Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (682)
Vierailija kirjoitti:
Näissä luokkakeskusteluissa käy lähes aina samalla tavalla. Heti kun yritetään puhua ilmiöistä, tilastoista tai väestötason eroista, joku ryntää paikalle kertomaan yhdestä tuntemastaan poikkeuksesta.
"Työväenluokka ei ole yhtään epäterveellisempi kuin yläluokka, koska tunnen siivoojan, joka harrastaa triathlonia." Tai: "Ei yläluokka ole sen koulutetumpaa, koska naapurin toimitusjohtaja kirjoittaa Facebookiin yhdyssanavirheitä."
Aivan kuin kukaan olisi väittänyt, että jokainen yksilö käyttäytyy täsmälleen luokkansa keskiarvon mukaisesti.
Tässä näkyy mielestäni yksi suurimmista eroista siinä, miten ihmiset hahmottavat maailmaa. Osa ymmärtää, että yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkastellaan ryhmätasolla. Osa taas pystyy käsittelemään vain yksittäisiä tapauksia. Jos tilastollinen havainto kumoutuu yhden vastaesimerkin löytyessä, silloinhan mitään yhteiskuntatiedettä, markkinatutkimusta tai vaikkapa lääketiedettä ei voisi olla olemassa.
Ei kukaan väitä, etteikö työväenluokasta löytyisi kulttuuriharrastajia tai yläluokasta elämäntapasairaita. Kysymys on siitä, mitä ryhmätasolla keskimäärin tapahtuu. Se on täysin eri keskustelu.
Ja ennen kuin joku kertoo serkkunsa metallimiehestä, joka lukee ranskalaista filosofiaa alkuperäiskielellä, tai lakimiehestä, joka syö joka päivä nakkikastiketta, niin juuri siitä tässä puhun.
Vanha sanonta kuuluu, että alaluokka puhuu ihmisistä, keskiluokka asioista ja yläluokka ilmiöistä. Kärjistys toki, mutta tämänkin ketjun perusteella siinä on enemmän perää kuin moni haluaisi myöntää.
Ei tarvitse olla mikään sosiaaliitti tai Einstein havaitakseen, että ihmisten erilaiset tyylit elää ovat räjähtäneet viimeisten vuosikymennten aikana. Pelkästään sen vuoksi, että meillä äärettömän paljon enemmän mahdollisuuksia valita ja ostovoimaa. Se on johtanut luokkaerojen samentumiseen. Kuten sanottu, jos joitakin arkkityyppejä löytyy, se ei tarkoita että yhteiskunnalliset luokat tänä päivänä enää näyttelisivät minkäänlaista merkittävää roolia. Mutta kuuroille korville tämä menee, koska olet mielessäsi päättänyt toisin. Tilastoissa pitää aina ottaa huomioon myös varianssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä luokkahulluus on kyllä sangen viihdyttävää....terveisin keskinkertainen myöhäiskeski-ikäinen mies keskiluokan keskeltä......valaisin keittiössä on Yki Nummen muttei siivekäs. :)
Vierailija kirjoitti:
tämä luokkahulluus on kyllä sangen viihdyttävää....terveisin keskinkertainen myöhäiskeski-ikäinen mies keskiluokan keskeltä......valaisin keittiössä on Yki Nummen muttei siivekäs. :)
Onhan yläluokkaisuudessa sellaista mukaa ajan patinaa ja romanttisuuttakin. "Ylempää" keskiluokkaa tuloilta, mutta syön usein 50 centin ikea lautaselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole mitään luokkayhteiskuntaa, briteistä voit mennä etsimään jos sitä kaipaat.
Minkä ikäisiä te oikein olette?
Millä nimellä sitä sitten halutaankin kutsua, Suomessa muodollinen tasa-arvo on korkea, mutta kulttuurinen ja sosiaalinen kerrostuneisuus on edelleen selvästi havaittavissa. Tuo jälkimmäinen kuvaa hyvin ilmiötä, jossa ihmiset ovat lain edessä samanarvoisia, mutta eivät välttämättä elä samoissa maailmoissa. Yliopistopiireissä, yrittäjäverkostoissa, taidekentällä, duunariammateissa ja vaikkapa finanssialalla syntyy omia normeja, ihanteita, puhetapoja ja statusjärjestelmiä. Ne eivät ole virallisia luokkia, mutta käytännössä ne toimivat usein hyvin samalla tavalla kuin luokat ovat toimineet historian aikana.
"Luokkamatka" on Suomessa melko vakiintunut käsite. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö siirtyy kasvuympäristönsä sosiaalisesta kerrostumasta toiseen, jos siis tekee ns aidon luokkamatkan.
Iloisesti menee sekaisin taloudellinen asema (tulot, varallisuus, ammatti), sosiaalinen asema (verkostot, status, vaikutusvalta), kulttuurillinen asema (koulutus, sivistys, maku, harrastukset, puhetapa) Moni suomalainen torjuu sanan "luokkayhteiskunta", koska ajattelee sitä vanhassa merkityksessä: aristokratia, aatelisto, työväenluokka ja lähes periytyvät yhteiskuntaluokat. Mutta jos asiaa tarkastellaan sosiologisesti, Suomessa on edelleen varsin selkeitä kerrostumia.
Kaksi samantuloista ihmistä voivat kuulua täysin eri "luokkaan":
toinen lukee kirjallisuutta, käy museoissa ja keskustelee politiikasta
toinen käyttää saman tulotason vapaa-aikaan, moottoripyöriin tai urheiluun
Kyse ei ole paremmuudesta vaan erilaisesta kulttuurisesta pääomasta.
Lääkäri ja menestyvä autokauppias voivat ansaita saman verran, mutta heidän verkostonsa, harrastuksensa, arvonsa ja sosiaaliset ympäristönsä voivat olla hyvin erilaisia.
Jos taas puhutaan juuri siitä ilmiöstä, että ihminen pyrkii omaksumaan tietyn ryhmän tapoja, makuja ja käyttäytymistä, sosiologiassa käytetään käsitteitä:
aspirationaalinen ryhmä, statussignaalit, kulttuurinen jäljittely, sosiaalinen nousu, Eli luokkamatka, ja siihen ap pyysi apuja, miten pystyisi omaksumaan aspirationaalisen viiteryhmän tapoja yms.
Mutta entäs jos ne ovatkin samanlaisia? Haette koko ajan eroja mutta entäs jos lääkäri ja muurari harrastavat kumpikin vaikkapa perhokalastusta ja laulavat kirkkokuorossa? Tai moottoripyöräilyä ja pienoismallien rakentamista? Mitäs sitten tehdään?
Usein eri luokille on eri harrastusryhmät samassa lajissa, esim. työväen kuoro vs. akateemiset laulajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen tätä ketjua ja kiitän luojaani siitä, että kaikki vaatteeni ovat kirpparilta. Säästän selvää rahaa ja samalla onnistun karkottamaan nämä luokkapyrkyrikiipijä-idiootit ympäriltäni. Win-win! Käärikää kermapersefasistit itsenne beigeen merinovillaan vaikka päästä varpasiin kun kyräilette ja luokittelette toisianne - meikä nauttii kesästä ja elämästä, riettaasti tokmannin kirjavat crocsit jalassa. Kuulkaa - ei ole käärinliinoissa taskuja ja samallatavalla madot syövät sekä rikkaan, että köyhän. Eivät ne mässyttäessään kysele, että olihan tällä nyt varmasti Lokkivalaisin, olihan?
Minä sen sijaan ajattelen että elämä on lyhyt joten miksi en haluaisi kauneutta ympärilleni jos se on mahdollista. Miksi viettää lyhyen elämänsä päivät crocseissa?
Luonto, musiikki, taide ja ihanat ihmiset ovat kauneutta ympärilläni. En pidä katsetta varpaissani, enkä siinä omassa navassa päivää pitkää. Jalassa pidän jalkineita, jotka hyvältä tuntuvat. Elämä menee haaskoon kytätessä, mikä on sosiaalisten ympyröitten nokkimajärjestys - minä hengaan vain niitten kanssa, joista tykkään. Nirppanokista en tykkää ja niistä pääsee kätevästi eroon kun ei pelaa heidän typeriä pelejään. Jos joku haluaa maksaa ylihintaa aivan tavallisista kuteista vain siksi, että niissä leima kertomassa, että tästä muuten sitten maksettiin jumalattomasti ylihintaa - niin siitä vaan. Minulle luksusmerkit kertovat typeryydestä ja hengen köyhyydestä, joka on minulle se suurempi synti, kuin taloudellinen köyhyys.
Minä en käy töissä. Minä matkustan ja käyn paikoissa. Vuosia menin eräjormana (olen jormeliina) ja kyllä se vaikuttaa korvienväliin. Sitten kun pukeutuu asianmukaisesti johonkin tilaisuuteen, vetää korkkarit jalkaan ja laittaa hiukset kiehkuralle huomaa kuinka selkä oikenee ja kävelytyyli hienonee.
Hienot vaatteet ovat kunnioitus itseään ja kanssaihmisiä kohtaan. Yritin vuosikymmenen leikkiä muuta.
No tottakai osaan minäkin erikoistilaisuuteen pukeutua - se on kunnioitusta tilaisuuden järjestäjää kohtaan. Myös teatteriin, taidenäyttelyyn ja konserttiin mennessäni panostan siistiin olemukseen kunnioituksesta taiteilijan työtä kohtaan koska luoja tietää, ettei sitä kunnioitusta nyky-yhteiskunnassa liiemmin osoiteta. Silloin riittävät siistit, itselleni kauniisti istuvat vaatteet. Pönötys siksi, että muut osaisivat lokeroida sinut johonkin myyttiseen "parempien" ihmisen listaan on merkki luonteen heikkoudesta. Lisäksi ajatus siitä, että toiset ovat arvokkaampia kuin toiset perustuen lompakon paksuuteen, siihen onko saanut terveenä syntyä ja kasvaa ja siihen, putkahtiko maailmaan Vähä-humppilan teollisuusalueelle vai Helsingin parastipaikalle, on sivistykselle vieras ja äärimmilleen vietynä johtaa fasismiin. Hyi olkoon.
Yhteiskuntaluokat eivät ole paremmusjärjestys. Eri luokissa ollaan erilaisia. On erilaiset arvot, elämäntavat, elämänpiiri, maku jne.
Luepa tätä ketjua tarkemmin. Se, että sinun silmissäsi ihmisillä ei ole paremmuusjärjestystä ei tarkoita sitä, etteikö nykyisen yhteiskunnan kermapersefasistien mielestä tuota järjestystä olisi. Tutustu "yläluokkalaisiin" päätöksiin, joilla on entisestään kurjistettu jo kärsivien elämää, lykätty lapsia köyhyyteen ja viety ruoka vanhusten suusta. Ja täällä jengi keskustelee siitä, miten voisi parhaiten samaistua tuohon beigeen, ahneeseen merinovillamassaan.
Rahalla ei ole isänmaata, eikä sillä voi ostaa sivistystä - taulun sillä saa ja konserttilipun, muttei silmiä, joilla nähdä, korvia, joilla kuulla ja sielua, jolla ymmärtää. Kun minä menen konserttiin, teatteriin ja taidenäyttelyyn, menen nauttimaan siitä mitä alan taitaja tahtoo tarjota. En mene sinne kuikuilemaan missä ovat minun ah niin elitistiset tuttuni ja naapurini - sillä minä tiedän, missä minun tuttuni ovat: he ovat siellä lavalla, tekemässä koulutustaan vastaavaa työtä ainoastaan rakkaudesta lajiin. Ja kermaperseet kuittaavat siitä, että istuvat yhdessä kokouksessa murustamassa viineriä sen rahamäärän, jolla se korkeakulttuuria tuottava kaveri eläisi kuukauden.
Juu, ei kiitos. Pitäkää lokkilamppunne, perkeleet.
Lähinnä tästä välittyy sinun katkeruutesi ja ikävä ajattelu muista, erilaisista ihmisistä.
Se, että jossain luokassa ajatellaan ja toimitaan eri tavalla kuin sinä, vaikka käydään siellä teatterissa, ei tee siitä ryhmästä toista parempaa, vaikka sinä tunnutkin niin ajattelevan. Projisoit sitten tuota omaa, katkeraa ajatusmaailmaasi niihin muihin ihmisiin ja kuvittelet että he ajattelevat olevansa sinun yläpuolellasi.
Tässä on nyt vain ja ainoastaan kyse sinun omista ikävistä ennakkoluuloistasi.
Ottaako koville, kun statussymboleilla ja poseeramisella ei saakaan automaattisesti kunnioitusta? Kulttuurialalla harvemmin saa - siellä kun pitää oikeasti olla lahjoja ja osata jotain: muutakin, kuin sanoa "pappa betalar".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella ärsyttävää tämä keskustelu. Suomessa ei sinänsä ole enää luokkia. Luokat aika pitkälti poistuivat, kun maanomistus joskus v. 1920 paikkeilla vapautui kartanonherroilta. Sen jälkeen suomalaiset ovat saaneet viljellä omaa maataan ja koittaa kartuttaa itse omaisuuttaan.
Nykyisin niin köyhät kuin rikkaatkin käyvät samoissa kaupoissa, pukevat päälleen samanlaisia vaatteita, syövät pitkälle samantyyppistä ruokaa, opiskelevat samoissa kouluissa ja kaikenlaisissa oppilaitoksissa. Vaatteista, autosta tai kodista et pysty näkemään, kenellä on miljoonat tilillä. Tietenkin aivan äärihenkilöt saattavat korostua, mutta jos nyt kuitenkin puhutaan 90% prosentista suomalaisia, jotka eivät ole kumpaakaan äärilaitaa. Suurin osa käy Prismassa / LIdlessä ja kesäisin mökillä ja silloin tällöin etelässä. Elintasoerot ovat todella pienet.
Elämä on hyvää ilman miljoonia Suomessa. Olkaamme siihen tyytyväisiä.
Minua taas ärsyttää, että jotkut keskustelijat yrittävät kieltää yhteiskuntaluokkien olemassaolon. Yhteiskuntaluokkia on tutkittu, tilastoitu ja analysoitu satojen vuosien ajan. Hain oman kirjastoni Finnasta suomalaisia teoksia hakusanalla yhteiskuntaluokka, ja sain toistatuhatta hakutulosta. Keksivätkö tutkijat ja kirjailijat kaiken omasta päästään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole mitään luokkayhteiskuntaa, briteistä voit mennä etsimään jos sitä kaipaat.
Minkä ikäisiä te oikein olette?
Millä nimellä sitä sitten halutaankin kutsua, Suomessa muodollinen tasa-arvo on korkea, mutta kulttuurinen ja sosiaalinen kerrostuneisuus on edelleen selvästi havaittavissa. Tuo jälkimmäinen kuvaa hyvin ilmiötä, jossa ihmiset ovat lain edessä samanarvoisia, mutta eivät välttämättä elä samoissa maailmoissa. Yliopistopiireissä, yrittäjäverkostoissa, taidekentällä, duunariammateissa ja vaikkapa finanssialalla syntyy omia normeja, ihanteita, puhetapoja ja statusjärjestelmiä. Ne eivät ole virallisia luokkia, mutta käytännössä ne toimivat usein hyvin samalla tavalla kuin luokat ovat toimineet historian aikana.
"Luokkamatka" on Suomessa melko vakiintunut käsite. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö siirtyy kasvuympäristönsä sosiaalisesta kerrostumasta toiseen, jos siis tekee ns aidon luokkamatkan.
Iloisesti menee sekaisin taloudellinen asema (tulot, varallisuus, ammatti), sosiaalinen asema (verkostot, status, vaikutusvalta), kulttuurillinen asema (koulutus, sivistys, maku, harrastukset, puhetapa) Moni suomalainen torjuu sanan "luokkayhteiskunta", koska ajattelee sitä vanhassa merkityksessä: aristokratia, aatelisto, työväenluokka ja lähes periytyvät yhteiskuntaluokat. Mutta jos asiaa tarkastellaan sosiologisesti, Suomessa on edelleen varsin selkeitä kerrostumia.
Kaksi samantuloista ihmistä voivat kuulua täysin eri "luokkaan":
toinen lukee kirjallisuutta, käy museoissa ja keskustelee politiikasta
toinen käyttää saman tulotason vapaa-aikaan, moottoripyöriin tai urheiluun
Kyse ei ole paremmuudesta vaan erilaisesta kulttuurisesta pääomasta.
Lääkäri ja menestyvä autokauppias voivat ansaita saman verran, mutta heidän verkostonsa, harrastuksensa, arvonsa ja sosiaaliset ympäristönsä voivat olla hyvin erilaisia.
Jos taas puhutaan juuri siitä ilmiöstä, että ihminen pyrkii omaksumaan tietyn ryhmän tapoja, makuja ja käyttäytymistä, sosiologiassa käytetään käsitteitä:
aspirationaalinen ryhmä, statussignaalit, kulttuurinen jäljittely, sosiaalinen nousu, Eli luokkamatka, ja siihen ap pyysi apuja, miten pystyisi omaksumaan aspirationaalisen viiteryhmän tapoja yms.
Mutta entäs jos ne ovatkin samanlaisia? Haette koko ajan eroja mutta entäs jos lääkäri ja muurari harrastavat kumpikin vaikkapa perhokalastusta ja laulavat kirkkokuorossa? Tai moottoripyöräilyä ja pienoismallien rakentamista? Mitäs sitten tehdään?
No, pointti ei tavallaan ole tuossa, että löytyipäs sittenkin eri taloudellisen aseman omaavat saman kulttuurillisen pääoman, koska ap aloitus koskee luokkamatkaa. Kuvauksessasi sekä lääkärin että muurarin lähtöasetelma voi olla tuiki tavallinen kotoisan tasa-arvoisen aatoksen saanut keskiluokkalainen koti, jossa kummassakaan ei ole ilmennyt statussignalointia, eikä heidän nykyinenkään tavoiteltu tai omaksuttu sosiaalinen asema kaipaa muutosta.
Koska he saattavat vain jatkaa kasvuympäristön sosiaalista kerrostumaa taloudellisesta asemasta huolimatta, ja niinhän paljolti ihmiset elävät.
Tämä ketju koskee asiaa, missä kasvuympäristö muodostaa huomattavan poikkeaman sille nykyiselle sosiaaliselle kerrostumalle, ja se että sellaisia huomattaviakin sosiaalisia kerrostumia eri kasvuympäristöjen, taustojen kautta on suomessa, on mielestäni faktaa, eikä sitä poista se, että useat taloudellisella tavalla "luokkamatkan" tehneet näyttävän jatkavan samojen tapojen, mieltymysten, arvojen mukaista elämää, minkä ovat omaksuneet kasvuympäristönsä kautta.
Kun on selkeitä näyttöjä, viitteitä siitä, että ihmisille, eri ryhmille on tärkeää pysyä siinä ryhmässä statusignaalien ym. avulla ja sitten sitä, että on sellaisia arvoja, missä vaalitaan kulttuuripääomaa enemmän kuin statussignaaleja jne. nämä on selvästi nähtävissä ja kuin myös se, että luodaan suhtautumiseroja, oletuksia, sen mukaan, mihin viiteryhmään ja kuinka painokkaasti haluaa ilmaista kuuluvansa juuri siihen "luokka"ryhmään, mikä on se tavoiteltu taso, miten siitä erottaudutaan.
Mielestäni suomessa on oikeasti aika järkyttävänkin erilaiset kulttuurilliset pääomat eri ryhmien välillä, ryhmien alaluokkien osalta, ehkä siitä ei vain haluta myöntää, eikä sitä kulttuuripääomaa saavuteta ainenkaan vain statussignaaleja ilmaisemalla, mikä nyt on pinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella ärsyttävää tämä keskustelu. Suomessa ei sinänsä ole enää luokkia. Luokat aika pitkälti poistuivat, kun maanomistus joskus v. 1920 paikkeilla vapautui kartanonherroilta. Sen jälkeen suomalaiset ovat saaneet viljellä omaa maataan ja koittaa kartuttaa itse omaisuuttaan.
Nykyisin niin köyhät kuin rikkaatkin käyvät samoissa kaupoissa, pukevat päälleen samanlaisia vaatteita, syövät pitkälle samantyyppistä ruokaa, opiskelevat samoissa kouluissa ja kaikenlaisissa oppilaitoksissa. Vaatteista, autosta tai kodista et pysty näkemään, kenellä on miljoonat tilillä. Tietenkin aivan äärihenkilöt saattavat korostua, mutta jos nyt kuitenkin puhutaan 90% prosentista suomalaisia, jotka eivät ole kumpaakaan äärilaitaa. Suurin osa käy Prismassa / LIdlessä ja kesäisin mökillä ja silloin tällöin etelässä. Elintasoerot ovat todella pienet.
Elämä on hyvää ilman miljoonia Suomessa. Olkaamme siihen tyytyväisiä.
Täydellisen yhteiskunta- ja historiatiedoton postaus. Millainen ihminen tällaista potaskaa oikein viljelee. Maanomistuksella ei ole mitään tekemistä yhteiskuntaluokkien kanssa ja mikä tuo ihmeellinen 1920 vuosilukuina on tai kartanonherruus? Suomessa kuten muissakin Pohjoismaissa on aina ollut vapaat talonpojat. Maaorjia oli Keski- ja Itä-Euroopassa ancien regimen aikaan, joka sekään ei ollut mitenkään sama asia kuin yhteiskuntaluokka. Ja se, ett' t'mä kouluttamaton tomppeli ei ole koskaan käynyt omaa kotiaan kummemmissa kodeissa, ei poista sitä, että kodit eroavat ja ihmisten elämä eroaa paljonkin eri yhteiskuntaluokissa. Toki, jos haluaa olla todella brutaali ja todeta, että kaikki syödät ruokaa, voidaan pitää kaikkia prikulleen samanlaisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella ärsyttävää tämä keskustelu. Suomessa ei sinänsä ole enää luokkia. Luokat aika pitkälti poistuivat, kun maanomistus joskus v. 1920 paikkeilla vapautui kartanonherroilta. Sen jälkeen suomalaiset ovat saaneet viljellä omaa maataan ja koittaa kartuttaa itse omaisuuttaan.
Nykyisin niin köyhät kuin rikkaatkin käyvät samoissa kaupoissa, pukevat päälleen samanlaisia vaatteita, syövät pitkälle samantyyppistä ruokaa, opiskelevat samoissa kouluissa ja kaikenlaisissa oppilaitoksissa. Vaatteista, autosta tai kodista et pysty näkemään, kenellä on miljoonat tilillä. Tietenkin aivan äärihenkilöt saattavat korostua, mutta jos nyt kuitenkin puhutaan 90% prosentista suomalaisia, jotka eivät ole kumpaakaan äärilaitaa. Suurin osa käy Prismassa / LIdlessä ja kesäisin mökillä ja silloin tällöin etelässä. Elintasoerot ovat todella pienet.
Elämä on hyvää ilman miljoonia Suomessa. Olkaamme siihen tyytyväisiä.
Täydellisen yhteiskunta- ja historiatiedoton postaus. Millainen ihminen tällaista potaskaa oikein viljelee. Maanomistuksella ei ole mitään tekemistä yhteiskuntaluokkien kanssa ja mikä tuo ihmeellinen 1920 vuosilukuina on tai kartanonherruus? Suomessa kuten muissakin Pohjoismaissa on aina ollut vapaat talonpojat. Maaorjia oli Keski- ja Itä-Euroopassa ancien regimen aikaan, joka sekään ei ollut mitenkään sama asia kuin yhteiskuntaluokka. Ja se, ett' t'mä kouluttamaton tomppeli ei ole koskaan käynyt omaa kotiaan kummemmissa kodeissa, ei poista sitä, että kodit eroavat ja ihmisten elämä eroaa paljonkin eri yhteiskuntaluokissa. Toki, jos haluaa olla todella brutaali ja todeta, että kaikki syödät ruokaa, voidaan pitää kaikkia prikulleen samanlaisina.
Henkilö oletettavasti viittasi vuoden 1918 torpparilakiin, joka antoi torppareille ja mäkitupalaisille oikeuden lunastaa vuokraamansa talot ja maat omakseen. Tokihan tästä jäi huomioimatta, että kaikki maanomistajat eivät olleet mitään kartanonisäntiä, vaan talonpojat (jotka olivat aivan eri asia kuin torpparit, mäkitupalaiset ja lampuodit) olivat omistaneet maansa jo ikimuistoisista ajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole mitään luokkayhteiskuntaa, briteistä voit mennä etsimään jos sitä kaipaat.
Minkä ikäisiä te oikein olette?
Millä nimellä sitä sitten halutaankin kutsua, Suomessa muodollinen tasa-arvo on korkea, mutta kulttuurinen ja sosiaalinen kerrostuneisuus on edelleen selvästi havaittavissa. Tuo jälkimmäinen kuvaa hyvin ilmiötä, jossa ihmiset ovat lain edessä samanarvoisia, mutta eivät välttämättä elä samoissa maailmoissa. Yliopistopiireissä, yrittäjäverkostoissa, taidekentällä, duunariammateissa ja vaikkapa finanssialalla syntyy omia normeja, ihanteita, puhetapoja ja statusjärjestelmiä. Ne eivät ole virallisia luokkia, mutta käytännössä ne toimivat usein hyvin samalla tavalla kuin luokat ovat toimineet historian aikana.
"Luokkamatka" on Suomessa melko vakiintunut käsite. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö siirtyy kasvuympäristönsä sosiaalisesta kerrostumasta toiseen, jos siis tekee ns aidon luokkamatkan.
Iloisesti menee sekaisin taloudellinen asema (tulot, varallisuus, ammatti), sosiaalinen asema (verkostot, status, vaikutusvalta), kulttuurillinen asema (koulutus, sivistys, maku, harrastukset, puhetapa) Moni suomalainen torjuu sanan "luokkayhteiskunta", koska ajattelee sitä vanhassa merkityksessä: aristokratia, aatelisto, työväenluokka ja lähes periytyvät yhteiskuntaluokat. Mutta jos asiaa tarkastellaan sosiologisesti, Suomessa on edelleen varsin selkeitä kerrostumia.
Kaksi samantuloista ihmistä voivat kuulua täysin eri "luokkaan":
toinen lukee kirjallisuutta, käy museoissa ja keskustelee politiikasta
toinen käyttää saman tulotason vapaa-aikaan, moottoripyöriin tai urheiluun
Kyse ei ole paremmuudesta vaan erilaisesta kulttuurisesta pääomasta.
Lääkäri ja menestyvä autokauppias voivat ansaita saman verran, mutta heidän verkostonsa, harrastuksensa, arvonsa ja sosiaaliset ympäristönsä voivat olla hyvin erilaisia.
Jos taas puhutaan juuri siitä ilmiöstä, että ihminen pyrkii omaksumaan tietyn ryhmän tapoja, makuja ja käyttäytymistä, sosiologiassa käytetään käsitteitä:
aspirationaalinen ryhmä, statussignaalit, kulttuurinen jäljittely, sosiaalinen nousu, Eli luokkamatka, ja siihen ap pyysi apuja, miten pystyisi omaksumaan aspirationaalisen viiteryhmän tapoja yms.
Mutta entäs jos ne ovatkin samanlaisia? Haette koko ajan eroja mutta entäs jos lääkäri ja muurari harrastavat kumpikin vaikkapa perhokalastusta ja laulavat kirkkokuorossa? Tai moottoripyöräilyä ja pienoismallien rakentamista? Mitäs sitten tehdään?
Usein eri luokille on eri harrastusryhmät samassa lajissa, esim. työväen kuoro vs. akateemiset laulajat.
Kirkkokuoroko ei käy? Siellä laulaisivat kaikki kirkossa käymisestä kiinnostuneet tulotasosta riippumatta. Kyllähän sitä eriytyneitä kuoroja on ollut ja on yhäkin mutta paljon myös niitä, joihin valitaan laulutaidon eikä minkään koulutuksen tai ammatin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Todella ärsyttävää tämä keskustelu. Suomessa ei sinänsä ole enää luokkia. Luokat aika pitkälti poistuivat, kun maanomistus joskus v. 1920 paikkeilla vapautui kartanonherroilta. Sen jälkeen suomalaiset ovat saaneet viljellä omaa maataan ja koittaa kartuttaa itse omaisuuttaan.
Nykyisin niin köyhät kuin rikkaatkin käyvät samoissa kaupoissa, pukevat päälleen samanlaisia vaatteita, syövät pitkälle samantyyppistä ruokaa, opiskelevat samoissa kouluissa ja kaikenlaisissa oppilaitoksissa. Vaatteista, autosta tai kodista et pysty näkemään, kenellä on miljoonat tilillä. Tietenkin aivan äärihenkilöt saattavat korostua, mutta jos nyt kuitenkin puhutaan 90% prosentista suomalaisia, jotka eivät ole kumpaakaan äärilaitaa. Suurin osa käy Prismassa / LIdlessä ja kesäisin mökillä ja silloin tällöin etelässä. Elintasoerot ovat todella pienet.
Elämä on hyvää ilman miljoonia Suomessa. Olkaamme siihen tyytyväisiä.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella ärsyttävää tämä keskustelu. Suomessa ei sinänsä ole enää luokkia. Luokat aika pitkälti poistuivat, kun maanomistus joskus v. 1920 paikkeilla vapautui kartanonherroilta. Sen jälkeen suomalaiset ovat saaneet viljellä omaa maataan ja koittaa kartuttaa itse omaisuuttaan.
Nykyisin niin köyhät kuin rikkaatkin käyvät samoissa kaupoissa, pukevat päälleen samanlaisia vaatteita, syövät pitkälle samantyyppistä ruokaa, opiskelevat samoissa kouluissa ja kaikenlaisissa oppilaitoksissa. Vaatteista, autosta tai kodista et pysty näkemään, kenellä on miljoonat tilillä. Tietenkin aivan äärihenkilöt saattavat korostua, mutta jos nyt kuitenkin puhutaan 90% prosentista suomalaisia, jotka eivät ole kumpaakaan äärilaitaa. Suurin osa käy Prismassa / LIdlessä ja kesäisin mökillä ja silloin tällöin etelässä. Elintasoerot ovat todella pienet.
Elämä on hyvää ilman miljoonia Suomessa. Olkaamme siihen tyytyväisiä.
Minua taas ärsyttää, että jotkut keskustelijat yrittävät kieltää yhteiskuntaluokkien olemassaolon. Yhteiskuntaluokkia on tutkittu, tilastoitu ja analysoitu satojen vuosien ajan. Hain oman kirjastoni Finnasta suomalaisia teoksia hakusanalla yhteiskuntaluokka, ja sain toistatuhatta hakutulosta. Keksivätkö tutkijat ja kirjailijat kaiken omasta päästään?
Luultavasti. Kuten tässäkin keskustelussa jotkut keksimällä keksivät mitä yläluokkaan kuuluva tekee muka luontaisesti mutta työväenluokkaan kuuluva ei missään tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella ärsyttävää tämä keskustelu. Suomessa ei sinänsä ole enää luokkia. Luokat aika pitkälti poistuivat, kun maanomistus joskus v. 1920 paikkeilla vapautui kartanonherroilta. Sen jälkeen suomalaiset ovat saaneet viljellä omaa maataan ja koittaa kartuttaa itse omaisuuttaan.
Nykyisin niin köyhät kuin rikkaatkin käyvät samoissa kaupoissa, pukevat päälleen samanlaisia vaatteita, syövät pitkälle samantyyppistä ruokaa, opiskelevat samoissa kouluissa ja kaikenlaisissa oppilaitoksissa. Vaatteista, autosta tai kodista et pysty näkemään, kenellä on miljoonat tilillä. Tietenkin aivan äärihenkilöt saattavat korostua, mutta jos nyt kuitenkin puhutaan 90% prosentista suomalaisia, jotka eivät ole kumpaakaan äärilaitaa. Suurin osa käy Prismassa / LIdlessä ja kesäisin mökillä ja silloin tällöin etelässä. Elintasoerot ovat todella pienet.
Elämä on hyvää ilman miljoonia Suomessa. Olkaamme siihen tyytyväisiä.
Täydellisen yhteiskunta- ja historiatiedoton postaus. Millainen ihminen tällaista potaskaa oikein viljelee. Maanomistuksella ei ole mitään tekemistä yhteiskuntaluokkien kanssa ja mikä tuo ihmeellinen 1920 vuosilukuina on tai kartanonherruus? Suomessa kuten muissakin Pohjoismaissa on aina ollut vapaat talonpojat. Maaorjia oli Keski- ja Itä-Euroopassa ancien regimen aikaan, joka sekään ei ollut mitenkään sama asia kuin yhteiskuntaluokka. Ja se, ett' t'mä kouluttamaton tomppeli ei ole koskaan käynyt omaa kotiaan kummemmissa kodeissa, ei poista sitä, että kodit eroavat ja ihmisten elämä eroaa paljonkin eri yhteiskuntaluokissa. Toki, jos haluaa olla todella brutaali ja todeta, että kaikki syödät ruokaa, voidaan pitää kaikkia prikulleen samanlaisina.
Henkilö oletettavasti viittasi vuoden 1918 torpparilakiin, joka antoi torppareille ja mäkitupalaisille oikeuden lunastaa vuokraamansa talot ja maat omakseen. Tokihan tästä jäi huomioimatta, että kaikki maanomistajat eivät olleet mitään kartanonisäntiä, vaan talonpojat (jotka olivat aivan eri asia kuin torpparit, mäkitupalaiset ja lampuodit) olivat omistaneet maansa jo ikimuistoisista ajoista.
Viime vuosisadan alussa meillä oli jo kaupunkeja ja tehtaita. Eivät kaikki edes halunneet viljellä maata, vaan maa kaupungistui kovaa tahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuossa lääkärin ja muurarin tapauksessa, kun molemmat voivat siis olla keskiluokkalaisesta kasvuympäristöstä, jossa on ollut liikkumavaraa, toimia mieltymystensä, tavoitteidensa mukaisesti.
Tuossa tapauksessa lääkäri jäädessään keskiluokkalaiseen sosiaaliseen kerrostumaan, hänestä ei tule tässäkin ketjussa automaattisesti omaksuttua ylempää luokkaa, jotta tulisi täytyisi nämä kaikki edellytykset täyttyä: taloudellinen asema (hyvät tulot, varallisuus, ammatti), sosiaalinen asema (verkostot, status, vaikutusvalta), kulttuurillinen asema (koulutus, sivistys, maku, harrastukset, puhetapa), vaatisi siis aktiivista sosiaalisen nousun ylläpitämistä, statussignaaleihin viehättymistä (jotta voisi olla jatkossakin hyvätuloinen, kerryttää varallisuutta, ehkä tehdä hyväntekeväisyyttä, nauttia ns hyvästä elämästä).
Kuinka moni sitten tuollaisen saavuttaa, aika harva varmaan, lottorivistä ehkä 1-2, jos kaikki kolme harvinaisempaa. Monihan tuollaista sosiaalista asemaa, ylempää luokkaa pyrkii saamaan, joko luontaisten ominaisuuksien kautta, oli sitten mistä kasvuympäristöstä tahansa tai sen kautta perittyinä jatkumona, miten pitäisi pyrkiä elämään, sen vaalimista, monet taas statussignaalien ja pyrkijyyksien kautta, ajattelevat olevansa yläluokkaa, kun viiteryhmän statussignaalit niin näyttäisivät, mutta useasti kulttuurillinen asema ei ole lähelläkään sitä, mitä yläluokkalaisuus edellyttäisi (vaikka taloudellisen aseman saavuttaisikin).
Ja tämä menee molempiin suuntiin: "useat taloudellisella tavalla "luokkamatkan" tehneet näyttävän jatkavan samojen tapojen, mieltymysten, arvojen mukaista elämää, minkä ovat omaksuneet kasvuympäristönsä kautta". Jos siis on esim. syntynyt ylempään keskiluokkaan tms. niin taloudellisen aseman heikentyessä, se ei vaikuta kulttuuripääoman vaimenemiseen (ehkä pitkällä tähtäimellä), vaan jatkavat kasvuympäristön antamilla esimerkeillä sosiaalisissa kerrostumisissa. Ja kyllä näissä on huomattavia eroja esim. alemman luokan kasvuympäristön omaksuneiden kanssa. Mutta kuten aikaisemminkin todettu tietynlaista turvattua, selkeätä keskiluokkalaisuutta eläneet eivät tällaisia havainnoi (todennäköisesti eivät ole sen enempää oikeasti tekemisissä alemman tai ylemmän luokan edustajien kanssa, koska eivät välttämättä ymmärrä että sekä lääkärituttu että muurarituttu, voivat olla lähtöisin samasta keskiluokkalaisuudesta ja siten ovat samanlaisia, tavat, ilmaisut samoja jne) ja voivat kieltää olemassaolevia sosiaalisia kerrostumia ja niiden hurjat erot, vaikutukset. Sekä sen miten eri viiteryhmiin, joihin joko halutaan statussignaaleilla pyrkiä tai jyrkästi erottautumaan, ettei nyt ainenkaan tuollaiseksi "muututa".
Se kertoo tosi paljon, jos jaksaa jauhaa ja käyttää aikaansa johonkin luokka-asioihin. Olet silloin alinta luokkaa. Sydämen sivistys puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Todella ärsyttävää tämä keskustelu. Suomessa ei sinänsä ole enää luokkia. Luokat aika pitkälti poistuivat, kun maanomistus joskus v. 1920 paikkeilla vapautui kartanonherroilta. Sen jälkeen suomalaiset ovat saaneet viljellä omaa maataan ja koittaa kartuttaa itse omaisuuttaan.
Nykyisin niin köyhät kuin rikkaatkin käyvät samoissa kaupoissa, pukevat päälleen samanlaisia vaatteita, syövät pitkälle samantyyppistä ruokaa, opiskelevat samoissa kouluissa ja kaikenlaisissa oppilaitoksissa. Vaatteista, autosta tai kodista et pysty näkemään, kenellä on miljoonat tilillä. Tietenkin aivan äärihenkilöt saattavat korostua, mutta jos nyt kuitenkin puhutaan 90% prosentista suomalaisia, jotka eivät ole kumpaakaan äärilaitaa. Suurin osa käy Prismassa / LIdlessä ja kesäisin mökillä ja silloin tällöin etelässä. Elintasoerot ovat todella pienet.
Elämä on hyvää ilman miljoonia Suomessa. Olkaamme siihen tyytyväisiä.
Nämä ovat kulttuurijuttuja. Omaisuutta pitää piilotella. Ulkonäköön ei saa satsata. Autonkin pitää olla mahdollisimman vanha ettei haukuta nousukkaaksi. Mutta se ei poista luokkaeroja. Kodin seinien sisällä elämä on erilaista.
Ja elintasoeroja todellakin on eikä ne ole pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset niitä ylemmän keskiluokan merkkejä? Uusien ystävien löytämiseen, työssä etenemiseen? Ainakaan ei kannata ajatella, että se tekisi sinusta paremman ihmisen.
Ylemmän keskiuokan ja yläluokan kanssa pyörineenä sanoisin että seuraavat merkit on tunnistettavia (mutta mieti vielä haluatko oikeasti käyttää resurssejasi niihin):
- yksi tärkeimmistä on osoite: Helsingissä mm. Ullanlinna, Töölö, Meilahti, Munkkiniemi, Kuusisaari, Kulosaari, Tammisalo
- kuvataiteen keräily
- mökki Turun saaristossa
- purjevene
- ratsastus
- yllättäen myös juokseminen ja triathlon
- sähköauto
- oopperan ja teatterin harrastaminen
- laaja-alainen muun kulttuurin ja desgn'in seuraaminen
- kaupunkilomat
- kotikonsertit
- jonkin instrumentin hallitseminen
- erilaisten tasokkaiden illallisravintoloiden testaaminen
- viinien syvällinen tuntemus, myös ginit, viskit yms
- erittäin tarkka politiikan seuraaminen, kannat oikealle päin kallellaan vaikka olisi liberaalikin
Lisäksi:
Pienlentokoneen lupakirjaKuoroharrastus
Posliinimaalaus
Puutarhanhoito
Terveet elämäntavat
Sunnuntaisin kuunnellaan klassista musiikkia
Kuulutaan kirkkoon ja osallistutaan kirkon järjestämään toimintaan
Vapaaehtoistyö
Eri alojen Proffat käy illallisella ja heidän luonaan käydään.
- näin ainakin meillä lapsuudessani.
Ei sitä proffaa isolla kirjoiteta, vaikka olisit ylintä luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Juuri näin. Hämmästyttävää kyllä, kuvauksesi mukaista sivistynyttä keskiluokkaa on nykyisin yhä vaikeampi löytää. Olen työskennellyt useissa rahoitusalan organisaatioissa, joissa ihmisten keskuansiot ovat pääsääntöisesti melko korkeat ja moni varmaan ajattelee lukeutuvansa ylempään keskiluokkaan ihan vain aseman ja tulojen perusteella. Harrastuksina lähes jokaisella golf ja laskettelu, sillä siellä pääsee näyttäytymään samanhenkisille. Käytöstavat ovat kuitenkin kuin rakennustyömaalta, eikä klassisesta sivistyneisyydestä ole koskaan kuultukaan. Teatterissa ei ole vain unohdettu käydä, vaan se ei ole tullut mieleenkään. Sivistyksen, tai edes kunnollisen lukutaidon arvoa ja yhteyttä kilpailukykyyn ei tunnuta ymmärtävän lainkaan. Valitettavasti tämä kehitys on täysin yhdenmukainen Kokoomuksen kehityksen kanssa ja väitän, että tämä kehityskulku on osatekijänä Suomen kilpailukyvyn heikentymisessä.
Miksi kukaan haluaisi käydä nahkeassa, verovaroin tuetussa, teatterissa kokemassa "kulttuurikokemuksia" ja keräämässä "kulttuurista pääomaa"?
Sellaisessa, missä keskikertaiset komeljanttarit "tulkitsevat" sitä samaa, mitä aina ennenkin?
Onneksi en ole sivistynyt, vaan voin keskittyä muihin asioihin.
En minäkään tiedä, kuka teattereissa ja konserteissa käy. Itseäni ei ainakaan kiinnosta yhtään, joten miksi ihmeessä sinne menisin? Mielikuvani on, että niissä luultavasti käy keskiluokkaa, joka haluaa identifioitua kulturelliksi ja sivistyneeksi.
T. Aatelinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Juuri näin. Hämmästyttävää kyllä, kuvauksesi mukaista sivistynyttä keskiluokkaa on nykyisin yhä vaikeampi löytää. Olen työskennellyt useissa rahoitusalan organisaatioissa, joissa ihmisten keskuansiot ovat pääsääntöisesti melko korkeat ja moni varmaan ajattelee lukeutuvansa ylempään keskiluokkaan ihan vain aseman ja tulojen perusteella. Harrastuksina lähes jokaisella golf ja laskettelu, sillä siellä pääsee näyttäytymään samanhenkisille. Käytöstavat ovat kuitenkin kuin rakennustyömaalta, eikä klassisesta sivistyneisyydestä ole koskaan kuultukaan. Teatterissa ei ole vain unohdettu käydä, vaan se ei ole tullut mieleenkään. Sivistyksen, tai edes kunnollisen lukutaidon arvoa ja yhteyttä kilpailukykyyn ei tunnuta ymmärtävän lainkaan. Valitettavasti tämä kehitys on täysin yhdenmukainen Kokoomuksen kehityksen kanssa ja väitän, että tämä kehityskulku on osatekijänä Suomen kilpailukyvyn heikentymisessä.
Miksi kukaan haluaisi käydä nahkeassa, verovaroin tuetussa, teatterissa kokemassa "kulttuurikokemuksia" ja keräämässä "kulttuurista pääomaa"?
Sellaisessa, missä keskikertaiset komeljanttarit "tulkitsevat" sitä samaa, mitä aina ennenkin?
Onneksi en ole sivistynyt, vaan voin keskittyä muihin asioihin.
En minäkään tiedä, kuka teattereissa ja konserteissa käy. Itseäni ei ainakaan kiinnosta yhtään, joten miksi ihmeessä sinne menisin? Mielikuvani on, että niissä luultavasti käy keskiluokkaa, joka haluaa identifioitua kulturelliksi ja sivistyneeksi.
T. Aatelinen
Teattereissa käy vasemmisto. Demarien äänestäjät erityisesti. Ja kaikki muut viherwokeutuneet kukkahattutyypit teattereiden ohjelmatarjonnasta päätellen.
Olen aina pitänyt teattereissa käymistä hivenen rahvaanomaisena. Konserteissa tai opperassa käyminen on tasokkaampaa.
Mutta entäs jos ne ovatkin samanlaisia? Haette koko ajan eroja mutta entäs jos lääkäri ja muurari harrastavat kumpikin vaikkapa perhokalastusta ja laulavat kirkkokuorossa? Tai moottoripyöräilyä ja pienoismallien rakentamista? Mitäs sitten tehdään?