Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1050)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin luokkaan kuuluu jos harrastaa juoksemista, lukemista, teatteria, kirjoittamista, taidenäyttelyitä, opiskelua sivistyksen vuoksi (mm filosofia), on kasvissyöjä, kansainvälinen ja korkeasti koulutettu tuttavapiiri, kaupunkilomailee, seuraa politiikkaa jne mitä tässä ketjussa on mainittu, MUTTA on myös työkyvyttömyyseläkkeellä ja asuu ei -arvostetulla alueella?
Köyhälistö. Sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa löytyy sen verran, että ei ihan kurjalistoa ole.
Okei kiitti, nyt tiedän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on olemassa myös keski-keskiluokkaa (jota kutsun vaatimattomaksi tai koulutetuksi keskiluokaksi). Tätä on ainakin oma tuttavapiiriin pullollaan. Panostetaan koulutukseen, kulttuuriin (jossain muodossa) ja terveelliseen elämään, mutta kaikki ökyily on poissuljettua. Raha on kielletty puheenaihe, mutta sitä on riittävästi. Perheet panostavat hyviin kouluihin ja valitsevat asuinpaikan sen mukaisesti, usein kuitenkin vanhan rahan alueiden ulkopuolelta. Katutrendejä hallitsee urheiluvaatetus, kun hyötyliikutaan kävellen, juosten tai pyörällä paikasta toiseen.
Allekirjoitan tuon vaatimattomuuden. Omat vanhempani ovat tehneet ison luokkahypyn (duunariperheistä yliopistoon), puolisoni vanhemmat taas ovat koulutettuja jo useammassa sukupolvessa. Isoin ero on juuri tuossa, ettei rahalla tai saavutuksilla rehennellä. Myös itsestä huolehtiminen vaihtelee. Suurimman omaisuuden tästä porukasta tehnyt isäni on rapakunnossa, eikä ymmärrä että kuntoilu tai arkiliikunta voi olla jollekin vapaaehtoinen valinta.
Vierailija kirjoitti:
Pukeutumisesta, puhetavassa, huonosti hoidetuista hampaista.
Vanhemmista; esimerkiksi sukujuhlissa ja karonkoissa näkee jo kaukaa, ettei tuon vanhemmat ole ainakaan tohtoreiksi väitelleet.
Keskusteluista: eivät työpaikkalounaalla osallistu keskusteluun vanhempien virkamatkoiltaan Kanadaan, Jenkkeihin ja Japaniin 80-luvulla. Eivät kerro, mistä aiheesta heidän äitinsä Kauppakorkeaan väitteli, tai mitä kansainvälistä julkisuutta heidän isänsä fysiikan alaan kuuluva väitöskirja sai.
Pitävät matkustelua jotenkin ihmeellisenä asiana. Vanhemmat eivät ole vieneet heitä omatoimimatkoille Saksaan, Ranskaan, Britteihin, Irlantiin tai Tanskaan ym ym ja pärjänneet siellä kunkin maan omalla kielellä - itsellä siis näin lapsuudessa 70- ja 90-luvuilla.
Eipä näin keski ikäisenä tule puhunneeksi vanhemmista muille kuin omalle perheelle.
Pitäisi olla omat saavutukset joista puhua.
Nykypäivänä taitaa kaikki matkustaa enemmän tai vähemmän. Omissa ympyröissä ollaan menossa tai tulossa kolmansille mantereille, ja omakin elämä on heitellyt maailmalla. Mutta se ei tee luokkaa tänä päivänä. Oikeastaan harvalla on enään luokkaa ja usein näkee että ne jotka yrittää pukeutua klassisesti ja ajavat teslaa peittelevät juuriaan.
Kuten olen sanonut aikaiseminkin, tämän palstan kuvaukset keskiluokasta ja ylemmästä keskiluokasta sopivat pääsääntöisesti parhaiten ns. vanhaan rahaan. Selkeästi varakkaisin,, joilla on ollut merkittävä omaisuus jo edellisessö sukupolvessa. Ne ovat stereotypioita porvariston hillitystä charmista, kirjastohuoneista ja sivistyneistä keskusteluista monokkelit silmillä vuosikertaviiniä siemaillessa.
Ellet kuulu näihin piireihin, voit olla lähes millainen tahansa etkä juuri herätä huomiota. Voit huoletta käydä kävelyllä hupparissa ja verkkareissa, ja jutella naapurin kanssa autoista. Tai ostaa kalusteet IKEAsta ja kuunnella Eppu Normaalin parhaita Tokmannilta ostettu kesämekko päällä. Et silti poikkea samaan "luokkaan" kuuluvista mitenkään, koska iso osa heistä on kuten sinä. Aivan kuten henkin, joille maistuu paremmin ooppera, ratsastus ja kaunokirjallisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole koskaan ajatellut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Siis käytännön tasolla. Noin ylipäätään, mitä merkitystä sillä on, jos ihminen sijoittuu mihinkin yhteiskuntaluokkaan? Mun mielestäni kaikki on duunareita jos palkkakuitissa lukee työnantajana joku muu kuin oma nimi. Olet sitten siinä Oy Firma Ab:ssä lähetti, asiantuntija, siivooja, keittäjä, ylempi toimihenkilö.
Koko ketju on täynnä naurettavia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ainahan näille joku elävän elämän esimerkki(kin) löytyy.
Lisäksi täällä unohdetaan kokonaan se, että saman "luokan" keskelläkin on eri tyylisiä ihmisiä ja piirejä, ja piireissäkin erilaisia persoonia. Eivät he ole mitään homogeenistä massaa keskenään.
Varmaan on aikamoista yleistystä, mutta jos puhutaan yleisellä tasolla, eikä haluta kirjoittaa romaanin pituista tekstiä, niin on pakko yleistää. Pitää ymmärtää, että aina on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.
Minua häiritsee paljon enemmän, että joissakin kommenteissa sekoitetaan ylempi keskiluokka yläluokkaan (jota Suomessa ei juuri edes ole) ja eliittiin. Joissakin kommenteissa sekoitetaan alempi keskiluokka työväenluokkaan, vaikka sekin on aivan eri asia. Mutta tämähän on anonyymi keskustelupalsta. Kaikki saa sanoa mitä ajattelee, ja se on hieno juttu.
Joo, ei monillakaan varmaan ole niin tarkkaa luokkatietoisuutta ja saattavat havahtua näihin asioihin lähinnä välillä nettikeskusteluissa.
Tietysti tekstin sisältö on sitten laadultaan erilaista, kuin jollain sellaisella, joka on kenties opiskellut tai muutoin syventynyt aiheeseen. Minusta tuntuu, että itse en esim. erota "eliitin" ja ylemmän keskiluokan eroja, tai miksi jokin sukutausta tekisi tavallisesta ihmisestä "eliittiä".
Eliitti on Suomessa monenkirjava joukko. Voi olla poliittista tai taloudellista eliittiä, myös äkkirikastuneita urheilijoita vailla korkeaa koulutusta tai kulttuuritaustaa. Myös pieni joukko vanhaa aatelia tai varakkaita kulttuurisukuja luetaan osaksi eliittiä, ja erona ylempään keskiluokkaan on lähinnä se, ettei ole riippuvuutta palkkatyöstä.
Keskiluokan tunnusmerkki on koulutus, työ ja palkka. Nämä eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, vaan myös verkostot ovat tärkeitä, perhe ja ystäväpiirit.
Ylemmällä keskiluokalla on tyypillisesti yliopiston maisterin, lisensiaatin tai tohtorin koulutus, erityisasiantuntijatyö tai johtoasema ja palkka noin 4500 - 6500 €/kk. Keskiluokalla on tyypillisesti AMK-, YAMK- tai yliopistokoulutus, asiantuntijatyö tai päällikkötaso ja palkka usein noin 3500 - 4500 €/kk luokkaa.
Alemmalla keskiluokalla tyypillisesti merkonomikoulutus, joskus AMK-koulutus, rutiiniluonteinen toimistotyö tai työnjohtotehtävä ja palkka noin 2500 - 3500 €/kk luokkaa.
Näiden lisäksi on työväenluokka, jolla tyypillisesti ammattikoulu, suorittava työ työnjohdon valvonnassa tai yrittäjänä ja palkka vaihtelee noin välillä 2000 - 4000 €/kk.
Alimpana on n.s. alaluokka, joka tyypillisesti ei käy töissä vaan elää pitkäaikaisesti sosiaalitukien varassa. Alaluokka ei ole yhtenäinen, siihen kuuluu mm. korkeasti koulutettua ja sivistynyttä prekariaattia (ne työttömät korkeakoulutetut) ja täysin vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevia elämäntapatyöttömiä.
Ap:n kysymys siis koski tapojen eroja alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä.
Mihinkään luokkaan kuuluminen ei tietenkään määrittele ihmisen arvoa, kaikki me olemme ihmisiä, ja varmasti jokaisesta ryhmästä löytyy niin reiluja kuin ikäviä persoonia. Mainitsit toki "alaluokan" olevan laaja ryhmä, mutta uskaltaisin väittää tyypillisen akateemisen työttömän olevan maailmankuvaltaan ja elintavoiltaan lähempänä keskiluokkaa kuin heitä, jotka ovat tarkoituksellisesti jättäytyneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Näin on varsinkin, jos henkilö on jo lapsuudessaan kasvanut keskiluokkaisessa ympäristössä ja tämän ympäristön turvaverkot edelleen kannattelevat häntä. Työttömänä hänelle ei ehkä ole varaa harrastaa niin laajasti kuin työssä olevilla, mutta hän todennäköisesti arvostaa samoja asioita kuin työssä ollessaankin arvostaisi, eikä heittäydy hunningolle.
Lyhytaikainen työttömyys ei yleensä vaikuta yhteiskuntaluokkaan, mutta pitkään jatkuva vaikuttaa. Ei voi olla keskiluokkaa, ellei ole varaa elää keskiluokan arvojen mukaista elämää. Turvaverkot toki vaikuttavat, mihin on varaa. Prekariaatti-käsite on hyvä tuntea, ei siihen kuulu hunningolle heittäytymistä vaan valkokaulusköyhälistöä.
Totta, pitkäaikainen työttömyys altistaa monille ongelmille, niin taloudellisille kuin henkisille, jos joutuu kokemaan etteivät työnantajat arvosta vaivalla hankittua osaamista ja motivaatiota. Kyse oli enemmän siitä, että onko mielekästä luokitella tahallaan hunningolle heittäytyviä ja kovasta yrityksestä huolimatta työttömiksi jääneitä samaan kategoriaan. Koulutetulla on kuitenkin koulutuksen ja mahdollisen muun taustan tuomaa ymmärrystä yhteiskunnasta ja omasta hyvinvoinnista ja kykyä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tuntuu vaikealta kirjoittaa näitä ajatuksia kuulostamatta samalla ikävän luokittelevalta, mutta samalla tuntuu todella epäreilulta luokitella yhteiskunnan alimmalle portaalle heitä, jotka ovat läpi elämänsä pyrkineet sivistämään itseään ja elämään terveellisesti kulloistenkin mahdollisuuksien mukaan. Itsellänikin on kokemusta pitkäaikaistyöttömyydestä, vaikka nykyisin olen maisterina vakituisessa virassa ihan mukavalla palkalla.
Kuulostaa samanlaiselta jaarittelulta, kuin mitä juuri gemini kertoi, että syrjäytyneellä ei olisi kulttuuripääomaa. Sinänsä hassu oletus, sillä työttömällä on nimenomaan aikaa koluta kaiken maailman kulttuurisisältöjä läpi ja hänellä saattaa olla moninkertaisesti rikkaampi kulttuuripääoma kuin kenelläkään, joka on sidottuna mihinkään ammattirooliin.
Ehkäpä tämä on vaan joku yritys sinun pönkittää keskinkertaista keskiluokkaista egoasi, en tiedä. Mutta typerältä se kuulostaa :D
Käsittääkseni pitkittynyt työttömyys lähinnä lamaannuttaa ja passivoi ihmistä, ei aktivoi kun "nythän minulla on aikaa". Samoin rahattomuus luo pitkittyessään pitkittynyttä stressiä, mikä vähentää toimijuutta.
Sinä saatat olla jonkinlainen poikkeus, tai sitten et hahmota kaikkea. Esim. välineisiin menee rahaa ja jos saa ne tai rahat niihin vanhemmilta ja muutenkin säännöllisesti rahaa vanhemmilta ja isovanhemmilta, niin voi olla vaikea hahmottaa, miten pienellä joku toinen työtön elää, ja miten näköalatonta elämä voi olla.
Sinulla on ilmeisesti myös verkostot kaltaisistasi, mikä tietysti luo hyvinvointia eikä passivoi, jos pysytte yhdessä aktiivisina.
Varmaan joitakin, mutta ei kaikkia. Ihminen ei ole luonnostaan passiivinen ja ulkoapäin ohjautuva vaan kuten kaikki olennot, utelias ja eteenpäin menevä. Päin vastoin, rutiininomainen palkkatyö jos jokin passivoi ja tekee avuttomaksi, tappaa tuon oma-alotteisuuden, utelaisuuden ja avoimuuden.
Sen olen huomannut, että jos on liian herkkäuskoinen ja menee helposti kaiken maailman mainoksiin, esim. uskoo terveysterrorismia ja noseboa mitä pommitetaan joka paikassa, on mahdollista päätyä helpostikin täysin vararikkoon. Tai jos kaipaa sosiaalista validaatiota ja lähtee hakemaan sitä vaikkapa huumeporukoista. Nämä kaksi ovat sellaiset asiat, jotka helposti tuhoavat hyvinvoinnin ja vievät kaikki mahdollisuudet. Sitten toisaalta jeesus paransi rampojakin ja teki sokeista näkyviä, että eipä sekään mitenkään kiveen kirjoitettua ole.
Näköalattomaksi ehkä sen suhteen, että kokee elämän vain tuona kapeana statuspelinä. Elämähän on käsittämättömän laaja, laajenee yhtä paljon joka suuntaan kuin universumi. On vähän oma vika fiksoitua vain tiettyihin yhteiskuntajuttuihin.
En ylläpidä mitään verkostoja. Olen yleisesti ystävällinen ja olen huomannut, että elämä tuo eteen aina oikeat ihmiset oikeaan aikaan. Verkostot ja fiksoituneet suhteet luovat niitä samoja häkkejä kuin tuo luokka-ajattelukin, joka kaventaa näköalat nollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutumisesta, puhetavassa, huonosti hoidetuista hampaista.
Vanhemmista; esimerkiksi sukujuhlissa ja karonkoissa näkee jo kaukaa, ettei tuon vanhemmat ole ainakaan tohtoreiksi väitelleet.
Keskusteluista: eivät työpaikkalounaalla osallistu keskusteluun vanhempien virkamatkoiltaan Kanadaan, Jenkkeihin ja Japaniin 80-luvulla. Eivät kerro, mistä aiheesta heidän äitinsä Kauppakorkeaan väitteli, tai mitä kansainvälistä julkisuutta heidän isänsä fysiikan alaan kuuluva väitöskirja sai.
Pitävät matkustelua jotenkin ihmeellisenä asiana. Vanhemmat eivät ole vieneet heitä omatoimimatkoille Saksaan, Ranskaan, Britteihin, Irlantiin tai Tanskaan ym ym ja pärjänneet siellä kunkin maan omalla kielellä - itsellä siis näin lapsuudessa 70- ja 90-luvuilla.Eipä näin keski ikäisenä tule puhunneeksi vanhemmista muille kuin omalle perheelle.
Pitäisi olla omat saavutukset joista puhua.
Nykypäivänä taitaa kaikki matkustaa enemmän tai vähemmän. Omissa ympyröissä ollaan menossa tai tulossa kolmansille mantereille, ja omakin elämä on heitellyt maailmalla. Mutta se ei tee luokkaa tänä päivänä. Oikeastaan harvalla on enään luokkaa ja usein näkee että ne jotka yrittää pukeutua klassisesti ja ajavat teslaa peittelevät juuriaan.
Noh se on sellaista larppia. Ajatellaan että tässä pisteessä kuuluu nyt tehdä näin. Minä en edes tiedä hirveästi juuristani, sillä olen keskittynyt vaan omiin juttuihin. Pintapuolisesti suunnilleen, mutta en sen enempää.
Perintörahasuvuissa tuolla on suurempi merkitys, siellä sosiaaliset suhteet rakentuvat pitkälti statuksen kautta. On kaiken maailman kerhoja, mihin pääsee vain tietynlaisten ansioiden kautta, jne. Kai se on vähän sellaista hovipeliä. Ongelma tässä on se, että maaliin ei pääse kuin ryhtymällä tarinan pahikseksi eli orjuuttajaksi, joka taas ei sovi omaan arvomaailmaan. Arvostan enemmän sielun hyvyyttä, joka takaa hyvän seuraavankin elämän.
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan edustajat eivät ainakaan lue vauva.fi -palstaa
No mä luen. Mutta olen syntyjään vain alempaa keskiluokkaa. Nykyään ylempää keskiluokkaa hyvin luokkakeskeisessä Britanniassa. Oma kupla on myös erittäin vahvasti sitä ja vanhaa rahaa.
Huomaan oman taustani etenkin siitä, etten osaa keskustella yhtä luontevasti, en ole yhtä perhekeskeinen, juon enemmän alkoholia (toisaalta en käytä huumeita), en ole kiinnostunut logoista (toisin kuin täällä jaksetaan mainita, rikkaat kyllä käyttävät luksusmerkkejä) ja siivoan kotini itse. Osittain kulttuuri- eikä vain luokkaeroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin luokkaan kuuluu jos harrastaa juoksemista, lukemista, teatteria, kirjoittamista, taidenäyttelyitä, opiskelua sivistyksen vuoksi (mm filosofia), on kasvissyöjä, kansainvälinen ja korkeasti koulutettu tuttavapiiri, kaupunkilomailee, seuraa politiikkaa jne mitä tässä ketjussa on mainittu, MUTTA on myös työkyvyttömyyseläkkeellä ja asuu ei -arvostetulla alueella?
Köyhälistö. Sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa löytyy sen verran, että ei ihan kurjalistoa ole.
Köyhälistö viittaa aikaan kun näillä oli juuri ja juuri katto pään päällä ja joku rääsy vartalonsa kaapuna. Kurjalisto eli jossain ojassa tai luolassa.
Kukaan ei ole näin köyhä enää, on täysin absurdia ylläpitää tällaisia "luokkia". Itse asiassa olemme kaikki rikkaampia kuin kuninkaat 500 vuotta sitten. Tämän vuoksi onkin hassua, miksi ihmisillä on niin hirveä kiire vielä korkeammalle, eikä vaan nauti tästä kehityksen tasosta ja asteesta. Menee koko elämä ihan ohi jos vaan kiipii ja raivosykkii paremman palkkakuitin perässä. Sitten kun alkaa keräilemään sitä orja-armeijaa (sijoittamaan) niin meni moraali ja karmakin :D Elämä pilalla.
Mihin luokkaan minä kuulun?
Asun arvoalueella isossa kaupungissa järven rannalla. Asunnossani on paljon taidetta, design-huonekaluja ja suurehko kokoelma kirjoja joista pääosa ei ole kaunokirjallisuutta. Tuttavapiiriini lukeutuu useita sivistyneitä ihmisiä ja keskustelen heidän kanssaan säännöllisesti ajankohtaisista aiheista, historiasta, filosofiasta, musiikista, tms. Vuosituloni ovat 60-70k, ja minulla on 300k sijoitussalkku.
En kuitenkaan ole korkeakoulutettu. Olen elänyt suuren osan elämästäni köyhänä. En välitä tippaakaan viineistä tai kulinarismista ylipäätään. En purjehdi, ratsasta tai golfaa. En kuuntele oopperaa vaan heviä ja rockia. Ajan 15v vanhalla Toyotalla ja arjessa päälläni on todennäköisemmin bändipaita kuin kauluspaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Valkokaulusköyhälistö"
Köyhälistö ei ole koskaan viitannut mihinkään ihmisluokkaan, kenellä on vakaa tulotaso (edes sosiaaliturva), koulutus tai siisti sisätyö. Ihme kiusaamista tällainen, pyrkiä saamaan hyvinvoinnissa ja yltäkylläisyydessä eläviä tuntemaan olevansa jotenkin puutteenalaisia. Ilmeisesti se rahuli ja asema ei sitten tuokkaan onnea kun pitää vielä huvin päiten polkea muita :D
Vierailija kirjoitti:
Mihin luokkaan minä kuulun?
Asun arvoalueella isossa kaupungissa järven rannalla. Asunnossani on paljon taidetta, design-huonekaluja ja suurehko kokoelma kirjoja joista pääosa ei ole kaunokirjallisuutta. Tuttavapiiriini lukeutuu useita sivistyneitä ihmisiä ja keskustelen heidän kanssaan säännöllisesti ajankohtaisista aiheista, historiasta, filosofiasta, musiikista, tms. Vuosituloni ovat 60-70k, ja minulla on 300k sijoitussalkku.
En kuitenkaan ole korkeakoulutettu. Olen elänyt suuren osan elämästäni köyhänä. En välitä tippaakaan viineistä tai kulinarismista ylipäätään. En purjehdi, ratsasta tai golfaa. En kuuntele oopperaa vaan heviä ja rockia. Ajan 15v vanhalla Toyotalla ja arjessa päälläni on todennäköisemmin bändipaita kuin kauluspaita.
Kuulut luokkaan "rikas duunari".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannan ylpeydellä perhetaustani enkä yritä esittää ylempää keskiluokkaa vapaa-ajalla. Asiantuntijatyössä pukeudun ja käyttäydyn toki ammattiroolin mukaisesti, mutta se on vain työroolini.
Sama täällä. Kotipaikkakunnalla ahkeria duunarivanhempiani arvostivat kaikki, miksen minäkin. Käly sanoi kerran että isäni on huvin herrasmiesmäinen juhlissa eikä uskoisi että on duunari. En minä keksi yhtään syytä miksi en saisi vapaalla olla oma itseni. Eikä mulle töissäkään ole ongelma tiskata omia astioita tai pyyhkäistä pöytää jos on tarvetta.
Äitikin, ensin siivooja ja myöhemmin myyjä, kävi mielellään mm. teatterissa yms.
Sami Sykköhän on siivoojan lapsi, eikä mitenkään piilottele sitä. Päinvastoin kertoo mielellään perineensä sosiaalisuutensa siivooja-äidiltään, jolla saattoi mennä neljäkin tuntia yhden rapun (tjsp.?) siivoamiseen, koska hän pysähtyi juttelemaan niin usein kaikille ihmisille.
Piti googlettaa kuka S Sykkö on, mutta niin näyttää olevan ap:lle oiva esimerkki alemman keskiluokan taustasta ylemmän keskiluokan ihmiseksi, omien mieltymysten pohjalta, jota on avittanut paljon kotitaustan opit, kannustaminen.
Pääpaino omissa mieltymyksissä, mitä kautta on elämäänsä rakentanut, löytänyt niiden avulla sopivan verkoston, joka jakanut tuon tyylilajin pietiteetin, missä liikutaan jo etikettien tietämisessä, sillä rajoilla etteikö brassailtaisi naurettavuudeksi asti. Etteikö haluttaisi tuoda ilmi yläluokkalaisia piirteitä, massiivisia panostuksia taiteeseen, kulttuuriin, niiden oletettua jalostamis vaikutusta.
Rauhallinen kotitausta, hyvät opit, kannustaminen, luottamus elämän kantamiseen. Silloin on helpompi erikoistua omien mieltymysten kautta rakentamaan mielekästä elämää.
Toisaalta tuo outo väite, että ne ihmiset jotka eivät korosta taustaansa, häpeilisivät sitä, ei ole suoranaisesti sitä, vaan ihmiset saattavat vain omien mieltymystensä takia, harrastusten tms ertaantua siitä taustansa, mutta eivät kuulu mihinkään muuhunkaan selkeään luokkaan, koska ovat toimineet toisin kuin oletukset ovat olleet tai oppineet muuta kuin ennakko-oletukset taustan takia, ja toisekseen kuten moni todisti, asia menee toisinpäin, ihmiset luokittelevat ihmisiä taustojen kautta, ympäristön, kokemusmaailma maailmasta, opinahjoista, siitä oletko ollut samassa nappulaliigassa, mitä myöhemmin voi perustella päätöksen perusteeksi päästä saamaan työpaikan tiimiin. Puhutte ns samaa kieltä.
Oikeasti suomi on luokkayhteiskunta, mutta toisaalta kuka tahansa voi hypätä tulotasoissa mihin asti tahansa, mieltymykset ratkaisee mihin yhteiskuntaluokkaan ajattelee kuuluvansa, missä viihtyy ja löytyy sopiva viitekehys sosiaalisessa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan edustajat eivät ainakaan lue vauva.fi -palstaa
No mä luen. Mutta olen syntyjään vain alempaa keskiluokkaa. Nykyään ylempää keskiluokkaa hyvin luokkakeskeisessä Britanniassa. Oma kupla on myös erittäin vahvasti sitä ja vanhaa rahaa.
Huomaan oman taustani etenkin siitä, etten osaa keskustella yhtä luontevasti, en ole yhtä perhekeskeinen, juon enemmän alkoholia (toisaalta en käytä huumeita), en ole kiinnostunut logoista (toisin kuin täällä jaksetaan mainita, rikkaat kyllä käyttävät luksusmerkkejä) ja siivoan kotini itse. Osittain kulttuuri- eikä vain luokkaeroja.
Itse tiedän myös vastaavan, sievä suomalainen sh rakastui yläluokkaiseen, komeaan brittimieheen ja lähti sinne. Menivät naimisiin ja perustivat perheen, en tiedä miten nykyään menee.
Toinen kaveri nai eurooppalaiseen yläluokkaan kuuluvan miehen ja elää nykyään taloudellisesti hyvin turvattua elämää, tällä naisella itsellään juurikin ehkä alemman keskiluokan perhetausta? Hän oli matkustellut jo ennen tuon miehen tapaamista niin paljon, että ei ole tainnut olla kovinkaan suuria vaikeuksia sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin niin, että yhteiskuntaluokat menevät nykyään Suomessa kutsui näin: työväenluokkaa ovat ammattikoulutetut (arvostan), alempaa keskiluokkaa ovat ammattikorkeakoulutetut (erityisesti tavallinen, alempi ammattikoulututkinto) ja ylempää keskiluokkaa ovat yliopistossa maisterin tutkinnon suorittaneet. Yläluokkaa ovat yliopistossa lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittaneet ja/tai aateliset ja muut vanhan rahan kulttuurisuvut. Tällä hetkellä työttömyyttä on kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Olen kyllä eri mieltä. Sanoisin itse että työväenluokka on hyvin pitkälti integroitunut keskiluokkaan Suomessa. Näkisin että tehdastyöntekijä ja lähihoitaja ovat samaa keskiluokkaa kuin opettaja lääkäri. Keskiluokka kyllä voidaan keinotekoisesti jakaa johonkin ylempään ja alempaan mutta en oikein ymmärrä että miksi näin pitäisi tehdä. Ei joku maisterin paperi minun mielestäni tee sinusta yhteiskunnassa yhtään sen parempaa ihmistä kuin mitä olisit ilman sitä. Lisäksi jollain putkimiehellä jää keskimäärin vain muutama satanen kuussa enemmän käteen kuin diplomi-insinöörillä. Ja vaikea nähdä jotain työtöntä teatteritaiteen tohtoria yläluokkaisena.
Sanoisin että Suomessa on valtava keskiluokka ja siihen kuuluu ylivoimaisesti suurin osa kansasta. Pienehkö osa on keskiluokan alapuolella eli jotkut pitkäaikaistyöttömät tai muuten koko elämänsä sosioekonomisten ongelmien kanssa kamppailleet. Lisäksi on vielä paljon, paljon pienempi osa joka on keskiluokan yläpuolella. Siis sellaisia joilla oikeasti on rahaa vaikka kuinka. Minusta jotkut 150 000 euron tulotkaan eivät välttämättä tee sinusta mitään ns yläluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin luokkaan minä kuulun?
Asun arvoalueella isossa kaupungissa järven rannalla. Asunnossani on paljon taidetta, design-huonekaluja ja suurehko kokoelma kirjoja joista pääosa ei ole kaunokirjallisuutta. Tuttavapiiriini lukeutuu useita sivistyneitä ihmisiä ja keskustelen heidän kanssaan säännöllisesti ajankohtaisista aiheista, historiasta, filosofiasta, musiikista, tms. Vuosituloni ovat 60-70k, ja minulla on 300k sijoitussalkku.
En kuitenkaan ole korkeakoulutettu. Olen elänyt suuren osan elämästäni köyhänä. En välitä tippaakaan viineistä tai kulinarismista ylipäätään. En purjehdi, ratsasta tai golfaa. En kuuntele oopperaa vaan heviä ja rockia. Ajan 15v vanhalla Toyotalla ja arjessa päälläni on todennäköisemmin bändipaita kuin kauluspaita.Kuulut luokkaan "rikas duunari".
Mistä tiedät olenko duunari? En edes kertonut mitä teen työkseni.
En myöskään laskisi itseäni rikkaaksi. En kertonut ikääni, mutta tässä iässä monellakin on muutama sata tuhata euroa varallisuutta. Rikkaaksi laskisin itseni jos olisin taloudellisesti riippumaton.
Suurin ero taitaa olla, että ylemmän keskiluokan päivittinen ansaintalogiikka pyörii triviaalien tai väehemmän triviaalien asioiden suorittamisen sijaan erilaisten liike-elämän yms. suhteiden ja kiemuroiden ylläpitämisessä.
Ketjussa haiskahtaa myös toiveajattelu.
Nimittäin se, että suorittamalla korkeakoulututkinnon parikymppisenä AMK-tutkinnon tai jonkun muun sijaan "lukitsisit" paikkasi korkeammassa yhteiskuntaluokassa loppuiäksesi.
Kun yli 30% kansasta suorittaa korkeakoulututkinnon, siinä ollaan varsin kaukana yhteiskunnallisesta eliitistä.
Mutta onhan se kiva ajatus. Kun elät 99% ajasta samaa duunarielämää kuin muutkin; vaihdat kakkavaippoja, lasket onko rahaa matkustaa ulkomaille kahden tähden hotelliin ja shoppailet IKEASSA. Mutta sitten koittaa se luokkakokous, ja pääset heittämään muutaman nasevan kommentin filosofiasta muille korkeakoulutetuille. Silloin tajuat, että kyllähän sinä olet korkeampaa luokkaa kuin ne moukat duunarit.
Tämä keskustelu on kuin jostain 1950-luvulta.
"Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä?"
Henkilön sairastuminen idiotismiin.
Sami Sykköhän on siivoojan lapsi, eikä mitenkään piilottele sitä. Päinvastoin kertoo mielellään perineensä sosiaalisuutensa siivooja-äidiltään, jolla saattoi mennä neljäkin tuntia yhden rapun (tjsp.?) siivoamiseen, koska hän pysähtyi juttelemaan niin usein kaikille ihmisille.