Onko siitä oikeasti tullut normaalia nykyään, että sovituista asioista ei tarvitse pitää kiinni eikä välittää toisista mitään?

Se on kaikkein kummallisinta, että tänäpäivänä meillä on käytössämme paljon enemmän keinoja ottaa yhteyttä ja monet niistä saatavillakin tosi nopeasti - niin jos suunnitelmat muuttuu, mikä estää ilmoittamasta siitä?

Ihan tuttujen kesken, mutta myös tuntemattomien kesken ja myös ihan virallisissa asioissa ( esim. työpaikkahaastattelu, asunnon esittely... ).

Eräs kaveri sanoi ihan avoimesti jo 20 vuotta sitten, että ei halua löydä mitään suunnitelmia lukkoon, koska jos tuleekin jotain muuta mielenkiintoista. Väitti vielä ihan pokalla, että se on reilua muita kohtaan. Voi jeesus. No aika monesta menosta tämä kaverikin jäikin sitten ulkopuolelle ja valitti jälkeenpäin, kun häntä ei oltu pyydetty mukaan. No aijaa, minkäköhän takia!

Vierailija kirjoitti:

Jos toisen aikaa ja vaivaa ei yhtään kunnioiteta, niin laittaisin kaverit vaihtoon. 

Niinpä. Ei normaalit ihmiset ole tuollaisia. 

Katso ap peiliin. Miksei sinulla ole parempia ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Ku s1pä ät on niin herttaisia kun ensin toisen päälle paskottuaan aina jaksavat yllättyä ja silmät ymmyrkäisinä ihmetellä, että mitä mitä ihmettä, mistä se nyt suuttui, mitä muka tein.

Itselleen jos tehdään sama, niin seotaan ihan täysin.

Olen sitä mieltä, että narsistit on vähän vammaisia ihmisiä. Reppanoita.

Minulla oli kerran tuttu, joka teki jatkuvasti törkeitä ohareita minulle. Piti minua lapsellisena ja ongelmaisena, jos huomautin hänen käytöksensä olevan epäkunnioittavaa.

Kerran olin hänen seurassaan kun hänelle tehtiin oharit illan suunnitelmiaan koskien. Itki, raivosi ja oli niin pettynyt, kun ei mahtunutkaan mukaan. Olisi tehnyt mieli sanoa, että itse teet jatkuvasti minulle noin, oletpas lapsellinen kun suutut moisesta.. Tuon "ystävyyssuhteen" päätin minä vedoten erilaiseen arvomaailmaa, kun ei monien keskustelujen jälkeen hoksannut toimintansa aiheuttamaa mielipahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lienee joillekin tyypillistä käytöstä. Joissain ihmissuhteissa törmännyt vastaavaan, että sovitusta ei pidetä kiinni, ei peruta ajoissa tai ilmoiteta ollenkaan peruuntumisesta. Näistä huomauttaessa minut on leimattu ongelmalliseksi ihmiseksi ja kehotettu tyyliin tutkiskelemaan itseäni ja hakeutumaan hoitoon. Asia toistui monta kertaa ja asiasta yritettiin keskustella. Nämä ihmissuhteet ovat lopulta päättyneet. En näe järkeväksi olla ihmissuhteessa, jossa minä pidän sovituista aikatauluista ja asioista kiinni, varaan aikatauluistani aikaa näkemiselle enkä todellakaan rupea sopimaan siihen päälle mitään muuta "kivempaa". Jos toisen näkemys on se, että kaikkea voi sopia ja unohtaa sovitut asiat kivemman jutun tai mielenkiinnon puutteen vuoksi, niin ihmissuhde ei ole minua varten.

Minusta itsessään perumisessa ei ole ongelmaa, jos sen hoitaa tarpeeksi ajoissa tai painavasta syystä. Ymmärrän senkin, jos ystävä rehellisesti kertoo, että on väsynyt ja kaipaa rauhallista kotipäivää, kunhan ilmoittaa sen ajoissa. Onneksi on näitäkin ihmisiä, jotka osaavat pitää sovitusta kiinni ja ymmärtävät kunnioittaa toista ja toisen aikaa perumalla fiksusti ja ajoissa.

Minua ei sentään ole kehotettu menemään hoitoon mutta yritetty muuten kääntää asia niin, että olen liian tiukkapipo ja minulla olisi heidän asenteestaan "opittavaa". "Niin mutta vastakohdat täydentävät toisiaan." "Miksi sä et voi koskaan ottaa vähän rennommin?" Jotenkin tuntuu siltä, että ainakin jotkut heistä sisimmässään häpesivät jatkuvaa myöhästelyään ja epäluotettavuuttaan mutta päättivät olla tekemättä näille asioille mitään. Helpompi vaatia muita muuttumaan kuin katsoa omaa käytöstä kriittisin silmin.

Olen tullut siihen tulokseen, etten enää ystävysty selvistä elämänhallinnan ja toiminnanohjauksen ongelmista kärsivien kanssa. Säilytän siten itsekunnioitukseni ja mielenrauhani ja he taas voivat hakeutua heille sopivampaan rentoon seuraan. 

Tämäkin on tuttua, "älä ota liian vakavasti" jne. Monet tilanteet ovat myös päätyneet siihen, että "ystävät" ovat joukolla kääntyneet minua vastaan, kun olen huomauttanut törkeistä ohareista ja kääntäneet tilanteen minun syyksi. Minulta on vaadittu anteeksipyyntöä käytöksestäni. Saavat nämä "ystävät" nykyään ihan rauhassa elää elämäänsä ilman minua tahtomallaan tavalla.

Minä en sovi enkä järjestä enää mitään.

Kutsuttuna tulen, sovittuun aikaan.

Tämä on niin tätä nykyään ja ärsyttää mua ainakin suunnattomasti. Yksi kaveri oli aina, siis aivan aina myöhässä, lähti kotoa vasta kun olisi pitänyt olla paikalla jne. Ja vaikka itse aloin tulemaan paikalle, esim lounastreffeille vartin myöhässä, olin silti etuajassa. Sitten kerran sanoin tälle, että mä en pidä siitä että sä olet aina myöhässä. Kaveri alkoi itkemään, ei ois kuulemma saanut sanoa ja mä olin se ikävä ihminen. Meinasi mennä ystävyys katkolle, mutta saimme sovittua ja on ollut sen jälkeen suunnilleen ajoissa. Tuollainen myöhästeleminen on toisen ajan halveksuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin tätä nykyään ja ärsyttää mua ainakin suunnattomasti. Yksi kaveri oli aina, siis aivan aina myöhässä, lähti kotoa vasta kun olisi pitänyt olla paikalla jne. Ja vaikka itse aloin tulemaan paikalle, esim lounastreffeille vartin myöhässä, olin silti etuajassa. Sitten kerran sanoin tälle, että mä en pidä siitä että sä olet aina myöhässä. Kaveri alkoi itkemään, ei ois kuulemma saanut sanoa ja mä olin se ikävä ihminen. Meinasi mennä ystävyys katkolle, mutta saimme sovittua ja on ollut sen jälkeen suunnilleen ajoissa. Tuollainen myöhästeleminen on toisen ajan halveksuntaa.

Näillä ihmisillä ei ole kuitenkaan mitään ongelmaa olla ajoissa lomalennon portilla tai vaikkapa lääkärin vastaanotolla.

Noita myöhästelijöitä ei pidä katsella. Pitää sanoa ja jos se ei tuo muutosta, pois tuollaiset ihmiset.

Pitää välittää mutta ei kierolla ja hullulla tavalla. 

Osalle kyllä. Kännykkä ikään kuin mahdollistaa oharit. 

Ap, ensi kerralla et järkkää mitään syötävää, vaan paikalle voi tulla nyyttäriperiaattella. Jokainen tuo jonkun jutun, sinä tarjoat saunan, astiat ja tilan. Annat kellonajan, jolloin paikalle voi tulla. Laitat saunan itsellesi päälle, menet saunaan ja syöt itse itsellesi ostamia ruokia. Sitten porukka tulee tai ei tule, ihan sama.

Latasit liikaa odotuksia muita kohtaan, mikä oli virhe. Oma napa ja hyvinvointi pitää aina laittaa etusijalle. Mikään kiva yhteinen illanvietto -konsepti ei toimi enää tänäpäivänä. Se on vain hyväksyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lienee joillekin tyypillistä käytöstä. Joissain ihmissuhteissa törmännyt vastaavaan, että sovitusta ei pidetä kiinni, ei peruta ajoissa tai ilmoiteta ollenkaan peruuntumisesta. Näistä huomauttaessa minut on leimattu ongelmalliseksi ihmiseksi ja kehotettu tyyliin tutkiskelemaan itseäni ja hakeutumaan hoitoon. Asia toistui monta kertaa ja asiasta yritettiin keskustella. Nämä ihmissuhteet ovat lopulta päättyneet. En näe järkeväksi olla ihmissuhteessa, jossa minä pidän sovituista aikatauluista ja asioista kiinni, varaan aikatauluistani aikaa näkemiselle enkä todellakaan rupea sopimaan siihen päälle mitään muuta "kivempaa". Jos toisen näkemys on se, että kaikkea voi sopia ja unohtaa sovitut asiat kivemman jutun tai mielenkiinnon puutteen vuoksi, niin ihmissuhde ei ole minua varten.

Minusta itsessään perumisessa ei ole ongelmaa, jos sen hoitaa tarpeeksi ajoissa tai painavasta syystä. Ymmärrän senkin, jos ystävä rehellisesti kertoo, että on väsynyt ja kaipaa rauhallista kotipäivää, kunhan ilmoittaa sen ajoissa. Onneksi on näitäkin ihmisiä, jotka osaavat pitää sovitusta kiinni ja ymmärtävät kunnioittaa toista ja toisen aikaa perumalla fiksusti ja ajoissa.

Minua ei sentään ole kehotettu menemään hoitoon mutta yritetty muuten kääntää asia niin, että olen liian tiukkapipo ja minulla olisi heidän asenteestaan "opittavaa". "Niin mutta vastakohdat täydentävät toisiaan." "Miksi sä et voi koskaan ottaa vähän rennommin?" Jotenkin tuntuu siltä, että ainakin jotkut heistä sisimmässään häpesivät jatkuvaa myöhästelyään ja epäluotettavuuttaan mutta päättivät olla tekemättä näille asioille mitään. Helpompi vaatia muita muuttumaan kuin katsoa omaa käytöstä kriittisin silmin.

Olen tullut siihen tulokseen, etten enää ystävysty selvistä elämänhallinnan ja toiminnanohjauksen ongelmista kärsivien kanssa. Säilytän siten itsekunnioitukseni ja mielenrauhani ja he taas voivat hakeutua heille sopivampaan rentoon seuraan. 

Tämäkin on tuttua, "älä ota liian vakavasti" jne. Monet tilanteet ovat myös päätyneet siihen, että "ystävät" ovat joukolla kääntyneet minua vastaan, kun olen huomauttanut törkeistä ohareista ja kääntäneet tilanteen minun syyksi. Minulta on vaadittu anteeksipyyntöä käytöksestäni. Saavat nämä "ystävät" nykyään ihan rauhassa elää elämäänsä ilman minua tahtomallaan tavalla.

Ja uhriutujat voivat valittaa vauvafoorumilla kun ei ole pokkaa sanoa asiasta "ystäville".

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, että kusipää ei ansaitse selitystä. Ei minkäänlaista.

Kunnon ihminen ansaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Kerran oli sovittu että vanha kaveri tulee käymään toisesta kaupungista ja lupasin tehdä meille ruokaa.

Laitoin aamulla klo 10 viestiä "Huomenta! noin 2 tuntiako sinulta kestää ajaa tänne?" mutten saanut vastausta.

Klo 12 laitoin viestiä " Lasagne menee uuniin ja alan tehdä sämpylöitä :" Ei vastausta.

Lopulta,klo 15 kaveri soitti että kävi Mäkkärissä syömässä ja tulle vain kahville, Tuli,viipyi noin 20 min ja lähti ottamatta edes santsikupillista. Laiton perään viestiä jossa kerroin  suoraan pahoittaneeni mieleni, mihin vastasi vain "No anteeksi vaan kun tuli nälkä!" 

Millainen ihminen painelee Mäkkäriin kun tietää että toinen valmistaa häntä varten ruokaa?

Mulla oli ystävä, joka teki tätä usein. Ja siis ihan yhdessä oli sovittu, tai jopa hänen ehdottamanaan, että mennään yhdessä syömään/pizzalle tms., usein työpäivän jälkeen.  Niin eikös tämä kaveri olekin jo syönyt "kun tuli nälkä". 

Sitten joko mentiin ravintolaan ja mä söin yksin tai sitten yritin itse napata mukaan jotain syötävää. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, ensi kerralla et järkkää mitään syötävää, vaan paikalle voi tulla nyyttäriperiaattella. Jokainen tuo jonkun jutun, sinä tarjoat saunan, astiat ja tilan. Annat kellonajan, jolloin paikalle voi tulla. Laitat saunan itsellesi päälle, menet saunaan ja syöt itse itsellesi ostamia ruokia. Sitten porukka tulee tai ei tule, ihan sama.

Latasit liikaa odotuksia muita kohtaan, mikä oli virhe. Oma napa ja hyvinvointi pitää aina laittaa etusijalle. Mikään kiva yhteinen illanvietto -konsepti ei toimi enää tänäpäivänä. Se on vain hyväksyttävä.

Olen tuosta aivan eri mieltä. Tuossa on just se kusipäisen itsekkyyden ydin - ”oma napa pitää laittaa etusijalle” ja sitten vielä ”se on vain hyväksyttävä”. Ihan kuin haettaisi oikeutusta sille, että saa olla välittämättä sovituista asioista hevonkukkuakaan ja ignoorata itsekkäästi toisten aika ja vaivannäkö. Koska ”mä teen mitä haluun ja se on vain hyväksyttävä”. Voi tsiisus että mä kiehun raivosta tuollaisen kusipään kohdalla. Minkä takia sitten pitää sopia mitään, jos ei kerta ole aikomustakaan pitää siitä kiinni? Ja sitten vielä odotetaan, että se ”hyväksytään”. En edes tiedä onko se välttämättä kusipäisyyttä, ehkä se on myös tätä nykypäivän vässykkämäisyyttä.

Saisiko myös hieman tarkennusta tuohon ”mikään kiva yhteinen illanvietto -konsepti ei toimi enää tänäpäivänä”? Niin miksei toimisi? Sovitaan illanvietto ja pidetään siitä kiinni. 

Vituttaa yli kaiken nykyään tämä, kun ei kyetä olemaan selkärangallisia jämäköitä luotettavia ihmisiä, ei osata enää sanoa jämptisti KYLLÄ tai EI ja pitää kiinni päätöksestä. On vaan pelkkää kusenlämpöistä ”noo ehkä.. täytyy kattoa.. vois ehkä.. en tiiä.. byhyyy”, sitten puolivillaisesti luvataan ja sitten ei toimitakaan niin. 

Minulla kans kokemus eräät tuttavat.. heidän piti saapua meille syömään klo 11 olla siis meillä. Odottelin ja odottelin kunnes laitoin viestiä että eikai vaan matkalla ole sattunut mitään johon hän vastasi klo 11.20 että just tässä herättiin kun meni eilen vähän myöhäksi illanvietto. Ja heillä matkaa meille 110km 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ensi kerralla et järkkää mitään syötävää, vaan paikalle voi tulla nyyttäriperiaattella. Jokainen tuo jonkun jutun, sinä tarjoat saunan, astiat ja tilan. Annat kellonajan, jolloin paikalle voi tulla. Laitat saunan itsellesi päälle, menet saunaan ja syöt itse itsellesi ostamia ruokia. Sitten porukka tulee tai ei tule, ihan sama.

Latasit liikaa odotuksia muita kohtaan, mikä oli virhe. Oma napa ja hyvinvointi pitää aina laittaa etusijalle. Mikään kiva yhteinen illanvietto -konsepti ei toimi enää tänäpäivänä. Se on vain hyväksyttävä.

Olen tuosta aivan eri mieltä. Tuossa on just se kusipäisen itsekkyyden ydin - ”oma napa pitää laittaa etusijalle” ja sitten vielä ”se on vain hyväksyttävä”. Ihan kuin haettaisi oikeutusta sille, että saa olla välittämättä sovituista asioista hevonkukkuakaan ja ignoorata itsekkäästi toisten aika ja vaivannäkö. Koska ”mä teen mitä haluun ja se on vain hyväksyttävä”. Voi tsiisus että mä kiehun raivosta tuollaisen kusipään kohdalla. Minkä takia sitten pitää sopia mitään, jos ei kerta ole aikomustakaan pitää siitä kiinni? Ja sitten vielä odotetaan, että se ”hyväksytään”. En edes tiedä onko se välttämättä kusipäisyyttä, ehkä se on myös tätä nykypäivän vässykkämäisyyttä.

 

Saisiko myös hieman tarkennusta tuohon ”mikään kiva yhteinen illanvietto -konsepti ei toimi enää tänäpäivänä”? Niin miksei toimisi? Sovitaan illanvietto ja pidetään siitä kiinni. 

 

Vituttaa yli kaiken nykyään tämä, kun ei kyetä olemaan selkärangallisia jämäköitä luotettavia ihmisiä, ei osata enää sanoa jämptisti KYLLÄ tai EI ja pitää kiinni päätöksestä. On vaan pelkkää kusenlämpöistä ”noo ehkä.. täytyy kattoa.. vois ehkä.. en tiiä.. byhyyy”, sitten puolivillaisesti luvataan ja sitten ei toimitakaan niin. 

Minulla on teoria, että tämä johtuu nykyisestä arvotyhjiöstä: kaikki on itsekeskeistä, suhteellista ja joustavaa. Sanat eivät enää tarkoita mitään, periaatteita ei ole ja aikatauluista tai lupauksista ei tarvitse pitää kiinni.

Ihmiset haluavat huomiota väittämällä kuuluvansa johonkin viiteryhmään, vaikka eivät oikeasti täytä sen vaatimuksia. Esim. sanovat olevansa "kasvissyöjiä", mutta vetävät kalaa ja/tai kanaa heti, jos kasvisruuan järjestämiseksi pitäisi nähdä yhtään vaivaa. Huomiota saadakseen voi myös esim. väittää olevansa eri sukupuolta tai ei sukupuolta ollenkaan. Heterot sanovat olevansa "queer-suhteessa" tunteakseen olevansa erityisiä. Ettei vaan jää mistään paitsi ja tule tunnetta ulkopuolelle jäämisestä!

Mitään epämukavaa ei tarvitse tehdä tai nähdä minkään eteen vaivaa, kunhan itsellä on kivaa. Sovitut aikataulut voidaan p*skoa tai jättää toinen odottamaan, koska tuli jotain hauskempaa tekemistä juuri sillä sekunnilla. Mitään ei voi sopia etukäteen, koska eihän sitä tiedä mikä juuri sillä hetkellä sattuu huvittamaan. Kun minä en halua odottaa, joten odotutetaan sitten toisia.

Ihmiset ovat kuin isoja itsekeskeisiä, hedonistisia pikkulapsia. Tämän näkee myös siitä, että kun heidän huonosta ja itsekeskeisestä käytöksestään huomauttaa, he suuttuvat kuin taaperot, jolta otetaan lelu pois.

Se on ollut todella sydäntäsärkevää huomata, tai pikemminkin tajuta se vasta vuosien jälkeen, että parhaina ja tärkeimpinä pitämäni kaverit eivät oikeasti välitä juuri yhtään. Olen heille vain se viimeinen vaihtoehto, se josta ei tarvitse niin välittää, se jota voi kohdella kuin perunapussia. Ja uskon jo tällä kokemuksella, että on aivan sama mitä teen, niin noin se tulee olemaan ikuisesti. Monta kertaa olen jo miettinyt heippaviestiä, mutta sitten aina tullut siihen tulokseen, että katsotaan nyt vielä. En tiedä miksi pitää ”katsoa vielä”, koska tiedän, ettei mikään tule muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on ollut todella sydäntäsärkevää huomata, tai pikemminkin tajuta se vasta vuosien jälkeen, että parhaina ja tärkeimpinä pitämäni kaverit eivät oikeasti välitä juuri yhtään. Olen heille vain se viimeinen vaihtoehto, se josta ei tarvitse niin välittää, se jota voi kohdella kuin perunapussia. Ja uskon jo tällä kokemuksella, että on aivan sama mitä teen, niin noin se tulee olemaan ikuisesti. Monta kertaa olen jo miettinyt heippaviestiä, mutta sitten aina tullut siihen tulokseen, että katsotaan nyt vielä. En tiedä miksi pitää ”katsoa vielä”, koska tiedän, ettei mikään tule muuttumaan.

Mulla täysin samat fiilikset! Taas kerran entiset hyvät ystävät jättivät vastaamatta mun esittämään kutsuun ja olivat menneet keskenään ilman mua. En tiedä että olisin mitään pahaa tehnyt heistä kenellekään.

Tsemppiä sulle, olen nyt itse ajatellut unohtaa tämän ystäväporukan ja jatkaa yksin, vaikka se pahalta tuntuu kun ei kauheasti kavereita muutenkaan ole.