Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä
04.06.2026 |
Asutaan pienehkössä keskisuomalaisessa kaupungissa. Mies sai kovan luokan työtarjouksen Espoosta. Meillä on 7,9 ja 11v lapset. Ihana koulu, upeat kaverit ja kiva 5h asunto uudessa kerrostalossa. En suostu muuttamaan. Lasten takia. En halua repiä lapsia juuriltaan.
Mies on vihainen ja murjottaa toista viikkoa, koska olen muka este hänen menestykselleen. Yksin mies ei suostu muuttamaan.
Mitä tästä suhteesta voi enää tulla?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.
Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.
Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan.
Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.
Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa.
Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?
Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.
Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.
Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.
No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.
Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.
Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?
Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.
9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.
Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.
Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.
Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).
Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.
Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä?
Ok.
Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.
Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin.
Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten moni on täällä sanonut, niin ensin mies muuttaa työviikoiksi, lapset käyvät vanhoissa kouluissaan ensi lukuvuoden ja ensi talvena alatte miettiä, haluaako koko perhe muuttaa. Eihän ole edes sanottu, että mies viihtyy uudessa työpaikassa tai että työpaikka pitää miestä puolta vuotta pidempään.
En tiedä onko tätä sanottu, varmaan kyllä, mutta nimenomaan tämä taitaa olla nykyisin järkevintä. Lapsuudessani perheet muuttivat helposti, talot maksettiin nopeasti ja töitä löytyi molemmille. Nykymaailmassa pitää olla hiukan liian rohkea tehdäkseen samoin. Muutto pitäisi vaiheistaa, ainakin ellei asuta vuokralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.
Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.
Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan.
Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.
Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa.
Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?
Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.
Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.
Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.
No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.
Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.
Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?
Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.
9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.
Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.
Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.
Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).
Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.
Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä?
Ok.
Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.
Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin.
Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.
Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin.
Jotkut myös muuttavat lasten kanssa tyyliin vuoden välein. Eri asia onko se lapsille hyväksi. Not.
Mun toinen vanhempi aikoinaan sai töitä Helsingistä, työskenteli siellä aina tyyliin 2-viikkoa ja sit tuli kotiin Savoon. Tuota kesti ehkä yhden talven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.
Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.
Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan.
Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.
Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa.
Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?
Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.
Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.
Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.
No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.
Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.
Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?
Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.
9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.
Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.
Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.
Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).
Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.
Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä?
Ok.
Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.
Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin.
Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.
Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy.
Minä olen luullut, että siellä bussit kulkevat useammin kuin kerran aamulla keskustaan ja kerran iltapäivällä sieltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.
Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.
Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan.
Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.
Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa.
Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?
Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.
Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.
Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.
No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.
Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.
Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?
Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.
9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.
Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.
Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.
Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).
Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.
Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä?
Ok.
Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.
Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin.
Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.
Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy.
Minä olen luullut, että siellä bussit kulkevat useammin kuin kerran aamulla keskustaan ja kerran iltapäivällä sieltä pois.
Tottakai kulkevat. Silti ne samat ihmiset ovat 7:32 bussissa, ei 7:38 bussissa päivästä toiseen. Ihminen vaan toimii niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään voi saavuttaa ilman vaivannäköä. Pakkaahan kimpsusi ja lähde menee sinne Espooseen. Tottakai sinä olet miehesi tukena ja tartutte hyvään työtarjoukseen.
Eihän se noin mene, jos ap ja lapset ovat tyytyväisiä tilanteeseen nyt. Mies ilmeisesti on omin päin hakenut töitä ja saanut ja nyt vaatii koko perhettä mullistamaan elämän.
Ap ei mitenkään kiellä miestä toteuttamasta työpaikan vaihtoa eli voi sanoa, että on todella sopeutuvainen ja ymmärtäväinen puoliso. Hänen ei kuitenkaan ole pakko muuttaa. Muutto ja verkostojen luominen sekä vanhoihin ystäviin yhteydenpito on työlästä ja kaikki voi mennä pieleen.
Kyllä se laitetaan nyt menemään. Kamat kasaan ja hopi, hopi. Hyviä työpaikkoja löytyy vain harvoin jos silloinkaan.
Lol. Hyvälle tekijälle löytyy hyviä paikkoja tuon tuosta.
Ei välttämättä kovin pitkään jos tarjoukset torjuu. Sana kiertää.
Miksi mies torjuisi hyvän työtarjouksen, jos se täyttää kaikki hänen toiveensa?
Niin miksi? Siksi koska mies tarvii puolison mukaan sinne mammaksi. Puolisolla taas on kaikki hyvin nykyisellä paikkakunnalla eikä halua muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.
Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.
Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan.
Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.
Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa.
Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?
Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.
Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.
Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.
No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.
Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.
Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?
Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.
9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.
Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.
Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.
Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).
Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.
Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä?
Ok.
Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.
Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin.
Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.
Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy.
Minä olen luullut, että siellä bussit kulkevat useammin kuin kerran aamulla keskustaan ja kerran iltapäivällä sieltä pois.
Tottakai kulkevat. Silti ne samat ihmiset ovat 7:32 bussissa, ei 7:38 bussissa päivästä toiseen. Ihminen vaan toimii niin.
Kyllä! Tottakai sitä porukkaa, johon ei kiinnitä mitään huomiota ja taustahyhmää on paljon sitäkin, mutta ne arjen tyypit pysyy samoina. Heti jos muutamaan päivään ei ole nähnyt sitä yhtä rouvaa koirineen, herää huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.
Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.
Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan.
Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.
Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa.
Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?
Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.
Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.
Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.
No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.
Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.
Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?
Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.
9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.
Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.
Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.
Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).
Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.
Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä?
Ok.
Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.
Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin.
Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.
Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy.
Minä olen luullut, että siellä bussit kulkevat useammin kuin kerran aamulla keskustaan ja kerran iltapäivällä sieltä pois.
Tottakai kulkevat. Silti ne samat ihmiset ovat 7:32 bussissa, ei 7:38 bussissa päivästä toiseen. Ihminen vaan toimii niin.
Ei toimi noin, jos on liukuva työaika. Korona vähensi vakituisia kulkijoita entisestään, kun moni tekee osin etätöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua läpi mutta jos työtarjous on nykyisestä työpaikasta niin voi olla laatua ota tai jätä. Jättäminen tarkoittaa tuossa tapauksessa että joku muu ottaa ja seuraavassa YT:ssä voi käydä kylmät, sitäkö siis halutaan?
Ei kukaan ole käskenyt jättää. Vaan voi asua lähityötä vaativat ajat siellä työpaikkakunnalla.
Uudessa työssä jo muutenkin, kun ei tiedä miten koeajalla käy, niin en todellakaan lähtisi tekemään isoja elämänmuutoksia.
Koeajalla työsuhteen lopettaminen on aika harvinaista.
Mutta mahdollista.
No kaikkihan on mahdollista, kuolemisesta lähtien. Kannattaako todella kaikkea uutta pelätä noin hirveästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt suin päin muuttako koko perhe. Voi olla ettei työpaikka ookkaan hyvä. Tai muuten ette siellä päin viihdy.
Pikku asunto miehelle työnsä läheltä. Viikonlopun matkakustannukset voi vähentää verotuksessa.
Aika rankkaa opetella uutta haastavaa työtä ja reissata viikonloput
Mieshän saisi toipua ja levätä rauhassa kaikki arki-illat siellä Espoon asunnossaan. Ei tarvitsisi auttaa lasten läksyissä tai kuskailla heitä minnekään.
Tai sitten hän tuntisi olonsa vajavaiseksi yksin siellä Espoon asunnossaan kun ikävöi perhettään.
Peilaan tätä tosin nyt ihan vain omiin kokemuksiini hotellikuolemasta. Kerran esim. olin kaukoidässä usean viikon työmatkalla kun lapselle tuli äkkilähtö vaihtariksi ja oli kyllä kova paikka kun ei voinut olla saattamassa häntä reissuun.
Voi olla, mutta kommentoin tuohon, että miehelle olisi niin rankkaa, jos joutuu reissaamaan viikonloppuisin. Niitä voimia kyllä saisi kerättyä iltoina, jolloin ei tarvitse tehdä mitään tai lähteä minnekään.
Muutenkin jännä, että kun yleensä ajatellaan, että vanhemmat tukevat lapsiaan, niin tämäpä mies tarvitseekin ne lapsensa tukemaan häntä.
Surullista lukea että täällä on ihmisiä, jotka nauttivat siitä kun perhe on poissa suurimman osan aikaa. Onhan se arki kolmen lapsen kanssa kiireistä ja työlästä, mutta kyllähän lapsista on valtavasti iloa elämässä. Pienen kämpän seinät alkaa nopeasti kaatua yksinäisen päälle.
Ihan vain semmonen kommentti, että omassa lapsuudenperheessäni oli vähän vastaava tilanne, ja me emme muuttaneet. Olen siitä edelleen katkera. Missä olisinkaan, jos olisi jo nuorempana ollut kaikki pääkaupunkiseudun mahdollisuudet koulutukseen, harrastuksiin, töihin ja verkostoitumiseen? Vielä työuran alussa hukkasin monta vuotta entisellä kotipaikkakunnalla. Siellä sai olla onnellinen, kun ylipäätään sai töitä, mutta Helsingissä ura lähti nousuun aivan eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.
Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.
Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan.
Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.
Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa.
Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?
Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.
Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.
Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.
No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.
Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.
Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?
Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.
9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.
Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.
Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.
Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).
Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.
Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä?
Ok.
Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.
Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin.
Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.
Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy.
Minä olen luullut, että siellä bussit kulkevat useammin kuin kerran aamulla keskustaan ja kerran iltapäivällä sieltä pois.
Tottakai kulkevat. Silti ne samat ihmiset ovat 7:32 bussissa, ei 7:38 bussissa päivästä toiseen. Ihminen vaan toimii niin.
Kyllä! Tottakai sitä porukkaa, johon ei kiinnitä mitään huomiota ja taustahyhmää on paljon sitäkin, mutta ne arjen tyypit pysyy samoina. Heti jos muutamaan päivään ei ole nähnyt sitä yhtä rouvaa koirineen, herää huoli.
Jep! Mä luulen, että ne, jotka kuvittelevat ettei pääkaupunkiseudulla näin ole, eivät ole koskaan täällä asuneet. Ihmiset on ihan samanlaisia täällä kuin muuallakin, ihmisiä vain on enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on tuote nimeltä "uusi elämä Espoossa", jota muu perhe ei suostu ostamaan. Sen sijaan, että mies selvittäisi asioita ja esittelisi ne perheelle perustellen, miten jokaisen elämä ihan henkilökohtaisesti kohenee, mies käyttääkin ajan murjottamiseen. Mies on tuhlannut toista viikkoa hukkaan, kun tuossa ajassa hän olisi saanut aikaan toimivat suunnitelmat kodin myynnistä, uuden ostamisesta sekä asunnon, koulun ja harrastusten sijainnista. Mies ilmeisesti odottaa, että vaimo hoitaa kaiken tuon, hän menee vain töihin.
Palstan naisille on tyypillistä että ovat valinneet kelvottoman miehen.
Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan.
Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.
Ehkä ihan "hyvä' mies mutta millainen mies mököttää viikkokausia. Ja jos ap arvostaisi miestään niin muuttaisi mihin mies haluaa.
Mies ei ilmeisesti ole esittänyt mitään muuta ideaa kuin Espooseen muutto. Sitä ennen pitää ratkaista monen monta asiaa, johon menee aikaa, joten miksei mies ole tehnyt niin?
Uusi työkin vaatii ajattelemista ja neuvotteluja.
Oli ehkä luullut, että vaimosta saisi tukea.
Mutta onkin joutunut puun ja kuoren väliin.
No, mies voi hankkia uuden ja mukavan asunnon työpaikkakunnalta. Lapsetkin alkaa ehkä kiinnostua ja viihtyä siellä vapaa-aikoinaan.
Pian ap saa vaikka laulaa kenenkään häiritsemättä unelmakotinsa saleissa.
Lapset innostuisi viettämään aikaa mieluummin kaukana kavereista?
Teini-iässä hankasin vastaan edes kesämökille lähtemisestä, koska kaverit ja nuoren sosiaalinen elämä kiinnosti enemmän kuin perheen kanssa hengailu.
9-11 -vuotiaat joutuvat usein muuttamaan jos vanhemman työ sitä vaatii.
Ja kuinkas sitten käy, jos se hyvä kaveri sattuu muuttamaan.
Vanhempien työ on se, joka mahdollistaa lasten elämisen ja asumisen.
Tässä nyt luotiin sellaista skenaariota, että kun ap ei suostu muuttamaan, niin mies ottaa eron ja muuttaa pysyvästi. Ja miten lapset alkavat omasta tahdostaan haluta viettää kaiken vapaa-ajan tuolla isän paikkakunnalla (pointtina, kuinka ap jää ypöyksin itkemään, että miksei vaan lähtenyt).
Vaikka olisi kuinka iso kaupunki täynnä siistejä kauppoja, on ne äkkiä nähty, kun ei ole muuta hengailuseuraa kuin vanhempi ja sisarukset. Oli minullakin mökillä seurana sisarukset, silti oli joka kerta sama tappelu, kun en halunnut lähteä.
Eli oletusarvona on, ettei ap ole kykenevä solmimaan ystävyyksiä tai edes kaverisuhteita enää aikuisiällä?
Ok.
Kuinka monta uutta ystävää sinä olet saanut nelikymppisenä tai vanhempana? Siis ystävää, ei tuttavaa. Töissä tutustuu uusiin ihmisiin, samoin silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta kumpaakaan ei ole ap:n elämässä.
Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin.
Olet kyllä poikkeustapaus, jos olet onnistunut hankkimaan pääkaupunkiseudulla ystäviä bussista. Normaalimpaa on saada ystävät työpaikalta tai muiden ystävien kautta kuin satunnaisista tapaamisista bussissa.
Tuskin olen poikkeustapaus. Ihan samalla tavalla ihmiset kulkevat pääkaupunkiseudulla samaa reittiä päivästä toiseen kuin muuallakin, joten on vain luonnollista, että keskustelua syntyy ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy.
Minä olen luullut, että siellä bussit kulkevat useammin kuin kerran aamulla keskustaan ja kerran iltapäivällä sieltä pois.
Tottakai kulkevat. Silti ne samat ihmiset ovat 7:32 bussissa, ei 7:38 bussissa päivästä toiseen. Ihminen vaan toimii niin.
Kyllä! Tottakai sitä porukkaa, johon ei kiinnitä mitään huomiota ja taustahyhmää on paljon sitäkin, mutta ne arjen tyypit pysyy samoina. Heti jos muutamaan päivään ei ole nähnyt sitä yhtä rouvaa koirineen, herää huoli.
Jep! Mä luulen, että ne, jotka kuvittelevat ettei pääkaupunkiseudulla näin ole, eivät ole koskaan täällä asuneet. Ihmiset on ihan samanlaisia täällä kuin muuallakin, ihmisiä vain on enemmän.
Se juttu onkin siinä, että ihmisiä on enemmän. Kaikki ei sellaista halua
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain semmonen kommentti, että omassa lapsuudenperheessäni oli vähän vastaava tilanne, ja me emme muuttaneet. Olen siitä edelleen katkera. Missä olisinkaan, jos olisi jo nuorempana ollut kaikki pääkaupunkiseudun mahdollisuudet koulutukseen, harrastuksiin, töihin ja verkostoitumiseen? Vielä työuran alussa hukkasin monta vuotta entisellä kotipaikkakunnalla. Siellä sai olla onnellinen, kun ylipäätään sai töitä, mutta Helsingissä ura lähti nousuun aivan eri lailla.
Ja sinulla kun ei ole kristallipalloa, niin et voi tietää olisiko kaikki mennyt juuri noin hienosti, kuin mielikuvissasi.
Toisessa todellisuudessa saatat olla katkera siitä, että muutitte.
Ai olet sitten mennyt naimisiin individualistin narsistin kanssa.
Sano miehelle että et ole este, terve menoa vaan.
Ja etsi itsellesi parempi aviomies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain semmonen kommentti, että omassa lapsuudenperheessäni oli vähän vastaava tilanne, ja me emme muuttaneet. Olen siitä edelleen katkera. Missä olisinkaan, jos olisi jo nuorempana ollut kaikki pääkaupunkiseudun mahdollisuudet koulutukseen, harrastuksiin, töihin ja verkostoitumiseen? Vielä työuran alussa hukkasin monta vuotta entisellä kotipaikkakunnalla. Siellä sai olla onnellinen, kun ylipäätään sai töitä, mutta Helsingissä ura lähti nousuun aivan eri lailla.
Ja sinulla kun ei ole kristallipalloa, niin et voi tietää olisiko kaikki mennyt juuri noin hienosti, kuin mielikuvissasi.
Toisessa todellisuudessa saatat olla katkera siitä, että muutitte.
Itse muuttelin koko lapsuuden äidin mielitekojen perässä. Käteen jäi lähinnä irtolaisuus ja traumat. Sittemmin kun pääsin äidistä eroon niin olen ollut paikallani jo vuosia, kohta lähemmäs vuosikymmenen. Levottomuus ja tyytymättömyys, ahneus, ovat negatiivisia luonteenpiirteitä. Lapsi ei pysty ennustamaan millaista on olla espoossa. Ihmiset ovat myös tosi erilaisia maakunnissa ja hesulialueella. Varsinkin espoossa miehet ovat ihan psykoja, sinne ei auta mennä jos ei ole itse h uoruli-psyko nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin.
Jotkut myös muuttavat lasten kanssa tyyliin vuoden välein. Eri asia onko se lapsille hyväksi. Not.
Itse muutin lapsuudessani usein, ja siksi olen nykyään sitä mieltä, ettei mielellään muuttamisia ja koulunvaihtoja, jos yhtään on tähän mahdollisuutta.
Joissain kouluissa meni joo kivasti ja sai kavereita, joissain päätyi heti hylkiöksi ja kiusatuksi. Ja sitä kun ei voi etukäteen tietää kummin käy.
Olen eri, mutta olen saanut puolet ystävistäni kolme-nelikymppisenä. Ja arvaatko mistä? Naapurustosta ja bussista. Ihan tavallisilla sosialisilla taidoilla ihminen saa ystäviä minkä ikäisenä tahansa. Ei varmasti sellaisessa paikassa, jossa ei asu juuri ketään, mutta pääkaupunkiseudulla todellakin.