Minkätyppistä naista ei kiinnosta lainkaan nätit vaatteet, meikit, korut, sisustus?

Eikö älykäs ja/tai syvällinen ihminen nopeasti keskustellessaan uuden ihmisen kanssa huomaa toisesta onko toinenkin samanlainen vai tyhjäpää, on se toinen sitten meikitön harmaahiirulainen tai räiskyvissä väreissä esiintyvä huomiota herättävä riikinkukko?

Melkoista ennakkoasennetta jos jo ulkomuodon ja tyylin perusteella leimataan ihminen tietynlaiseksi, älykkyyttä se ei todellakaan ole.

Kerään pronssisia Kalevala-koruja. Käytän niitä päivittäin, vaihdellen. Harrastan myös siirtolohkareiden bongausta ja valokuvaamista sekä lueskelen Kalevalaa ja kivikautta käsittelevää kirjallisuutta. Myös erilaiset muut kivikorut kiinnostavat (spektroliitti, ametisti, graniitti yms.) ja niitäkin ostelen sekä käytän. Teen itse helppoja neuleita itselleni. Kerään suomalaisia vintage-seinävaatteita, arabiaa ja tina-astioita. Tutkin paljonkin antiikkikirjoja. Historia on kiehtovaa ja arvostan suomalaista kansanperinnettä. Käyn talonpoikaismuseoissa ja kansatieteellisissä museoissa. 

Muinaisuus kiinnostaa minua. Joitakin kiinnostaa muut asiat.  Minua ei kiinnosta yhtään mitkään käsilaukut ja keittiön modernit kalusteet tai tatuoinnit tai kampaajalla käynnit. Ihmettelen aina käsilaukkunaisia - miksi pitää suurta löysää laukkua aina kuljettaa mukana ja mitä kamaa siellä säilytetään. 

Vierailija kirjoitti:

Töihin meikkaan hieman, koska ikä on vienyt kaiken värin kasvoiltani ja katson jonkin verran mitä laitan päälleni, mutta minulla ei juurikaan ole silmää ns. esteettisille asioille, toki kauniita asioita, kuten vaikka kukkia tai rakennuksia on miellyttävä katsoa. Työkseni innovoin, kehitän ja analysoin, harrastuksiin kuulu ruoka, kirjallisuus, erilainen ulkoliikunta, sekä koirat ja hevonen. En koe olevani pick-me, jätkä tai muutakaan, vaan ihan tavallinen nainen, jonka vahvuudet eivät ole estetiikkaan liittyviä. Esim. puutarhassa kukkaistutukset ovat retuperällä, mutta yrtit, chilit, tomaatit yms. voivat vahvasti. Tai kattauksessa astioiden ulkonäöllä ei ole väliä, kunhan astia on kyseiseen ruokaan/juomaan optimi maun/aromien/suutuntuman suhteen. 

Tuo kattaus on hyvin aistillista, visuaalisuus vaan tulee haju-, maku- ja tuntoaistimuksien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minkä tyyppistä naista kiinnostaa nuo kaikki? Meikit ei kiinnosta pätkääkään, eikä korutkaan. Kivat vaatteet joo, mutta mikään merkki-ja trendityyppi en ole. Sisustuslinjan vain silloin, kun siitä pitää olla kiinnostunut.

Minua kiinnostaa nuo kaikki, mutta oman tyylin mukaisesti. Trendien mukaan en erityisemmin mene. Olen kai sen tyyppinen, että estetiikka on iso osa elämää ja itselle kauniit asiat vetää puoleensa. Vahvasti visuaalinen siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolla on muut kiinnostuksen aiheet, kuten kulttuuri, taide, tiede jne. Mieleen tulee yksi nainen, joka on pätevöitynyt kansainvälisesti korkealle lääketieteessä ja toinen Itämerestä. Tuskin vaatteet ja korut ovat elämässä ensimmäisellä sijalla. 

Minulle kaikki luettelemasi ovat tärkeitä ja isossa osassa elämääni. Silti visuaalisuus on yhtä tärkeää, voin pahoin jos elän vääränlaisessa ympäristössä tai joutuisin pukeutumaan vaatteisiin joiden materiaalia, värejä ja leikkausta inhoan.

Ihminen, jolle tulee pahoinvointi vääränlaisista tai vääränvärisistä vaatteista, ei ole kovin resilientti, 

Millä perusteella? Mä näkisin, että se juuri on kykyä löytää elämästä ilonaiheita silloinkin kun on vaikeaa. 

Ei, vaan elämään tulee ylimääräisiä vaikeuksia niiden väistämättömien lisäksi, jos koko ajan miettii liikaa itseään ja ulkoista olemustaan. Siedätys on paikoillaan, jos oikeasti kokee voivansa pahoin vaatteidensa ulkonäön vuoksi, erikseen sitten aistiyliherkkyydet.

Olen eri mieltä. Elämääni ei ole tullut yhtäkään vaikeutta sen takia, että pukeudun mieluummin kauniisti kuin rumasti, sisustan mieluummin kauniisti kuin rumasti, ostan mieluummin kauniita astioita kuin rumia, käyn katsomassa mieluummin kauniita nähtävyyksiä kuin rumia jne.

Totta kai on helppoa valita kaunis asia ruman sijasta, jos ylipäätään on välttämätöntä ostaa jokin uusi asia. Mutta lopulta tuollainen kategorinen kauneuden hakeminen  on tuulen tavoittelua. Elämään kuuluu sekä kauneus että rumuus, ja tämä pätee paljon muihinkin asioihin kuin pintaan. Suurissa taideteoksissa esimerkiksi on aina jotakin muutakin kuin pelkkää kauneutta.

Olen elämässäni ollut enimmäkseen pienituloinen, joten siksikin kauneusarvot ovat olleet minulle tärkeitä ja merkittävä henkireikä. En voi ymmärtää miksi täällä jotkut niin kovasti haluavat sitä halveksia ja pitää pinnallisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. fiksut naiset

Sinusta fiksuus on sama kuin epäkiinnostus estetiikkaa kohtaan? Kauneudentaju on yksi älykkyyden muoto.

Kauneudentaju on taas ihan eri asia kuin kiinnostus meikkeihin, vaatteisiin, koruihin ja sisustukseen. Älykkyydeksi en kumpaakaan noista kutsuisi.

- estetiikkaa yliopistossa opiskellut. 

Olet nyt hirttäytynyt noihin akateemisiin opintoihisi. Osalle kiinnostus vaatteisiin, sisustukseen jne on todellakin kauneudentajua, ei se kaikkien kohdalla ole mitään pinnallista luonnon- ja omia varoja tuhlailevaa ostoskäyttäytymistä, heikko itsetuntoa etc.

Se voi olla kauneudentajun ilmentämistä tai sitten kopiokäyttäytymistä. Mutta ainakaan sitä ei pidä älykkyyden muodoksi kohottaa. 
- se jota kommentoit.

"Esteettinen älykkyys: kauneuden näkemistä asioissa joissa muut eivät näe sitä lainkaan. Esteettinen älykkyys muodostuu kolmesta pääasiasta, jotka määrittävät esteettisen näkemyksen luokan. Periaatteessa näitä ovat esteettinen valikoima, kokemuksen syvyys ja kyky yhdistää kauneutta."

Joiltain se puuttuu kokonaan eivätkä he sille mitään voi mutta älykkyyttä ei ole kieltää sen olemassaoloa ja mitätöidä muiden kokemuksia. Itse sain kuulla jo nuorena tyttönä lähes 40 vuotta sitten kuinka minulla on uskomaton kyky nähdä kauneutta missä vain ja edelleen saan kuulla kuinka näen asioita joita muut eivät edes huomaa.

Köyhyys. Tai sitten on vähän Asperger, on muita kiinnostuksen kohteita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolla on muut kiinnostuksen aiheet, kuten kulttuuri, taide, tiede jne. Mieleen tulee yksi nainen, joka on pätevöitynyt kansainvälisesti korkealle lääketieteessä ja toinen Itämerestä. Tuskin vaatteet ja korut ovat elämässä ensimmäisellä sijalla. 

Minulle kaikki luettelemasi ovat tärkeitä ja isossa osassa elämääni. Silti visuaalisuus on yhtä tärkeää, voin pahoin jos elän vääränlaisessa ympäristössä tai joutuisin pukeutumaan vaatteisiin joiden materiaalia, värejä ja leikkausta inhoan.

Ihminen, jolle tulee pahoinvointi vääränlaisista tai vääränvärisistä vaatteista, ei ole kovin resilientti, 

Ja mitä sitten? On hyvin herkkä/on hyvin herkkä kauneudelle/joillekin visuaalisuudella on valtava merkitys hyvinvoinnille. 

Tällaiseen on varaa ainoastaan länsimaisessa suuressa yltäkylläisyydessä. Enemmän arvostan sellaista, että ihminen köyhissä oloissa rakentaa kauneutta pienillä teoilla kuin että globaalilla mittapuulla upporikas suomalainen voi pahoin omien vaatteidensa äärellä.

Nyt et yhtään tiedä mistä puhut. Ystäväni eli lapsuutensa ja nuoruutensa Keniassa, hän kertoi kuinka siellä vaikka olisi oltu kuinka köyhiä naiset pukeutuivat aina naisellisesti, kauniisti ja iloisiin väreihin, se (kauneus) oli itseisarvo ja tapa nousta köyhän arjen yläpuolelle.

Ja muuten: edelleen ne värit vaatteissa ja seinissä joista tykkään maksaa ihan saman verran kuin ne joista pidän. Miksi olisin jotenkin ylevä jos valitsisin inhokit sen sijaan että valitsen en joista nautin? Kuka siitä hyötyisi, globaalisti tai paikallisesti ja kuka kärsii siitä että itse voin hyvin kun ympärilläni/ylläni on kaunista eikä rumaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ketjuun kuin ketjuun, on aihe mikä tahansa, pitää tulla jonkun vänkääjän tai trollin?

Tätä samaa ihmettelen!

Maanläheisiä ja terveen arvomaailman omaavia ei kiinnosta pinnalliset hömppäjutut.

Vierailija kirjoitti:

Eikö älykäs ja/tai syvällinen ihminen nopeasti keskustellessaan uuden ihmisen kanssa huomaa toisesta onko toinenkin samanlainen vai tyhjäpää, on se toinen sitten meikitön harmaahiirulainen tai räiskyvissä väreissä esiintyvä huomiota herättävä riikinkukko?

Melkoista ennakkoasennetta jos jo ulkomuodon ja tyylin perusteella leimataan ihminen tietynlaiseksi, älykkyyttä se ei todellakaan ole.

No tämä! Ja nää tosiaan puhuu älykkyydestä, arvoista ja syvällisyydestä.

Ei kiinnosta, kun ei oo rahaa eikä miestäkään. Harrastukset mielessä, ei ulkonäkö.

Voi nyt hemmetti, ihmiset ovat erilaisia! Eikä kauneus ole kaikille sama, tai rumuus, mautkin vaihtelee. Joitain naisia kiinnostaa kukat, toisia autot. Yhdet lukee dekkareita, toiset harlekiineja ja kolmannet filosofiaa. Miksi täällä riidellään siitä kenen taipumukset ovat parhaita, kun vastaus on että ei kenenkään. Lillutaan avaruudessa tuntemattomasta syystä yhdessä, joten jospa vain keskitytään sellaisiin juttuihin jotka tuo kullekin iloa ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. fiksut naiset

Sinusta fiksuus on sama kuin epäkiinnostus estetiikkaa kohtaan? Kauneudentaju on yksi älykkyyden muoto.

Kauneudentaju on taas ihan eri asia kuin kiinnostus meikkeihin, vaatteisiin, koruihin ja sisustukseen. Älykkyydeksi en kumpaakaan noista kutsuisi.

- estetiikkaa yliopistossa opiskellut. 

Olet nyt hirttäytynyt noihin akateemisiin opintoihisi. Osalle kiinnostus vaatteisiin, sisustukseen jne on todellakin kauneudentajua, ei se kaikkien kohdalla ole mitään pinnallista luonnon- ja omia varoja tuhlailevaa ostoskäyttäytymistä, heikko itsetuntoa etc.

Se voi olla kauneudentajun ilmentämistä tai sitten kopiokäyttäytymistä. Mutta ainakaan sitä ei pidä älykkyyden muodoksi kohottaa. 
- se jota kommentoit.

"Esteettinen älykkyys: kauneuden näkemistä asioissa joissa muut eivät näe sitä lainkaan. Esteettinen älykkyys muodostuu kolmesta pääasiasta, jotka määrittävät esteettisen näkemyksen luokan. Periaatteessa näitä ovat esteettinen valikoima, kokemuksen syvyys ja kyky yhdistää kauneutta."

 

Joiltain se puuttuu kokonaan eivätkä he sille mitään voi mutta älykkyyttä ei ole kieltää sen olemassaoloa ja mitätöidä muiden kokemuksia. Itse sain kuulla jo nuorena tyttönä lähes 40 vuotta sitten kuinka minulla on uskomaton kyky nähdä kauneutta missä vain ja edelleen saan kuulla kuinka näen asioita joita muut eivät edes huomaa.

Tietenkin täällä on koolla verrattoman paljon omasta mielestään suuria esteettisiä lahjakkuuksia. Mutta oikeasti olemme suurelta osin kuluttajia ja jostakin syystä valitsemme niitä meikkejä, vaatteita, sisustusesineitå ja koruja, jotka sattuvat olemaan muotia. Juuri näillä edellä mainituilla asioilla haetaan hyvin usein statusta, vaikka sitä ei aina tiedosteta.

Ihan normaali nainen voi olla vaikka osa, ei mikään noista tai kaikki luetelluista kiinnostaa. Meitä on monenlaisia. Ulkonäöstä kun ei juurikaan voi päätellä mitään millaisesta naisesta on kyse.

Ei kauneudenkaipuun tarvitse tarkoittaa hirveää kuluttamista. Kauniita asioita voi myös tehdä itse, korjata, entisöidä, säilyttää, muokata, tuunata, ihan kuinka vaan. Mä saan iloa juuri tällaisista, kestävän kauniista asioista. Täällä marginaalissa istuskellaan "kotimuseossa" kaikenlaisten vanhojen esineiden keskellä, vanhoissa vaatteissa, ja silmä ja sielu lepää. Kauneus on katsojan silmässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen elämässäni ollut enimmäkseen pienituloinen, joten siksikin kauneusarvot ovat olleet minulle tärkeitä ja merkittävä henkireikä. En voi ymmärtää miksi täällä jotkut niin kovasti haluavat sitä halveksia ja pitää pinnallisena. 

Eikö se ole varsin yleistä, että pienituloiset ovat kiinnostuneita kauneusarvoista.

Sellaista, jolla on muita mielenkiinnon kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Maanläheisiä ja terveen arvomaailman omaavia ei kiinnosta pinnalliset hömppäjutut.

Samoin. Silti rakastan kaunista kotiani ja omantyylisiäni, oman maun mukaisia kauniita vaatteitani. EI maanläheisyys ja terve arvomaailma ole mikään synonyymi rumuudelle tai ankeudella tai ihmeelliselle marttyyrimaiselle kieltäytymiselle: "en lainkaan pidä ruskeasta sisustuksessa ja vaatteissa, rakastan vaaleanpunaista mutta koska olen älykäs ja syvällinen ja arvoni ovat kohdallaan olen aikoinani hankkinut kaiken vain ruskeana jotta kaikki huomaavat kuinka vaatimaton ja kaikkea muuta kuin pinnallinen olenkaan kun en ole ottanut elämääni yhtäkään elementtiä joka toisi minulle visuaalista nautintoa, halveksin niitä jotka haluavat ympärilleen kauneutta, se länsimaisen rikkaan itsekkyyttä ja osoitus siitä ettei elämässä ole muuta sisältöä kuin muoti ja meikit ja niitäkin käytetään vain yrityksenä tehdä vaikutus muihin " näin kärjistetysti mutta tällainen vaikutelma monesta kommentista tulee.