Minua kohdellaan eri tavoin normaalipainoisena ja ylipainoisena
Olin lievästi pyöreä ikävuodet 10-25 v, olin aika epäsuosittu. Laihduin 25-vuotiaana ja kohteluni muuttui täysin. Minulle oltiin yliystävällisiä monissa paikoissa, vaikka ennen minua ei edes huomattu. Minua katsottiin pitkään ja töissä kehuttiin paljon. Tultiin juttelemaan, minulle availtiin ovia, autettiin takki päälle jne. Lihoin päälle kolmekymppisenä sairauden ja lääkityksen myötä lyhyessä ajassa +20 kiloa. Kaikki huomio loppui ihan tyystin. Suurimmalle osalle miehistä olin kuin ilmaa, loput olivat perusystävällisiä. Sen tosin huomasin, että töissä osa minuun penseästi suhtautuneista naisista alkoi suhtautua minuun paremmin, kun olinkin lihava. Muuten olin muuttunut näkymättömäksi tai välillä minuun suhtauduttiin jopa tylysti asiakaspalvelutilanteissa.
Sairauden hellittäessä ja lääkityksen loputtua olen karistanut kiloja, vaikka lähtöpainoon on vielä hieman matkaa. Sen olen jo huomannut, että ihmisten käytös on taas muuttunut, kun olen hoikistunut reippaasti. Minuun suhtaudutaan taas ystävällisemmin. Enää ei ihan samalla tavalla katsella kuin nuorempana, mutta selvästi ollaan eri tavalla huomaavaisia ja ystävällisiä kuin lihavana ollessani. Kehuja tulee taas enemmän töissä. Ihmiset kiittelevät eri tavalla ja huomioivat. Joidenkin naisten suhtautuminen on taas muuttunut penseämmäksi, kun en enää ole lihava.
Miksi ihmiset kohtelevat ylipainoisia ja normaalipainoisia niin eri tavoin? Ja tajuavatko ihmiset edes itse asiaa? Tuntuu surulliselta, kun kuitenkin koko ajan olen ollut ihan sama ihminen, joka on ystävällinen toisille.
Kommentit (31)
Laihduttajana sama fiilis. Ihan erilaista kohtelua tulee monissa tilanteissa. Lihavana sai rauhassa käydä kaupassa, ei tultu avuksi. Ei tultu hiekkalaatikon laidalla juttelemaan, kun vahdin lasta. Ihan eri meininki, kun bmi on pudonnut reippaasti.
Samaan aikaan todella surullista, miten paljon ihmiset tuijottavat ulkonäköä. Hoikempi ihminen mielletään mukavammaksi, hauskemmaksi ja paremmaksi seuraksi.
Kyllähän paino kielii myös mielenterveydestä. Moni lihava syö säädelläkseen tunteitaan. Ruoasta haetaan mielihyvää ja sisältöä elämään. Eihän se tasapainoista ole.
Itselle oli järkytys miten suhtauminen muuttui laihtumisen jälkeen. Tuntui kun olisin tullut näkyväksi ja saanut ihmisarvon. n32
Miten tämä nyt voi tulla vielä jollekin yllätyksenä? Ihmiset tekevät todella paljon päätelmiä toisista ulkonäön perusteella. Se on evolutiivinen piirre. Skannaamme toisen sadasosasekunnissa ja huomaamme vaistonvaraisesti lukuisia asioita, jotka kertovat ihmisen terveydentilasta, mielentilasta, perusluonteesta, elämäntyylistä jne. Keskimäärin hyvännäköiset ihmiset ovat terveempiä ja myös älykkäämpiä kuin lihavat ja rumat. Monet kehityshäiriöt ja -vammat tunnistaa kasvoista jne. Ja sitten meille kuitenkin yritetään uskotella, ettei ulkonäöllä ole mitään väliä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laihduttanut vajaan 10 kiloa. On ollut järkytys nähdä, miten iso merkitys tällä on. Vaatteet ei purista, on mukavampi olla. On kevyempi olo, keho jaksaa paremmin. Suurin järkytys on se, miten ihmisten suhtautuminen on muuttunut. Tuntemattomat puhuvat aivan eri tavalla ystävällisesti ja haluaisivat tutustua. Näin ei ollut, kun olin painavampi.
Näin se on. Samalla aloin itse miettiä sellaista että olisiko harvempi vasten tahtoaan sinkku jos ylipainoisia olisi vähemmän tai jos ihmiset olisi edelleen pääsääntöisesti normaalipainoisia. Olisiko normaalipainoisella sinkulla enemmän vientiä ja viehättäisikö useampi sinkku itseäkin, jos normaalipainoisia olisi nykyistä enemmän?
Aivan varmasti näin. Enkä tarkoita sitäkään, että tarvitsisi olla kovin hoikissa mitoissa. Ongelma monilla on siinä, että sitä ylipainoa on todella paljon. Jos olet luokkaa 165 cm/100 kg nainen, niin onhan siinä ylipainoa ihan hirveästi. Joku 165 cm/70 kg on ihan eri juttu.
Sekin on mielenkiintoista, miten en ole kenenkään sinkun kuullut sanovan, että pitäisi varmaan laihduttaa puolison saantimahdollisuuksia parantaakseen. Sitten on saatettu ääneen sanoa, että odotetaan kyllä sen toisen osapuolen olevan hoikka/lihaksikas.
>en ole kenenkään sinkun kuullut sanovan, että pitäisi varmaan laihduttaa puolison saantimahdollisuuksia parantaakseen
Mä tunnistan miehen olevan treffeillä kiinnostunut, kun hän sanoo että on aikonut ruveta lenkkeilemään/käymään salilla. Kukaan näistä ei kuitenkaan ole suhteeseen päästyään tehnyt elettäkään sellaiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä nyt voi tulla vielä jollekin yllätyksenä? Ihmiset tekevät todella paljon päätelmiä toisista ulkonäön perusteella. Se on evolutiivinen piirre. Skannaamme toisen sadasosasekunnissa ja huomaamme vaistonvaraisesti lukuisia asioita, jotka kertovat ihmisen terveydentilasta, mielentilasta, perusluonteesta, elämäntyylistä jne. Keskimäärin hyvännäköiset ihmiset ovat terveempiä ja myös älykkäämpiä kuin lihavat ja rumat. Monet kehityshäiriöt ja -vammat tunnistaa kasvoista jne. Ja sitten meille kuitenkin yritetään uskotella, ettei ulkonäöllä ole mitään väliä...
Se on inhimillistä, että ihmiset tekevät tuollaisia päätelmiä. Mutta se on hirveää, että he kohtelevat eri tavoin eri ihmisiä. Hoikka, terveeltä näyttävä ja siisti ihminen saa erilaista kohtelua kuin ylipainoinen, sairaan oloinen ja epäsiisti ihminen. Kumpaakin pitäisi kohdella ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tabu, mutta suurinta osaa biologisesti viehättää eniten normaalipainoinen ihminen. Tätähän ei nykyisin saisi sanoa ääneen, ettei loukkaa ketään.
Minä normaalipainoinen nainen ainakin olen ystävällinen kaikkia kohtaan painosta riippumatta. Olivat he sitten työkavereita tai asiakkaita.
Suurin osa pitää normaalipainoista tai hoikkaa kauniimpana. Tyhmät näyttävät sen avoimesti, fiksut kohtelevat kaikkia kivasti ulkonäöstä riippumatta.
Huonon itsetunnon omaat ovat niitä jotka kohtelevat eri painoisia ihmisiä eri tavalla.
Koen surua tästä ilmiöstä, mutta samalla otan siitä ilon irti. Jos kerta siisti ulkonäkö, normaalipaino ja sopiva laittautuminen tuo etua työelämässä, miksi en tästä ottaisi iloa irti? Mahdollistaa paremmat uramahdollisuudet ja paremman palkan.
En nyt puhu pienestä ylipainosta, vaan tilanteista, joissa sitä ylimääräistä on +30 kg tai reilusti enemmän. Kyllä se nyt väistämättä vaikuttaa siihen, että ajattelen ihmisen olevan mukavuudenhaluinen, ei kovin aktiivinen, vähemmän kurinalainen jne. Olettaisin myös, että kun ihminen ei pidä huolta itsestään, niin todennäköisesti esim. kodin siisteystaso, hygienia jne on vähän niin ja näin.