Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urasuuntautunut ihminen kantaisi kaunaa läpi elämänsä, jos ei saa mennä uran viitoittamaan suuntaan. Ero on tuossa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu.

Miksi urasuuntautunut ihminen on leiponut liudan lapsia, vaikkei osaa ajatella muuta kuin omaa uraansa?

On ehkä olettanut, että puoliso joustaa sen mukaan mistä elanto parhaiten löytyy?

Elantoahan he eivät nyt tarvitse, se on mitä ilmeisimmin nyt jo kunnossa. Monille ihmisille muut asiat ovat tärkeämpiä kuin loputon rahavirran kasvu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Onko onneton äiti Espoossa sitten parempi?

Äiti voi tehdä paljonkin sen hyväksi, ettei ole onneton uudessa paikassa. Mutta eihän se käy, jos se ei kerta kaikkiaan käy.

Miksei isä voi tehdä mitään sen hyväksi, että olisi onnellinen vanhassa paikassa?

Tässä on vaihtoehtoina samaa paskaa (ehkä) jopa eläkeikään asti tai työ, jossa voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä seuraavalle tasolle.

Voin kokemuksesta sanoa, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta kuin "Espoossa". Voi tuota suhdetta jatkaa tietysti katkeran kumppanin kanssa muutaman vuoden, ennenkuin ne ongelmat kärjistyy.

Noita asioita pitää miettiä ennen kuin lisääntyy. Perheen olemassa ollessa täytyy miettiä muutakin kuin omia halujaan. Ap:n miehen olisi pitänyt pitää pili housuissaan tai hankkia vasektomia. Nyt on myöhäistä, ja aikuisen miehen on sopeuduttava.

Miten siitoshullu ehtii jokaiseen ketjuun palstalla?

En todellakaan ole siitoshullu. Ihan vain sitä mieltä, että koko perheen ei tarvitse heittää elämäänsä jorpakkoon siksi että isä haluaa uuteen duuniin. 

Siitähän tässä ei ole kysymys, vaan perheen muutosta lähelle Espoota. Paremmat mahdollisuudet koko perheelle. 

Mihin? Millaiset mahdollisuudet? Lasten elämä uusiksi kaveripiiriä myöten, äidille ehkä huonompi työpaikka?

Miksi luulet että elämä Espoossa on jotain paratiisihöttöä?

Moneen kertaan jo sanottu: lapsille tarjolla hyvät koulut, monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Äiti voi jatkaa yrittämistä kotona yhtä hyvin uudessa paikassa kuin vanhassakin.

Hyvät koulut ilman kavereita, hyvät harrastukset ilman kavereita. Mitä jos lapsi saa jo nykyään harrastaa sitä mitä haluaa, ja vielä tutussa porukassa? Miten hänen elämänsä paranee, jos hän muuttaa muualle samaa harrastusta jatkamaan vieraassa porukassa?

Mistä juontuu tämä "lapset eivät saa uusia kavereita"-pakotus?

Koska on ihan hyvin mahdollista etteivät saa, ainakaan yhtä hyviä kuin mitä heillä nyt on. Se on kylmä fakta, ja kova hinta maksaa isän uudesta duunista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siihen kommenttiin ratsastustalleista ja raviradasta, johon vastasin. Osaatko sinä ylipäätän lukea?

Kysyn uudestaan vähän eri tavalla. Ovatko ap ja perheensä jotain hevosharrastajia, vai miksi tuo asia on tullut esille nyt? Jos sinua kiukuttaa noin paljon, niin mene vaikka oman harrastuksesi pariin hetkeksi.

Lapset harrastavat ratsastusta.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Muutama fakta. Melkein kaikki pienet kaupungit menettävät väkeään ja työpaikkoja. Voi hyvinkin olla, että työpaikka siirtyy pois. Mitäs sitten tehdään? Ikää on tullut, mahdollisuudet uuteen alkuun huonommat.

Jos mies nyt jättää ainutlaatuisen mahdollisuuden käyttämättä, hän katkeroituu. Onko elämä sitten mukavaa?

Se ei ole ap:n vika, jos mies jättää mahdollisuutensa käyttämättä. Mieshän voi lähteä. Ap ei halua. Ap on äitinä varmaan se, jolla on lasten asiat, läheisverkoston ym asiat huolehdittuna ja kunnossa. Nuo kaikki asiat pitäisi aloittaa alusta, vaikka pakko ei ole. 

Olen asunut Helsingissä nyt 10 vuotta ja sinun tilanteessasi en muuttaisi lasten kanssa pääkaupunkiseudulle. Minulla on kaksi lasta ja tasaisin väliajoin pohdin lasten turvallisuutta täällä. Jos nyt valitsisin, kasvattaisin lapset jossain muualla.

Täällä puhutaan pääkaupunkiseudun turvattomuudesta. Olen asunut täällä koko ikäni, kasvattanut lapset, nyt jo lastenlapsetkin ovat teinejä. Ikinä, ei ikinä ole kukaan meistä nähnyt tai kokenut mitään ikävää.

Pari vuotta sitten poikani oli Kaavilla Savossa. Siellä mies hyökkäsi hänen kimppuunsa jonossa. Onneksi joku meni väliin ja sanoi, että tällaista tämä on täällä korvessa. Naapurin poika oli ollut Outokummussa työmatkalla, sielläkin illalla oli kaksi miestä tullut päin, oli urheilumiehenä päässyt karkuun.

Kyllä Suomessa ollaan edelleen niin rajoittuneita, rohkeus, heittäytyminen ja uuden kokemisen tavoittelu puuttuu.

Itse aikanaan lapsena muutin kaupunkia ja koulua joka vuosi perheeni mukana. Ei haitannut, päinvastoin oli mukavaa saada aloittaa aina alusta.

Omat lapsemme irroitimme myös ns. juuriltaan ja muutimme kokonaan toiseen maahan, ilman ongelmia. He olivat AP:n lasten ikäisiä. Ilmeisesti olimme onnistuneet kasvattamaan heistä sosiaalisia ja iloisia ihmisiä, osasivat ystävystyä heti monien kanssa vaikka kielikin oli uusi. 

Sano miehelle että ottaa lopputilin. Ei naisen kuulu tehdä mitään miesten hyväkai kun se on miesten tehtävä tehdä naisten hyväski asioita ainoastaan naisten hyvinvoinnilla ja uralla on merkitystä niin kaiken putää mennä niin kuin  naiset haluaa

Itsehän jättäisin naisen ja perheen tuossa tilanteessa. Näinä päivinä hyviä työtarjouksia ei oikein saa mistään niin nainen ja naisen halua ei todellakaan ole sen arvoista että en ottaisi työtarjousta vadtaan

Vierailija kirjoitti:

Itsehän jättäisin naisen ja perheen tuossa tilanteessa. Näinä päivinä hyviä työtarjouksia ei oikein saa mistään niin nainen ja naisen halua ei todellakaan ole sen arvoista että en ottaisi työtarjousta vadtaan

Eivätkä ilmeisesti lapsetkaan. Hieno mies.

Miehelle aibakin alkuu. vuokrayksiö Espooseen ja viikonlopuiksi tulee kotiin. Halvempaa kuin ostaa iso talo Espoosta ja katsotte sitten jatkoa myöhemmin. Älä sotke teidän kaikkien elämää ainakaan heti.

Vierailija kirjoitti:

Itsehän jättäisin naisen ja perheen tuossa tilanteessa. Näinä päivinä hyviä työtarjouksia ei oikein saa mistään niin nainen ja naisen halua ei todellakaan ole sen arvoista että en ottaisi työtarjousta vadtaan

Sitten kun tulisitkin irtisanotuksi koeajalla.

Vierailija kirjoitti:

Sano miehelle että ottaa lopputilin. Ei naisen kuulu tehdä mitään miesten hyväkai kun se on miesten tehtävä tehdä naisten hyväski asioita ainoastaan naisten hyvinvoinnilla ja uralla on merkitystä niin kaiken putää mennä niin kuin  naiset haluaa

Pitäähän miehen ottaa lopputili, jos hän aikoo allekirjoittaa uuden työsopimuksen. Sen nyt luulisi tyhmemmänkin tajuavan. Mies voi ihan vapaasti muuttaa uuden työn perään vaikka tänä viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa ollaan edelleen niin rajoittuneita, rohkeus, heittäytyminen ja uuden kokemisen tavoittelu puuttuu.

Itse aikanaan lapsena muutin kaupunkia ja koulua joka vuosi perheeni mukana. Ei haitannut, päinvastoin oli mukavaa saada aloittaa aina alusta.

Omat lapsemme irroitimme myös ns. juuriltaan ja muutimme kokonaan toiseen maahan, ilman ongelmia. He olivat AP:n lasten ikäisiä. Ilmeisesti olimme onnistuneet kasvattamaan heistä sosiaalisia ja iloisia ihmisiä, osasivat ystävystyä heti monien kanssa vaikka kielikin oli uusi. 

Miten sitten ystävyys määritellään. Itse määrittelen sen vuosikausien mittaiseksi syväksi kiintymykseksi. Vuoden verran jos jonkun kanssa kerrallaan kaveeraan niin se on ehkä nimenomaan jotain sarjakaveeraamista. Hyvän päivän tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Itsehän jättäisin naisen ja perheen tuossa tilanteessa. Näinä päivinä hyviä työtarjouksia ei oikein saa mistään niin nainen ja naisen halua ei todellakaan ole sen arvoista että en ottaisi työtarjousta vadtaan

Hienoa. Muista varata vasektomia-aika jo tänään.

Miksi ihmeessä olet päästänyt asiat tuohon jamaan että mies luulee teidän muiden elävän hänen unelmiensa mukaan.

Ei mitään voi saavuttaa ilman vaivannäköä. Pakkaahan kimpsusi ja lähde menee sinne Espooseen. Tottakai sinä olet miehesi tukena ja tartutte hyvään työtarjoukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään voi saavuttaa ilman vaivannäköä. Pakkaahan kimpsusi ja lähde menee sinne Espooseen. Tottakai sinä olet miehesi tukena ja tartutte hyvään työtarjoukseen.

Hetkinen, eikö miehen juuri kuulunut olla se perheen pää, joka on koko konkkaronkan tuki ja turva?

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään voi saavuttaa ilman vaivannäköä. Pakkaahan kimpsusi ja lähde menee sinne Espooseen. Tottakai sinä olet miehesi tukena ja tartutte hyvään työtarjoukseen.

Vaivannäön voi tehdä myös se, joka lähtee kauemmas tämän työtarjouksen perässä. Eli asua lähityö-ajat siellä.

En jotenkin usko, että noin ainutlaatuisessa huipputyössä olisi 100% läsnätyön velvoite. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään voi saavuttaa ilman vaivannäköä. Pakkaahan kimpsusi ja lähde menee sinne Espooseen. Tottakai sinä olet miehesi tukena ja tartutte hyvään työtarjoukseen.

Eihän se noin mene, jos ap ja lapset ovat tyytyväisiä tilanteeseen nyt. Mies ilmeisesti on omin päin hakenut töitä ja saanut ja nyt vaatii koko perhettä mullistamaan elämän. 

Ap ei mitenkään kiellä miestä toteuttamasta työpaikan vaihtoa eli voi sanoa, että on todella sopeutuvainen ja ymmärtäväinen puoliso. Hänen ei kuitenkaan ole pakko muuttaa. Muutto ja verkostojen luominen sekä vanhoihin ystäviin yhteydenpito on työlästä ja kaikki voi mennä pieleen.