Minua kohdellaan eri tavoin normaalipainoisena ja ylipainoisena

Vierailija kirjoitti:

Tämä pitää paikkansa oikeastaan aika äärimmäisyyteen, sairauteen saakka. Minä olen kärsinyt syömiahäiriöproblematiikasta koko elämäni, ja nyt taas viisikymppisenä mennään. Sairauteeni kuvaan kuuluu, että tunnen itseni sitä paremmaksi, mitä vähemmän minua on fyysisesti olemassa - en niinkään tavoittele laihuutta kuin katoamista. Huomaan, että nykyinen ilmapiirikulttuuri ja yhteiskunta alleviivaa ja vahvistaa harhaiseksi ja sairaaksi väitettyjä ajatuksiani. Jopa reilusti alipainoisena, 47-45 kiloisena keski-ikäisenä ihmisenä saan osakseni ihailua ja jopa ääneen lausuttuja mainintoja kuinka on upeaa, että ikäiseni ihminen huolehtii itsestään. Olemalla näin itsetuhoinen? Ilmeisesti sitten niin.

Ihmisillä on epärealistinen käsitys siitä, mikä on terve paino keski-ikäiselle naiselle. Siinä missä on ihan ok olla murrosikäinen teini kasvupyrähdyksen aikaan mitoilla 165 cm/47 kg, eivät nuo mitat ole kypsään ikään ehtineelle naiselle terveet. Pitäisi syödä äärimmäisen vähän (tai suunnilleen juosta maratoneja), että keski-iässä pysyisi noissa mitoissa. Todellisuus nyt vain on se, että normaalipainoisenkaan kroppa ei keski-iässä ole enää mikään teinin vartalo. Silti tällaisia kehoja kehutaan ja arvostetaan suuresti, koska eipä niitä juuri lainkaan näe.

Oma kokemus on ollut, että keski-ikäisissä ja sitä vanhemmissa naisissa nämä "upeavartaloiset 40-kiloiset naiset" ovat kaikki syömishäiriöisiä. Ruokaa menee todella vähän, suhde ruokaan on vinkahtanut ja kehoa tarkkaillaan jatkuvasti. Surullistahan se on.

Vierailija kirjoitti:

missä hemmetin työpaikassa kehutaan jatkuvasti jonkun ulkonäköä? t. koko elämäni normipainoisena ollut enkä ole mitään yltiöystävällistä erityiskohtelua saanut. Jotenkin tuntuu että painojuttu on enemmänkin päänsisäinen pakkomielle ja muiden ihmisten huomiolla eläminen. Ja mua ei kiinnosta onko työkaveri normipainoinen vai ei, kunhan osaa olla ihmisiksi.

Jos sä olet koko ikäsi ollut normipainoinen, ei sulla ole minkäänlaista kokemusta ylipainoisena olemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Se kohtelu riippuu siitäkin miten ylipainoisena ne kilonsa kantaa ja millainen on muuten ulkoinen olemus. Jos olet ylipainoisena naisena siistin ja huolitellun näköinen eivätkä kilosi pursua yli vaatteistasi vaan vaatteesi istuvat hyvin ja kannat kilosi ryhdikkäästi sinua kohdellaan varmasti yhtä hyvin kuin hoikempiakin.

Käytös vaikuttaa eniten. 

Jotkut on oikeasti ilkeitä hoikille ja toiset ystävällisiä ja iloisia kaikille ja kunnioittavat ihmisiä. 

Kai se on se itsevarmuus ja että on sinut itsensä kanssa, oli muoto ja ulkonäkö mitä tahansa. Ystävälliseen ja iloiseen ihmiseen on helppo tykästyä. 

Minä en ainakaan ole huomannut mitään eroa hoikempana tai lihavana. Ollen ollut kumpaakin. Työn saantiin ei ulkonäkö juurikaan vaikuta. Minulla on cv:ssä hyvin kaunis kuva, mutta en saa kutsuja edes haastatteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan ole huomannut mitään eroa hoikempana tai lihavana. Ollen ollut kumpaakin. Työn saantiin ei ulkonäkö juurikaan vaikuta. Minulla on cv:ssä hyvin kaunis kuva, mutta en saa kutsuja edes haastatteluihin.

Niin ja useat naiset on aina olleet aika välinpitämättömiä ja nuivia minua kohtaan. Painolla ei vaikutusta.

Olen sitä mieltä, että hoikempana olet ehkä itsevarmempi ja tykkäät enemmän myös itsestä ja se näkyy. Siksi ihmiset on mukavamapia ja jotkut saattaa olla sitruunoina siitä, että näkee itsevarmuutesi.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on rodunjalostuksesta, josta business ja lääketeollisuus hyötyy. Esimerkki: kaikki etsivät keinoa päästä 0-kokoon ja käyttävät tajuttomasti rahaa laihtuakseen, hakevat apua lääkäreiltä, joiden koulutukseen kuuluu 5 op verran lihavuudesta, tuloksena se, että ihmiset syövät entistä enemmän lääkkeitä, ovat entistä onnettomampia, elävät tiheämmin kuin ikinä, silti ovat yksinäisempiä kuin ikinä. Rodunjalostuksessa lähtökohta on poistaa lihavuuteen liitettyjä geenejä, mutta toistaiseksi noin 4 sukupolven testit ovat menneet pieleen. Eli laihat eivät vaikuta lisääntyvän enemmän kuin lihavat.

Aiheen vierestä, mutta nollakoko on lähinnä koominen ajatus. Oltiin Jenkeissä lomalla, kun lapseni oli 10-vuotias. Hoikka ja urheilullinen lapsi. Ei edes silloin mahtunut Lululemonin nollakokoon, vaan ostettiin kokoa 2. Itse olen hoikka ja urheilullinen aikuinen ja käytän kokoja 6-10 riippuen mitä ostan.

Nojoo muistan yhden jutun kun laihduin muutamia vuosia sitten ja yksi asiakas oli ihan että WAU sä oot laihtunu....nojoo hiljaiseksi vetää.

Vierailija kirjoitti:

Tabu, mutta suurinta osaa biologisesti viehättää eniten normaalipainoinen ihminen. Tätähän ei nykyisin saisi sanoa ääneen, ettei loukkaa ketään.

Kaikki tietävät tuon. Miksi toitottaa siitä?

Onkohan tuo sinun omassa päässä? Ei minuun ole kukaan suhtautunut erityisen ystävällisesti, vaikka olen normaalipainoinen. Jos sinä olet muuten kaunis, siis kasvonpiirteet esimerkiksi? Meihin taviksien ei kukaan kiinnitä huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että hoikempana olet ehkä itsevarmempi ja tykkäät enemmän myös itsestä ja se näkyy. Siksi ihmiset on mukavamapia ja jotkut saattaa olla sitruunoina siitä, että näkee itsevarmuutesi.

Oon laiha, syömishäiriöinen ja mt-ongelmainen eikä mulla ole itsetuntoa ja omanarvontuntoa ollenkaan.  Alipainoisena varsinkin sai miehiltä kehuja ja niitä oli jonoksi asti.  Nyt hieman painoa saaneena olis edelleen, mutta oon tässä melkein 40 vuoden iässä vasta tajunnut, että suurin osa on tosiaan ulkonäön perässä, ihan sama vaikka on mielenterveysongelmia ja syömishäiriö, kunhan pysyy hoikkana. 

Toki olen muille ystävällinen. 

Mielestäni parasta oli olla vähän pullea normaalipainoinen. Jonoa ei ollut joo, mutta silloin kun joku tykästyi niin tiesi, että se tykkää mun persoonasta ja seurasta. 

Vierailija kirjoitti:

Nojoo muistan yhden jutun kun laihduin muutamia vuosia sitten ja yksi asiakas oli ihan että WAU sä oot laihtunu....nojoo hiljaiseksi vetää.

Onhan se monella oma tavoite, pitää paino kurissa, ja sitten kiinnitetään huomio, jos joku on laihtunut. 

Minulla oli pomo, jonka kanssa usein yhdessä syötiin lounasta. Hän otti usein hyvin paljon salaatteja lautaselle ha lisäksi saattoi olla vähän juustoa tai lohta yms. Joskus tuli puhetta, että hänelle normaalipainon pitäminen on ikuinen haaste, ikinä ei saa mahaansa kunnolla täyteen. Ikinä en olisi uskonut, hän oli minun silmiini hoikka ja urheilullinen. Jotenkin olettaa, että sellaiset ihmiset syö mitä huvittaa ja voi hyvin ja pysyvät terveinä, mutta ilmeisesti se painon hallinta on yhteinen haaste keski-ikäisille, oli se paino mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko aivan yllätyksenä, että nuoret ja kauniit saavat osakseen parempaa palvelua kuin rumat ja vanhat?

Väärin. Jos olet kaunis ja hoikka, nuori tai vanha, mutta käytöksesi on järkyttävää, saat huonoa palvelua missä tahansa. Hyväkäytöksinen ja ystävällinen saa yleensä hyvää palveluakin. Tuliko yllätyksenä?

hyvännäköinen saa parempaa kohtelua, vaikka olisi kuinka kusipää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen laihduttanut vajaan 10 kiloa. On ollut järkytys nähdä, miten iso merkitys tällä on. Vaatteet ei purista, on mukavampi olla. On kevyempi olo, keho jaksaa paremmin. Suurin järkytys on se, miten ihmisten suhtautuminen on muuttunut. Tuntemattomat puhuvat aivan eri tavalla ystävällisesti ja haluaisivat tutustua. Näin ei ollut, kun olin painavampi.

Näin se on. Samalla aloin itse miettiä sellaista että olisiko harvempi vasten tahtoaan sinkku jos ylipainoisia olisi vähemmän tai jos ihmiset olisi edelleen pääsääntöisesti normaalipainoisia. Olisiko normaalipainoisella sinkulla enemmän vientiä ja viehättäisikö useampi sinkku itseäkin, jos normaalipainoisia olisi nykyistä enemmän?

Aivan varmasti näin. Enkä tarkoita sitäkään, että tarvitsisi olla kovin hoikissa mitoissa. Ongelma monilla on siinä, että sitä ylipainoa on todella paljon. Jos olet luokkaa 165 cm/100 kg nainen, niin onhan siinä ylipainoa ihan hirveästi. Joku 165 cm/70 kg on ihan eri juttu.

Sekin on mielenkiintoista, miten en ole kenenkään sinkun kuullut sanovan, että pitäisi varmaan laihduttaa puolison saantimahdollisuuksia parantaakseen. Sitten on saatettu ääneen sanoa, että odotetaan kyllä sen toisen osapuolen olevan hoikka/lihaksikas.

>en ole kenenkään sinkun kuullut sanovan, että pitäisi varmaan laihduttaa puolison saantimahdollisuuksia parantaakseen

Mä tunnistan miehen olevan treffeillä kiinnostunut, kun hän sanoo että on aikonut ruveta lenkkeilemään/käymään salilla. Kukaan näistä ei kuitenkaan ole suhteeseen päästyään tehnyt elettäkään sellaiseen suuntaan. 

Eli se ylipaino/ulkonäkö kumminkin vaikuttaa

Se todennäköisesti on ne elämän tavat. Ei siitä mitään tule jos toinen tykkää olla menossa ja syödä terveellisesti, kun toinen on sohvaperuna, joka kinuaa toistakin syömään mitä sattuu ja mukaan kiinni sinne sohvan nurkkaan. Kumpikin turhautuu, ulkonäkö on ihan täysin sivuseikka. 

Ja itseä ainakin ärsyttää vähän ihmiset, jotka koko ajan hokee miten pitäis sitä ja tätä ja tota, mutta ei kuitenkaan tapahdu mitään. Hyväksyisi ees itsensä sellaisena kun on eikä anna valheellista kuvaa itsestään toisille. 

Ne elämäntapamuutokset pitäis tehdä itsensä takia, ei päteäkseen toiseen. 

Itse oon urheilullinen ja "timmi" ja oon seurustellut lihavienkin kanssa, oon pitänyt heitä kuumana koska se on ollut se oma kumppani. Yleensä heille on ollut ongelma mun elämäntavat, ei toisinpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo sinun omassa päässä? Ei minuun ole kukaan suhtautunut erityisen ystävällisesti, vaikka olen normaalipainoinen. Jos sinä olet muuten kaunis, siis kasvonpiirteet esimerkiksi? Meihin taviksien ei kukaan kiinnitä huomiota.

Uskon kyllä aloittajaa (kyllähän tästä yleisemminkin puhutaan ja on ilmeisesti valitettava tosiasia), mutta jos on hyvin tavallisen näköinen kasvoiltaan eikä esim. erityisesti korosta naisellisuuttaan/muodokkuuttaan (tai niitä ei ole), niin täysin rauhassa saa (Suomessa ainakin) ihmisten kehuilta ja kommenteilta olla, vaikka kuinka olisi normaalipainoinen tai hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Miehet tulee heittämään enemmän läppää kun näytätte paremmilta?

 

Miten tämä voi ola mahdollista?!?!1

Eli siis miehille hoikkuus on yhtä kuin kauneus, sisällöstä huolimatta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että hoikempana olet ehkä itsevarmempi ja tykkäät enemmän myös itsestä ja se näkyy. Siksi ihmiset on mukavamapia ja jotkut saattaa olla sitruunoina siitä, että näkee itsevarmuutesi.

Oon laiha, syömishäiriöinen ja mt-ongelmainen eikä mulla ole itsetuntoa ja omanarvontuntoa ollenkaan.  Alipainoisena varsinkin sai miehiltä kehuja ja niitä oli jonoksi asti.  Nyt hieman painoa saaneena olis edelleen, mutta oon tässä melkein 40 vuoden iässä vasta tajunnut, että suurin osa on tosiaan ulkonäön perässä, ihan sama vaikka on mielenterveysongelmia ja syömishäiriö, kunhan pysyy hoikkana. 

Toki olen muille ystävällinen. 

Mielestäni parasta oli olla vähän pullea normaalipainoinen. Jonoa ei ollut joo, mutta silloin kun joku tykästyi niin tiesi, että se tykkää mun persoonasta ja seurasta. 

Ei kaikki miehet tykkää alipainoisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tulee heittämään enemmän läppää kun näytätte paremmilta?

 

Miten tämä voi ola mahdollista?!?!1

Eli siis miehille hoikkuus on yhtä kuin kauneus, sisällöstä huolimatta? 

Tämä kiinnostaa. Kuten joku tuossa kirjoitti, on mahdollista, että äärimmäisen hoikkuuden  - tai hoikkuuden/laihuuden ihannoinnin - taustalla voi olla todella vaikeaa mt-problematiikkaa. Tästäkin huolimatta laihuus on ehdoton valtti parisuhdemarkkinoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että hoikempana olet ehkä itsevarmempi ja tykkäät enemmän myös itsestä ja se näkyy. Siksi ihmiset on mukavamapia ja jotkut saattaa olla sitruunoina siitä, että näkee itsevarmuutesi.

Oon laiha, syömishäiriöinen ja mt-ongelmainen eikä mulla ole itsetuntoa ja omanarvontuntoa ollenkaan.  Alipainoisena varsinkin sai miehiltä kehuja ja niitä oli jonoksi asti.  Nyt hieman painoa saaneena olis edelleen, mutta oon tässä melkein 40 vuoden iässä vasta tajunnut, että suurin osa on tosiaan ulkonäön perässä, ihan sama vaikka on mielenterveysongelmia ja syömishäiriö, kunhan pysyy hoikkana. 

Toki olen muille ystävällinen. 

Mielestäni parasta oli olla vähän pullea normaalipainoinen. Jonoa ei ollut joo, mutta silloin kun joku tykästyi niin tiesi, että se tykkää mun persoonasta ja seurasta. 

Ei kaikki miehet tykkää alipainoisista.

Aika monelle laihuus on jopa kriteeri - alipaino on subjektiivinen käsite. Siksihän miehet havittelevat aasialaisia naisia: sorjia, siroja, vähän kuin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Koen surua tästä ilmiöstä, mutta samalla otan siitä ilon irti. Jos kerta siisti ulkonäkö, normaalipaino ja sopiva laittautuminen tuo etua työelämässä, miksi en tästä ottaisi iloa irti? Mahdollistaa paremmat uramahdollisuudet ja paremman palkan. 

Sama, pidän kaikkia jotka oikein kehuvat miten eivät ole hyödyntäneet ulkonäköä vaikkapa urallaan aivan saatanan tyhminä 😄 Ei tarkoita mitään pillun antamista vaan että ihan ok nainen voi siisteillä vaatteilla, laittautumisella ja hymyilyllä nostaa mahdollisuuksiaan aivan valtavasti. Samoin on kyllä miehellä varsinkin naisvaltaisilla aloilla.