Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (677)
Vierailija kirjoitti:
Se kertoo tosi paljon, jos jaksaa jauhaa ja käyttää aikaansa johonkin luokka-asioihin. Olet silloin alinta luokkaa. Sydämen sivistys puuttuu.
Olin aikaisemmin aivan samaa mieltä, enkä olisi vähempää voinut kiinnostua muiden mielipiteistä, saati pukeutumisesta. Mutta noin kymmenen vuotta sitten törmäsin siihen, että ihmisiä ja jopa ihmisten osaamista arvioidaan oletettujen yhteiskuntaluokkien perusteella. Kaikki eivät tietenkään arvioi, sehän on todella tyylitöntä, eikä nyt ainakaan ilmaise mitään hienostuneita tapoja, mutta sen verran yleistä se on, että tällaiset arviot voivat hyvin tulla vastaan kenelle tahansa. Tutustuin siis näihin nykyisiin luokkakäsityksiin, yhteiskuntaluokkia koskevaa tutkimusta tunsin jo ennalta. Keskustelua ylläpitävät muuten pääasiassa luokkanousijat, mutta keskustelun myötä syntyneisiin arvioihin tuntuvat uskovan monet ihmiset ihan kaikista yhteiskuntaluokista. Joillain luokkanousijoilla näyttää olevan pakonomainen tarve projisoida omaa huonommuuden tunnettaan muihin ihmisiin, olen itse joutunut tällaisten kohteeksi parikin kertaa varmaan siksi, kun pidän hyvin matalaa profiilia. Henkilö siis asettelee omia noloiksi kokemiaan ominaisuuksia toiseen, tämä on hämmästyttävä ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttautuneet vanhemmat osaavat ohjata lapsensa parhaisiin yliopistoihin. Ei se ole mitään pakottamista. Lukeneisuutta arvostetaan ja kun vanhemmat asiat näin lapsilleen opettavat niin yllättäen lapset ovat parhaissa yliopistoissa. Vähän sama kuin jos kotonasi ei osata käyttää haarukkaa ja veistä ruokaillessa niin lapsetkaan eivät opi. Kun rapukesteissä on pienestä pitäen niin se ei ole mikään ”juttu”. Moukat miettivät miten rapujuhlissa käyttäydytään.
Se ettei oli koskaan osallistunut rapujuhliin ei tee kenestäkään moukkaa. Sen sijaan asiasta noin kommentoiva ei anna itsestään kovinkaan fiksua kuvaa,
Minut on kasvatettu ylempään keskiluokkaan, mutta meillä on kaksia piirejä, johtuen erinäisistä syistä.
Ylemmän keskiluokan erottaa hyvin esim. sukujuhlissa
Ylemmän luokan keskustelun aiheet:
- taide
- museot
- matkailu (kaupunkikohteet ja vastaavat kulttuurikohteet)
- kulttuuri yleensäkin
- ravintolat ja ruuanlaitto laadukkaista raaka-aineista
- koulutus, työ
- maraton, pyöräily, golf, purjehdus, vaellus
vs. alemman:
- autojen rassaus
- raha
- Kreikan tai Thaimaan loma
- kissat ja koirat
- Jysk ja Rusta
- jumppa, kuntosali, höntsäpallo, tankotanssi
- politiikka
- ruokakaupat
Pukeutuminen, ylempi:
- silitetyt vaatteet
- kauluspaidat, oikeat housut (ei farkut tms.), pikkutakki
- luonnonmateriaalit
- lapsilla siistit vaatteet, pojilla vähintään pikeepaidat
- ei trikoota tai collegevaatteita
- nahkaiset kengät, sävysävyyn laukut, hillityt korut jos ollenkaan
- ei tissivakoja tai minihameita
vs. alempi:
- t-paidat, farkut
- trikootunikat
- paitulit
- lenkkarit
- minihameet, tissivaot
- muovisen näköiset korut tai kullatut isot korut
- räikeät kuosit ja kuluneet, ryppyiset vaatteet
Autot, ylempi:
- ei luksusmalleja vaan laadukkaita uudehkoja merkkiautoja, esim. VW, Skoda, Volvo,
vs. alempi:
- vanhoja luksusmalleja, yleensä loppuunajettu vanha mersu tai bmw
- vaihtoehtoisesti uusi edullinen karvalakkimalli, BYD, Nissan, tms.
Suurin ero ehkä keskusteluissa. Ylemmässä keskiluokassa ei puhuta rahasta kuin hyvin pienissä piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu ylempään keskiluokkaan, mutta meillä on kaksia piirejä, johtuen erinäisistä syistä.
Ylemmän keskiluokan erottaa hyvin esim. sukujuhlissa
Ylemmän luokan keskustelun aiheet:
- taide
- museot
- matkailu (kaupunkikohteet ja vastaavat kulttuurikohteet)
- kulttuuri yleensäkin
- ravintolat ja ruuanlaitto laadukkaista raaka-aineista
- koulutus, työ
- maraton, pyöräily, golf, purjehdus, vaellus
vs. alemman:
- autojen rassaus
- raha
- Kreikan tai Thaimaan loma
- kissat ja koirat
- Jysk ja Rusta
- jumppa, kuntosali, höntsäpallo, tankotanssi
- politiikka
- ruokakaupat
Pukeutuminen, ylempi:
- silitetyt vaatteet
- kauluspaidat, oikeat housut (ei farkut tms.), pikkutakki
- luonnonmateriaalit
- lapsilla siistit vaatteet, pojilla vähintään pikeepaidat
- ei trikoota tai collegevaatteita
- nahkaiset kengät, sävysävyyn laukut, hillityt korut jos ollenkaan
- ei tissivakoja tai minihameita
vs. alempi:
- t-paidat, farkut
- trikootunikat
- paitulit
- lenkkarit
- minihameet, tissivaot
- muovisen näköiset korut tai kullatut isot korut
- räikeät kuosit ja kuluneet, ryppyiset vaatteet
Autot, ylempi:
- ei luksusmalleja vaan laadukkaita uudehkoja merkkiautoja, esim. VW, Skoda, Volvo,
vs. alempi:
- vanhoja luksusmalleja, yleensä loppuunajettu vanha mersu tai bmw
- vaihtoehtoisesti uusi edullinen karvalakkimalli, BYD, Nissan, tms.
Suurin ero ehkä keskusteluissa. Ylemmässä keskiluokassa ei puhuta rahasta kuin hyvin pienissä piireissä.
Voi jeesus, enpä ole pahempaa potaskaa lukenut hetkeen.
Ja esimerkki lääkärillä voi olla tämä tyypillinen tilanne, missä taloudellinen ja koulutuksellinen luokkamatka on usein helpompi tehdä kuin kulttuurinen luokkamatka.
Monet ensimmäisen sukupolven akateemiset kuvaavat tunnetta, että he elävät tavallaan kahdessa maailmassa. Työpaikalla he hallitsevat akateemisen ympäristön normit, mutta perheen ja vanhojen ystävien kanssa he palaavat vanhaan kieleen, huumoriin ja käyttäytymiseen. He eivät täysin kuulu enää lähtöympäristöönsä, mutta eivät myöskään tunne itseään täysin omaksi uudessa ympäristössä.
Sosiologiassa tästä puhutaan joskus myös "kahden maailman välissä olemisena" tai "luokkamatkan välitilana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu ylempään keskiluokkaan, mutta meillä on kaksia piirejä, johtuen erinäisistä syistä.
Ylemmän keskiluokan erottaa hyvin esim. sukujuhlissa
Ylemmän luokan keskustelun aiheet:
- taide
- museot
- matkailu (kaupunkikohteet ja vastaavat kulttuurikohteet)
- kulttuuri yleensäkin
- ravintolat ja ruuanlaitto laadukkaista raaka-aineista
- koulutus, työ
- maraton, pyöräily, golf, purjehdus, vaellus
vs. alemman:
- autojen rassaus
- raha
- Kreikan tai Thaimaan loma
- kissat ja koirat
- Jysk ja Rusta
- jumppa, kuntosali, höntsäpallo, tankotanssi
- politiikka
- ruokakaupat
Pukeutuminen, ylempi:
- silitetyt vaatteet
- kauluspaidat, oikeat housut (ei farkut tms.), pikkutakki
- luonnonmateriaalit
- lapsilla siistit vaatteet, pojilla vähintään pikeepaidat
- ei trikoota tai collegevaatteita
- nahkaiset kengät, sävysävyyn laukut, hillityt korut jos ollenkaan
- ei tissivakoja tai minihameita
vs. alempi:
- t-paidat, farkut
- trikootunikat
- paitulit
- lenkkarit
- minihameet, tissivaot
- muovisen näköiset korut tai kullatut isot korut
- räikeät kuosit ja kuluneet, ryppyiset vaatteet
Autot, ylempi:
- ei luksusmalleja vaan laadukkaita uudehkoja merkkiautoja, esim. VW, Skoda, Volvo,
vs. alempi:
- vanhoja luksusmalleja, yleensä loppuunajettu vanha mersu tai bmw
- vaihtoehtoisesti uusi edullinen karvalakkimalli, BYD, Nissan, tms.
Suurin ero ehkä keskusteluissa. Ylemmässä keskiluokassa ei puhuta rahasta kuin hyvin pienissä piireissä.
Kuvauksesi perusteella kuulun ylempään keskiluokkaan. En kuitenkaan ole akateeminen, keskiasteen tutkintoja on kolme. Lukion suoritin ja kirjoitin ylioppilaaksi. Asun velattomassa omakotitalossa maaseudulla, sitä olen remontoinut ja pitänyt hyvässä kunnossa. Minulla on yli 20 vuotta vanha auto. Työelämästä jäin pois muutamia vuosia sitten kun sain sen verran perintöä ettei tarvitse saada palkkaktuloja, en myöskään ilmoittautunut työttömäksi = en hakenut enkä siis saa minkäänlaisia tukia.
Aivan typeriä ja lapsellisia tuollaiset tiukat kriteerit mistä voisi muka päätellä mihin luokkaan kukin kuuluu. Vanhempani olivat akateemisia ja koti ns kulttuurikoti, ei ne intressit ja mielenkiinnon kohteet ja arvot mihinkään kadonneet vaikka itse en akateemisista opinnoista ja urasta välittänytkään. Ja huom! samat harrastukset, pukeutuminen jne voi olla vaikka ihminen olisi työväenluokkaa juuriltaankin. Ja akateeminen voi olla täysjuntti kaikin tavoin vai olisiko moukka parempi sana.
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu ylempään keskiluokkaan, mutta meillä on kaksia piirejä, johtuen erinäisistä syistä.
Ylemmän keskiluokan erottaa hyvin esim. sukujuhlissa
Ylemmän luokan keskustelun aiheet:
- taide
- museot
- matkailu (kaupunkikohteet ja vastaavat kulttuurikohteet)
- kulttuuri yleensäkin
- ravintolat ja ruuanlaitto laadukkaista raaka-aineista
- koulutus, työ
- maraton, pyöräily, golf, purjehdus, vaellus
vs. alemman:
- autojen rassaus
- raha
- Kreikan tai Thaimaan loma
- kissat ja koirat
- Jysk ja Rusta
- jumppa, kuntosali, höntsäpallo, tankotanssi
- politiikka
- ruokakaupat
Pukeutuminen, ylempi:
- silitetyt vaatteet
- kauluspaidat, oikeat housut (ei farkut tms.), pikkutakki
- luonnonmateriaalit
- lapsilla siistit vaatteet, pojilla vähintään pikeepaidat
- ei trikoota tai collegevaatteita
- nahkaiset kengät, sävysävyyn laukut, hillityt korut jos ollenkaan
- ei tissivakoja tai minihameita
vs. alempi:
- t-paidat, farkut
- trikootunikat
- paitulit
- lenkkarit
- minihameet, tissivaot
- muovisen näköiset korut tai kullatut isot korut
- räikeät kuosit ja kuluneet, ryppyiset vaatteet
Autot, ylempi:
- ei luksusmalleja vaan laadukkaita uudehkoja merkkiautoja, esim. VW, Skoda, Volvo,
vs. alempi:
- vanhoja luksusmalleja, yleensä loppuunajettu vanha mersu tai bmw
- vaihtoehtoisesti uusi edullinen karvalakkimalli, BYD, Nissan, tms.
Suurin ero ehkä keskusteluissa. Ylemmässä keskiluokassa ei puhuta rahasta kuin hyvin pienissä piireissä.
Skoda ei ole laatuauto, ei ole koskaan ollut eikä ole. Se on VW-konsernissa halpisauto joka on Suomessa onnistuttu brändäämään fiksujen ihmisten volkkariksi. Ei tartte mennä kun johonkin Viroon niin Skoda on edelleen itäauto eikä kiinnosta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista sitten ajattelet tai luulet ylemmän keskiluokan elämän olevan?
Oman kokemukseni mukaan ylempään keskiluokkaan kuuluvat ihmiset eivät ole aina samanlaisia, tässäkin keskustelussa on itselleni ihan outoja stereotypioita mitä yhdistetään ylempään keskiluokkaan. Että puheenaiheet olisivat taide, museot, poliittiset keskustelut, lapsia erityisesti ohjattaisiin tiettyihin oppilaitoksiin ja muita vaihtoehtoja pidettäisiin alempiarvoisina ja että vapaa-ajalla käytäisiin oopperassa, baletissa ja konserteissa, lomilla käytäisiin kulttuurikohteissa. En tiedä onko tällaisia ihmisiä oikeasti, ehkä.
Elämä on kuitenkin ollut aika erilaista. Lapsuudenperheessä vanhemmilla on kyllä yliopistotutkinnot ja koulutukseen suhtauduttiin positiivisesti, lapsia kannustettiin koulussa, mutta ei meitä ole koskaan painostamalla ohjailtu esimerkiksi lukioon ammattikoulun sijaan, tai yliopistoon. Meillä neljästä lapsesta kolme valitsi lukion ja yksi ammattikoulun. Harrastuksiakin oli aika kaikenlaisia, soittotunneista lennokkikerhoon ja partiosta taitoluisteluun. Omassa lapsuudessa teatterissa, baletissa, museoissa tai konserteissa käyminen oli aika tavallista, en osaa nähdä niitä mitenkään ylempinä asioina. Lomamatkojakin oli mökkeilystä kaupunkilomiin, laivaristeilyistä sekä automatkoista rantalomiin Thaimaassa.
En ole nähnyt yhdessäkään ylemmän keskiluokan perheessä mitään maisteri- tai tohtoritodistuksia seinällä. Ne ovat itsestäänselvyys eikä mikään ihmeellinen tai pröystäiltävä asia. Lentolupakirjat seinillä niissä perheissä, missä on kivuttu pienistä maalaiskunnista helsinkiläisiksi boomereiksi ja yritetään epätoivoisesti osoittaa että nyt ollaan ponnisteltu vähän parempiin piireihin. Vaikka palkkataso olisi kohtuullinnen, niin taskussa saatta olla vain vanha opistotason tutkinto ja ikuinen haava maalaiseksi leimaamisesta.
Täällä on jo hyvin lueteltu ylemmän keskiluokan piirteitä, mutta kyllä usein erottaa onko duunaritaustasta vai vanhemmat jo ylempää koulutus- ja varallisuustaustaa. Ponnistajat erottaa usein siitä, että pidetään tyhjästä meteliä – ulkonasyömisestä, illallistilaisuuksista, kirjajulkkareista ja karonkoista kerrotaan äänensävyllä, mistä huokuu se ettei ole ihan peruspäivä kyseessä. Myös kulttuuritietämystä voidaan päälleliimatusti ujuttaa sellaisiin tilanteisiin, mihin aiheet ei sovi: halutaan vähän osoittaa, että kyllä minä tiedän, vaikka asia olisi väkisin opeteltua eikä pystytä spontaanisti osallistumaan keskusteluihin taiteesta. Myös vaatetus (silitetyt, istuvat, laadukkaat matetiaalit), pöytätavat (etiketti halussa, ihan sama syödäänkö kotitekoisia eväitä yksin vai laadukkassa ravintolassa seurassa) ja laaja ymmärrys eri elämän osa-alueista (keskustelutaidot, yleissivistys, ei olla eletty tynnyrissä vaan ymmärretään eri maailmankulttuureita ja elämäntapoja), näkyvät ja kuuluvat = kokonaisuus paljastaa, onko toimet normeja vai harkittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On typerää pitää lukiota tai yliopistokoulutusta "parempana" kuin ammattikoulua, ja samalla yrittää mollata esimerkiksi niitä ammattikoulun käyneitä. Mikä tarve joillain ihmisillä on sellaiseen? Oikeasti itsevarma ja tyytyväinen ihminen tuskin tekee sellaista.
Joskus luin semmosen suomalaisesta luokkayhteiskunnasta kertovan kirjan jonka mukaan nykyään ihmisten luokittelu on tietyllä tavalla hankalampaa kuin ennen, koska melko vähävaraisellakin ihmisellä voi olla valtavasti kulttuurista pääomaa ja toisaalta ihmisellä joka sanoo kananrintaa kanantissiksi voi olla tolkuttomasti rahaa. Ei se silti tee tästä jälkimmäisestä yläluokkaisempaa tai toisaalta edeltävä ihminen ei putoa työväenluokkaan.
Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin).
Olen itse korkeasti koulutettu nainen, mutta minulla ei todellakaan ole porvariston hillityä charmia. Olen aivan liian äänekäs ja liikaa sellaiseen. Toisaalta olen aina rakastanut teatteria ja klassista musiikkia. Pukeudun tyylikkäästi ja siististi, mutta kiroilen paljon ja silti olen jotenkin homssuinen, hallitsematon ulkomuodoltani. Kiroilu on mielestäni junttia, mutta en vaan osaa lopettaa. Pidän moniakin asioita rahvaanomaisena, mutta toisaalta katselen paljon telkkaria. Rahaa on ja nimenomaan perittyä omaisuutta, mutta silti kyllä tiedostan, että ne työkaverit joiden perheessä on korkeakoulutettua väkeä sukupolvi toisen jälkeen on musta jotenkin kaukana. Ei sitä oikein osaa selittää. Ja samalla tiedostan, että vaikka meidän naapuri on mua huomattavasti varakkaampi, hän on sellainen nousukasmainen tyyppi jolla on rahaa, mutta huonot hampaat ja viinakaupasta haetaan mieluummin kossu kuin viiniä. Mukava kaveri hänkin, ei siinä mitään, mutta kyllä ne erot siellä taustalla vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ” risaset” vaatteet ja ulospäin ei kyllä kukaan tiedä, että olemme rikkaita.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista sitten ajattelet tai luulet ylemmän keskiluokan elämän olevan?
Oman kokemukseni mukaan ylempään keskiluokkaan kuuluvat ihmiset eivät ole aina samanlaisia, tässäkin keskustelussa on itselleni ihan outoja stereotypioita mitä yhdistetään ylempään keskiluokkaan. Että puheenaiheet olisivat taide, museot, poliittiset keskustelut, lapsia erityisesti ohjattaisiin tiettyihin oppilaitoksiin ja muita vaihtoehtoja pidettäisiin alempiarvoisina ja että vapaa-ajalla käytäisiin oopperassa, baletissa ja konserteissa, lomilla käytäisiin kulttuurikohteissa. En tiedä onko tällaisia ihmisiä oikeasti, ehkä.
Elämä on kuitenkin ollut aika erilaista. Lapsuudenperheessä vanhemmilla on kyllä yliopistotutkinnot ja koulutukseen suhtauduttiin positiivisesti, lapsia kannustettiin koulussa, mutta ei meitä ole koskaan painostamalla ohjailtu esimerkiksi lukioon ammattikoulun sijaan, tai yliopistoon. Meillä neljästä lapsesta kolme valitsi lukion ja yksi ammattikoulun. Harrastuksiakin oli aika kaikenlaisia, soittotunneista lennokkikerhoon ja partiosta taitoluisteluun. Omassa lapsuudessa teatterissa, baletissa, museoissa tai konserteissa käyminen oli aika tavallista, en osaa nähdä niitä mitenkään ylempinä asioina. Lomamatkojakin oli mökkeilystä kaupunkilomiin, laivaristeilyistä sekä automatkoista rantalomiin Thaimaassa.
Minä kasvoin työväenluokkaisessa perheessä. Olin ainoa, rakastettu lapsi. Ei ollut koskaan maksettuja harrastuksia, koska vanhemmilla ei ollut niihin varaa. Luin paljon ja leikin paljon ihan yksikseni. Olin pienestä pitäen kiinnostunut historiasta, joten muesoissa me käytiin paljon ja keskiaikaisissa kirkoissa ja linnoissa. Teatterissa ei käyty ikinä. Kesäteatterissa jossain työväenteatterin kesälavalla joskus, mutta ei ikinä varsinaisessa teatterissa. Eikä todellakaan konserteissa tai baleteissa. Elokuvissakin vasta kun olin jo isompi ja menin kavereiden kanssa eikä niitäkään montaa kertaa ollut. Lomilla oltiin kotona tai isovanhemmilla. Myöhemmin sitten halvoilla lähialuematkoilla. Vanhemmilla ei ole kielitaitoa, niin ei kovin kummoisiin pystytty ja sitä rahaakaan ei ollut. Omat vanhemmat olivat ihan tavallisia duunareita. Ei ollut sosiaalisia ongelmia ja oli paljon rakkautta ja tukea minulle. Pärjäsin koulussa erinomaisesti. Nykyisin olen tuplamaisteri ja hyvissä töissä. Olen varakas ja puolisoni jo jopa rikas, ylempää keskiluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin. Onko sama lääkäri miltei naapurina meillä? Korttelin hienoin talo, mutta puuhastelee ulkona Uuno Turhapuro vaatteissa. Sisällä usein kokonaan alasti, valot päällä verhot auki. On oman erikoisalansa huippuosaaja, mutta ei oikein tiedä sitten muusta ja puhuu kuin jääkiekkoilija.
Saattaa olla kirjon kavereita, mutta ei se haittaa jos osaa hommansa.
Onko oman yhteiskuntaluokan miettiminen tyypillistä erityisesti naisille, vai onko se ominaista vain omassa suvussani? Tätä olen pohtinut kun olen tarkkaillut siskojeni ja tätieni käyttäytymistä.
Kumpikin isoisäni oli kotoisin sivistyneistä suvuista joissa oli pappeja, sotilaita, valtiopäivämiehiä ja tutkijoita. He naivat duunariperheistä puolisot itselleen. Isänäitini, joka siis oli saavuttanut yhteiskunnallisen asemansa ilman mitään henkilökohtaista meriittiä pelkästään naimalla ylöspäin, punnitsi tyttäriensä puolisoehdokkaat taustojen perusteella. Yksi tädeistäni joutui lopettamaan seurustelun kun miesehdokas ei ollut tarpeeksi kouluttautuneesta kodista. Äidinäitini oli avarakatseisempi, mutta äitini puoleiset tädit vahtasivat toisiaan eivätkä hyväksyneet toistensa kumppaneita, jos syntyperä oli liian vaatimaton. He jotenkin hyväksyivät enoni vaimon, mutta puhuivat hänestä usein väheksyvään sävyyn. (Äitini oli tässä suhteessa poikkeus siskojensa keskuudessa.)
Siskonikin on hyvin luokkatietoinen eikä ole hyväksynyt nykyistä puolisoani jostain syystä, ja epäilen sen johtuvan hänen syntyperästään.
Suvun naiset ovat hyvin kiinnostuneet sukututkimuksesta nimen omaan tärkeilymielessä. Minuakin kiinnostaa suvun vaiheet, mutta puhtaasta mielenkiinnosta.
Molempien vanhempieni sukujen miehet taas ovat aina olleet letkeitä ja tulleet juttuun kenen tahansa kanssa. Lasten ja sisarusten puolisoissa on kiinnostanut henkilökohtaiset ominaisuudet, ei sukutausta, muuten kuin korkeintaan kuriositeettina.
Kiinnostaisi muiden kokemukset. Tämä käytös voi olla tyypillistä sellaisille naisille jotka ovat kokeneet luokkanousun avioliiton kautta. Ehkä koulutuksen ja työn kautta nousseet naiset ovat erilaisia?
Miten luokittelisitte minut? Cis-mies, lyhyt tukka, lyhyt parta, ei tatuointeja. Pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitaan. Ei käytä kravattia koskaan, paitsi jos se on aivan välttämätöntä. Harrastukset mökkeily, tietokonepelaaminen sekä pyöräily. 2 alaikäistä lasta. Kuuntelee spotifystä vanhaa rockia, klassista, jazzia sekä 60-80-luvun iskelmää. Ei käy teatterissa, konserteissa eikä baletissa. Katsoo joskus harvoin lineaari tv:tä, urheilu ei kiinnosta. Katsoo joskus Netflixiä, mutta enimmäkseen lukee internetistä mielenkiintoisista aiheista.
Molemmilla vanhemmillani on akateeminen loppututkinto. Toinen oli töissä virkamiehenä ja toinen yrittäjänä. Kotona kerättiin taidetta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja olen aikoinaan työskennellyt alalla muutamia vuosia. Nykyään pääasiallinen työni ja intohimoni on puusepäntyöt, mutta en tee niitä rahan takia. Sivutyöni on sijoittaminen, se on mielenkiintoista ja elätän sillä perheeni.
Asun Etelä-Suomessa 130-vuotiaassa perityssä kaupunkitalossa. Talossa on makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi kirjastohuone, sisäkasvihuone sekä erillinen tv-huone. Talossa on puutarha ja suihkulähde. Minulla on peritty kesähuvila hehtaarin tontilla järven rannalla Etelä-Suomessa. Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa.
Sukunimeni on tavallinen suomalainen. Suvustani on tehty sukututkimusta. Viimeisin aatelinen esiäiti on kuollut 1900-l alussa. Olen sukua Kustaa-Vaasalle ja 1400-l Norjan kuninkaille, mutta samalla myös sukua 1800-l mäkitupalaisille ja kuolipa yksi esi-isäni nälkään 1867.
Mikä on tuomio? Ylempää vai alempaa?
"Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin)".
Näin on, mutta tästä tuli mieleen sellainen tilanne, mitä tuolla yksi kommentti tai pari oli viittauksena siihen sydämen sivistykseen tai sivistyksen karttumiseen ylipäätään. Kun huomioidaan, että monet tuollaiset 75+naiset eivät ole saaneet virallista koulutusta tai eivät ole kulttuurillista pääomaa hankkineet kulttuuritapahtumien kautta, mutta vaikuttavat kuitenkin sivistyneiltä, älyllistä pääomaa omaavilta? mistä se sitten on kertynyt? se on voinut kertyä radion ajankohtaisohjelmia kuuntelemalla, tarinoiden kuuntelemisella ja niiden ymmärtämisellä, tai käytännön asioiden kautta matemaattis-loogisuus on kasvanut. Jotenkin nyt karkasi ehkä tässä(kin) ketjussa ajatus kulttuurisesta pääomasta (sivistys, tavat, maut) johonkin sellaiseen, minkä voisi saavuttaa vain akateemisen tai ylemmän keskiluokan taustan kautta, avulla? Kun toisinaan taas tuntuu yllättävältä ns jouduttuaan tekemiseen itsensä statussignaalien kautta ylempään luokkaan luokittelevien kanssa, jotka muodollisesti hallitsevat kyllä joo ryhmän normit, mutta hyvin onttoa on kulttuurillinen pääoma, se todellinen sivistys, se mitä tuossa toisessa kommentissa oli mainittu, laaja-alainen ymmärrys ympäröivästä maailmasta, eikä tynnyrissä kasvamista, mihin näyttävät usein jäävän itsensä yläluokkaan luokittelevatkin, ei vain ne toisissa ketjuissa mollatut "persut". Pääomia on monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole puheenaihe, tai edes tärkeä, vaan varallisuus.
Asuntolainaa ei ole paljon, koska sitä ei juuri tarvita: rahaa on jo valmiiksi.
Kun muut vertailevat korkokattojaan, ei osallistu keskusteluun (velaton omistusasunto Helsingissä).
Yksityinen sairausvakuutus - 80-luvulta (lapsuudesta) asti.
Vanhempien tohtorin miekat seinällä
Seinät täynnä vanhempien maisterin- ja tohtorin todistuksiaEi niitä todistuksia laiteta kodin seinälle kuin joissain amerikkalaisissa elokuvissa!
Minun vanhempieni kodissa ne ovat kehystettyinä yhden huoneen seinällä. Samoin jotain kunniakirjoja yms.
Kyllä laitetaan.Meillä maalla varastohuoneen seinällä
En ole koskaan nähnyt mitään todistuksia kenenkään seinällä. Ei se ole suomalainen tapa, amerikkalaisissa elokuvissa sitä näkee.
Kun olin Nokialla töissä, tiimissä oli yksi amerikkalainen ja yksi saksalainen tohtori. Heitä ärsytti suomalainen tasa-arvo, kaikkia puhuteltiin etunimillä eikä kukaan noteerannut heidän arvoaan. Heidän piti vaatimalla vaatia että käyntikorteissa luki nimen ja toimenkuvan lisäksi myös Doctor.
Vierailija kirjoitti:
On typerää pitää lukiota tai yliopistokoulutusta "parempana" kuin ammattikoulua, ja samalla yrittää mollata esimerkiksi niitä ammattikoulun käyneitä. Mikä tarve joillain ihmisillä on sellaiseen? Oikeasti itsevarma ja tyytyväinen ihminen tuskin tekee sellaista.
Ei siinä ole mitään typerää. Ammattikoulu on vähemmän vaativa ja niissä opiskelee keskimäärin vähemmän lahjakkaita ihmisiä. Ei faktat miksikän muutu vaikka niistä ei pidä.
Minä tein toisenlaisen luokkasiirtymän. Isäni oli asiantuntijatiimin vetäjä ja pukeutui aina kravattiin töihin lähtiessään. Äitini oli tutkija ja arvostettu omalla alallaan. Kouluttauduin, ja koulumenestykseni pohjalta minuunkin kohdistui odotuksia.
Olen perinyt vanhemmiltani velattoman talon. Työskentelen asiantuntijatehtävissä ilman stressiä ja mielenkiintoa edetä uralla. Toimistossa minulla on reisitaskuhousut, T-paita/huppari ja jalassa Converset. Työelämästä en ole löytänyt mitään mikä sytyttäisi kunnianhimon. Kaikki mikä elämässäni on mielenkiintoista kohdistuu vapaa-ajan harrastuksiini.