Minua kohdellaan eri tavoin normaalipainoisena ja ylipainoisena
Olin lievästi pyöreä ikävuodet 10-25 v, olin aika epäsuosittu. Laihduin 25-vuotiaana ja kohteluni muuttui täysin. Minulle oltiin yliystävällisiä monissa paikoissa, vaikka ennen minua ei edes huomattu. Minua katsottiin pitkään ja töissä kehuttiin paljon. Tultiin juttelemaan, minulle availtiin ovia, autettiin takki päälle jne. Lihoin päälle kolmekymppisenä sairauden ja lääkityksen myötä lyhyessä ajassa +20 kiloa. Kaikki huomio loppui ihan tyystin. Suurimmalle osalle miehistä olin kuin ilmaa, loput olivat perusystävällisiä. Sen tosin huomasin, että töissä osa minuun penseästi suhtautuneista naisista alkoi suhtautua minuun paremmin, kun olinkin lihava. Muuten olin muuttunut näkymättömäksi tai välillä minuun suhtauduttiin jopa tylysti asiakaspalvelutilanteissa.
Sairauden hellittäessä ja lääkityksen loputtua olen karistanut kiloja, vaikka lähtöpainoon on vielä hieman matkaa. Sen olen jo huomannut, että ihmisten käytös on taas muuttunut, kun olen hoikistunut reippaasti. Minuun suhtaudutaan taas ystävällisemmin. Enää ei ihan samalla tavalla katsella kuin nuorempana, mutta selvästi ollaan eri tavalla huomaavaisia ja ystävällisiä kuin lihavana ollessani. Kehuja tulee taas enemmän töissä. Ihmiset kiittelevät eri tavalla ja huomioivat. Joidenkin naisten suhtautuminen on taas muuttunut penseämmäksi, kun en enää ole lihava.
Miksi ihmiset kohtelevat ylipainoisia ja normaalipainoisia niin eri tavoin? Ja tajuavatko ihmiset edes itse asiaa? Tuntuu surulliselta, kun kuitenkin koko ajan olen ollut ihan sama ihminen, joka on ystävällinen toisille.
Kommentit (190)
Laihduttajana sama fiilis. Ihan erilaista kohtelua tulee monissa tilanteissa. Lihavana sai rauhassa käydä kaupassa, ei tultu avuksi. Ei tultu hiekkalaatikon laidalla juttelemaan, kun vahdin lasta. Ihan eri meininki, kun bmi on pudonnut reippaasti.
Samaan aikaan todella surullista, miten paljon ihmiset tuijottavat ulkonäköä. Hoikempi ihminen mielletään mukavammaksi, hauskemmaksi ja paremmaksi seuraksi.
Kyllähän paino kielii myös mielenterveydestä. Moni lihava syö säädelläkseen tunteitaan. Ruoasta haetaan mielihyvää ja sisältöä elämään. Eihän se tasapainoista ole.
Itselle oli järkytys miten suhtauminen muuttui laihtumisen jälkeen. Tuntui kun olisin tullut näkyväksi ja saanut ihmisarvon. n32
Miten tämä nyt voi tulla vielä jollekin yllätyksenä? Ihmiset tekevät todella paljon päätelmiä toisista ulkonäön perusteella. Se on evolutiivinen piirre. Skannaamme toisen sadasosasekunnissa ja huomaamme vaistonvaraisesti lukuisia asioita, jotka kertovat ihmisen terveydentilasta, mielentilasta, perusluonteesta, elämäntyylistä jne. Keskimäärin hyvännäköiset ihmiset ovat terveempiä ja myös älykkäämpiä kuin lihavat ja rumat. Monet kehityshäiriöt ja -vammat tunnistaa kasvoista jne. Ja sitten meille kuitenkin yritetään uskotella, ettei ulkonäöllä ole mitään väliä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laihduttanut vajaan 10 kiloa. On ollut järkytys nähdä, miten iso merkitys tällä on. Vaatteet ei purista, on mukavampi olla. On kevyempi olo, keho jaksaa paremmin. Suurin järkytys on se, miten ihmisten suhtautuminen on muuttunut. Tuntemattomat puhuvat aivan eri tavalla ystävällisesti ja haluaisivat tutustua. Näin ei ollut, kun olin painavampi.
Näin se on. Samalla aloin itse miettiä sellaista että olisiko harvempi vasten tahtoaan sinkku jos ylipainoisia olisi vähemmän tai jos ihmiset olisi edelleen pääsääntöisesti normaalipainoisia. Olisiko normaalipainoisella sinkulla enemmän vientiä ja viehättäisikö useampi sinkku itseäkin, jos normaalipainoisia olisi nykyistä enemmän?
Aivan varmasti näin. Enkä tarkoita sitäkään, että tarvitsisi olla kovin hoikissa mitoissa. Ongelma monilla on siinä, että sitä ylipainoa on todella paljon. Jos olet luokkaa 165 cm/100 kg nainen, niin onhan siinä ylipainoa ihan hirveästi. Joku 165 cm/70 kg on ihan eri juttu.
Sekin on mielenkiintoista, miten en ole kenenkään sinkun kuullut sanovan, että pitäisi varmaan laihduttaa puolison saantimahdollisuuksia parantaakseen. Sitten on saatettu ääneen sanoa, että odotetaan kyllä sen toisen osapuolen olevan hoikka/lihaksikas.
>en ole kenenkään sinkun kuullut sanovan, että pitäisi varmaan laihduttaa puolison saantimahdollisuuksia parantaakseen
Mä tunnistan miehen olevan treffeillä kiinnostunut, kun hän sanoo että on aikonut ruveta lenkkeilemään/käymään salilla. Kukaan näistä ei kuitenkaan ole suhteeseen päästyään tehnyt elettäkään sellaiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä nyt voi tulla vielä jollekin yllätyksenä? Ihmiset tekevät todella paljon päätelmiä toisista ulkonäön perusteella. Se on evolutiivinen piirre. Skannaamme toisen sadasosasekunnissa ja huomaamme vaistonvaraisesti lukuisia asioita, jotka kertovat ihmisen terveydentilasta, mielentilasta, perusluonteesta, elämäntyylistä jne. Keskimäärin hyvännäköiset ihmiset ovat terveempiä ja myös älykkäämpiä kuin lihavat ja rumat. Monet kehityshäiriöt ja -vammat tunnistaa kasvoista jne. Ja sitten meille kuitenkin yritetään uskotella, ettei ulkonäöllä ole mitään väliä...
Se on inhimillistä, että ihmiset tekevät tuollaisia päätelmiä. Mutta se on hirveää, että he kohtelevat eri tavoin eri ihmisiä. Hoikka, terveeltä näyttävä ja siisti ihminen saa erilaista kohtelua kuin ylipainoinen, sairaan oloinen ja epäsiisti ihminen. Kumpaakin pitäisi kohdella ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tabu, mutta suurinta osaa biologisesti viehättää eniten normaalipainoinen ihminen. Tätähän ei nykyisin saisi sanoa ääneen, ettei loukkaa ketään.
Minä normaalipainoinen nainen ainakin olen ystävällinen kaikkia kohtaan painosta riippumatta. Olivat he sitten työkavereita tai asiakkaita.
Suurin osa pitää normaalipainoista tai hoikkaa kauniimpana. Tyhmät näyttävät sen avoimesti, fiksut kohtelevat kaikkia kivasti ulkonäöstä riippumatta.
Huonon itsetunnon omaat ovat niitä jotka kohtelevat eri painoisia ihmisiä eri tavalla.
Koen surua tästä ilmiöstä, mutta samalla otan siitä ilon irti. Jos kerta siisti ulkonäkö, normaalipaino ja sopiva laittautuminen tuo etua työelämässä, miksi en tästä ottaisi iloa irti? Mahdollistaa paremmat uramahdollisuudet ja paremman palkan.
Se kohtelu riippuu siitäkin miten ylipainoisena ne kilonsa kantaa ja millainen on muuten ulkoinen olemus. Jos olet ylipainoisena naisena siistin ja huolitellun näköinen eivätkä kilosi pursua yli vaatteistasi vaan vaatteesi istuvat hyvin ja kannat kilosi ryhdikkäästi sinua kohdellaan varmasti yhtä hyvin kuin hoikempiakin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt puhu pienestä ylipainosta, vaan tilanteista, joissa sitä ylimääräistä on +30 kg tai reilusti enemmän. Kyllä se nyt väistämättä vaikuttaa siihen, että ajattelen ihmisen olevan mukavuudenhaluinen, ei kovin aktiivinen, vähemmän kurinalainen jne. Olettaisin myös, että kun ihminen ei pidä huolta itsestään, niin todennäköisesti esim. kodin siisteystaso, hygienia jne on vähän niin ja näin.
Todistit juuri sädekehäefektin. Hirveät ennakkoluulot sinulla ylipainoisia ihmisiä kohtaan. Sotkuisimmat ihmiset ikinä ovat elämässäni olleet niitä hoikkia. Epäsiistejä sekä kotona että henkilökohtaisessa hygieniassa ovat olleet sekä hoikat että lihavat. Töissä pätevimmät ovat olleet sekä hoikka että lihavia. Juoruilla ja selkään puukotusta sekä lihavilta että hoikilta.
Huomaa kyllä, että ainakin älykkäimmät osaavat erottaa ulkonäön ja osaamisen toisistaan.
Ihmisen ulkoinen olemus vaikuttaa siihen, miten häneen suhtaudutaan, oli se sitten reilua tai ei. Mulla on teinipoika, joka ei osaa vielä katsoa, lähteekö hän ihmisten ilmoille tahraisissa vaatteissa vai ei. Tämä ärsyttää mua todella paljon. Nyt pidin hänelle puhuttelun, jossa kerroin, miksi sillä on väliä, menetko kouluun likatahraisissa vaatteissa - se, millainen ulkoinen olemuksesi on, vaikuttaa siihen, millaisen kuvan muut sinusta muodostavat. Tämän asian voi kokea epäreiluna tai ikävänä, mutta näin se nyt vain on. Pätee myös painoon.
Vierailija kirjoitti:
Koen surua tästä ilmiöstä, mutta samalla otan siitä ilon irti. Jos kerta siisti ulkonäkö, normaalipaino ja sopiva laittautuminen tuo etua työelämässä, miksi en tästä ottaisi iloa irti? Mahdollistaa paremmat uramahdollisuudet ja paremman palkan.
Tämä on ollut oma logiikkani. Olen aika kivannäköinen ja normaalipainoisena näytän paremmalta. Toki otan vastaan sen, että töissä saan parempia mahdollisuuksia ulkonäköni takia kuin satakiloisena saisin.
Jännä juttu, mutta olen naisena huomannut seuraavan:
Jos olen lihava, vieraat naiset eivät ole kiinnostuneita tutustumaan edes kaverina. Töissä taas naiset ovat ystävällisempiä.
Jos hoikistun, vieraat naiset tekevät mielellään tuttavuutta ja kanssani haluttaisiin olla tekemisissä - vaikkei minusta tiedä ulkomuotoani ja pientä kanssakäymistä enempää. Sen sijaan töissä naisten nyreyden määrä nousee siinä tahdissa, missä painoni laskee.
Vierailija kirjoitti:
Saman olen huomannut itse. Omalla kohdalla logiikka on hyvin selvästi ollut se, että mitä hoikemmassa kunnossa olen, sitä vähemmän naiset minusta pitävät ja sitä enemmän miehet minusta pitävät. Kun lihon, miehet menettävät mielenkiintonsa ja naisista olenkin yhtäkkiä ok, vaikka hoikkana minusta ei pidetty.
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Miehet nyt selvästi ovat hoikempien naisten perään, mutta tuo naisten käytös ihmetyttää. Onko sillä todella väliä, että se ystävä/työkaveri tms ei saisi olla hoikempi kuin itse on? Miksi se olisi itseltä pois? Jokuhan siinä laihemmassa ulkomuodossa ärsyttää.
Ehkei kuulu ketjun aiheeseen, mutta liittyy painoon:
Olen laihduttanut keväällä reippaasti. Tämä näkyy minusta selvästi, näytän paljon terveemmältä ja paremmalta, vaatteet istuvat paremmin jne. Yksikään ihminen ei ole tullut kehumaan, että hienoa, kun olet pudottanut ylipainon pois. Ja jos olen kertonut laihduttaneeni, niin kukaan ei sano, että onpa mukava juttu, kun olet huolehtinut terveydestäsi/laihtumisen kyllä huomaa. Onhan tämä nyt hämmentävää, että kukaan ei sano laihtumisesta mitään positiivista edes silloin, kun otan aiheen itse esille. Kun nuorempana laihdutin, silloin kehuja painonpudotuksesta tuli paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko aivan yllätyksenä, että nuoret ja kauniit saavat osakseen parempaa palvelua kuin rumat ja vanhat?
Kyllä minua hämmentää, että kolmekymppisenä lihavana sain huonompaa kohtelua kuin nyt vanhempana ja hoikempana.
Ap
Minulla on samankaltainen tarina. Lihoin voimakkaasti väliaikaisen lääkityksen ja sen aiheuttamien suolistomikrobiston muutosten vuoksi. Minuun alettiin suhtautua kuin vähemmän älykkääseen, vaikka muuten tyylini ja hygieniatasoni jne olivat ennallaan. Noin siis ihan tuntemattomien ihmisten taholta, esim apteekissa.
Sitten kun onnistuin pudottamaan kiloni ja olen taas normaalipainoinen, olen yhtäkkiä ikäänkuin saanut älynlahjani ja koulutukseni takasin. Minulle ei ehdoteta samanlaisia idioottimaisia palikkatason juttuja kuin pulskempina vuosina. Tyyli, hygieniataso ja muut pintapuoliset seikat eivät ole muuttuneet mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laihduttanut vajaan 10 kiloa. On ollut järkytys nähdä, miten iso merkitys tällä on. Vaatteet ei purista, on mukavampi olla. On kevyempi olo, keho jaksaa paremmin. Suurin järkytys on se, miten ihmisten suhtautuminen on muuttunut. Tuntemattomat puhuvat aivan eri tavalla ystävällisesti ja haluaisivat tutustua. Näin ei ollut, kun olin painavampi.
Näin se on. Samalla aloin itse miettiä sellaista että olisiko harvempi vasten tahtoaan sinkku jos ylipainoisia olisi vähemmän tai jos ihmiset olisi edelleen pääsääntöisesti normaalipainoisia. Olisiko normaalipainoisella sinkulla enemmän vientiä ja viehättäisikö useampi sinkku itseäkin, jos normaalipainoisia olisi nykyistä enemmän?
Eihän se paino ole ainoa asia, jonka vuoksi pariudutaan. Luonne ja yhteinen arvomaailma vaikuttavat asiaan todella paljon.
En nyt puhu pienestä ylipainosta, vaan tilanteista, joissa sitä ylimääräistä on +30 kg tai reilusti enemmän. Kyllä se nyt väistämättä vaikuttaa siihen, että ajattelen ihmisen olevan mukavuudenhaluinen, ei kovin aktiivinen, vähemmän kurinalainen jne. Olettaisin myös, että kun ihminen ei pidä huolta itsestään, niin todennäköisesti esim. kodin siisteystaso, hygienia jne on vähän niin ja näin.