Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä
Asutaan pienehkössä keskisuomalaisessa kaupungissa. Mies sai kovan luokan työtarjouksen Espoosta. Meillä on 7,9 ja 11v lapset. Ihana koulu, upeat kaverit ja kiva 5h asunto uudessa kerrostalossa. En suostu muuttamaan. Lasten takia. En halua repiä lapsia juuriltaan.
Mies on vihainen ja murjottaa toista viikkoa, koska olen muka este hänen menestykselleen. Yksin mies ei suostu muuttamaan.
Mitä tästä suhteesta voi enää tulla?
Kommentit (626)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.
'Jätä se sika'
'Hän ei tue urakehitystäsi'
'Hän ei tue sinua. Jätä se'
Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään.
Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.
Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.
Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Olivatko AP:n lapset erityislapsia?
Me muutettiin muutamaksi vuodeksi ulkomaille miehen työn takia. Alussa esikoinen ei olisi halunnut muuttaa, mutta kun kaverit ja poikaystävä pääsivät käymään, kokemus oli erinomainen koko perheelle. Lapset saivat kokemusta uudesta kulttuurista, kielitaitoa, itseluottamusta, perheenä hitsauduttiin yhteen ja saatiin hienoja kokemuksia. Kaikki tämä säteilee edelleenkin hyvää meille.
Ja joo Espoosta lähdettiin ja sinne palattiin.
Muutaman sadan kilometrin päähän muuttaminen Suomen sisällä ei ole samanlainen elämys vaikka siinä oppisi puhumaan eri murteella.
Tämä.
Eikä se ulkomaille muuttaminenkaan aina ole mikää suuri elämys lapselle. Sukulaisperhe muutti vuodeksi rapakon taakse, hekin isän työkomennuksen takia. Poika aloitti ekaluokan jenkeissä, eikä saanut ystäviä. Ei ollut ihan yksinkään, mutta jo ihan alun kielimuurin takia oli omien sanojensa mukaan yksinäinen.
Suomeen palattuaan aloitti tokaluokan, ja siellähän oli kaveriklikit jo muodostettu. Kesti aika kauan että hän pääsi ns. porukoihin mukaan. Onneksi pääsi lopulta.
Summa summarum: kovin paljon hyötyä ei tuosta vuoden muutosta hänelle ollut. Kielitaito toki oli muita ikäisiään parempi Suomeen paluun jälkeen, mutta nopeastihan muut ottivat siinäkin kiinni.
Eihän vanha eskarikaveri vuodessa mihinkään unohdu.
Jo vain unohtuu, etenkin kun jatkaa eri kouluun.
Esimerkkitapauksessahan oli vuoden piipahdus muualla.
Niin, siten että koulun aloitus sijoittuu siihen muuttoon. Muilla elämä jatkuu täällä Suomessa normaalisti. Ei täällä kaverit odota että koska yksi tulee takaisin.
Eri mieltä tästä. Sitä tapahtuu meillä päin kaiken aikaa, että perheet on jonkin aikaa muualla ja tulee takaisin, ja kaverit kyllä muistaa ja ottaa joukkoon. Meidän jokaisella nyt jo aikuisella ja perheellisellä lapsella on edelleen ystäviä eskarista ja alaluokilta,
Seuraavaksi tietty todetaan että mutku nämä tulevatkin muualta. Voi hohhoijaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.
'Jätä se sika'
'Hän ei tue urakehitystäsi'
'Hän ei tue sinua. Jätä se'
Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään.
Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.
Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.
Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.
Pk-seudulla on ratsastuskoulu ja talleja, ravirata, jääkiekkoseuroja.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kelvannut hevosharrastajaperheelle Vihdistä se linkkaamani yli 10 hehtaarin maatila hintapyynnöllä 200 000 euroa, niin mites tämä?
https://www.etuovi.com/kohde/9568400?haku=M2490650405
Se on 5 huoneen kerrostaloasunto Espoon naapuruskunnasta hintapyynnöllä 64 000 euroa.
Ap asuu nytkin kerrostalossa, joten en oikein ymmärrä, mitä maaseutuelämää jän siellä Keski-Suomen pikkukunnassa muka edes elää.
Mitä sinä linkität tuollaista roskaa? Etsi uusi kerrostalo äläkä noita purkukuntoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?
Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.
Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?
Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.
Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.
Noita asioita pitää miettiä ennen kuin lisääntyy. Perheen olemassa ollessa täytyy miettiä muutakin kuin omia halujaan. Ap:n miehen olisi pitänyt pitää pili housuissaan tai hankkia vasektomia. Nyt on myöhäistä, ja aikuisen miehen on sopeuduttava.
Miten siitoshullu ehtii jokaiseen ketjuun palstalla?
En todellakaan ole siitoshullu. Ihan vain sitä mieltä, että koko perheen ei tarvitse heittää elämäänsä jorpakkoon siksi että isä haluaa uuteen duuniin.
Siitähän tässä ei ole kysymys, vaan perheen muutosta lähelle Espoota. Paremmat mahdollisuudet koko perheelle.
Mihin? Millaiset mahdollisuudet? Lasten elämä uusiksi kaveripiiriä myöten, äidille ehkä huonompi työpaikka?
Miksi luulet että elämä Espoossa on jotain paratiisihöttöä?
Moneen kertaan jo sanottu: lapsille tarjolla hyvät koulut, monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Äiti voi jatkaa yrittämistä kotona yhtä hyvin uudessa paikassa kuin vanhassakin.
Ja kuka on takaamassa, että lapset saavat kavereita?
Oletko itse kertaakaan joutunut lapsena muuttamaan kauas ja vaihtamaan koulua?
Itselläni on lapsuudesta kokemusta siitä, että muuton ja koulunvaihdon myötä päädyin kaverittomaksi kiusatuksi. Lähtöpaikassa kun oli iso joukko kavereita.
Itselläni on kokemus, että ne kiusatut on ihan niitä, jotka ei muuta. Eli ei se vaikuta paljoakaan siihen, kiusataanko vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin.
Miten elämänlaatu nousisi, kun heillä on jo nyt kaikki hyvin?
Osa ihmisistä hakeutuu kaupunkiin juuri siksi, että siellä on enemmän vapautta, opiskelua, kulttuuria ja erilaisia ihmisiä. Kaupungissa voi myös helpommin valita erilaisia elämäntapoja, koska ympärillä on enemmän vaihtoehtoja ja vähemmän yhden yhteisön painetta.
Aloittaja perheineen asuu jo nyt kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen murjottaa. Eiköhän se siinä keksi miten ratkaisee tilanteen. En minäkään tuossa tilanteessa pistäisi muun perheen elämää päälaelleen.
Eikö mies voi mennä töihin , ja tulee sitten viikonloppuisin ja lomilla kotiin?
Miksi naisen on aina muutettava miehen uran, opiskeluiden yms takia? Miehet eivät koskaan muuta naisen uran ja opiskeluiden takia
Kyllä muuttavat. Mulla on ystäväpiirissä nainen, joka on tehnyt uraa isojen yritysten johtotehtävissä, perhe on asunut useassa maassa. Kotivastuu oli aina miehellä, jolla oli sama yliopistotason koulutus kuin vaimoltaan.
Avatkaa silmänne, hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?
Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.
Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?
Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.
Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.
Noita asioita pitää miettiä ennen kuin lisääntyy. Perheen olemassa ollessa täytyy miettiä muutakin kuin omia halujaan. Ap:n miehen olisi pitänyt pitää pili housuissaan tai hankkia vasektomia. Nyt on myöhäistä, ja aikuisen miehen on sopeuduttava.
Miten siitoshullu ehtii jokaiseen ketjuun palstalla?
En todellakaan ole siitoshullu. Ihan vain sitä mieltä, että koko perheen ei tarvitse heittää elämäänsä jorpakkoon siksi että isä haluaa uuteen duuniin.
Siitähän tässä ei ole kysymys, vaan perheen muutosta lähelle Espoota. Paremmat mahdollisuudet koko perheelle.
Mihin? Millaiset mahdollisuudet? Lasten elämä uusiksi kaveripiiriä myöten, äidille ehkä huonompi työpaikka?
Miksi luulet että elämä Espoossa on jotain paratiisihöttöä?
Moneen kertaan jo sanottu: lapsille tarjolla hyvät koulut, monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Äiti voi jatkaa yrittämistä kotona yhtä hyvin uudessa paikassa kuin vanhassakin.
Hyvät koulut ilman kavereita, hyvät harrastukset ilman kavereita. Mitä jos lapsi saa jo nykyään harrastaa sitä mitä haluaa, ja vielä tutussa porukassa? Miten hänen elämänsä paranee, jos hän muuttaa muualle samaa harrastusta jatkamaan vieraassa porukassa?
Mies menee töihin ja tulee viikonlopuiksi kotiin.
Urasuuntautunut ihminen kantaisi kaunaa läpi elämänsä, jos ei saa mennä uran viitoittamaan suuntaan. Ero on tuossa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen murjottaa. Eiköhän se siinä keksi miten ratkaisee tilanteen. En minäkään tuossa tilanteessa pistäisi muun perheen elämää päälaelleen.
Eikö mies voi mennä töihin , ja tulee sitten viikonloppuisin ja lomilla kotiin?
Miksi naisen on aina muutettava miehen uran, opiskeluiden yms takia? Miehet eivät koskaan muuta naisen uran ja opiskeluiden takia
Kyllä muuttavat. Mulla on ystäväpiirissä nainen, joka on tehnyt uraa isojen yritysten johtotehtävissä, perhe on asunut useassa maassa. Kotivastuu oli aina miehellä, jolla oli sama yliopistotason koulutus kuin vaimoltaan.
Avatkaa silmänne, hyvänen aika.
Juu, avataan, ja nähdään että ihan tilastollisesti jo pelkästään nainen ison yrityksen johtotehtävässä on harvinaisempi näky kuin mies samassa tehtävässä. Älä ole naiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.
'Jätä se sika'
'Hän ei tue urakehitystäsi'
'Hän ei tue sinua. Jätä se'
Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään.
Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.
Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.
Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.
Pk-seudulla on ratsastuskoulu ja talleja, ravirata, jääkiekkoseuroja.
Kaikki siinä asuinpaikan lähellä, että lapset pääsevät omatoimisesti harrastuksiin? Muuten miehen illat on autossa istumista, kun yksi lapsi pitää viedä paikkaan a, toinen paikkaan b ja kolmas hakea paikasta c.
Vierailija kirjoitti:
Urasuuntautunut ihminen kantaisi kaunaa läpi elämänsä, jos ei saa mennä uran viitoittamaan suuntaan. Ero on tuossa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu.
Miksi urasuuntautunut ihminen on leiponut liudan lapsia, vaikkei osaa ajatella muuta kuin omaa uraansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.
'Jätä se sika'
'Hän ei tue urakehitystäsi'
'Hän ei tue sinua. Jätä se'
Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään.
Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.
Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.
Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.
Pk-seudulla on ratsastuskoulu ja talleja, ravirata, jääkiekkoseuroja.
Jos Vermoa tarkoitat, niin sehän on jatkuvan vainon ja häätöuhan alla, kun grynderit himoitsevat sitäkin maata itselleen.
Ja ne pk-seudun ratsastuskoulut: maneesi on jaettu kahteen osaan ja kummassakin puoliskossa pyörii ringissä possujunassa kymmenen ratsukkoa, siinä ei voi varsinaisesti nauttia ratsastuksesta. Maastoista tietysti on turha haaveillakaan, tai jos jokin metsäläntti jostain löytyy, siellä on frisbeen heittäjät ja maastopyöräilijät ja talvella hiihtoladut kilpailemassa niistä samoista länteistä.
Hevosharrastajalle pk-seutu on kyllä vihoviimeinen paikka, jonne kannattaa muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vain kuvitella kommentteja, jos sukupuolet olisi toisinpäin ja nainen vihainen, kun mies ei suostu muuttamaan hänen töiden perässä.
'Jätä se sika'
'Hän ei tue urakehitystäsi'
'Hän ei tue sinua. Jätä se'
Tämä ei ole sukupuolikysymys. Lapset pitää ottaa huomioon, mutta nyt äiti ajattelee vain itseään.
Äiti ajattelee koko perhettä, mies omaa napaansa.
Niinkö? Yhtä hyvin ellei paremmin voisi ajatella että isä ajattelee perheen turvatumpaa elämää, äiti jäljittää vastaan ja ottaa lapset käsikassarakseen kun itse ei tahdo vaihtaa maisemaa.
Isä voi nyt ottaa selville millaisia kouluja lapsille on, millaiset mahdollisuudet jatkaa entisiä harrastuksia ja löytää uusia ja etenkin valita sellainen asuinpaikka, joka vastaa entistä ja jossa on lapsille paljon kavereita. Se, että naapurustossa ei asu lapsiperheitä, ei varmasti kelpaa. Uskon, että ap ottaa mielellään ehdotuksia vastaan.
Pk-seudulla on ratsastuskoulu ja talleja, ravirata, jääkiekkoseuroja.
Jos Vermoa tarkoitat, niin sehän on jatkuvan vainon ja häätöuhan alla, kun grynderit himoitsevat sitäkin maata itselleen.
Ja ne pk-seudun ratsastuskoulut: maneesi on jaettu kahteen osaan ja kummassakin puoliskossa pyörii ringissä possujunassa kymmenen ratsukkoa, siinä ei voi varsinaisesti nauttia ratsastuksesta. Maastoista tietysti on turha haaveillakaan, tai jos jokin metsäläntti jostain löytyy, siellä on frisbeen heittäjät ja maastopyöräilijät ja talvella hiihtoladut kilpailemassa niistä samoista länteistä.
Hevosharrastajalle pk-seutu on kyllä vihoviimeinen paikka, jonne kannattaa muuttaa.
Miksi ihmeessä kukaan lähtisi harrastamaan maaseudun asioita pääkaupunkiseudulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?
Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.
Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?
Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.
Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.
Noita asioita pitää miettiä ennen kuin lisääntyy. Perheen olemassa ollessa täytyy miettiä muutakin kuin omia halujaan. Ap:n miehen olisi pitänyt pitää pili housuissaan tai hankkia vasektomia. Nyt on myöhäistä, ja aikuisen miehen on sopeuduttava.
Miten siitoshullu ehtii jokaiseen ketjuun palstalla?
En todellakaan ole siitoshullu. Ihan vain sitä mieltä, että koko perheen ei tarvitse heittää elämäänsä jorpakkoon siksi että isä haluaa uuteen duuniin.
Siitähän tässä ei ole kysymys, vaan perheen muutosta lähelle Espoota. Paremmat mahdollisuudet koko perheelle.
Mihin? Millaiset mahdollisuudet? Lasten elämä uusiksi kaveripiiriä myöten, äidille ehkä huonompi työpaikka?
Miksi luulet että elämä Espoossa on jotain paratiisihöttöä?
Moneen kertaan jo sanottu: lapsille tarjolla hyvät koulut, monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Äiti voi jatkaa yrittämistä kotona yhtä hyvin uudessa paikassa kuin vanhassakin.
Ja kuka on takaamassa, että lapset saavat kavereita?
Oletko itse kertaakaan joutunut lapsena muuttamaan kauas ja vaihtamaan koulua?
Itselläni on lapsuudesta kokemusta siitä, että muuton ja koulunvaihdon myötä päädyin kaverittomaksi kiusatuksi. Lähtöpaikassa kun oli iso joukko kavereita.
Näin juuri. Kiusatuksi ja ulkopuoliseksi joutumisen riski on liian suuri. Itse en ikinä muuttaisi tuossa tilanteessa juurikin lasten takia. Vantaan ala-asteen kouluampujakin oli joku muualta Suomesta muuttanut lapsi joka tunsi itsensä kiusatuksi vaikka ilmeisesti koulussa ei oltu tällaista huomattu. Lapsilla on muuttamisessa niin paljon enemmän hävittävää kuin vanhemmilla. Ne jotka sanovat että perhe voittaisi taloudellisesti niin ei tiedä mistä puhuu. Keski-Suomessa on asuminen niin paljon halvempaa kuin Espoossa että varmasti AP:n perhe tulisi vain häviämään taloudellisesti. Mikään muu asia ei puolla muuttamista kuin miehen parempi työ. Kun hankkii lapsia ja perheen niin silloin oikeus ajatella vain itseään katoaa ja joutuu varautumaan siihen että on tehtävä kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urasuuntautunut ihminen kantaisi kaunaa läpi elämänsä, jos ei saa mennä uran viitoittamaan suuntaan. Ero on tuossa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu.
Miksi urasuuntautunut ihminen on leiponut liudan lapsia, vaikkei osaa ajatella muuta kuin omaa uraansa?
On ehkä olettanut, että puoliso joustaa sen mukaan mistä elanto parhaiten löytyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urasuuntautunut ihminen kantaisi kaunaa läpi elämänsä, jos ei saa mennä uran viitoittamaan suuntaan. Ero on tuossa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu.
Miksi urasuuntautunut ihminen on leiponut liudan lapsia, vaikkei osaa ajatella muuta kuin omaa uraansa?
On ehkä olettanut, että puoliso joustaa sen mukaan mistä elanto parhaiten löytyy?
Mites sen puolison ura?
Jos nyt ensimmäiseksi mies lähtisi vaikka puoleksi vuodeksi sinne pääkaupunkiseudulle katsomaan, että onko se työ ylipäätään sellainen, jonka takia kannattaa kenenkään muuttaa. Kovan luokan työ ei ole aina onnela.
Jos edelleen kiinnostaa, niin sitten se lopullinen keskustelu että mitä tehdään. Ero tulee todennäköisesti jos jäätte kotiseudulle murjottamaan, joten muitakin vaihtoehtoja voisi edes harkita.
Entinen asunto pitää myydä viikossa ja uusi ostaa seuraavassa. Pikkuisen tulee kiire.