Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.

 

'Jätä se sika'

'Hän ei tue urakehitystäsi'

'Hän ei tue sinua. Jätä se'

Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään. 

Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.

Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.

Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.

Se että ympärillä asuu paljon lapsiperheitä ei tarkoita että lapset saisivat kavereita. AP:n lapset ovat kaikki jo siinä iässä että lapset valitsevat kenen kanssa he ovat kavereita ja kenen kanssa eivät. He eivät enää ole leikki-ikäisiä jotka leikkivät pihalla. AP.n lapset ovat kaikki kouluikäisiä eikä päiväkoti-ikäisiä. Viimeistään eskarissa lapset alkavat valitsemaan kavereitaan eivätkä enää leiki kaikkien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urasuuntautunut ihminen kantaisi kaunaa läpi elämänsä, jos ei saa mennä uran viitoittamaan suuntaan. Ero on tuossa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu.

Miksi urasuuntautunut ihminen on leiponut liudan lapsia, vaikkei osaa ajatella muuta kuin omaa uraansa?

On ehkä olettanut, että puoliso joustaa sen mukaan mistä elanto parhaiten löytyy?

Ihan varmaan on olettanut. Muutenhan hän olisi sanonut puolisolle, että hänen työ tulee aina ensimmäiseksi ja muu perhe saa siihen sopeutua halusi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.

 

'Jätä se sika'

'Hän ei tue urakehitystäsi'

'Hän ei tue sinua. Jätä se'

Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään. 

Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.

Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.

Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.

Pk-seudulla on ratsastuskoulu ja talleja, ravirata, jääkiekkoseuroja.

Jos Vermoa tarkoitat, niin sehän on jatkuvan vainon ja häätöuhan alla, kun grynderit himoitsevat sitäkin maata itselleen.

Ja ne pk-seudun ratsastuskoulut: maneesi on jaettu kahteen osaan ja kummassakin puoliskossa pyörii ringissä possujunassa kymmenen ratsukkoa, siinä ei voi varsinaisesti nauttia ratsastuksesta. Maastoista tietysti on turha haaveillakaan, tai jos jokin metsäläntti jostain löytyy, siellä on frisbeen heittäjät ja maastopyöräilijät ja talvella hiihtoladut kilpailemassa niistä samoista länteistä.

Hevosharrastajalle pk-seutu on kyllä vihoviimeinen paikka, jonne kannattaa muuttaa.

Miksi ihmeessä kukaan lähtisi harrastamaan maaseudun asioita pääkaupunkiseudulle?

Juurihan täällä on todisteltu, miten niiiiin paljon paremmat ja laajemmat harrastusmahdollisuudet jossain Espoossa on kuin muualla, ja sen takia kannattaa muuttaa. Siihen kommentoin, että ei ainakaan hevosharrastajalle. Sitä ei nyt muuta mikään kuittailu maaseudun harrastuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urasuuntautunut ihminen kantaisi kaunaa läpi elämänsä, jos ei saa mennä uran viitoittamaan suuntaan. Ero on tuossa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu.

Miksi urasuuntautunut ihminen on leiponut liudan lapsia, vaikkei osaa ajatella muuta kuin omaa uraansa?

On ehkä olettanut, että puoliso joustaa sen mukaan mistä elanto parhaiten löytyy?

Ihan varmaan on olettanut. Muutenhan hän olisi sanonut puolisolle, että hänen työ tulee aina ensimmäiseksi ja muu perhe saa siihen sopeutua halusi tai ei.

Niin, nuokin asiat olisi hyvä keskustella hyvissä ajoin ennen vihkisormusten hankintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.

 

'Jätä se sika'

'Hän ei tue urakehitystäsi'

'Hän ei tue sinua. Jätä se'

Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään. 

Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.

Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.

Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.

Se että ympärillä asuu paljon lapsiperheitä ei tarkoita että lapset saisivat kavereita. AP:n lapset ovat kaikki jo siinä iässä että lapset valitsevat kenen kanssa he ovat kavereita ja kenen kanssa eivät. He eivät enää ole leikki-ikäisiä jotka leikkivät pihalla. AP.n lapset ovat kaikki kouluikäisiä eikä päiväkoti-ikäisiä. Viimeistään eskarissa lapset alkavat valitsemaan kavereitaan eivätkä enää leiki kaikkien kanssa. 

Itse en päästäisi tässä pikkukaupungissa 7-vuotiasta yksin kavereiden luona paitsi jos he asuvat naapurustossa. Ilmeisesti Espoo on niin turvallinen paikka, että ekaluokkalaisetkin voi pyöräillä pitkiä matkoja kavereiden etsimiseen. Varmaan jostain isosta ostoskeskuksesta niitä löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ensimmäiseksi mies lähtisi vaikka puoleksi vuodeksi sinne pääkaupunkiseudulle katsomaan, että onko se työ ylipäätään sellainen, jonka takia kannattaa kenenkään muuttaa. Kovan luokan työ ei ole aina onnela. 

Jos edelleen kiinnostaa, niin sitten se lopullinen keskustelu että mitä tehdään. Ero tulee todennäköisesti jos jäätte kotiseudulle murjottamaan, joten muitakin vaihtoehtoja voisi edes harkita.

Onko se kovan luokan työ loppuelämän työ eläkeikään asti? 

Todennäköisempää on, että viiden vuoden päästä on jo vaihdettu toiseen työhön, jossa sitten voikin olla jo täys etätyö.

Siinä voi sitten mietityttää, että oliko ero tämän takia kannattava. Sen sijaan, että olisi sen hetken kulkenut kahden kaupungin väliä.

Vastaavassa tilanteessa en edes miettisi lähtökohtaisesti muuta, kuin että tuon työn ajan on kulkemista. Mutta sitten aikanaan on taas helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urasuuntautunut ihminen kantaisi kaunaa läpi elämänsä, jos ei saa mennä uran viitoittamaan suuntaan. Ero on tuossa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu.

Miksi urasuuntautunut ihminen on leiponut liudan lapsia, vaikkei osaa ajatella muuta kuin omaa uraansa?

On ehkä olettanut, että puoliso joustaa sen mukaan mistä elanto parhaiten löytyy?

Ihan varmaan on olettanut. Muutenhan hän olisi sanonut puolisolle, että hänen työ tulee aina ensimmäiseksi ja muu perhe saa siihen sopeutua halusi tai ei.

Niin, nuokin asiat olisi hyvä keskustella hyvissä ajoin ennen vihkisormusten hankintaa.

Harmi, kun ap:n mies ei tehnyt niin, mutta mieshän siitä nyt kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.

 

'Jätä se sika'

'Hän ei tue urakehitystäsi'

'Hän ei tue sinua. Jätä se'

Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään. 

Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.

Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.

Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.

Pk-seudulla on ratsastuskoulu ja talleja, ravirata, jääkiekkoseuroja.

Jos Vermoa tarkoitat, niin sehän on jatkuvan vainon ja häätöuhan alla, kun grynderit himoitsevat sitäkin maata itselleen.

Ja ne pk-seudun ratsastuskoulut: maneesi on jaettu kahteen osaan ja kummassakin puoliskossa pyörii ringissä possujunassa kymmenen ratsukkoa, siinä ei voi varsinaisesti nauttia ratsastuksesta. Maastoista tietysti on turha haaveillakaan, tai jos jokin metsäläntti jostain löytyy, siellä on frisbeen heittäjät ja maastopyöräilijät ja talvella hiihtoladut kilpailemassa niistä samoista länteistä.

Hevosharrastajalle pk-seutu on kyllä vihoviimeinen paikka, jonne kannattaa muuttaa.

Miksi ihmeessä kukaan lähtisi harrastamaan maaseudun asioita pääkaupunkiseudulle?

Juurihan täällä on todisteltu, miten niiiiin paljon paremmat ja laajemmat harrastusmahdollisuudet jossain Espoossa on kuin muualla, ja sen takia kannattaa muuttaa. Siihen kommentoin, että ei ainakaan hevosharrastajalle. Sitä ei nyt muuta mikään kuittailu maaseudun harrastuksista.

Mihin tämä hevosharrastaminen nyt liittyy? En ole aikaisemmin huomannut mitään siihen liittyvää kommenttia.

No siihen kommenttiin ratsastustalleista ja raviradasta, johon vastasin. Osaatko sinä ylipäätän lukea?

Vierailija kirjoitti:

No siihen kommenttiin ratsastustalleista ja raviradasta, johon vastasin. Osaatko sinä ylipäätän lukea?

Kysyn uudestaan vähän eri tavalla. Ovatko ap ja perheensä jotain hevosharrastajia, vai miksi tuo asia on tullut esille nyt? Jos sinua kiukuttaa noin paljon, niin mene vaikka oman harrastuksesi pariin hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.

 

'Jätä se sika'

'Hän ei tue urakehitystäsi'

'Hän ei tue sinua. Jätä se'

Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään. 

Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.

Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.

Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.

Se että ympärillä asuu paljon lapsiperheitä ei tarkoita että lapset saisivat kavereita. AP:n lapset ovat kaikki jo siinä iässä että lapset valitsevat kenen kanssa he ovat kavereita ja kenen kanssa eivät. He eivät enää ole leikki-ikäisiä jotka leikkivät pihalla. AP.n lapset ovat kaikki kouluikäisiä eikä päiväkoti-ikäisiä. Viimeistään eskarissa lapset alkavat valitsemaan kavereitaan eivätkä enää leiki kaikkien kanssa. 

Itse en päästäisi tässä pikkukaupungissa 7-vuotiasta yksin kavereiden luona paitsi jos he asuvat naapurustossa. Ilmeisesti Espoo on niin turvallinen paikka, että ekaluokkalaisetkin voi pyöräillä pitkiä matkoja kavereiden etsimiseen. Varmaan jostain isosta ostoskeskuksesta niitä löytyy?

Miksi espoolaislasten pitäisi polkea fillarilla kauas kavereita etsimään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?

Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.

Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?

Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.

Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.

Noita asioita pitää miettiä ennen kuin lisääntyy. Perheen olemassa ollessa täytyy miettiä muutakin kuin omia halujaan. Ap:n miehen olisi pitänyt pitää pili housuissaan tai hankkia vasektomia. Nyt on myöhäistä, ja aikuisen miehen on sopeuduttava.

Miten siitoshullu ehtii jokaiseen ketjuun palstalla?

En todellakaan ole siitoshullu. Ihan vain sitä mieltä, että koko perheen ei tarvitse heittää elämäänsä jorpakkoon siksi että isä haluaa uuteen duuniin. 

Siitähän tässä ei ole kysymys, vaan perheen muutosta lähelle Espoota. Paremmat mahdollisuudet koko perheelle. 

Mihin? Millaiset mahdollisuudet? Lasten elämä uusiksi kaveripiiriä myöten, äidille ehkä huonompi työpaikka?

Miksi luulet että elämä Espoossa on jotain paratiisihöttöä?

Moneen kertaan jo sanottu: lapsille tarjolla hyvät koulut, monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Äiti voi jatkaa yrittämistä kotona yhtä hyvin uudessa paikassa kuin vanhassakin.

Hyvät koulut ilman kavereita, hyvät harrastukset ilman kavereita. Mitä jos lapsi saa jo nykyään harrastaa sitä mitä haluaa, ja vielä tutussa porukassa? Miten hänen elämänsä paranee, jos hän muuttaa muualle samaa harrastusta jatkamaan vieraassa porukassa?

Mistä juontuu tämä "lapset eivät saa uusia kavereita"-pakotus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna miehen murjottaa. Eiköhän se siinä keksi miten ratkaisee tilanteen. En minäkään tuossa tilanteessa pistäisi muun perheen elämää päälaelleen. 

Eikö mies voi mennä töihin , ja tulee sitten viikonloppuisin ja lomilla kotiin?

 

Miksi naisen on aina muutettava miehen uran, opiskeluiden yms takia? Miehet eivät koskaan muuta naisen uran ja opiskeluiden takia  

Kyllä muuttavat. Mulla on ystäväpiirissä nainen, joka on tehnyt uraa isojen yritysten johtotehtävissä, perhe on asunut useassa maassa. Kotivastuu oli aina miehellä, jolla oli sama yliopistotason koulutus kuin vaimoltaan.

Avatkaa silmänne, hyvänen aika. 

Juu, avataan, ja nähdään että ihan tilastollisesti jo pelkästään nainen ison yrityksen johtotehtävässä on harvinaisempi näky kuin mies samassa tehtävässä. Älä ole naiivi.

Joku väitti että mies ei ikinä tee, ja kyllä tekee. Joku väitti ettei lapset sa kavereita, ja kyllä saa. Kyllä on vaikeeta!

Muutama fakta. Melkein kaikki pienet kaupungit menettävät väkeään ja työpaikkoja. Voi hyvinkin olla, että työpaikka siirtyy pois. Mitäs sitten tehdään? Ikää on tullut, mahdollisuudet uuteen alkuun huonommat.

Jos mies nyt jättää ainutlaatuisen mahdollisuuden käyttämättä, hän katkeroituu. Onko elämä sitten mukavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?

Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.

Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?

Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.

Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.

Noita asioita pitää miettiä ennen kuin lisääntyy. Perheen olemassa ollessa täytyy miettiä muutakin kuin omia halujaan. Ap:n miehen olisi pitänyt pitää pili housuissaan tai hankkia vasektomia. Nyt on myöhäistä, ja aikuisen miehen on sopeuduttava.

Miten siitoshullu ehtii jokaiseen ketjuun palstalla?

En todellakaan ole siitoshullu. Ihan vain sitä mieltä, että koko perheen ei tarvitse heittää elämäänsä jorpakkoon siksi että isä haluaa uuteen duuniin. 

Siitähän tässä ei ole kysymys, vaan perheen muutosta lähelle Espoota. Paremmat mahdollisuudet koko perheelle. 

Mihin? Millaiset mahdollisuudet? Lasten elämä uusiksi kaveripiiriä myöten, äidille ehkä huonompi työpaikka?

Miksi luulet että elämä Espoossa on jotain paratiisihöttöä?

Moneen kertaan jo sanottu: lapsille tarjolla hyvät koulut, monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Äiti voi jatkaa yrittämistä kotona yhtä hyvin uudessa paikassa kuin vanhassakin.

Hyvät koulut ilman kavereita, hyvät harrastukset ilman kavereita. Mitä jos lapsi saa jo nykyään harrastaa sitä mitä haluaa, ja vielä tutussa porukassa? Miten hänen elämänsä paranee, jos hän muuttaa muualle samaa harrastusta jatkamaan vieraassa porukassa?

Mistä juontuu tämä "lapset eivät saa uusia kavereita"-pakotus?

Koska osalla meistä on tätä lapsuudenkokemuksissa. Meidänkin kohdalla on hoettu miten lapset sopeutuvat. 

Mutta kukaan ei ollut tukena, kun kyhjötin yksinäni uuden koulun nurkilla, katsellen kuinka uudet luokkalaiset supattivat jotain keskenään, vilkuilivat minua ja nauroivat. 

Vierailija kirjoitti:

Muutama fakta. Melkein kaikki pienet kaupungit menettävät väkeään ja työpaikkoja. Voi hyvinkin olla, että työpaikka siirtyy pois. Mitäs sitten tehdään? Ikää on tullut, mahdollisuudet uuteen alkuun huonommat.

Jos mies nyt jättää ainutlaatuisen mahdollisuuden käyttämättä, hän katkeroituu. Onko elämä sitten mukavaa?

Entä jos koko perhe muuttaa, ja muu perhe katkeroituu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.

 

'Jätä se sika'

'Hän ei tue urakehitystäsi'

'Hän ei tue sinua. Jätä se'

Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään. 

Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.

Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.

Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.

Pk-seudulla on ratsastuskoulu ja talleja, ravirata, jääkiekkoseuroja.

Mikä tässäkin nyt on alapeukuttamisen arvoista? Eikö pk-seudulla saisi olla monipuolisia harrastusmahdollisuuksia? Vai eikö sitä vaan saa sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama fakta. Melkein kaikki pienet kaupungit menettävät väkeään ja työpaikkoja. Voi hyvinkin olla, että työpaikka siirtyy pois. Mitäs sitten tehdään? Ikää on tullut, mahdollisuudet uuteen alkuun huonommat.

Jos mies nyt jättää ainutlaatuisen mahdollisuuden käyttämättä, hän katkeroituu. Onko elämä sitten mukavaa?

Entä jos koko perhe muuttaa, ja muu perhe katkeroituu? 

Jottei totuus unohtuisi: aloituksessa sanoi ettei hän suostu muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?

Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.

Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?

Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.

Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.

Noita asioita pitää miettiä ennen kuin lisääntyy. Perheen olemassa ollessa täytyy miettiä muutakin kuin omia halujaan. Ap:n miehen olisi pitänyt pitää pili housuissaan tai hankkia vasektomia. Nyt on myöhäistä, ja aikuisen miehen on sopeuduttava.

Miten siitoshullu ehtii jokaiseen ketjuun palstalla?

En todellakaan ole siitoshullu. Ihan vain sitä mieltä, että koko perheen ei tarvitse heittää elämäänsä jorpakkoon siksi että isä haluaa uuteen duuniin. 

Siitähän tässä ei ole kysymys, vaan perheen muutosta lähelle Espoota. Paremmat mahdollisuudet koko perheelle. 

Mihin? Millaiset mahdollisuudet? Lasten elämä uusiksi kaveripiiriä myöten, äidille ehkä huonompi työpaikka?

Miksi luulet että elämä Espoossa on jotain paratiisihöttöä?

Moneen kertaan jo sanottu: lapsille tarjolla hyvät koulut, monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Äiti voi jatkaa yrittämistä kotona yhtä hyvin uudessa paikassa kuin vanhassakin.

Hyvät koulut ilman kavereita, hyvät harrastukset ilman kavereita. Mitä jos lapsi saa jo nykyään harrastaa sitä mitä haluaa, ja vielä tutussa porukassa? Miten hänen elämänsä paranee, jos hän muuttaa muualle samaa harrastusta jatkamaan vieraassa porukassa?

Mistä juontuu tämä "lapset eivät saa uusia kavereita"-pakotus?

Koska osalla meistä on tätä lapsuudenkokemuksissa. Meidänkin kohdalla on hoettu miten lapset sopeutuvat. 

Mutta kukaan ei ollut tukena, kun kyhjötin yksinäni uuden koulun nurkilla, katsellen kuinka uudet luokkalaiset supattivat jotain keskenään, vilkuilivat minua ja nauroivat. 

Olette kuitenkin vähemmistö. Äänekäs sellainen.

Naisen katkeroituminen on sinusta ihan ok? Nainen voi vastentahtoisesti muuttaessaan katkeroitua, kun viettää arkea ilman työtä ja ystäviä