Lue keskustelun säännöt.
ADHD ja masennuskaudet
03.06.2026 |
Onko muilla tästä kokemusta? Onko teillä oivalluksia tai keinoja, miten pärjätä näiden kanssa? Tässä vaiheessa elämää jo tiedän, että tämä menee ohi, mutta en enää jaksaisi näitä. Tuntuu, että esivaihdevuodet pahentavat asiaa, tai sitten nämä on olleet aina tällaisia, mutta se vain unohtuu.
Kommentit (37)
Älä elä diagnoosien mukaan. Elä oma elämääsi. Koska tunnistat syyt masennukseesi, tartu niihin ja opettele elämään ongelmasi kanssa. Mitään muuta ei tarvitse tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä elä diagnoosien mukaan. Elä oma elämääsi. Koska tunnistat syyt masennukseesi, tartu niihin ja opettele elämään ongelmasi kanssa. Mitään muuta ei tarvitse tietää.
Mä kysyn nyt muitla ihmisiltä vertaistukea ja vinkkejä. Älä pliis tule pätemään ja vähättelemään mun elämääni. Vähättele vaikka omaasi, jos sellaiseen on tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä elä diagnoosien mukaan. Elä oma elämääsi. Koska tunnistat syyt masennukseesi, tartu niihin ja opettele elämään ongelmasi kanssa. Mitään muuta ei tarvitse tietää.
Mä kysyn nyt muitla ihmisiltä vertaistukea ja vinkkejä. Älä pliis tule pätemään ja vähättelemään mun elämääni. Vähättele vaikka omaasi, jos sellaiseen on tarvetta.
Jokainen on itse vastuussa tunteistaan, eikä omia tunteita voi verrata toisten tunteisiin. Siksi kyseleminen on turhaa. Jokaisen pitää itse löytää keinot hallita ongelmia. Parasta olisi se, että et edes tietäisi mistään ADHD:sta tai masennuksesta. Olisit silloin terveempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä elä diagnoosien mukaan. Elä oma elämääsi. Koska tunnistat syyt masennukseesi, tartu niihin ja opettele elämään ongelmasi kanssa. Mitään muuta ei tarvitse tietää.
Mä kysyn nyt muitla ihmisiltä vertaistukea ja vinkkejä. Älä pliis tule pätemään ja vähättelemään mun elämääni. Vähättele vaikka omaasi, jos sellaiseen on tarvetta.
Jokainen on itse vastuussa tunteistaan, eikä omia tunteita voi verrata toisten tunteisiin. Siksi kyseleminen on turhaa. Jokaisen pitää itse löytää keinot hallita ongelmia. Parasta olisi se, että et edes tietäisi mistään ADHD:sta tai masennuksesta. Olisit silloin terveempi.
Jospa sinä aloittaisit oman tunteidesi halliinnan siitä, että kun joku toinen ihminen pyytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa, niin et tunkisikaan siihen väliin pätemään, kun sinulla ei ole aavistustakaan sen toisen ihmisen elämästä.
Estrogeenitasojen lasku pahentaa ADHD-oireita. Tästä johtuen tietyssä vaiheessa kiertoa tai vaihdevuosien lähestyessä myös masennuskaudet pahenevat. Monilla naisilla, joilla on ns. korkean toimintakyvyn ADHD, varsinaisen lääkityksen sijasta auttaisi pieni estrogeenikuuri silloin tällöin.
Ei tästä nyt mitään apua ollut, koska ei Suomessa saa estrogeenilisää ADHD-oireisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Internet ja hakukoneet ovat mahdollistaneet sen että jokainen voi keksiä itselleen diagnooseja mielin määrin.
Vierailija kirjoitti:
Estrogeenitasojen lasku pahentaa ADHD-oireita. Tästä johtuen tietyssä vaiheessa kiertoa tai vaihdevuosien lähestyessä myös masennuskaudet pahenevat. Monilla naisilla, joilla on ns. korkean toimintakyvyn ADHD, varsinaisen lääkityksen sijasta auttaisi pieni estrogeenikuuri silloin tällöin.
Ei tästä nyt mitään apua ollut, koska ei Suomessa saa estrogeenilisää ADHD-oireisiin.
Tuo olisi yks yhteen sen kanssa, mitä olen tässä kokenut. Tässä olisi kaikkia asioita, joita pitäisi hoitaa, mutta mistään ei tule mitään. Kiitos silti tiedosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei siinä auta muu kuin tehdä jotain, joka nostaa dopamiinitasoja. Jos luulet esivaihtareiden vaikeuttavan tilaa (on tiedossa, että vaihtareissa naisilla adhd-oireet voi pahentua), niin mene lääkäriin selvittämään voiko oireita helpottaa jotenkin?
Itsellä auttaa paljon heti heräämisen jälkeen tehty lenkki, toisinaan pidemmät yöunet (eli pitää mennä nukkumaan aiemmin ja säännöllisesti samaan aikaan). Esivaihtarioireita ei ole ollut, niihin en voi antaa mitään vinkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Internet ja hakukoneet ovat mahdollistaneet sen että jokainen voi keksiä itselleen diagnooseja mielin määrin.
Mä oon lähempnä 50 kuin 40 ikävuotaa. Jos mitenkään kykenisit luottamaan siihen, että mulla on jonkinlainen käsitys siitä, millainen ihminen olen. Vai luotatko enemmän siihen, että sinä, joka et tiedä musta yhtään mitään, ymmärrät paremmin elämääni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolehdi vakituisista rutiineista ja voit ihan myös vaan valita olla onnellinen ja tehdä kivoja asioita siitä huolimatta mitä ajatuksia päässäsi kulloinkin liikkuu. Hyvät rutiinit ovat onnen perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei siinä auta muu kuin tehdä jotain, joka nostaa dopamiinitasoja. Jos luulet esivaihtareiden vaikeuttavan tilaa (on tiedossa, että vaihtareissa naisilla adhd-oireet voi pahentua), niin mene lääkäriin selvittämään voiko oireita helpottaa jotenkin?
Itsellä auttaa paljon heti heräämisen jälkeen tehty lenkki, toisinaan pidemmät yöunet (eli pitää mennä nukkumaan aiemmin ja säännöllisesti samaan aikaan). Esivaihtarioireita ei ole ollut, niihin en voi antaa mitään vinkkiä.
Joo, kun keksisi vain, mitä se on. Oon työssä, jossa ei muuta tehdäkään kuin liikutaan koko ajan, ja sitä myötä sitten, olen hyvin tarkka, että yöunet ovat riittävät. Varsinaisissa elämäntavoissa ei ole aivan kauheasti viilattavaa.
Käypähoitoa on "juuri" uudistettu vaihdevuosien osalta ja siellä mainitaan hormonihoidot ja niitä pitää saada myös tk:sta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä elä diagnoosien mukaan. Elä oma elämääsi. Koska tunnistat syyt masennukseesi, tartu niihin ja opettele elämään ongelmasi kanssa. Mitään muuta ei tarvitse tietää.
Mä kysyn nyt muitla ihmisiltä vertaistukea ja vinkkejä. Älä pliis tule pätemään ja vähättelemään mun elämääni. Vähättele vaikka omaasi, jos sellaiseen on tarvetta.
Jokainen on itse vastuussa tunteistaan, eikä omia tunteita voi verrata toisten tunteisiin. Siksi kyseleminen on turhaa. Jokaisen pitää itse löytää keinot hallita ongelmia. Parasta olisi se, että et edes tietäisi mistään ADHD:sta tai masennuksesta. Olisit silloin terveempi.
Jeps, tässä on iso pointti. Jos tällaisesta tarinasta, kuten adhd-diagnoosi tai ihan mikä tahansa muu, tekee identiteettinsä ja vahvistaa tätä päivittäisellä tasolla, se ohjaa koko elämää. Fiksumpaa olisi ajatella olevansa terve ja elää kuin olisi terve. Kun toimii terveillä tavoilla, muu keho seuraa väistämättä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estrogeenitasojen lasku pahentaa ADHD-oireita. Tästä johtuen tietyssä vaiheessa kiertoa tai vaihdevuosien lähestyessä myös masennuskaudet pahenevat. Monilla naisilla, joilla on ns. korkean toimintakyvyn ADHD, varsinaisen lääkityksen sijasta auttaisi pieni estrogeenikuuri silloin tällöin.
Ei tästä nyt mitään apua ollut, koska ei Suomessa saa estrogeenilisää ADHD-oireisiin.
Tuo olisi yks yhteen sen kanssa, mitä olen tässä kokenut. Tässä olisi kaikkia asioita, joita pitäisi hoitaa, mutta mistään ei tule mitään. Kiitos silti tiedosta.
Kumppanillani on ADHD ja jaksamistason romahdus kuukautisten alla näkyy todella selvästi. Normaalisti nokkela ja nopeaälyinen ihminen kulkee täydessä aivosumussa ja lamauttavassa voimattomuudessa kykenemättä juuri mihinkään töiden lisäksi.
Tämän asian tiedostaminen on auttanut sen verran, että kumppanini suunnittelee arkensa mahdollisimman hyvin tämän kierron vaiheen huomioon ottaen. Toki tämä on vaikeaa, kun aina ei voi vaikuttaa töiden deadlineihin ja vastaaviin. Minä sitten puolestani paikkaan arjessa sen minkä vaan pystyn, jotta hän saa levättyä. Myös sellainen itsemyötätunnon opettelu on ollut tärkeää. Toki se on vaikeaa, kun ne tekemättömistä töistä kilkkaavat syyllistämiskellot soivat päässä.
Ja siis vaihdevuodet kun hormonitoiminta muuttuu, niin tuollaisissa jaksoissa väistämättä tulee ns. harmaita kausia. Ihan sama jos on käyttänyt vaikka pitkään alkoholia ja sen lopettaa, niin elämä on harmaata jonkun aikaa. Ei näitä tarvitse mitenkään alkaa douppaamaan, hyväksyy ne vaan osaksi elämää ja keskittyy muihin asioihin. Se että jokaiseen alakuloon douppaa jotakin on aika sekoa touhua. Elämässä tapahtuu kaikenlaista ja tunteet kuuluvat osaksi sitä. Pettymykset, tylsyydet ja ilot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä elä diagnoosien mukaan. Elä oma elämääsi. Koska tunnistat syyt masennukseesi, tartu niihin ja opettele elämään ongelmasi kanssa. Mitään muuta ei tarvitse tietää.
Mä kysyn nyt muitla ihmisiltä vertaistukea ja vinkkejä. Älä pliis tule pätemään ja vähättelemään mun elämääni. Vähättele vaikka omaasi, jos sellaiseen on tarvetta.
Jokainen on itse vastuussa tunteistaan, eikä omia tunteita voi verrata toisten tunteisiin. Siksi kyseleminen on turhaa. Jokaisen pitää itse löytää keinot hallita ongelmia. Parasta olisi se, että et edes tietäisi mistään ADHD:sta tai masennuksesta. Olisit silloin terveempi.
Jeps, tässä on iso pointti. Jos tällaisesta tarinasta, kuten adhd-diagnoosi tai ihan mikä tahansa muu, tekee identiteettinsä ja vahvistaa tätä päivittäisellä tasolla, se ohjaa koko elämää. Fiksumpaa olisi ajatella olevansa terve ja elää kuin olisi terve. Kun toimii terveillä tavoilla, muu keho seuraa väistämättä
Olisko mitään, että vaikka kysyisit minulta jotain elämästäni ennen kuin alat kirjoittaa siitä tällaista tarinaa? Etkö koe lainkaan ylimieliseksi itseäsi, kun kerrot minusta asioita, vaikka et tiedä minusta yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estrogeenitasojen lasku pahentaa ADHD-oireita. Tästä johtuen tietyssä vaiheessa kiertoa tai vaihdevuosien lähestyessä myös masennuskaudet pahenevat. Monilla naisilla, joilla on ns. korkean toimintakyvyn ADHD, varsinaisen lääkityksen sijasta auttaisi pieni estrogeenikuuri silloin tällöin.
Ei tästä nyt mitään apua ollut, koska ei Suomessa saa estrogeenilisää ADHD-oireisiin.
Tuo olisi yks yhteen sen kanssa, mitä olen tässä kokenut. Tässä olisi kaikkia asioita, joita pitäisi hoitaa, mutta mistään ei tule mitään. Kiitos silti tiedosta.
Kumppanillani on ADHD ja jaksamistason romahdus kuukautisten alla näkyy todella selvästi. Normaalisti nokkela ja nopeaälyinen ihminen kulkee täydessä aivosumussa ja lamauttavassa voimattomuudessa kykenemättä juuri mihinkään töiden lisäksi.
Tämän asian tiedostaminen on auttanut sen verran, että kumppanini suunnittelee arkensa mahdollisimman hyvin tämän kierron vaiheen huomioon ottaen. Toki tämä on vaikeaa, kun aina ei voi vaikuttaa töiden deadlineihin ja vastaaviin. Minä sitten puolestani paikkaan arjessa sen minkä vaan pystyn, jotta hän saa levättyä. Myös sellainen itsemyötätunnon opettelu on ollut tärkeää. Toki se on vaikeaa, kun ne tekemättömistä töistä kilkkaavat syyllistämiskellot soivat päässä.
Kuukautisten aiheuttavat hormonimuutokset eivät liity mitenkään adhd:hen. Niitäkään ei voi tietty huomioida ilman että lääkäri komentaa huomioimaan adhd:ta xD Naisviha to the max
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estrogeenitasojen lasku pahentaa ADHD-oireita. Tästä johtuen tietyssä vaiheessa kiertoa tai vaihdevuosien lähestyessä myös masennuskaudet pahenevat. Monilla naisilla, joilla on ns. korkean toimintakyvyn ADHD, varsinaisen lääkityksen sijasta auttaisi pieni estrogeenikuuri silloin tällöin.
Ei tästä nyt mitään apua ollut, koska ei Suomessa saa estrogeenilisää ADHD-oireisiin.
Tuo olisi yks yhteen sen kanssa, mitä olen tässä kokenut. Tässä olisi kaikkia asioita, joita pitäisi hoitaa, mutta mistään ei tule mitään. Kiitos silti tiedosta.
Kumppanillani on ADHD ja jaksamistason romahdus kuukautisten alla näkyy todella selvästi. Normaalisti nokkela ja nopeaälyinen ihminen kulkee täydessä aivosumussa ja lamauttavassa voimattomuudessa kykenemättä juuri mihinkään töiden lisäksi.
Tämän asian tiedostaminen on auttanut sen verran, että kumppanini suunnittelee arkensa mahdollisimman hyvin tämän kierron vaiheen huomioon ottaen. Toki tämä on vaikeaa, kun aina ei voi vaikuttaa töiden deadlineihin ja vastaaviin. Minä sitten puolestani paikkaan arjessa sen minkä vaan pystyn, jotta hän saa levättyä. Myös sellainen itsemyötätunnon opettelu on ollut tärkeää. Toki se on vaikeaa, kun ne tekemättömistä töistä kilkkaavat syyllistämiskellot soivat päässä.
Joo. Mä ymmärän ja tiedostan tuon suunnittelun tärkeyden, mutta se on mulle elämässä vaikeinta. Tämä kevät on ollut asioiden hoitamisen painajainen. Tuntuu, että pystyn suunnittelemaan elämää just sen verran, että laitan herätyskellon soimaan seuraavan päivän työvuoroa varten.
No hohhoijaa taas 🤦