, joka on laittanut itsensä nätiksi, hymyilee ja luo jo olemuksellaan toisille lämmintä ja hyvää oloa.
Ystävällisyys ja toisten huomioiminen lähtee liikkeelle siitä, että pitää huolta ulkonäöstään ja on edes lähestyttävän näköinen. Sitten voi myös ihan itse aloittaa keskustelun ja kysyä vaikka mitä toiselle kuuluu, eikä murjottaa ja kyräillä ja odottaa että nainen johtaa keskustelua. Paritanssissakaan nainen ei vie, aika harva nainen haluaa olla missään tekemisissä tuollaisen miehen kanssa, mistään parisuhteista puhumattakaan.
On se hemmetin oudontuntuista vastaavanlaisessa tilanteessa, kun joku "yhteinen kaveri" poistuu 2 minuutiksi vaikka vessaan ja sillä aikaa kaksi olkkariin jäävää ei puhu sanaakaan keskenään.
Vai olenko itse outo jos näen asian näin?
Onkohan tää aina ollut tällaista vai älypuhelimetko meidät mädätti:/